keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mitä meille kuuluu Dollin kanssa?

Selmasta on tullut lähiaikoina lähes mun kirjoittamien postausten päätähti,
joten tässä vähän kattavampi postaus mun ja Dollin viimeisen reilun kuukauden(?) kuulumisista.


Lähes kaikkea on tehty laidasta laitaan - menty kavaletti- / puomiharjoituksia, menty ilman satulaa, menty satulalla, menty kumppareilla ja menty ilman. On treenattu kunnolla ja hömpötety. On tehty väistöjä, taivutuksia, harjoiteltu ratsastusradan teitä. Jokaiselta tunnilta varmaan vähän päälle kuukauden ajalta mun on mahdotonta muistaa, mitä on tehty tai miten on mennyt.


Dollin kanssa tämän hetken suurin haaste / tavoite on saada poni rentoutumaan niskastaan ja suustaan ja tukeutumaan kuolaimeen ihan oikeasti, eikä vain juoksemaan kuolaimen päällä kaikkien pidätteiden yms. läpi. Viikko viikolta ollaan oltu lähempänä ja lähempänä onnistumista ja viime kerralla alkutunnista Dolli olikin käynnissä oikeasti aina pätkittäin melko rento. Tällä kertaa meillä oli satula, vaikka melko monia tunteja ollaan menty myös ilman.

Tässä kuvassa ravataan melko ryhdikkäästi, näitä pätkiä tulee yleensä lopputunnista muutama, jos tulee. Tai sitten ei tule.

Ilman satulaa on ollut myös melko "pienestä kiinni"- tunteja, kun ei olisi kauaa enää tarvinnut ravata ympyrällä, niin olisin saanut Dollin ravissakin myötäämään edes vähän sinne päin. Satulan kanssakin näin on ollut, mutta esim. viime viikolla mulla sattui harjoitusravissa alaselkä niin paljon, että ainoa, mihin pystyin keskittymään, oli istuminen mahdollisimman selkäystävällisesti. Käynnissä, keventäessä tai laukassa tätä ongelmaa ei tosiaan ollut, eikä myöskään ennen tai jälkeen tämän tunnin.

Etupainoista loppuhölkkää, tällä kertaa ilman kumppareita

Laukannostot ovat alkaneet sujua. Parhaimmillaan jo tunnin ensimmäinen nosto lähtee todella ylöspäin ja on hyvä ja terävä. Vastalaukkakin (usein vahingossa nostettu) pyörii muuten hämmästyttävän hyvin. Nykyään laukassa suurin ongelma ei ole sen ylläpitäminen tai ponin taivuttaminen siinä, vaan oikean laukan nostaminen oikestaan kumpaankin suuntaan. Lisäksi uran sisäpuolella suoralla laukatessa Dolli luisuu todella helposti uralle päin, ja tätä harjoitusta ollaankin tehty useamman kerran. Vasempaan kierrokseen Dolli lähtee sisäpohjetta vasten ja oikeaan kierrokseen ulkopohjetta vasten (eli kummassakin kierroksessa vasen pohje menee huonommin läpi).


Hyppäämään ei olla päästy. Kerranhan meillä oli "estetunti", jossa mentiin  maapuomeja ja yksittäistä kavalettia. Meille se tehtävän ns. pääasia oli laukanvaihdot kavaletilla, jotka alkoivatkin onnistua melko hyvin loppua kohden. Dolli oli koko tämän tunnin ihmeen vetelä, mutta normaaleilla koulutunneilla lähtee laukassa ottamaan vauhtia oikein kunnolla. Ilman satulaa siis laukassa saa todella tehdä töitä, jotta se pysyy suunnilleen järkevänä. Satulankin kanssa tekisi mieli vaan laukata mahdollisimman kovaa ympäri kenttää, sillä nyt se poni oikeasti laukkaa.


Isoin ongelma on siinä, että Dolli haraa niskastaan vastaan. Kun otan ohjat käteen, tunnen selvästi, miten poni jännittyy niskastaan ja leuastaan ja lähtee nojaamaan kuolaimeen ja jyräämään sitä vasten. Niinpä pahimmillan tehdään koko tunti töitä sen eteen, että reaktio pidätteeseen ei ole kita auki ja kaksi kertaa pahempi kuolaimeen nojaaminen, vaan että saan pidätteen läpi. Näillä tunneilla en edes yritä ratsastaa Dollia "kuolaimelle", vaan saada sen rentoutumaan sen verran, että pystyn tekemään myös pidätteitä ja asettamaan ponia niin, että se pysyy kohtuullisen rentona.

Tässä kuvassa näkyy tuo niskan jännittäminen - myös, ja varsinkin kumpparien kanssa. Tällä kertaa kumpparit olivat löysällä, mutta yhtään kireämmällä vain pahentavat tuota niskan jännitystä.

