Ratatreenit ja koulukisat

Nyt on meidänkin kisakausi aloitettu.

//Kirjoitettu 4.3

Epämääräisestä polvien ja nilkkojen kunnosta huolimatta me ollaan päästy treenaamaan Natan kanssa nyt tosi hyvin ja hevonen onkin ollut tosi kiva. Hyviä pätkiä on tullut paljon, vaikka tietysti on ollut myös niitä huonompia päiviä. Helmikuun lopussa päätettiin lähteä Luvialle ratatreeneihin, ohjelmana meillä oli K.N. Special, mikä on Satakunta Cupin ohjelma tällä kaudella. Tavoitteenahan meillä on käydä mahdollisimman paljon Satakunta Cupin koulukisoissa ja ensimmäiset olivat 4.3, eli viikkoa aikasemmin ratatreeneissä oli hyvä käydä katsomassa, mihin siinä ohjelmassa pitikään kiinnittää huomiota ja tietysti samalla tuli taas lastattua ja kuljetettua, käytyä vieraassa paikassa jne...

Ratatreenit eivät menneet kovin hyvin. Kotitreeneissä mä olen jo oppinut ratsastamaan vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla, mutta "kisa"tilanteessa näköjään palasin taas roikkumaan ohjista, jonka seurauksena saatiin "ihan semi ookoo" rata, mihin en ollut oikeastaan tyytyväinen. Päivästä selvittiin kuitenkin hengissä eikä meidän viimevuotinen lastausongelma tehnyt comebackia (kopkopkop), joten siihen voi olla tyytyväinen. Numerot olivat väliltä 5,5-6,5 eli tasainenhan se rata oli, vaikkakin jännittynyt. Kommenteissa oli mainittu "Sympaattinen hevonen, laukkaosuus parempi, vastustelee melko lailla edestä, rentouta käsi, ratsasta huolellisemmat tiet". Muutama hyväkin pätkä rataan sattui mukaan, mutta alta oman tason taidettiin suorittaa kyllä koko ohjelma. Prosenttejahan paperissa ei lue enkä mä jaksanut niitä alkaa laskemaan, mutta veikkaan, että vähän alle kuudenkymmenen ne taitaa mennä.

(c) Taina Heino

Nyt tosiaan on Satakunta Cupin ensimmäinen osakilpailu takana. Mentiin ensin, ihan vaan ratsastajan mielenrauhan takia, kilpailuharjoitusluokka Helppo C E.B. Special, joka meni "ihan jees". Alkuun ei meinattu päästä toiseen päätyyn lainkaan, mutta ennen varsinaisen radan alkua Nata rentoutui vähän ja päästiin tekemään tasainen rata. Toisessa päässä Lehmä jännittyi aina vähän, mutta muuten rata oli ihan hyvä ja prosenttejakin tuli 63,57, mihin olin itse tyytyväinen, kun en ihan noinkaan hyviä prosentteja odottanut (pisteet oli siis väliltä 6-6,5). Kommenteissa tuomari (joka oli tosiaan sama kuin noissa ratatreeneissä ja joka on nähnyt meidät ennenkin) oli maininnut "Kehitystä tapahtunut!", mistä olin tosi iloinen.

Olin tosiaan kiikkunut siellä hevosen selässä aika pitkään ennen kuin päästiin jälkimmäisessä luokassa radalle, mutta Nata tuntui tosi hyvältä edelleen eikä oikeastaan lainkaan väsyneeltä. Ohjelmahan siis oli se K.N. Special. Pisteet olivat väliltä 5-7, mutta ainoat vitosella alkavat numerot olivat volteista (hups) ja seiska tuli oikeasta laukkaympyrästä (joka tosiaan tällä kertaa pysyi vähän paremmin hallinnassa, kuin ratatreeneissä). Itse olin rataan tosi tyytyväinen, sillä Natsku tuntui tosi hyvältä vaikka tahtirikkoja tuli pari ja mulla oli tosi hyvä mieli radan jälkeen, mikä on aika harvinaista. Kommenteissa luki "Sympaattinen hevonen. Välillä jännittyy liikaa, käsi rennommaksi. Ratsasta VOLTIT huolellisemmin." ja prosentteja irtosi 61,20. Ehkä me nyt yritetään tsempata noiden volttien kanssa, ne kun meni ratatreeneissäkin aika huonosti.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän kisapäivään, koska jälleen kerran lastaukset ja kuljetukset meni hyvin ja saatiin tehtyä kaksi hyvää rataa enkä mä roikkunut ohjassa niin paljoa kuin ratatreeneissä. Nyt meillä on tarkoituksena kiertää kevään aikana melko paljon kisoissa ja kisaharjoituksissa, että saataisiin taas lisää rutiinia vieraissa paikoissa käymiseen ja kuljettamiseen. 19.3 ollaan todennäköisesti menossa Granifiqiin harjoituskisoihin luokkiin Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelma ja Helppo B K.N. Special.

