Viimeinen aamutunti (2.8)

Tämän postauksen julkaiseminen on venynyt, mutta päätin silti julkaista tämän, koska tämä on mulle itselle tärkeä postaus.

Sunnuntaina mä en olisi jaksanut aamulla lähteä tallille, mutta, vaikka mä en ennen tätä kesää sitä olisi uskonut, mua jollain tavalla lohdutti ajatus, että se oli viimeinen aamuherätys sunnuntaina ratsastustunnin takia. Viimeinen vakiotunti puomijumpassa. Olin aika varautunut, että mulla on joku Camu / Tahveli / joku muu vastaava hevonen, mutta tallilla mua odotti listassa maailman paras yllätys. Mun nimen perästä oli yliviivattu Tahveli ja tilalle kirjoitettu Dolli.

Tämä on otettu joskus tyyliin kuukausi sitten, nyt ei ollut ketään kuvaamassa...

Hain Dollin laitumelta ja laitoin sen kuntoon, koko ajan Dolli käyttäytyi ihmeen hyvin. Kentällä oltiin ajoissa kävelemässä, ja aika nopeasti siirryttiin ravailemaan ja laukkailemaan. Ravissa keskityin taivuttelemaan mun "ei semmosta keitetyn spagetin letkeää vaan enemmänkin keittämättömän spagetin taipuisaa" ratsuani, kun taas laukat menin kevyessä istunnassa reippaassa tempossa, jotta Dollin selkä mahdollisesti vähän vertyisi.

Hypyt aloitettiin pieneltä, ehkä 40-50cm esteeltä (mä en muista yhtään, oliko se edes pysty vai okseri), mihin tultiin koko ajan vähän liian hitaasti ja tultiin tosi lähelle. Ajatuksena oli, että ratsastajat keskittyisivät hakemaan hyvää asentoa esteen päällä ja sitä käytiin läpi välikäyntien aikana. Sen jälkeen siirryttiin kolmen esteen kaarevalle linjalle - vähän isompi ristikko, suht iso ristikko ja pysty muodostivat tehtävän, joka oli yllättävän hankala, sillä Dolli jumahti viimeisessä välissä, ja sitä piti siinä pyytää eteen. Pohkeesta poni kuitenkin reagoi hyvin, joten pari viimeistä kierrosta menikin ihan hyvin. Ensimmäiselle esteelle Dolli pyrki aina vähän oikaisemaan, mutta jotenkuten sain sisäpohkeen läpi ja tehtävän sujumaan.

Tää kuva on ties kuinka vanha, otettu iltatunnilta, mä näytän niin räjähtäneeltä, mutta poni on ihana ♥

Tunti meni superhyvin. Mulla oli kivaa. Ponilla ainakin tuntui olevan kivaa. Tehtävät meni hyvin ja tuli hyviä hyppyjä. Mä olin tyytyväinen. Siihen oli sitten hyvä lopettaa puomijumpassa, ja antaa Dollin selällekin vähän armoa. Estevalkkujahan mä en siis enää todennäköisesti tule menemään, koska estetunneillakaan en nyt käy, eikä Dollin selkä sitä kestäisi ja esim. Camulla meneminen ei vaan tunnu siltä, että sillä haluaisi valmennuksia mennä. Kisasuunnitelmatkin muuttui aika lailla, sillä keväällä oli puhe 70cm luokasta. Alkukesästä oli selvää, että sitä ei tulla menemään. 60cm mun piti mennä, ja ennen sitä olisin halunnut mennä 40cm "verkkaluokaksi" ja niin, että muistan radan varmemmin ja tiedän, mistä kannattaa kääntää yms. Suunnitelmat muuttui kuitenkin vielä sen verran, että koska mä voin mennä vaan yhden luokan (ponin selkä ei enempää kestä), meninkin sen 40cm. Olisin voinut mennä kuudenkympinkin, mutta meni miten meni, ja tyytyväinen olen. Meillä molemmilla oli kivaa, ja se oli tärkeintä. Tästä lukemaan kisapostausta.