Vaikka tämä postaus saattaa kuulostaa pikkuvanhalta, epätoivoisen kirjaviisaan kakaran kirjoittamalta, mä voin sanoa rehellisesti, että en ole väkisin tätä kirjoittanut. Mun mielestä on uskomatonta, että me puolentoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen - minä, jonka luultiin kaksi vuotta sitten käyvän alkeistunneilla ja poni, jota kukaan ei halunnut koulukisoihin - ollaan päästy jo tähän pisteeseen. Eihän se poni oikein päin kulje, mutta nyt tuntuu realistiselta taivoitella sitä.


En tiedä, saiko kukaan tämän postauksen punaisesta langasta kiinni (toivottavasti), ja vaikka olisi saanutkin, saiko tästä postauksesta mitään irti. Loppua kirjoittaessani olin ainakin sen verran väsynyt, että en todellakaan jaksanut keskittyä satakymmenenprosenttisesti. Siispä anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä, ja seuraava postaus tuleekin multa varmaan, kenestäpä muustakaan, kuin Selmasta. Dollia ei ole unohdettu, mutta käyn sen verran usein maanantaina ratsastamassa Selmalla, että kun ehdin tietokoneelle (usein maanantai-iltana), Selman ratsastus on kirkkaampana mielessä ja siitä alan usein kirjoittaa ja Zilpan tunneista kertominen vaan jää. Yritän skarpata tässäkin asiassa, tai edes kirjoittaa vähintään muutaman tunnin välein tällaisia "koostepostauksia". Nyt kuitenkin jakson vaihtuessa alkaa taas sellainen koerumba, että seuraavina parina viikkona postaustahti saattaa olla vähän hiljaisempi, sillä meillä on melko paljon kokeita, joista haluan saada hyviä numeroita (mm. ranska, espanja jne).


Mahdollisimman pian yritän taas kirjoittaa, sillä nyt pää pursuaisi ideoita erikoispostauksiinkin! :)

~ Omppu

tiistai 29. syyskuuta 2015

Ensimmäinen estetunti

Josta ei tullut yhtään mitään.

Torstaina tärisin koko päivän sitä, että kenet saan estetunnille (uskon, että kaverinikin saivat kuulla tästä aivan riittävästi). Tosiaan, Syyskausi 2015 postauksessa panikoin jo tästä aiheesta varmaankin jo riittävästi, mutta ne ketkä eivät ole tuota postausta lukeneet (ja haluavat lukea, sinne pääsee tästä), niin Viivi, vakioesteratsuni, on siis saikulla. Koko viime vuoden opettelin Viivillä hyppäämään ja nyt täytyy aloitta melkein alusta jonkun toisen kaviollisen kanssa. No, arvatkaapas kenellä hyppäsin torstaina?

Näin kiristämme vyötä selästäpäin

Manulla, Joopa joo.

Tuli pieni kauhun tunne, vaikka muut sanoivatkin Manun olevan kiva. Hyppää ensimmäisille esteille vähän loikkaamalla, mutta muuten ihan kiva. Ei paljoa lohduttanut, koska arvasin, etten saisi ruunaa liikkelle. Siitä on meinaan tullut aika tahmea, hyvinkin Poitsumainen, tapaus.



Kuvien laatu ei tälläkertaa ole päätä huimaava...


Sanottaisko, että se ei oikeastaan ollut estetunti. Hypättiin kylläkin ja pysyttiin ihan ristikko korkeudessa, mutta mun osalta tunti meni kokonaan Manun eteenratsastamiseen. Hevonen kun meni sanomaan yhteistyön irti heti verkassa, kun piti nostaa laukkaa, mikä tuskin on Manun vahvinta osaamisaluetta, mutta siitä ei siltikään tullut yhtään mitään. Koko hevonen tuntui olevan kuin täi tervassa. Siitä ei tullut yhtään mitään, hevonen juoksi alta, ratsastaja huitoi käsillään ja jaloillaan sen verran mitä järkevyyden rajoissa voi tehdä, eikä saatu ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin yhtään nostoa aikaseksi. Lopulta sain tehtyä jonkin moisen noston, joka oli kyllä aikamoista sähellystä ja aloitettiin sama tappeleminen toiseen suuntaan. Yritin saada ratsuni kulkemaan reippaasti eteenpäin, eikä jäädä nukkumaan, niinkuin se alkutunnista teki. Toiseen suuntaan nostot sujuivat paremmin kun hevonenkin liikkui vähän reippaammin eteenpäin.



Hypättiin koko tunti kahdeksikon mallilla ristikoita vähän kaikista suunnista. Hypyissä ei ollut mitään vikaa, kun korkeuttakaan ei juuri löytynyt, mutta hevosen liikkumisen suhteen sain tehdä todella paljon töitä. Ratsastus oli kaikkea muuta kuin siistiä, mutta joka ainoasta ristikosta mentiin ylitse, kääntävät avut tuntuivat toimivan paremmin kuin eteenpäin ratsastavat.