Muuten ollaan nyt treenattu lähinnä sileällä, joskus satunnaisia maapuomejakin. Juoksutustakin ollaan yritetty ottaa mukaan viikko-ohjelmaan, mutta mun pää ei aina pysy siinä ihan mukana, nyt alkavalla viikolla pitäisi varmaan käydä koittamassa, jos tällä kertaa onnistuisi paremmin. Ja niitä puomejakin haluaisi mennä, ainakin silloin, kun nivelet ei huuda hoosiannaa. Nyt kuitenkin mulla on taas lähete TAYSiin, josko jotain saataisiin jo selville ja mahdollisesti ongelman aiheuttajaa hoitavat lääkkeetkin, tällä hetkellähän mä syön vain lääkettä, joka ilmeisesti sekoittaa kipusignaalien kulkeutumista hermostossa tai nostaa kipukynnystä tai jotain sen suuntaista, eli käytännössä lievitetään oiretta (=kipua), kun ei muutakaan voida tehdä. Onneksi ollaan pystytty treenaamaan Natan kanssa sentään sileällä aikalailla täyspainoisesti ja kehittymistä tapahtuu! :)

- Oona

Vuoden ensimmäiset kuulumiset

Epämääräistä höpöttelyä tekstinä

Okei, tämän(kin) julkaiseminen on taas vähän jäänyt. Koulu alkoi, arki jatkuu ja treenit Lehmän kanssa etenee. Silloin, kun mä en ole koulussa tai tallilla mä joko yritän epätoivoisesti leikkiä kuvanmuokkausohjelmilla tai stressaan muuten vaan esimerkiksi yhteishakua, joka lähestyy uhkaavasti. 

Tämän vuoden kolmas päivä alkoi mulla keskussairaalassa. Tai no, omin jaloin mä sinne kävelin ENMG-tutkimukseen ja omin jaloin sieltä pois, joten ei, mitään ei käynyt, paitsi tutkimus joka kivuttomuudesta huolimatta oli aika häijy kokemus, kun jalka heilui liikehermoja testattaessa ihan miten sattuu. Mitäänhän ei tietysti tälläkään kertaa selvinnyt, mutta enemmän se olisi ihme, jos jotain alkaisi jo selviämään. Aina välillä menee vähän tunteisiin, kun taekwondossa ei pysty käymään, mutta voisihan asiat olla huonomminkin. Se fakta, että mä en saa sitä punaista vyötä varmaan tämän vuoden aikana (tai siis että en pääse punaisen vyökokeeseen), vaan tuntuu toisinaan aika tuskaiselta.

Natan kanssa menee hyvin - hevonen on aika pyöreässä kunnossa, mutta se on saanut lisää voimaa ja liikkuu hyvin. Puomityöskentelyä tehtiin Piken valkussa, mistä mä tykkäsin ja minkä avulla pystyttiin pidentämään ja lyhentämään askelta ravissa, meillä puomit meni laukassa pelkäksi sinkoiluksi mutta treenin puutteestahan sekin on kiinni. Tavoitteena on siis päästä tekemään puomityöskentelyä enemmän nyt kevään aikana, kun hyppääminen on jäänyt oikeastaan kokonaan. Vaikka varsinaista estetreeniä tuskin tullaan enää sellaisilla korkeuksilla harrastamaan, kuin kesällä, niin jotain puomi-kavalettijumppaa olisi kiva päästä menemään, mutta kun ei nilkat meinaa tykätä edes keventämisestä. Siispä ollaan menty ilman satulaa tai jalustimia jonkun verran, eikä se harjoitusravikaan ollut ilman jalustimia enää niin kamalaa.

Annen tunneillakin ollaan käyty, missä ollaan keskitytty nyt nimenomaan siihen, että painoa takaosalle ja säkää ylöspäin, mikä välillä onnistuu (harvemmin, mutta se tunne on aika mahtava, kun onnistuu) ja välillä ei (käytännössä se normaali tilanne). Silloin kun mä olen suunnilleen sinnepäin ratsastuskuntoinen (toisin sanoen olen saanut nukuttua, kun nilkat vaikuttaa nykyään nukkumiseenkin) treenit kuitenkin sujuu ja tuntuu, että kisakauden loppumisen jälkeen ollaan päästy tosi paljon eteenpäin. Tehtiin myös esimerkiksi temponlisäyksiä yhdellä tunnilla, mikä menikin tosi hyvin ja sain kiinni siitä, miltä kuuluisi tuntua, kun askel pitenee eikä tahti vaan nopeudu.

Joululoma mulla meni (yllätysyllätys) tallilla, treenaten Lehmän kanssa pääasiassa vastalaukkaa ja -taivutusta sekä avoja ja sulkuja, jotka ovatkin alkaneet pikkuhiljaa sujua paremmin. Laukka on mun mielestä parantunut nyt jonkun verrankin aika lyhyessä ajassa, varmaan tuolla vastalaukkatreenilläkin on vaikutusta asiaan. Kyllä mä lomalla toisaalta tein muutakin kuin olin tallilla, toisin sanoen katsoin Netflixistä sarjoja ja elokuvia sekä luin kirjoja. Ja pariinkin kertaan kävin siellä sairaalassa saamassa erinäisistä testeistä tuloksia "kaikki on ihan ok".

Tiivistettynä kuuluu ihan hyvää - Nata on hienossa kunnossa ja mä olen hengissä ja odotan kisakauden alkamista tosi paljon.