Illalla mulla oli Pompei. Pienen sähläämisen jälkeen meillä piti olla siis kevyempi tunti, joten sai mennä riimulla tms. Tehtiin taas kolmikaarista, käynnissä ja ravissa, välillä ottaen laukkaa mukaan, ja Pappa-Pompei halusi tehdä laukanvaihdotkin. Tästä tunnista on jo niin kauan aikaa, että en oikeasti muista yhtään mitään (oli estekisoja ennen :D), mutta Emmi oli kuvaamassa, ja halusin ihan välttämättä julkaista nämä kuvat ja aamutunnin jälkeiset fiilikset.

Jännitänkö kenties reisiä vähän turhan paljon...

Elämä on taas hirveän hauskaa, ainakin kuskin ilmeestä päätellen

Pompei näyttää niin pieneltä :D

Pakollinen pelleilykuva

Loppukäynnit maastossa

♥

~ Omppu

Paremmassa paikassa

R.I.P

Pipari

13.9.2011 - 25.8.2015

I wonder where you are,

hope it's not too far,

when we'll meet?

I wish I could see that you're okay,

waiting there for me.

Can you see me?

Ja viimein,

sun matkaan

ei pääse saattajatkaan.

Lohtu

on mulle,

että siellä on kaikki sulle.

Kiitos. Heippa. Nähdään. Ikävä. Oot rakas ♥

~ Omppu & Maissi

Kaunis hevonen ja massiivinen poni (22.8 koulukisat)

Miten meillä oikeastaan meni?

Ensin mä kipitin laittamaan Dollin kuntoon. Verkkailtiin melko hyvän aikaa, ehdittiin kävelemään ja keventelmäänkin, ennen kuin mun piti alkaa ponilta mitään pyytää. Laukattiin verkassa suht paljon, sillä Dolli tuntui verkassa tosi ihmeelliseltä, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Laukassa etuosa tuntui kauhovan paikallaan takaosan ollessa suunnilleen tallissa, ja laukka oli selvästi huonompaa, kuin hetkeen. Ylipäätään Dolli oli takaosastaan tosi vetelä.

Näissä verkkakuvissa näkyy, miten paljon sumua aamulla oli!

Radalle lähdin ihan hyvällä fiiliksellä. Jossain ensimmäisen puoliympyrän paikkeilla iski sellainen ketutus, koska vaikka poni oli verkassa ollut pirteä ja melko raskas kädelle, se oli radalla älyttömän vetelä. Kuten videolta huomaa, useammassa kohdassa saan ratsastaa eteen ihan kunnolla. Käyntisiirtyminen tuli vähän liian aikaisin ja käynti meni pitkäksi, oikeassa laukassa poni yski (siksi vetää siis päätä alas muutaman kerran) ja vasen nousi vastalaukkana. Izkuleirillä niin hienosti mennyt keskiravi ei lähtenyt lähes lainkaan eteenpäin. En saanut Dollia taipumaan juuri lainkaan. Tavallaan jälkikäteen ajatellen 61,389% olikin positiivinen yllätys, sillä rata tuntui siltä, että alle 60 % saatiin.




Rata olikin melko tasaista kutosta. Muutama 6,5 (ensimmäinen halkaisija, oikean laukan nosto, viimeinen halkaisija), yksi 5 (vasemman laukan nosto) ja yksi 7 (lopputervehdys) mahtui mukaan, mutta muuten paperissa onkin pelkkää kutosta. Yleisvaikutelmassa askellajeista saatiin 6, samoin lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta, kun taas omasta asennosta, istunnasta ja apujenkäytöstä tuli 6,5. Rata oli siis kaiken kaikkiaan melko tasainen, mikä on hyvä asia. Jos Dolli olisi ollut yhtään reippaampi, rata olisi ollut paljon paremmin. Lisäksi jo verkassa poni tuntui vastustelleen tuntumaa, ja paperissa lukikin, että mun pitäisi yrittää säilyttää tasaisempi tuntuma. Sen lisäksi pitäisi taivutella rohkeammin ja saada (massiivinen) poni energisemmäksi.