Laura oli meitä kuvaamassa, joten pystyn laittamaan teille vähän videomateriaaliakin meidän tunnistamme. Kuva tosin heiluu todella paljon, mutta näette kuitenkin lyhyen videon jostakin radasta.


Ei siis mikään onnistunut tunti, enkä oikein toivo, että tulisin kaikki estetunnit hyppäämään Manulla. Manulla hyppääminen ei ole kovin nautinnollista puuhaa, eikä siitä oikein mitään tulekkaan, koska hevosesta on tullut todella tahmea (enkä mielelläni tappelisi sen kanssa koko kautta eteenpäin liikkumisen kanssa). Katsotaan, katsotaan...

~ Amppa

lauantai 26. syyskuuta 2015

Itseasiassa meni melkein hyvin

Jos ei oteta huomioon, että mokasin laukat kunnolla, ratahan oli muuten kyllä aika hyvä.



Aamulla suunnattiin puoli yhdeksäksi tallille, missä ohjelmassa oli ensimmäisenä Selman "feikkipesu", letitys ja hännän selvitys. Aikaa jäi vielä reippaasti, joten kävelytin neitiä pihassa, ja kyytikin saapui hyvissä ajoin. Selma käveli koppiin melkein suoraan, ja Kullaalle lähdettiin hyvissä ajoin.


Perillä Kullaalla laitettiin Selma kuntoon ja mä lähdin verkkailemaan lähes heti. Kävelin ensin pitkin ohjin, sitten tein pysähdyksiä ja peruutuksia. Ravista tein käyntisiirtymisiä ja kentän toisessa päässä (toinen pää oli siis niin liukas, että siellä ei kovin paljoa tehnyt mieli edes ravata) yritin nostaa laukkaa. Tällä kertaa oikea pyöri ihan hyvin, mutta vasen laukka ei noussut kovin hyvin varsinkaan ilman raippaa.


Liian nopeasti tuli mun vuoro lähteä maneesin päähän valmistautumaan (maneesissa oli siis radalla olevan ratsukon lisäksi kaksi valmistautuvaa). Onneksi ensin me oltiin Selman tallikaverin kanssa valmistautumassa, joten siinä mielessä ei ollut mitään paniikkia, ja sen jälkeen meidän seuraksi päätynn tuli tuttu ratsukko Zilpalta. Tuolla päädyssä ei enää mitään pystynyt tekemään, vain keskittymään siihen, että hengittää.


Rata meni laukkoihin asti hyvin. Koko alkurata on seiskaa ja kuuspuolta, samoin oikean harjoituslaukan nosto. Temponlisäykset olisivat saaneet lähteä rohkeammin, halkaisijan alussa Selma vähän kiemurteli ja pysähdyksen jälkeen poistuu linjalta, mutta käyntisiirtyminen oli täsmällinen ja siitä saatiinkin 7,5. Oikea laukka olisi saanut lähteä hieman enemmän ylämäkeen, ja oikeastaan tästä lähti koko loppuradan kestänyt alamäki.


Vasenta laukkaa esitettiin muutama askel. Oikea laukka rikottiin ympyrän alun jälkeen. Vasemmasta harjoituslaukasta raviin siirtymistä ei esitetty. Numerot oikean laukkaympyrästä vasemman laukan loppumiseen asti on väliltä 6 (raviin siirtyminen oikeasta laukasta) - 4 (raviin siirtyminen vasemmasta laukasta, ei esitetty). Lopputervehdykseen tultiin kuitenkin melko hyvällä tiellä ja siitä saatiinkin seiska.



Yleisarvostelussa oli mun istunnasta, asennosta ja apujenkäytöstä 7, mistä olin positiivisesti yllättynyt, vaikutuksesta hevoseen ja hevosen kuuliaisuudesta 5,5 (laukkarikot) ja oikeiden teiden seuraamisesta 6,5 (jees, nyt alkaa olla tiet suunnilleen kunnossa). Kommenttina vielä, että alun suoritus oli kivan tasainen, hieman lisää energiaa, mutta laukkaosuutta pitää harjoitella. Aikalailla samaa mieltä olen tuon esityksen perusteella (tosin ravissa Selma liikkui yllättävän kivasti, laukassa vaan tuli joku "jäätyminen" molemmille).


Siispä seuraaviin koulukisoihin on vielä paljon treenattavaa, mutta enpä mä kyllä tiedä, ollaanko me tällä kaudella menossa enää ainakaan koulukisoihin (muisti ei nyt sano, onko Zilpalla vielä koulukisoja tällä kaudella). Kuitenkin, maanantaina olen menossa taas Selman kanssa tunnille, katsotaan, josko pian päästäisiin taas hyppäämään. Perjantain rataharjoituksista mulla ei ole mitään materiaalia, joten niistä ei tule postausta, sillä ne menivät melko samalla tavalla, kuin kisat (tosin perjantaina jumitettiin vielä enemmän, kuin nyt).