~ Oona

Edelleen hengissä

Mun oikeasti on pitänyt kirjoittaa. Natasta, omista kuulumisista, suunnitelmista, kaikesta. Olenko kirjoittanut? En. Kuukauteen mä en ole edes jaksanut avata Bloggeria. Kun viikossa on se 4-5 koetta joihin ehkä pitäisi ehtiä lukemaankin ja tallilla menee aikaa, ei vaan yksinkertaisesti jaksa alkaa enää kirjoittaa. Sen lisäksi taekwondo ja pakkotauko siitä ovat menneet ihan kevyesti tunteisiin, samoin lääkärissä ramppaaminen ja tilanteen toistuva selittely esimerkiksi liikunnanopettajalle.

Natalle kuuluu hyvää. Se on saanut massaa ja harjoitusravia ollaan saatu toimimaan paremmin. Nyt tosin pakkasilla se on kehittänyt itselleen niin paljon virtaa, että laukka on vähintäänkin mielenkiintoista, kun vedellään päin seiniä. Lähiaikoina ollaan keskitytty siihen, että isoa liikettä ja eteenpäin, jotta Lehmä vertyy hyvin. Sen lisäksi sellaisia päiviä, että hevonen vain seisoo tarhassa, ei olla oikeastaan pidetty, vaan vapaapäivinäkin minä tai äiti käydään kävelyttämässä sitä ~puoli tuntia ympäri maneesia. Ollaan käyty Annen tunneilla ja Piken valkuissa ja yritetty hypätäkin vähän välillä, mutta onhan se myönnettävä, että oman panikoinnin takia se on jäänyt tosi vähälle. Nata on kuitenkin parhaassa kunnossa, mitä se on koko tämän vuoden aikana ollut ja se näkyy myös siinä, miten treenit sujuvat, sillä se ei ole koko tämän vuoden aikana myöskään ikinä ollut noin kiva ratsastaa.

Mulle kuuluu päivästä riippuen yleensä "ihan hyvää". Sen lisäksi, että stressaan käytännössä kaikesta mahdollisesta, mun nilkat eivät ole edelleenkään kunnossa. On magneettikuvattu, ultrattu kahteen kertaan, kuvattu keuhkoja, otettu kolmet verikokeet, käännetty ja väännetty niin hoitajan, lääkärin kuin fysioterapeutinkin toimesta, ja tälläkin hetkellä mennään diagnoosilla "No kyllä tässä nyt jotain vikaa on", mutta oireiden perusteella ei pysty enää edes arvaamaan mitään. Lähetteet mulla on tosin ENMG-tutkimuksiin, fysioterapeutille (missä ilmeisesti on tarkoitus käydä läpi CRPS:n kuntoutuksessa käytettäviä harjoituksia), silmälääkärille (tiettyjen reumasairauksien poissulkemiseksi), verikokeisiin neljättä kertaa (tai no, kolmatta kertaa lähete, ensimmäisellä kerralla ilmoitettiin että verikoe otetaan niinkun nyt), spirometriaan ja varmaan tämän rumban jälkeen vielä muuallekin. Kyllä tämä tässä neljän kuukauden kohdalla jo kevyesti ärsyttää, kun tämä epämääräinenmikätahansa on käytännössä osa päivittäistä elämää ja jalkojen toivoisi kestävän nyt, kun hevonenkin toimii niin hienosti.

Lukuunottamatta tätä nilkkakeissiä mulle kuuluu ihan hyvää - esimerkiksi se, mihin aion hakea yhteishaussa, selkeni tässä syksyllä, kun tajusin, että Nakkilassa voi amiksessa opiskella media-assistentiksi, eli siis elokuva- ja  tv-alaa. Tämä syksy alkaa olemaan hyvin koenumeroin paketissa, vaikka olen stressannut aivan järjettömän paljon ja terveyssyypoissaoloja kertyy Wilmaan koko ajan lisää, kun keskussairaalassa on nyt tullut rampattua. En odota yhtä hyvää joulutodistusta, kuin viime kevään kevättodistusta, mutta niin kauan, kuin keskiarvo on kuitenkin päälle ysin, mä haluan uskoa, että tuonne elokuva- ja tv-alalle voisin päästä. Pelottava ajatus, että tämä on oikeasti viimeinen vuosi peruskoulussa.

Siinä tiivistettynä kuukauden kuulumiset. Mitään "nyt parannan tapani ja kirjoitan kolme kertaa viikossa"-tyylistä mä en rupea lupailemaan, koska no, todennäköisesti seuraavan kerran kirjoittaisin ainakin siinä tapauksessa ensi vuoden puolella. Katsotaan, koska seuraavan kerran ehdin ja jaksan avata Bloggerin, mutta toivottavasti ei ihan kuukautta tällä kertaa mene... :D

~ Oona

Ja tauko jatkuu...

Juttu on nyt niin, että hevosen selkään en tule pääsemään ennen vuoden vaihdetta. Tämä on jollakin tasolla ollut mielessäni odotettavissa, vaikka tietenkin toivoin polveni kestävän ratsastusta, tuli se pari viikkoa sitten ollella tunnilla kipeäksi. Vasemman polven lisäksi oikeasta polvesta löydettiin hyppääjänpolven oireita, sekä samainen rasitusmurtuma kuin vasemmassakin. Mitään muuta kuin lepoa en juuri nyt voi parantumisen hyväksi tehdä, joten heppahommat jäävät kärryttelyyn ja tallilla hengailuun loppu vuodeksi. Ja kyllä, harmittaahan se aivan mielettömästi.

