torstai 15. joulukuuta 2016

Edelleen hengissä


Mun oikeasti on pitänyt kirjoittaa. Natasta, omista kuulumisista, suunnitelmista, kaikesta. Olenko kirjoittanut? En. Kuukauteen mä en ole edes jaksanut avata Bloggeria. Kun viikossa on se 4-5 koetta joihin ehkä pitäisi ehtiä lukemaankin ja tallilla menee aikaa, ei vaan yksinkertaisesti jaksa alkaa enää kirjoittaa. Sen lisäksi taekwondo ja pakkotauko siitä ovat menneet ihan kevyesti tunteisiin, samoin lääkärissä ramppaaminen ja tilanteen toistuva selittely esimerkiksi liikunnanopettajalle.


Natalle kuuluu hyvää. Se on saanut massaa ja harjoitusravia ollaan saatu toimimaan paremmin. Nyt tosin pakkasilla se on kehittänyt itselleen niin paljon virtaa, että laukka on vähintäänkin mielenkiintoista, kun vedellään päin seiniä. Lähiaikoina ollaan keskitytty siihen, että isoa liikettä ja eteenpäin, jotta Lehmä vertyy hyvin. Sen lisäksi sellaisia päiviä, että hevonen vain seisoo tarhassa, ei olla oikeastaan pidetty, vaan vapaapäivinäkin minä tai äiti käydään kävelyttämässä sitä ~puoli tuntia ympäri maneesia. Ollaan käyty Annen tunneilla ja Piken valkuissa ja yritetty hypätäkin vähän välillä, mutta onhan se myönnettävä, että oman panikoinnin takia se on jäänyt tosi vähälle. Nata on kuitenkin parhaassa kunnossa, mitä se on koko tämän vuoden aikana ollut ja se näkyy myös siinä, miten treenit sujuvat, sillä se ei ole koko tämän vuoden aikana myöskään ikinä ollut noin kiva ratsastaa.


Mulle kuuluu päivästä riippuen yleensä "ihan hyvää". Sen lisäksi, että stressaan käytännössä kaikesta mahdollisesta, mun nilkat eivät ole edelleenkään kunnossa. On magneettikuvattu, ultrattu kahteen kertaan, kuvattu keuhkoja, otettu kolmet verikokeet, käännetty ja väännetty niin hoitajan, lääkärin kuin fysioterapeutinkin toimesta, ja tälläkin hetkellä mennään diagnoosilla "No kyllä tässä nyt jotain vikaa on", mutta oireiden perusteella ei pysty enää edes arvaamaan mitään. Lähetteet mulla on tosin ENMG-tutkimuksiin, fysioterapeutille (missä ilmeisesti on tarkoitus käydä läpi CRPS:n kuntoutuksessa käytettäviä harjoituksia), silmälääkärille (tiettyjen reumasairauksien poissulkemiseksi), verikokeisiin neljättä kertaa (tai no, kolmatta kertaa lähete, ensimmäisellä kerralla ilmoitettiin että verikoe otetaan niinkun nyt), spirometriaan ja varmaan tämän rumban jälkeen vielä muuallekin. Kyllä tämä tässä neljän kuukauden kohdalla jo kevyesti ärsyttää, kun tämä epämääräinenmikätahansa on käytännössä osa päivittäistä elämää ja jalkojen toivoisi kestävän nyt, kun hevonenkin toimii niin hienosti.


Lukuunottamatta tätä nilkkakeissiä mulle kuuluu ihan hyvää - esimerkiksi se, mihin aion hakea yhteishaussa, selkeni tässä syksyllä, kun tajusin, että Nakkilassa voi amiksessa opiskella media-assistentiksi, eli siis elokuva- ja  tv-alaa. Tämä syksy alkaa olemaan hyvin koenumeroin paketissa, vaikka olen stressannut aivan järjettömän paljon ja terveyssyypoissaoloja kertyy Wilmaan koko ajan lisää, kun keskussairaalassa on nyt tullut rampattua. En odota yhtä hyvää joulutodistusta, kuin viime kevään kevättodistusta, mutta niin kauan, kuin keskiarvo on kuitenkin päälle ysin, mä haluan uskoa, että tuonne elokuva- ja tv-alalle voisin päästä. Pelottava ajatus, että tämä on oikeasti viimeinen vuosi peruskoulussa.