~ Omppu

torstai 24. syyskuuta 2015

Suunnilleen sinnepäin

Tämän illan kunnon koulutreeni vaihtui muutamastakin syystä lyhyeen itsenäiseen ratsastukseen, jossa kävin Selman kanssa lähinnä kaikki askellajit läpi. Tunnin onnistumista kuvaa parhaiten postauksen otsikko.

TÄMÄN POSTAUKSEN KUVISSA SELMAN SATULA ON VALUNUT LIIAN ETEEN JA HUOMASIN SEN ITSEKIN.
(Satula oli valunut vasta niin lopputunnista, että enää loppuverkan ajaksi sitä ei ruvettu korjaamaan, sillä Selma kuitenkin liikkui ihan mukavasti eikä ollut esim. lavoista tönkkö)


Kävelin ensin alkukäynnit ja hölkkäilin oikeaan kierrokseen kevennellen. Selma tuntui niskastaan melko jäykältä, eikä kuunnellut pohjetta kovin hyvin (mm. taivutuksissa juoksi pohjetta vasten), mutta hetken yritettyäni Selman ravia vähän työstää, sain kuin sainkin ponista irti melko hyvää ja tahdikasta ravia pätkittäin.


Tämän jälkeen lähdin ottamaan laukkaa, joka oli vähän erilaista kuin yleensä, koska koko ajan tunsin nostaneeni vastalaukan, vaikka alla olikin suurimman osan aikaa myötälaukka. Selma kuitenkin kauhoi lavoillaan sen verran, että laukka tuntui vähän ihmeelliseltä, mutta koska satula ei vielä tässä vaiheessa tuntunut valuneen, ei sille mitään ruvettu tekemään.


Oikean kierroksen jälkeen vuorossa oli hölkkäily ja laukat vasempaan kierrokseen. Mun on pakko hehkuttaa, miten ylpeä mä olen Selmasta! Sillä ei enää ole oikean ja vasemman kierroksen välinen ero niin iso, vaan toimii vasempaan toisinaan jopa paremmin kuin oikeaan, kuten tänään. Vasempaan kierrokseen neiti rupesi laskemaan päätään alas ja rentoutumaan vähän, joten vasempaan ravailtiinkin sitten enemmän.

Tykkäisin tästä kuvasta, ellei satula olisi noin edessä...

Vasempaan tuli oikeasti pari kertaa vastalaukka, mutta myötälaukka sujui paljon paremmin kuin oikeaan. Niinpä siis otettiin vain pari laukkapätkää, ennen kuin siirryin raviin (tässä vaiheessa huomasin siis satulan valuneen) ja hölkkäilin pari kierrosta ympyrällä kumpaankin suuntaan ennen kuin jäätiin kävelemään.


Tiivistettynä; käynnissä Selma oli aika normaali, harasi niskastaan tosi paljon vastaan, kun yritin saada sitä yhtään rennommaksi. Ravissa, kun oli pakolliset "voinkojuostapoisaltasi"- yritykset suorittanut, neiti toimi älyttömän hienosti. Laukat meni vähän suunnilleen ja sinnepäin, mutta kaiken kaikkiaan mä olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että kahdestaan (äiti oli kuvaamassa, mutta ei sanonut mun ratsastukseen mitään) päästiin edes noin hyvin sinnepäin.

Pysähtyykö poni vai eikö? Lauantaina pitäisi pysähtyä ainakin...

Huomenna siis olisi tarkoitus treenata kouluohjelmaa, mutta siitä en tule saamaan mitään materiaalia, sillä tunti on sellaiseen aikaan, etten saa ketään sitä kuvaamaan. Kuitenkin odotan huomista tuntia jo innolla, sillä nyt luotan siihen, että Selmalle saadaan järjestettyä kyyti ja että me ollaan Cruiselle menossa. Siispä huomenna vielä kunnon treeni ja lauantaina sitten näytetään, mihin me pystytään... :D (Varoitus: videolla könötän ihan miten sattuu ja laukassa pompin ihan ihmeellisesti, kyllä huomaa eron ihan selvästi siihen miten istun tunneilla). Kuitenkin olen vaan tosi tyytyväinen Selmaan, se kulkee pätkittäin jo tosi kivasti! ♥


~ Omppu

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Noidankehä

Mokaan kerran.
Toisen.
Kolmannen.
Se ärsyttää.
En edes yritä.
Se ärsyttää vielä enemmän.
Mokailen vielä enemmän.