Ratsastuksen lisäksi olen päättänyt ottaa taukoa myös blogista. Olette varmaankin huomannut, että mun postaukset ovat olleet erittäin vähäisiä nyt koko syksyn ajan, eikä tilannetta juurikaan paranna se, että en tunneille pääse. Uskon vahvasti, että ketään ei liiemmin kiinnosta erittäin lyhyet päivittelyt satunnaisista tallireissuista tai maastoilusta kärryjen kanssa. Joten, otan tauon, karistan samalla yhden murheen harteiltani ja keskityn nauttimaan iltatalleista, hevosten rapsuttelusta ja harjaamisesta sekä tietenkin niistä satunnaisista kärryttelyretkistä. Ja ennen kaikkea keskityn parantumiseen, jotta näistä ikävistä vaivoista päästäisiin eroon.

Blogin pariin palaan ensi vuoden puolella, jolloin tilanne näyttää toivottavasti vähän paremmalta.

~ Amppa

Pirkko Herdin valmennus 14.11

Ihan supersupersuperhieno!

Maanantaina oltiin toista kertaa ikinä Piken valkussa, ja hevosesta löytyi taas ihan erilainen vaihde treenaamiseen. Näitä pätkiä kun saadaan lisää, ensi kaudella tullaan pääsemään kyllä tavoitteisiin. Nata ei nimittäin juossut apuja pakoon vaan sitä pystyi oikeastaan koko tunnin ratsastamaan, pyytämään ja vaatimaankin, ilman, että se heti jännittyi ja tuijotti yläkautta silmiin pyörien paikallaan. Viimeksi Piken valkussa ei Lehmästä puolestaan löytynyt jarruja lainkaan.

Verkkaraveja, kun vertaa tätä ja tuota ylempää kuva lopputunnista, näkee ainakin sen, että mä en könötä enää joka kuvassa :D

Tällä kertaa keskityin jo itsenäisesti ravaillessani siihen, että ne pidätteet oikeasti menevät läpi. Pike sanoikin, että ihan erilaiselta näytti jo siinä vaiheessa, kuin viimeksi. Verkkalaukat olivat taas aika mielenkiintoisia, mutta ravissa löytyi hyvä fiilis ja tuntuma laukan jälkeenkin. Pidätteet menivät hyvin läpi ja hevonen tuntui olevan avuilla.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli yksinkertaisesti tehdä pääty-ymypyrällä neljä pysähdystä käynnistä. Nämä onnistuivat ensin vähän huonommin, mutta koko ajan parani, ja vähän ennen kuin siirryttiin tekemään samaa ravista, saatiinkin tosi hyviä pysähdyksiä. Ravista pysähdykset toimivat myös hyvin molempiin suuntiin, ja olin jo tässä vaiheessa supertyytyväinen Nataan, sillä se ravasi oikeasti hyvin pätkiä ja muutamassa siirtymisessä saatiin jopa selkä liikkumaan paremmin.

Pysähdyksien jälkeen piti pysähdysten paikalla lyhentää ravia ja vastaavasti pidentää väleissä. Mä en uskaltanut hirveästi lähteä pidentämään, sillä viimeksi valkkua edeltävänä päivänä pysähdyttiin kirjaimellisesti melkein päin seinää (tosin laukasta vastalaukan jälkeen, mutta kuitenkin), mutta lyhentäminen onnistui hyvin. Muutama ihan superhyvä lyhennetty pätkä ja pari ihan kivaa pidennettyäkin saatiin, ennen kuin siirryttiin laukkaan, josta piti tehdä pari-kolme muutaman askeleen käyntisiirtymistä ympyrän aikana. Tämä onnistuikin tosi hyvin, sillä pidätteet menivät edelleen hyvin läpi, laukka oli rentoa ja tässä vaiheessa tuntia Lehmä oli jo niin herkistynyt pohkeelle, että tosi pienillä avuilla pystyi nostamaan laukankin.

Laukassa tehtiin molempiin suuntiin käyntisiirtymisten jälkeen vielä laukan lyhentämistä ja pidentämistä, mikä meni meillä tosi hyvin, mitä nyt askeleenpidennykset meinasivat pariinkin kertaan lähteä vähän lapasesta. Nata kuitenkin toimi edelleen tosi kivasti, ja vielä, kun laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa ympyrää ja yksitellen volttia ympyrän keskellä, hevonen kuunteli ja teki mitä pyydettiin, eikä lähtenyt säätämään omiaan. Ratsastajalta meinasi kunto loppua viimeistään tässä vaiheessa, mutta jotenkin mä pystyin silti istumaan ja ratsastamaan, ja saatiinkin voltilla yleisesti ottaen jees pätkiä, mutta muutama tosi hyvä hetki, kun Nata liikkui normaalia paremmin selkänsä läpi ja kantoi itsensä. Lopputunnista Lehmä alkoi painua vähän turhan alas ja turpa liikaa kohti ryntäitä, kun alkoi vissiin vähän väsyttää, mutta pari tosi hyvää pätkää saatiin silti ja hevonen yritti silti hienosti.

Tiivistettynä mä olen ihan älytttömän tyytyväinen tuntiin, hevonen toimi enkä mä ratsastanut omasta mielestäni edes huonosti. Hyvä fiilis jäi myös siitä, kun Pike kehui, että hyvin ollaan tehty kotiläksyt (paljon siirtymisiä) ja että hyvää työtä ollaan tehty muutenkin.