Sitten seurasikin se päivän kuumottavin vaihe; Selman odottelu. Muutaman pieleen menneen asian takia poni tulikin vähän päälle puoli tuntia ennen mun starttia, mutta kerkesin kuitenkin verkkaamaan. Annekin totesi, että mä olin nätisti sanottuna ihan paskana, kun odotin Selmaa, ja se on kyllä ihan totta. Ramppasin vessassa, tarkistin kymmeneen kertaan, että mulla on kaikki ja jossain vaiheessa hypin tasajalkaa paikallani. Enkä muuten hengittänyt.

Mahdollisimman nopeasti laiteltiin Selma kuntoon, kävelytin sitä kierroksen tallin ympäri ja lähdin keventelemään verkkaan. Aika kului älyttömän nopeasti ja tuntui, että olisin verkannut ehkä 10 minuuttia, kun mun piti jo mennä ison kentän päähän valmistautumaan. Otin siellä vielä parit siirtymiset ja sen jälkeen piti olla mun vuoro, mutta eiköhän siihen väliin pitänyt ottaa kymmenen minuutin tauko. No, me sitten käveltiin valmistautumispäädyssä ja odoteltiin.

Lopulta, kun radalle päästiin, Selma tuntui yllättävän hyvälle. Se liikkui ihan kohtuullisesti, mutta kannusta sai silti käyttää. Tavallaan Selma tuntui junnaavan paikallaan, mutta tavallaan olin tosi tyytyväinen siihen, miten se liikkui. Oikea laukka nousi väärin ja vasemman Selma pudotti raviin ensin lyhyellä sivulla ja sitten vähän turhan aikaisin halkaisijalla. Käyntisiirtymisessä neiti oli vinossa, mutta vielä huomattavasti vinommassa viimeisellä keskihalkaisijalla, ja pysähdys tulikin vähän pitkälle, koska halusin saada Selman pysähtymään suunnilleen suorana.



Prosentteja meilllä oli 56,389. Numerot oli aika tasaisesti väliltä 5-6. Vasen laukkalävistäjä, oikean laukan nosto ja oikea laukkaympyrä oli vitosia, kun taas 5,5 saatiin ensimmäisestä puoliympyrästä, käyntisiirtymisestä C:ssä ja viimeisestä pituushalkaisijasta. Yleisvaikutelmassa askellajit, lennokkuus sekä ratsastajan asento / istunta / apujenkäyttö oli kutosia ja kuuliaisuus vitonen.

Olen itse asiassa ihan tyytyväinen Selmaan, kun ottaa huomioon, minkä verran ollaan ehditty treenaamaan. Rata ei ollut yhtä hyvä, kuin treeneissä parhaimmillaan, mutta huonomminkin ollaan menty. Niinpä siis innolla odotan jo Cruisen koulukisoja 26. päivä ensi kuuta. Nyt vaan paljon treeniä eteenpäin liikkumisen, suoruuden ja vakaamman tuntuman kanssa, niin eiköhän tämä tästä lähde. Ainakin Selma näytti nätiltä, myös tuomarin mielestä... :D

~ Omppu

"Oikeestaan tää tuntuu lähinnä vitsiltä" [14.8 kisat]

Vaikka jälkikäteen pariin kertaan mietin, miksi mä valitsin sen pienemmän luokan, miksi mä haluan suorittaa niin paljon alempana kuin mun omalla tasolla, kyllä mun on pakko sanoa, että mä olen älyttömän tyytyväinen.

Mä en todellakaan tiedä, mitä sählään tässä kuvassa, mutta Dolli on ihana ♥ Kiitos kaikista postauksen kuvista Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Kauhealla kiireellä laitoin ponin kuntoon, onneksi muutama ihana tallikaveri auttoi ja olin ajoissa verkassa sen jälkeen, kun saatiin mun kaapin oven auki, ponille pintelit jalkaan ja meidän kisahuopa kiinni satulaan. Verkka jäi ehkä aavistuksen lyhyeksi, olisin voinut kävellä enemmän ennen varsinaista verkkaa ja kevennellä enemmän, mutta sain loppujen lopuksi kumpaankin suuntaan tehtyä kaiken tarpeellisen, enkä mitään ylimääräistä - yksi verkkahyppy ristikolle, toinen pystylle, pari volttia, pari laukannostoa. Alkuunhan tietty ravailtiin pari kierrosta molempiin suuntiin, mutta muuten verkka oli älyttömän lyhyt.

Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä, mutta meidän rata meinasi tyssätä heti ensimmäiselle esteelle, kun Dolli pysähtyi / koitti pysähtyä ja heittäytyä vasenta pohjetta vasten, mutta esteestä mentiin kuin mentiikin yli. Loppurata oli aika tasaisen sujuvaa, vastalaukkoja tuli vain yksi, minkä Dolli vaihtoi näppärästi edestä mutta ravin kautta jouduttiin sitten vaihtamaan laukka. Aika oli kai kohtuullisen nopea, mutta rata ei tuntunut eikä todellakaan näytä millään tavalla holtittomalta kaahaamiselta, vaan mun mielestä aika hyvältä.

Tää kuva on niin ihana, Dolli leikkii esteheppaa ♥

Mitään tulevaisuuden kisasuunnitelmia ei ole 22.8 koulukisojen lisäksi, mutta seuraaviin estekisohin olisi tavoitteena mennä 60cm, jos vaan Dolli on silloin siinä kunnossa. Sinänsä musta tuntuu, että estetuntien ja mahdollisesti myös -valkkujen lopettaminen ei millään tavalla auta mua eteenpäin, mutta toisaalta se oli tässä tilanteessa paras ratkaisu ja koulukisojen jälkeen alan hyppimään Selmalla enemmän. Ties vaikka joskus ensi vuonna estekisoihinkin eksyttäisiin, nyt me ei vielä selvitä edes kahden esteen minikokoista linjaa kunnialla...

Otsikon lausahdus tosiaan on radankävelystä. Neljänkympin esteet oli niiiiiin pieniä, että ihan oikeasti näytti vitsiltä. Mä tiedän, miten ylimieliseltä tämä kuulostaa, mutta se oli ihan oikeasti totta, kun miettii että siirryin vuosi sitten 40cm luokkiin ja silloin ne tuntui isoilta ja vaikeilta. Jotain kehitystä ainakin tapahtunut. :D

Olenko ainoa kenen mielestä näyttää että me hypättäis tämä este älyttömän vinosti?

Dolliin olin siis kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen, varsinkin kun kuulin, että sijoituttiin toisiksi. Vaikka toisaalta tuohon rataan voi olla muutenkin tyytyväinen, ellei tuota ensimmäisen esteen aivopierua lasketa, kyllä tuntui tosi hyvältä sijoittua. Dollista huomasi kisoissa, että se todella halusi liikkua ja hypätä, se tuntui älyttömän hyvältä, paremmalta kuin kisoissa pitkään aikaan, ja oli avuilla ja mua harmitti niin paljon, ettei voitu mennä perään sitä 60cm luokkaa. Älyttömän hieno poni! ♥

~ Omppu

Ensimmäiset loikat Selmalla

Torstaina tosiaan olin taas ratsastamassa Selmalla, tällä kertaa vuorossa oli estetunti. Lähinnä ajatuksena oli kai katsoa, miten Selma hyppää ja testailla vähän, miten meillä sujuu esteillä. En mä sanoisi, että mitenkää kehuttavasti meni, mutta pätkittäin tuli ihan hyviäkin kohtia ja muutama tosi hyvä hyppy. Selma tuntui hyppäävän tosi ihmeellisesti, korkealle mutta pehmeästi, ja joistain kuvistakin näki, että kyllä ilmavara oli neidillä kunnossa... :D

Verkkailtiin ensin ihan sileällä, ennen kuin otettiin mukaan maapuomit. Selma muljahteli niistä yli mitään ihmettelemättä, joten siirryttiin tulemaan ristikko-ristikko- linjaa, joka oli keskellä kenttää. Ensimmäiset hypyt oli just sitä, mitä niiltä voi olettaakin, ja Selma jäi esteiden jälkeen tosi hitaaksi, esteelle imi kyllä ihan kohtuullisesti mutta vauhti tyssähti siihen ensimmäisen esteen jälkeen, jolloin toiselle tuli aina huonompi hyppy.