Postauksen kuvat on otettu estetunnilta

Miten niin paniikki? Kisoihin on alle viikko, ponilla ei ole kyytiä, ratsastaja osaa muttei ymmärrä ohjelmaa, ponin toimiminen yhteistyössä ratsastajan kanssa on täysin päivästä riippuvaista ja ratsastaja unohtaa kaiken, mitä on ymmärtänyt, kun sanotaan sana "koulurata". Siis ei mitään syytä paniikkiin. Sen lisäksi, että kisat ovat maneesikisat, mikäli sataa, ja hevonen ei ole välttämättä koskaan ollut maneesissa. Mikä paniikki, missä? Ai siis miten niin ylihysteerinen ratsastaja? Kuka? Minä vai?

Suora linja kyynärpäästä kuolaimeen - siltä se ihan näyttääkin...

Maanantaina me tosiaan treenattiin - tai siis epätoivoisesti yritettiin treenata - kouluohjelmaa. Voin heti kättelyssä todeta, että tunti meni kaikkea muuta, kuin hyvin. Koko verkan yms. Selma jännitti niskastaan tosi paljon vastaan (ei, kuolaimella se ei ollut koko tunnin aikana), ja siinäkin vaiheessa, kun pahin jännittäminen loppui, oli poni kaikkea muuta, kuin pehmeä tai yhteistyöhaluinen. Pysähdykset eivät menneet ihan, kuin oppikirjoissa, vaan poni jyräsi vastaan eikä malttanut seisoa paikallaan. Käynnissä ja ravissa juostiin vaan menemään, kuin päättömät kanat, oikea laukka ei onnistunut ja vasenkin lähti kuin telkkä pöntöstä, ja vaihtoehdot oli joko sitä laukkaa tai ei vasenta laukkaa lainkaan.

Kyllä, vihaan sitä, että könötän estetunneilla ihan miten sattuu.

Kun muutaman jo alussa mokatun keskihalkaisijan jälkeen päästiin aloittamaan ohjelman ratsastaminen, meni useampikin asia pieleen. Kolmikaarisen läpi juostiin taipumatta mihinkään suuntaan, lävistäjillä ei suoritettu tempon- vaan tahdinlisäystä, käynnissä tuntui kuin olisin ratsastanut räjähtämässä olevalla pommilla (ja kyllä, poni oli Selma) ja raviinsiirtymisessä ampaistiin eteenpäin. Oikea laukka nousi ehkä kolmannella tai viidennellä yrityksellä (tai jotain sen tapaista), vasen ensimmäisellä. S-R- halkaisija oli aina jossain ihan muualla kuin S-R- välillä. Vasen laukka oli mielenkiintoista räpellystä. Lopputervehdykseen tultaessa olin jo niin luovuttanut, että en muista, menikö se pysähdys hyvin, huonosti vai hyvin huonosti.


Käytiin läpi, mikä kaikki meni päin honkia, ja sitten uusi yritys. Tällä kertaa toinen temponlisäys lähti melko hyvin ja siirtymiset olivat järkevämpiä. Oikea laukka ei meinannut nousta (tai siis tyhmä ratsastaja luuli nostaneensa vastalaukan, siirsi raviin eikä saanut ponia takaisin oikeaan laukkaan), vasen pyöri kuitenkin hyvin. Tiet olivat vähän sinne päin ja suunnilleen, eikä hevonen ollut taipuneena kunnolla, pientä asetuksen tynkää saattoi olla havaittavissa kolmikaarisella. Muuten suorittaminen oli ihan samaa luokkaa, kuin ensimmäisellä kerralla - kaukaa siitä, missä sen pitäisi olla. Pahoittelut videon pimeydestä ja huonosta laadusta, mutta ehkä siitä vähän jotain erottaa... :D



Maanantain treeniin olen siis kaikkea muuta, kuin tyytyväinen. Ennen kisoja - siis jos me sinne asti päästään - on enää yksi tunti, ja silloin mun on pakko ratsastaa niin hyvin, että olen tyytyväinen edes omaan yrittämiseeni, eikä niin kuin maanantaina, että luovutin jo alkutunnista. Lauantainahan meidän olisi tarkoitus osallistua Cruisen koulukisoihin, Helppoon Ceehen, missä ohjelmana on tuo Aikuisohjelma 2002 rata B. Voin rehellisesti sanoa, että nyt jo jännittää ihan mielettömästi...


~ Omppu

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kesä 2015

KIITOS.


Vuokrausleirin leiriporukka ♥
Kiitos kaikille, jotka oli mukana tekemässä tästä kesästä juuri sellaisen, kuin se oli. Viime kesä oli älyttömästi parempi, mutta varsinkin hevosten kanssa mä olen tehnyt pari päätöstä, joita mä en kadu, enkä tule todennäköisesti hetkeen katumaan. Ne oli päätöksiä, joita mä en olisi koskaan uskonut tekeväni, mutta samalla mä sain myös mm. mahdollisuuden alkaa vuokraamaan Selmaa.