~ Oona

Ihan mieletön

Pitkästä aikaa fiiliksiä Annen tunnin jälkeen.

Kuvat on otettu maanantaina Piken valkusta

Vaikka pariin kuukauteen en olekaan Annen valkuista kirjoitellut, niissä on tullut käytyä ahkerasti. Tiistain tunti oli kuitenkin niin tosi jees, että sitä on vähän pakko hehkuttaa. Maanantaina oltiin Piken valkussa (lyhyesti; tehtiin väistöjä ja siirtymisiä ja yritettiin saada raviin järkevämpi tahti), ja vaikka varsinaisesti valkun jälkeen oli vähän sellainen olo, että "no, emmä nyt tiiä", seuraavan päivän liikutus kieltämättä kertoi, että edellisenä päivänä jotain oli tehty oikein.

Nyt meidän isoin ongelma on ollut tahti; jos Nata on rento, se lähtee kiihdyttämään tahtia, ja jos tahti on rauhallisempi, Nata ei ole rento. Oikeastaan ikinä ei varmaan olla saatu oikeasti rauhallista tahtia harjoitusraviin niin, että hevonen olisi oikeasti rento, eikä vain kaula kaarella tai turpa ryntäissä. Annen toteamus, "Sehän ei ole kovasuinen, se on vaan kovapäinen" tiivisti aika hyvin, samoin kuin se fiilis, mikä mulle jäi Piken valkusta, että "Hirveesti pitäis tehdä mutta silti pitäis olla tekemättä". Tiistaina kuitenkin heti, kun siirryttiin raviin ja otin ohjat käteen, Nata tuntui ihan erilaiselta, kuin aikaisemmin - paljon rauhallisemmalta mutta silti kohtuullisen rennolta.

Kauaa ei kevennelty, ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin harjoitusravissa pitkälle sivulle kaksi volttia, pitkän sivun lopussa täyskaarto ja toiseen suuntaan kaksi volttia, jälkimmäisen voltin jälkeen siirtyminen käyntiin, täyskaarto käynnissä, ja taas sama niin, että ensimmäisellä voltilla siirryttiin raviin. Volttien välissä piti tehdä avoa, mikä sinänsä kauhistutti mua jo ajatuksena, koska avot ja sulut eivät kuulu mun ja Natan vahvuuksiin ja niiden treenaaminen menee lähes aina vääntämiseksi, joten niitä ei ole tullut treenattua kovin paljoa.

Miten tämä sitten onnistui? Hyvin. Avoa saatiin superhyviä pätkiä, volteillakin löytyi tahti, siirtymiset olivat normaalia parempia. Olin älyttömän tyytyväinen Nataan - ja salaa ehkä vähän siihenkin, miten ratsastin itse. Tunnin toinenkaan tehtävä ei varsinaisesti ollut helppo - ympyrä oikeassa laukassa, lävistäjä, vastalaukkaa vähän matkaa pitkää sivua, iso täyskaarto ja myötälaukassa takaisin siihen päätyyn, josta aloitettiin tekemällä ympyrä. Ensimmäisillä kerroilla en itse keskittynyt yhtään, joten vastalaukka rikottiin raville, mutta kolmannella kerralla onnistui aikalailla, niin kuin pitikin. Tehtiin muistaakseni vielä neljäs kerta tähän suuntaan, jonka jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin laukkavoltteja. Oikealle tämä meni ihan jees. Vasenta laukkaa ei otettu vastalaukkana, mutta voltteja tehtiin vähän enemmän, kuin oikealle, ja niillä löytyikin tosi kiva laukka ja fiilis.

Loppuverkassakin hevonen pysyi vielä rauhallisena, jonka jälkeen oli hyvä jäädä kävelemään. Olin ihan älyttömän tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, mitä tunnilla tehtiin. Natsku hierottiin keskiviikkona, eikä se ollut jumissa mistään ja massaa oli saanut hyvin taakse. Tästä on nyt siis hyvä jatkaa treenejä, torstaina jumppaillaan ja kevennellään eteen-alas, perjantaina mennään sileällä ja lauantaina olisikin tarkoitus hyppiä pitkästä aikaa Annen tunnilla "kunnolla" (tai ainakin sen, mitä nilkat kestää, niitä kun tutkitaan edelleen).

~ Oona

Heidi Takalan valmennukset

Oltiin vähän erilaisissa valkuissa syyslomalla, ja pätkittäin asiat tuntuivat jopa onnistuvan.

Maanantain kuvat ovat Katan tallilta, jonne tosiaan lähdettiin kuskaamaan Lehmää Heidin valkkuun. Vaikka mua vähän hirvittikin mutkaisella hiekkatiellä varsinkin parissa mäessä, oli kyllä ehdottomasti kannattavaa lähteä, koska tykkäsin Heidin valmennustyylistä kyllä tosi paljon! Ohjat piti ottaa käteen ja alkaa oikeasti ratsastaa, ja alkukankeuden jälkeen Natasta irtosikin ihan erilaisia pätkiä, kuin normaalisti, ja omakin ratsastus tuntui pitkästä aikaa paremmalta.