Ekoja hyppyjä tai ainakin eka hyppykuva, mitä äiti oli ottanut. Tästä näkee, miten hankalaa mulle on olla järkevästi Selman hypyissä mukana, vaikka kauhean pehmeästi neiti hyppääkin.

Kun sain Selman liikkumaan esteiden välissä eteenpäin, nostettiin jälkimmäinen ristikko pieneksi, ehkä 40-senttiseksi pystyksi. Tähän tuli kielto ja aika mielenkiintoisia hyppyjä, mutta myös pari ihan hyvää hyppyä. Tässä vaiheessa Selma alkoi väsymään niin paljon, että tulin pelkästään ensimmäisen ristikon ja maapuomeja pariin kertaan niin, että viimeiseksi kerraksi jäi hyvä hyppy, sillä Selmallahan ei ole hypätty kuin ties koska viimeksi. Niin hevosellekin jäi parempi mieli, vaikka aika lailla joutuikin huhkimaan, kun hyppykuntoahan neidillä ei juuri ole.

Makaan näissä kuvissa turhan paljon Selman kaulalla... Mutta tässä kuvassa näkyy juuri tuo ilmavara :D

Lopuksi käytiin vielä rannassa kävelemässä ja ravailemassa (itseasiassa tuli Selman yksi laukkapätkäkin otettua). Tunti meni kaiken kaikkiaan aika hyvin, vaikka ensimmäiset tunnelmat tunnin jälkeen olikin luokkaa "ei tästä tuu yhtään mitään, mä alotan sen kultakalojen kasvatuksen", mutta kun sitten jälkeenpäin rupesi miettimään, ei se nyt niin huonosti mennyt, minkä sille mahtaa, että toinen on vähän väsy... Selma kuitenkin vaikutti tykkäävän hyppäämisestä tosi paljon, mutta se piti silti tuoda huolellisesti ihan esteelle asti, tai tuli kielto. Koulukisojen jälkeen tarkoituksena olisi hypätä kerran viikossa ja mennä toinen kerta koulua, mikä ei heti ensin tuntunut niin hyvältä idealta, mutta toisaalta, ei se hyppääminen parane eikä niihin estetehtäviin tule sujuvuutta, ellei niitä harjoitella.

Tää on se ensimmäinen & eniten yllättäny kielto, kun meinasin lentää oikeen kunnolla

Siispä innolla odottelen tulevaisuuden estetreenejä, että pääsen opettelemaan, mitenkäs tällaisella hevosella pitäisikään ratsastaa. Sunnuntaina, kun juteltiin Annen kanssa siitä, että ratsastaja on juuri sen tasoinen, millä tasolla hän pystyy suorittamaan aivan minkä tahansa sen tasoisen hevosen kanssa, totesin, että mä varmaan menisin pulkankin kanssa järkevämmin estetehtäviä kuin Selman kanssa. Vastaus oli, että sitten mä olen Selman tasoinen ja se paranee harjoittelemalla Selmalla. Videolla näkyvät pätkät on parhaasta päästä, eli koko aikaa Selma ei tosiaankaan liikkunut noin hyvin eikä hypyt olleet noin järkeviä. Superheppa kuitenkin ♥

~ Omppu

Gdansk & lyhyet kuulumiset

 Kävin 29-30.7 pikavisiitillä Puolan Gdanskissa. Sen enempää reissusta höpöttelemättä, meidän reissu oli todella onnistunut ja kiva. Saavuttiin Puolaan siis tiistai iltana ja lähdettiin torstai iltapäivänä, joten meillä oli koko keskiviikko aikaa kierrellä ympäri Gdanskin vanhaa kaupunkia, josta näette kuvia tässä seuraavaksi.

Tämä kuva on meidän hotellihuoneiston ikkunasta :)

Pyhän Marian kirkko

Jokin kirkko muistaakseni, nimeä ei nyt tule päähän :D.....