Tiivistettynä; ensinnäkin kesä 2015 ei ollut kaikilta osin hyvä kesä. Niitä asioita mä en tänne ole todellakaan kertomassa, mutta hepparintamalla kesä oli lähinnä sekava. Vuoristorataa, joka meni koko alkukesän heinäkuun alkuun / puoleenväliin asti alaspäin. Izkuleiri, josta ei koskaan postausta tullut, meni estepuolella miten meni. Sen aikana mä vaan totesin, että ei tää vaan enää kiinnosta, ja päädyin lopettamaan estevalkut ja puomijumpat. Koulupuolella rataharkat meni älyttömän hyvin, ja olin tosi tyytyväinen Dolliin.


Kun mä uskalsin myöntää, että estevalkut ei vaan enää tunnu mun jutulta, ja haluaisin päästä kehittymään muutenkin, pääsin ratsastamaan yhden tunnin Annen hevosella, Natalla. Kyseessä on siis huippukiva tapaus, ehkä jopa kivoin hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut. Tämän jälkeen meni viikko tai pari, kun Anne kysyi, haluaisinko kokeilla Selmaa vuokrausmielessä, ja lopulta äiti suostuikin siihen, että menisin Selmaa kokeilemaan. Olisihan se pitänyt tietää, että tallilta lähtiessä mulla oli kuin olikin vuokrahevonen, vaikka ensimmäinen ratsastus tuntuikin menneen enemmän tai vähemmän penkin alle. Jollain tavalla Selma silti onnistui vakuuttamaan mut siitä, että sen kanssa treenaaminen voisi olla mukavaakin, ja nythän, vasta pari kuukautta hevosta vuokrattuani, voin sanoa, että muutaman kerran olen lähtenyt tallilta kestohymy naamalla.


Vaikka heppakesäänkin mahtui monta asiaa, jotka oli syvältä, silti mä en tavallaan voisi olla tyytyväisempi (ellei lasketa sitä, että Dolliparka oli könkkönä lähes koko kesän). Muutama pieni ja muutama iso asia kesän aikana tekivät siitä tärkeän kesän, jota en halua unohtaa. Kiitos siis kaikille, jotka oli millään tavalla mukana mun kesässä 2015! ♥

"Oona on värjännyt hiuksetkin vaan näitä kisoja varten et näyttää hyvältä Dollin kans", no ehkei ihan kuitenkaan :D
Loppuun vielä jonkunlainen MyDay yhdestä kesän parhaista päivistä (varoitus: jos et voi sietää One Directionia, nuotin vierestä laulamista, hysteeristä kiljuntaa tms. kannattaa tämä kooste jättää katsomatta). Tämän editointiin en ole mitenkään erityisesti panostanut, vaan kyseessä on "videopätkät peräkkäin ja valmis"- tyylinen video.


~ Omppu

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syyskausi 2015



Mun syyskauteni tunneilla starttasi syyskuun ekalla viikolla, niinkuin varmaan joillain muillakin talleilla. Tässä postauksessa ajattelin kertoa teille tulevasta syyskaudestani, mitä silloin ehkä saattaa tulla tapahtumaan, tavoitteista ja selvistä muutoksista viime kausiin nähden.

Kesän aikana on siis tapahtunut joitakin muutoksia, mitkä olen vasta nyt parin tunnin jälkeen päässyt sisäistämään. Hevosrintamalla yksi, korjaan kaksi, isoa muustosta on ne, että Viivi on saikulla ja rakasta huippuihanaa suomenhevosta nimeltä Tuisku (r.i.p Pyrypolun Tuisku), ei enää ole. Ei niistä sen enempää, mutta nämä ovat oikeastaan kaksi aika isoa asiaa, jotka vaikuttavat aika paljon siihen, kenellä esim. hyppään. Kuten varmaan monikin blogia vähän kauemmin lukenut tietää, hyppäsin viime syys- ja kevätkauden melkein kokonaan pelkästään Viivillä. Kieltämättä ratsastin myös suurimman osan tunneista kyseisellä ihanalla jättiläisellä, josta lopulta opin jopa pitämään. Aika paljonkin. Ja voitte uskoa, että oli aika kova kolaus kuulla, ettei Viivi on poissa pelistä aika kauan. Suorastaan musertavaa.

Koska olen ratsastanut aika paljon Viivillä, mulla on tuntikuvia melkein pelkästään Viivistä.