Keskityttiin tosiaan ratsastamaan hevosta edestä pyöreäksi ja takaa aktiiviseksi, tarkoituksena saada myös selkää nousemaan. Natan kanssa saatiin keskittyä kuitenkin melko paljon pidätteihin ja taipumiseen, sillä mähän en saanut sitä taipumaan alkutunnista juuri lainkaan ja pidätteet eivät menneet ravissa yhtään läpi. Laukkaa pitikin ratsastaa paljon. Taipuvammaksi, toimivammaksi ja ennen kaikkea takaa aktiivisemmaksi. Ihan kivoja pätkiä saatiin varsinkin vasemmalle, oikealle mun on itse vaikeampi ratsastaa varsinkin laukassa, joten se ei mennytkään ihan niin hyvin.

Tunnin paras juttu oli se, että mä pääsin istumaan harjoitusraviin. Aloin joustaa lonkista ja pätkittäin istuin jopa suorassa. Ei se ravi mukavaa ollut, mutta siinä pystyi istumaan. Ja ratsastamaan. Kolmikaarinen kiemura harjoitusravissa ei ollut edes varsinaisesti mahdottomuus, ja siinä saatiinkin hyviä pätkiä molempiin suuntiin. Tunnin jälkeen oli kieltämättä väsynyt ja liioittelematta likemmäs puoli tuntia käveltiin loppukäyntejä. Nata ei ole varmaan ikinä mun kanssa liikkumisen jälkeen ollut niin hikinen. Yhtään vähättelemättä sitä, että kyllä, mäkin enemmän raahauduin kuin kävelin illalla ja seuraavana päivänä paikasta toiseen.

Keskiviikkona Heidin tunti oli Sippolassa maneesissa. Jatkettiin aikalailla samoja juttuja, kuin maanantaina - mun piti saada pidätteet läpi, Nata taipumaan ja liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti samalla, kun itse istun suorassa ja joustan lonkista. Tavallaan meni ihan jees, mitä nyt hevosella oli virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä.

Tällä kertaa verkattiin laukassa, jonka jälkeen jatkettiin taivuttelua käynnissä ja 3-5-kaarista kiemuraa harjoitusravissa. Näiden jälkeen tultiin keskihalkaisijaa, keskellä pysähdys ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Pitkällä sivulla tehtiin ensin voltti ravissa, myöhemmin ympyrä laukassa. Muuten meni ihan jees, mutta laukasta raviin siirtymiset tuli vähän myöhässä ja turhan jännittyneinä. Ravivolteilla sain aika hyvin taas harjoitusravissa juonesta kiinni ja ne tuntuivatkin pätkittäin jopa hyviltä.

Loppuverkassa mulla oli taas alla hikinen ja väsyneen oloinen hevonen - ratsastaa piti paljon alkutuntia enemmän, mutta taas meinasi kyllä ratsastajallakin kunto loppua. Ihan jees fiilis jäi keskiviikosta, mutta maanantaina meni silti ehkä paremmin, tai ainakin saatiin korjattua isompia virheitä.

Tiivistettynä kuitenkin olen tyytyväinen, sillä saatiin aika hyvin virheitä korjattua ja harjoitusravissakin tuli paljon parempia pätkiä. Nyt vaan jatketaan treenejä, niin saadaan ennen seuraavaa kisakautta korjattua paljon virheitä.

~ Oona

Puomijumppaa

Pienen tauon jälkeen ollaan taas päästy puomijumppaamaan.

En ehkä maininnutkaan täällä, mutta muutama viikko sitten otettiin hyppäämisen kanssa lisää takapakkia, kun jollain hämmentävällä tavalla päädyttiin kesken itsenäisen puomijumpan maistelemaan maneesin hiekkaa - nimenomaan me molemmat. Tämän jälkeen ei tullutkaan sitten varmaan kolmeen viikkoon mentyä puomiakaan, mutta kisakauden viimeisten kisojen jälkeen pidettiin vähän erilainen palauttelupäivä ja puomijumpattiin.

Yksinkertaisuudessaan tehtävä oli kavaletti pääty-ympyrällä ja kaksi puomia uran sisäpuolella pitkällä sivulla. Verkkailin normaalisti sileällä ja keskityin siihen, että sain pidätteet hyvin läpi myös oikeassa laukassa. Verkan jälkeen tultiin ensin kaksi hurjaa maapuomia, joiden kanssa sainkin sählätä molempiin suuntiin muutaman kierroksen, ennen kuin saatiin pari oikeasti hyvää toistoa. Puomien jälkeen jatkettiin kaveletilla pääty-ympyrällä - ensimmäiset hypyt olivat kohtuullisen mielenkiintoisia, mutta hyviäkin toistoja saatiin. Oikeaan kierrokseen kavaletti meni hyvin jo ensimmäisellä kerralla, joten sitä ei hinkattu sen kauempaa.

Käveltiin lyhyet välikäynnit, kun äiti kasasi puomeista ristikon, joka tultiin ensin vasemmasta kierroksesta pari kertaa ja oikealta taas kerran, kun ensimmäinen hyppy oli jo hyvä. Nostettiin ristikkoa vielä hiukan, ei mitenkään isoksi kuitenkaan, ja hypättiin isompi ristikko kerran molemmista suunnista, jonka jälkeen jäätiin loppuverkkaamaan.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis - Natsku oli ihan mielettömän kiva ja pystyin itse rentouttamaan kättä ennen estettä eikä paniikkikaan ollut ensimmäisten hyppyjen jälkeen ihan ylitsepääsemätön. Jos voi sanoa, että mulla on esteillä minkäänlaista mukavuusaluetta, aikalailla siinä mukavuusalueella pysyttiin tällä kertaa, kunhan vaan alun jälkeen uskalsin yhtään ratsastaa, enkä vaan jännittää ja panikoida.