Puola-reissun jälkeen perjantaina käytiin Lauran kanssa vuokraamassa Paavoa ja Umorea. Meillä meni Upin kanssa tällä kertaa ihan ok, vaikka vähän oli hankaluuksia vauhdin ylläpidossa. Väännettiin koulukiemuroita jälleen kerran ja tuttuun tapaan käytiin lopuksi irroittelemassa laukkapätkällä. Laukkailemassa Upi vähän innostui, mutta pysyi kiltisti Paven takana. Tämän enempää en ole viimeaikoina hevosen selässä käynyt, koska joko olen ollut jossain reissussa/leirillä tai sitten suunnistuskisoissa. Toivottavasti nyt koulujenkin alkaessa päästäisiin Lauran kanssa vielä mahdollisimman usein vuokrailemaan ja hinku Pontsonkin kyytiin olisi kova...

Vanha kuva, jonka Hani tuli pilaamaan turvallaan.
Taustalla näkyy kuitenkin Upi.

~ Amppa

Superhieno Selma

Mä en kestä kun Selma on niin nätti ♥

Maanantaina suuntasin tosiaan taas tunnille Selmalla, ajatuksena käydä läpi kouluohjelmaa, mikä mun pitäisi rämpiä läpi Dollilla ja/tai Selmalla elokuun lopussa. Kiireenhän mä sain taas aikaiseksi, mutta jotenkuten oltiin ajoissa tunnilla siitä huolimatta. Verkkailin itsekseni, kävelin, ravailin ja laukkailin ympyröillä ympäri kenttää, huolehtien siitä, että Selma liikkuu eteenpäin. Vasemman laukan kanssa käytiin taas se sama tappelu, mikä viimeksikin, että nostetaanko vai eikö nosteta, mutta lopulta saatiin myös se vasen laukka onnistumaan.

Maassa on jotain tosi kiinnostavaa, kun sinne kerran noin paljon tarvii tuijotella

Anne kyseli verkkailujen jälkeen, mitä kohtia mä pidän kouluohjelmassa hankalimpina. Laukat tuli heti ensimmäisinä mieleen, koska niissä sählään eniten itse, ja vielä jos Selmasta puhutaan, laukka ei ole ihan hevosenkaan vahvin askellaji. Ja se keskiravi, mulla ei ole harmaintakaan aavistusta, miten mä saan Selmasta irti yhtään mitään muuta kuin jännittynyttä tikitysravia, jos me kouluradalle asti päästään. Sitten seurasi se hankalampi vaihe - mitä mä en jännitä? Ja radalta vapaassa käynnissä ei kuulemma ole vastaus. Järkevin vastaus, mikä tuli mieleen, oli, että mä en pelkää, että me hypätään aidan yli, sillä oikeastaan ohjelman kaikissa kohdissa tuntui nopeasti mietittynä olevan jotain hankalaa.

Lähdettiin siis käymään läpi niitä laukkoja - vasemman laukan nosto pitkällä sivulla, ympyrä, lävistäjä, raviin, oikean laukan nosto lyhyen sivun keskellä, ympyrä, ravi, käynti. Ensimmäisellä kerralla en meinannut saada oikeaa laukkaa nostettua ja toisella kerralla onnistuin jotenkin nostamaan väärän laukan. Ensimmäisellä kerralla tein vielä pääty-ympyränkin, mikä ei siis ohjelmaan kuulu (hups), enkä keskiympyrän jälkeen meinannut saada Selmaa raviin. Toisella kerralla sain laukan korjattua nopeasti ja ympyrä sekä ravisiirtyminen onnistuivat vähän paremmin.

Kolmannella kerralla sain hyvin kummatkin laukat onnistumaan ja ympyrät suunnilleen sinnepäin, toki asetusta olisi voinut olla enemmänkin. Kuitenkin Selma tuntui tosi kivalta ja vasen laukka nousi ensimmäisellä kerralla, mihin olin tosi tyytyväinen. Asetukset ei mennyt ihan niin hyvin kuin voisi, mutta silti olin tosi tyytyväinen. Tämän onnistuneimman kerran jälkeen jäätiin ravailemaan ja käytiin kävelemässä rannassa.

Selma siis oli kaiken kaikkiaan ihan superkiva tällä(kin) kertaa. Älyttömän tyytyväinen olen, vaikka tietysti parannettavaa on paljon, mutta silti mä vaan olen tosi positiivisesti yllättynyt, kun Selma meni noinkin kivasti ja energisesti. ♥

~ Omppu