Kelläs minä sitten hyppään? Tällä viikolla meillä on estetunti, eikä mulla ole harmaintakaan aavistusta kenen selkään mut istutetaan tälläkertaa. Tosiaan, viime keväänä saatoin saada jopa kiinni punaisesta langasta, ja tajuta, miten Viivillä hypätään ja miten sitä ratsastetaan esteillä (en kyllä kovin kehuttavasti oman ratsastukseni puolesta, mutta ymmärsinhän näin periaatteessa). Joten, kelläs minä nyt hyppään kun en Viivillä? Romeolla? Ei kiitos, ihan suosiolla. Saattaisin selvitä yhden ristikkotunnin, mutta se olisi sitten siinä. Tuisku? Tuiskuahan ei enää siis ole. Tällä hevosella todennäköisesti olisin kaikkein mieluiten halunnut hypätä, sillä Tuisku on aivan huippu kiva esteillä, jos siis tilanne olisi toinen. Esteri? Ehkä. Esterillä hyppäsin jonkun tunnin joskus ja se meni kieltämättä hyvin. Poitsu? Sanoisin ei kiitos, tai jättäisin hyppäämättä koko tunnin ja harjoittelisin hevosen eteenpäin ratsastamista. Rasse? Toinen ehkä ja täysin mahdollinen. En ole tosiaankaan varma, osaisinko hypätä Rassella, mutta kai sitä voisi opetella. Tekisi varmaan mullekkin hyvää harjoitella jollakulla, joka liikkuu hieman oma-aloitteisemmin eteenpäin.


Mutta entäs sitten Hapsu? Viime viikon tunnin ratsastin ensimmäistä kertaa ikinä Hapsulla, jolla olen oikeastaan halunnut ratsastaa jo jonkin aikaa. Tamma oli oikein mukava, vaikkakin kovin energinen. Hieman oli hidastusvaikeuksia, mutta nämä ovatkin tulleet jo tutuiksi Pontson kanssa. Tunnilla saatiin viimeisessä tehtävässä jo ihan hyvännäköistä menoa, kun sain Hapsun kunnolla kuuntelemaan ja hidastamaan jopa niin, että pystyin istumaan harjoitusravissa peppu kunnolla satulassa. Pitämällä hevosen huomion itsessä meille ei tullut tilanteita: pohje, Hapsu: eteenpäin! *kiihdytystä*, minä: ei, kun nyt väistätetään sisäpohjetta, eikä lisätä vauhtia. Tunnin jälkeen mulle jäi sellanen tunne, että EHKÄ saattaisin hypätä Hapsulla. Toisaalta se on hyvin epätodennäköistä, mutta miksipä ei. Uskon, että Hapsusta te tulette jatkossakin kuulemaan lisää.


Esteratsu -ongelma ratkeaa torstaina, joten olisi varmaan aika kertoa teille tavoitteista. Nro 1. Opettele ratsastamaan täsmällisesti pisteisiin ja suorittamaan tehtävät annetuissa pisteissä. Tälläisen tavoitteen saimme oikeastaan heti ensimmäisellä tunnilla opettajaltamme. Tämä on oikeastaan se juttu, mikä mun täytyisi saada paineettua kaaliini, koska en ole todellakaan täsmällinen ja tarkka tehtävien pisteissä, ellei siitä erikseen huomauteta tai en erikseen muista olla tarkkana. Nro 2. Parempi esteistunta esteillä. Häpeän omaa istuntaani esteillä, ylävartaloani ja istuntaani laukassa ennen estettä ja sen jälkeen. Ratsastukseni muuttuu myös heti kun eteen tulee esteitä, joten tästä ongelmasta pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Nro 3. Rennot kädet, rento mieli, rento ratsastaja. Yksinkertaistettuna rentoutuminen hevosen selässä. Jännityn todella helposti ja olen jäykkä kuin jääpuikko. Helpottaisi huomattavasti ratsastamista, jos osaisin rentoutua niin, että kädet tai oma istunta ei olisi jäykkänä.

Enempää tavoitteita en tähän hätään aijo kehitellä, sillä noissakin on jo aivan riittävästi työtä. Uskon, että yritän tuntipostauksia kirjoitella aina silloin tällöin kun kerkiän, vaikka musta tuntuu, ettei oikein kukaan jaksa niitä lukea. Yritän siis saada mahdollisimman usein jotain materiaalia, yrittää kirjoittaa kiinnostavasti ja tehdä jokaisesta tuntipostauksesta aavistuksen erilaisia. Ja vaikka materiaaliakaan en paljoa saisi, yritän olla luova. Uskon, että jaksatte viime vuotisiin tapoihin katsella jonkin verran vanhojakin kuvia :)
Luultavasti Simo ennen meidän viimeistä ratsastustuntia. Poni päätti piehtaroida tallipihassa.

Koska niinkuin tässä postauksessa on tullut hyvinkin selvästi, Viivillä en tule ratsastamaan tunneilla, enkä myöskään siis kisailemaan. Ajatuspohjaisena suunnitelmana on ollut, että ainakin yhdet KuRan tai Cruisen omat kisat olisi kiva käydä kokeilemassa (estepuolella yrittämässä sitä puhdasta rataa...). Se, että menenkö koulu- vai estekisoihin riippuu täysin hevosista, joilla pääsen tunneilla ratsastamaan. Mulla oli keväällä sellainen idea, että josko olisin 60cm voinut hypätä estekisoissa, mutta se suunnitelma jää varmasti pois tältä loppuvuodelta (tietenkin jos nyt hyppään jollain todella kivalla hevosella, jonka kanssa selviän edes yksistä 50cm radoista hyvällä mielellä, se voisi jopa olla mahdollista ensi vuoden puolella).