Tiistainakin jumpattiin maapuomeilla, tällä kertaa tosin ihan Annen tunnilla. Muuten menikin ihan jees ja mä kerkesin jo toivoa, että saadaan taas puomi- ja estetreenit osaksi viikko-ohjelmaa, mutta nilkat olivat asiasta eri mieltä. Niitäkin on nyt viimeiset kaksi kuukautta ihmetelty lääkärissä, viime viikolla kävin verikokeissa ja tällä viikolla on kuvattu keuhkot ja nilkat. Jos nyt vaikka alkaisi joku syy löytymään, että ne saisi jo kuntoonkin...

~ Oona

Kisakausi paketissa

Käytiin vielä Tupunalla kisoissa, samat ohjelmat, kuin Kullaalla, mutta aivan erilaiset radat.

Postaus on kirjoitettu jo kisapäivänä (15.10), mikä saattaa olla hyvä tietää muutamassakin kohdassa tätä lukiessa... :D 

Nyt ollan käyty meidän tämän kisakauden viimeiset kisat - ohjelmina ennestään tutut Helppo C:2 2000 ja Helppo B K.N. Special. Kertaakaan en ohjelmia ratsastanut ennen näitä kisoja Kullaan kisojen jälkeen, tunneilla tehtiin perusratsastusjuttuja ja itsenäisesti tein yleensä samaa / vähän sovellettua versiota siitä, mitä tunneilla tehtiin. Nata kengitettiin maanantaina ja sen jälkeen liikkuminen parantui älyttömästi, joka varmasti vaikuttaa siihen, että kisoissa lähes kaikki meni täysin eri tavalla, kuin Kullaalla.

Siinä, missä Kullaalla Nata jäi pohkeen taakse ja veti turpansa ryntäsiin ja suun auki, tänään verkassa se oli melkeinpä samanlainen, kuin kotona - rento ja toimiva. Tahti lähti vähän lapasesta harjoitusravissa, laukka oli tosi hyvää verkassa ja käynti ihan jees, ei niin hyvää, kuin kotitreeneissä. Kuitenkn hyvällä fiiliksellä siirryttiin maneesista verkkaamasta radalle, missä ehdittiin kävelemään kenttä kertaalleen ympäri, ennen kuin piti jo aloittaa rata.

Satulaan oikeasti istuminen on selvästi yliarvostettua?

C:n rata tuntui huonolta - mä olin sitä mieltä, että tää oli nyt se alle 60% ja tervemenoa kotiin, tuntui, etten saanut pohkeita kiinni, hevosta ratsastettua kulmiin, mitään apua läpi, tahti oli ihan järjetöntä kipitystä, pompin harjoitusravissa, laukannostot levisivät... Ja kun tulokset sietämättömän odottelun jälkeen tulivat - me voitettiin luokka prosentein 63,636%. Paperissa oli kaksi vitosta (lopputervehdykseen tulo, joka tosiaan levisikin aika pahasti ja ravilävistäjä, johon tuli tahtirikko), mutta mun yllätyksekseni viisi seiskaa (keskiympyrä vasemmalle, toinen ravilävistäjä, vasemman laukan nosto, oikean laukan nosto ja oikea laukkaympyrä). Alapisteissä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6 (tuntui radalla huomattavasti huonommalta) ja asento, istunta ja apujenkäyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen molemmat 6,5.

"Miellyttävä hevonen. Valvo vauhtia puolipidätteillä ja valmistele asiat vielä huolellisemmin. Tänään aj. jännittyneisyyttä."

Käytiin maneesissa vähän keräilemässä itseämme, otin pari pätkää harjoitusravia ja yritin saada pidätteitä paremmin läpi, ja vaikka olin tässä luokassa heti toisena lähtijänä, ehin hyvin tekemään verkassa sen, mitä halusinkin, ja kun mun piti maneesista lähteä, me oltiin jo kävelty hetki pitkin ohjin. Ei kun radalle ja harjoitusravissa pari ympyrää, joiden aikana sain Natan tosi kivaksi, joten hyvällä mielellä aloitettiin ohjelma.

B:n rata tuntui hyvältä. Nata oli kohtuullisen rento ja mulla oli hyvä fiilis koko radan, vaikka pariinkin kertaan iski paniikki, mitä piti tehdä seuraavaksi. Unohtamatta rataa selvisin silti, ja tähän rataan olin heti älyttömän tyytyväinen, vaikken tuloksia kuullutkaan. Prosentteja oletin tulleen ehkä ~60%, joten paperi, jossa luki 63,600%, oli yllätys. Positiivinen sellainen. Mun piti oikeasti tarkistaa, että olihan se varmasti mun ja Natan B:n paperi... :D

Huonoin numero oli vitonen, jännittyneestä laukka-käynti-siirtymisestä, kun taas radan parhaat numerot olivat kaksi seiskaa (vasen laukkaympyrä ja jälkimmäinen loiva kiemura). Alapisteetkin olivat itseasiassa aika hyvät - askellajit, lennokkuus, ratsastajan asento / istunta ja oikeiden teiden seuraaminen olivat kaikki 6,5 ja kuuliaisuus 6. Sijoituksesta jälkimmäisessä luokassa ei ole mitään tietoa, kun kisapaikalla kerrottiin vain kaksi parasta (sijoittuneet), mutta uskoisin, että viimeisiä ei oltu.