Paljon tekstiä mun postauksekseni, mutta toivottavasti joku edes jaksoi lukea :). Lyhyesti tiivistettynä syyskaudesta tulee varmasti mielenkiintoinen ja hyvinkin erilainen kuin viime syys- ja kevätkausista, niin hevosrintamalla kuin muutenkin.

~ Amppa

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Voittajafiilis ♥

Torstaina me loikattiin taas Selman kanssa.
Oli muuten kivaa.
Mieletön voittajafiilis koko tunnin ja sen jälkeen.




Verkkailin käynnissä ja ravissa ensin vähän aikaa, hakien Selmaa rentoutumaan niskastaan, ennen kuin aloin tulla linjaa, jossa oli kaksi puomia ja puomikasa. Ensimmäisellä kerralla Selma loikkasi puomikasan vähän oudosti, mutta tämän jälkeen tahti alkoi pysyä puomeillakin todella hyvin. Niinpä lisättiin tehtävään puomien jälkeen pysähdys suoraan ravista.


Kun tämä tehtävä sujui ravissa, mihin tarvittiin yllättävän vähän toistoja, sillä sain Selman myös pysähtymään melko hyvin, tehtiin samaa toiseen suuntaan. Molempiin suuntiin meni oikeastaan yhtä hyvin, mistä olin positiivisesti yllättynyt, sillä silloin kun aloin vuokraamaan Selmaa, tuntui, että heti kun vaihdettiin suuntaa kaikki levahti käsiin myös käynnissä ja ravissa. Kun näitä ravipuomeja oli aikansa hinkattu, käveltiin välikäynnit.



Tämän jälkeen siirryin tulemaan samaa tehtävää laukassa. Jossain välissä Anne kävi nostamassa ristikkoa pari pykälää, ja sen jälkeen tuli taas muutama kummallinen hyppy, ennen kuin sain kiinni siitä, miten Selmalla pitäisi hypätä ja millaisessa tahdissa se pitäisi tuoda esteelle, että päästään myös esteen jälkeinen puomi laukassa. Selman kanssa meillä nimittäin suurin ongelma on ehkä se, että vauhti tipahtaa esteen jälkeen, kun jään itse tuijottamaan liikaa estettä. Tällä kertaa ei nimittäin tullut yhtäkään kieltoa eikä tiputusta (eikä edes tilannetta, jossa poni meinasi kieltää), sen verran hyvin Selma liikkui (ja muistin ratsastaa esteelle pohkeet kiinni). Kyllä se poni halusi hypätä, sen siitä ainakin huomasi! 



Pysähdykset eivät heti sujuneetkaan niin hyvin laukassa, mutta lopulta nekin lähtivät sujumaan paremmin. Muutaman kerran tultiin puomit ja ristikko tosi hyvin, mutta mukaan mahtui myös huonoja hyppyjä ja ratsastajan mokailua enemmän kuin tarpeeksi. Silti olen tosi tyytyväinen Selmaan, sillä se oli jo ihan eri fiiliksellä menossa yli kuin kesällä. Ihan mahtava hevonen! Vaikka este ei iso ollutkaan, taisi meillä molemmilla olla silti tosi hauskaa, tai ainakin ratsastajalla... Kun tehtävä sujui laukassakin molempiin suuntiin, loppuverkkailin Selman ja sitten lähdettiinkin jo kentältä pois sadetta pakoon. Onneksi meidän tunnin aikana ei satanut ainakaan kovin paljoa :D


Maapuomin ylitys ja ponin hämmästyttävän nopea itsensä kerääminen, ettei lennetty turvalleen kentän hiekkaan
Mun on vaikeaa tajuta, että olen vuokrannut Selmaa vasta pari kuukautta, sen verran ollaan tultu jo eteenpäin siitä, mistä lähdettiin. Koulussakin meidän luokkalaiset kuulee Selmasta joka päivä (joko siitä että se oli eilen / edellispäivänä / viime viikolla niin super tai että olen tänään / huomenna / ylihuomenna / ensi viikolla menossa ratsastamaan sillä). On se poni nykyään niin iso osa mun heppailuja ♥


Kuvasin muuten tänä päivänä myös jonkunlaisen MyDayn, jos jotain kiinnostaa katsoa. Itse asiassa yllättävän vähän vaivaa oli jonkulaisen kokopäivän videopostauksen kuvaamisessa, eli jos kukaan jaksaa näitä katsoa, voisin näitä kuvata useamminkin. Tämän videon editointi vähän ontuu muutamassa kohdassa, mm. lopussa menee musiikki vähän mun puheen päälle. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte :)



~ Omppu