"Miellyttävä hevonen. Ajoittain jännittyy ja liike saisi tulla vielä rehellisemmin läpi. Jää ajoittain pohkeen taakse. Taipumaan vielä rehellisemmin."

Kisakausi 2016 on nyt meidän osalta ohi, enkä voisi olla tyytyväisempi, koska menihän tää nyt aika paljon yli omien odotusten. Ensi kaudellekin on jo tavoitteita asetettu, mutta niihin ei varsinaisesti ole mitään kiirettä keskittyä vielä - nyt koitetaan puomijumpata, mennä ilman satulaa, höntsäillä muutenkin ja tehdä vaan mahdollisimman paljon kaikkea muutakin, kuin mennä sileällä maneesissa. 

~ Oona

Kiirettä & hiljaisuutta

Postaus taukoa on jälleen kertynyt ihan kiitettävästi ja valitettavasti omalta kannaltani tilanne ei kauhean lupaavalta näytä tulevaisuudessakaan. Tämän hiljaisuuden on kuitenkin saanut aikaan kiire, joka ainakin mulla on ollut viimeisten parin viikkojen aikana. Viikko sitten meillä oli tet- jakso, joka kesti kaksi viikkoa. Näinä viikkoina mulla piti olla enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä hommia, kuten kirjoittaa blogia ja tehdä joitakin koulujuttuja. Aikaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, tai sitten vain istuin tuijottamassa tyhjää postausta, koska en saanut mitään aikaiseksi. Enemmänkin oma jaksaminen oli kortilla, sillä kuuden tunnin melkein yhtäjaksoinen seisominen otti ainakin ensimmäisen viikon aikana voimille. Aikaset herätykset ja bussiin juoksemiset eivät tietenkään helpottaneet yhtään asiaa. 

Yhtään postausta en siis tällöin saanut tehtyä, vaikka suunnitelmia olikin. Blogi ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä on päätä painanut, sillä myös kauden viimeiset suunnistuskisat ovat olleet käsillä. Kisoihin olen tottakai aika paljon vielä treenannut, ennenkuin yhtenä sunnuntaina tuli vähän takapakkia vastaan. Nimittäin polveni kipeytyi ihan kiitettävästi edellispäivän harjoituksesta, ja oli sunnuntaina aikas kipeä. No, ei siinä mitään. Muutaman lepopäivän jälkeen lenkillä polvi oli hyvä, ja viimeiset kisat menivät ihan ok. Polveen ei sattunut kisoissa, lukuunottamatta alkuverkkoja, jolloin pientä kipua oli havaittavissa.

Näiden kisojen ei pitänyt olla viimeiset, vaan tämän viikon lauantaina olisi ollut tarkoitus juosta vielä erikoispitkä. Tai oikeastaan erikoispitkälle lähteminen oli vähän siinä ja siinä, koska koin, että on ollut kauhean hyvässä juoksukunnossa. Viime viikolla kuitenkin lepäilin pari päivää, kävin yhdellä koulutunnilla, josta tulee ehkä juttua johonkin saumaan ja juoksin coopperin testin koulussa. Jos voisin jotain viime viikosta muuttaa, niin jättäisin testin kokonaan välistä, sillä tämän hetkinen tilanne oikeastaan johtuu siitä. Testi ei mennyt kovin hyvin, omasta mielestäni ainakaan. Erittäin hankalan 12 minuutin jälkeen, polvi sanoi itsensä irti. Siinä ei ollut koko juoksun aikana tuntunut mitään merkitsevää kipua, mutta testin jälkeen käveleminenkin alkoi tuntumaan jo täys mahdottomuudelta polvessa olevan kivun takia. 

Kipu ei hellittänyt yhtään, joten käytiin lääkärissä, jossa epäiltiin siinä olevan rasitusmurtuma. Maanantaina käytiin magneettikuvassa, joka vahvisti epäilyksen. Siinä on reisiluun pään rasitusmurtuma, jonka paranemiseen menee 4 kuukautta. 

Miten tämä nyt sitten liittyy ratsastukseen? No, ratsastamiset jäävät mun osaltani kolmen seuraavan viikon ajaksi, ja jos polvessa tuntuu sen jälkeen kipua, tauko jatkuu. Voitte uskoa, että kerran viikossa ratsastavalle tämä on aika kova pala. Onneksi hevostelemaan pystyy myös kärryjen kanssa ja ihan vaan hengailemalla tallilla. Tämä tuleva tauko on kuitenkin hieman huono blogin kannalta, sillä tämän hetkiset postaukseni painottuvat lähinnä niihin ratsastustunteihin. Tällä hetkellä mulla on muutama postaus suunnitteilla, liittyen viimeisiin ratsastustunteihin, ja toki yritän keksiä jotain kirjoitettavaa, jos sellaista saan aikaiseksi. 

~ Amppa