Siinä tiivistettynä kuukauden kuulumiset. Mitään "nyt parannan tapani ja kirjoitan kolme kertaa viikossa"-tyylistä mä en rupea lupailemaan, koska no, todennäköisesti seuraavan kerran kirjoittaisin ainakin siinä tapauksessa ensi vuoden puolella. Katsotaan, koska seuraavan kerran ehdin ja jaksan avata Bloggerin, mutta toivottavasti ei ihan kuukautta tällä kertaa mene... :D


~ Oona

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ja tauko jatkuu...


Juttu on nyt niin, että hevosen selkään en tule pääsemään ennen vuoden vaihdetta. Tämä on jollakin tasolla ollut mielessäni odotettavissa, vaikka tietenkin toivoin polveni kestävän ratsastusta, tuli se pari viikkoa sitten ollella tunnilla kipeäksi. Vasemman polven lisäksi oikeasta polvesta löydettiin hyppääjänpolven oireita, sekä samainen rasitusmurtuma kuin vasemmassakin. Mitään muuta kuin lepoa en juuri nyt voi parantumisen hyväksi tehdä, joten heppahommat jäävät kärryttelyyn ja tallilla hengailuun loppu vuodeksi. Ja kyllä, harmittaahan se aivan mielettömästi.

Ratsastuksen lisäksi olen päättänyt ottaa taukoa myös blogista. Olette varmaankin huomannut, että mun postaukset ovat olleet erittäin vähäisiä nyt koko syksyn ajan, eikä tilannetta juurikaan paranna se, että en tunneille pääse. Uskon vahvasti, että ketään ei liiemmin kiinnosta erittäin lyhyet päivittelyt satunnaisista tallireissuista tai maastoilusta kärryjen kanssa. Joten, otan tauon, karistan samalla yhden murheen harteiltani ja keskityn nauttimaan iltatalleista, hevosten rapsuttelusta ja harjaamisesta sekä tietenkin niistä satunnaisista kärryttelyretkistä. Ja ennen kaikkea keskityn parantumiseen, jotta näistä ikävistä vaivoista päästäisiin eroon.

Blogin pariin palaan ensi vuoden puolella, jolloin tilanne näyttää toivottavasti vähän paremmalta.

~ Amppa

tiistai 15. marraskuuta 2016

Pirkko Herdin valmennus 14.11

Ihan supersupersuperhieno!


Maanantaina oltiin toista kertaa ikinä Piken valkussa, ja hevosesta löytyi taas ihan erilainen vaihde treenaamiseen. Näitä pätkiä kun saadaan lisää, ensi kaudella tullaan pääsemään kyllä tavoitteisiin. Nata ei nimittäin juossut apuja pakoon vaan sitä pystyi oikeastaan koko tunnin ratsastamaan, pyytämään ja vaatimaankin, ilman, että se heti jännittyi ja tuijotti yläkautta silmiin pyörien paikallaan. Viimeksi Piken valkussa ei Lehmästä puolestaan löytynyt jarruja lainkaan.

Verkkaraveja, kun vertaa tätä ja tuota ylempää kuva lopputunnista, näkee ainakin sen, että mä en könötä enää joka kuvassa :D

Tällä kertaa keskityin jo itsenäisesti ravaillessani siihen, että ne pidätteet oikeasti menevät läpi. Pike sanoikin, että ihan erilaiselta näytti jo siinä vaiheessa, kuin viimeksi. Verkkalaukat olivat taas aika mielenkiintoisia, mutta ravissa löytyi hyvä fiilis ja tuntuma laukan jälkeenkin. Pidätteet menivät hyvin läpi ja hevonen tuntui olevan avuilla.


Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli yksinkertaisesti tehdä pääty-ymypyrällä neljä pysähdystä käynnistä. Nämä onnistuivat ensin vähän huonommin, mutta koko ajan parani, ja vähän ennen kuin siirryttiin tekemään samaa ravista, saatiinkin tosi hyviä pysähdyksiä. Ravista pysähdykset toimivat myös hyvin molempiin suuntiin, ja olin jo tässä vaiheessa supertyytyväinen Nataan, sillä se ravasi oikeasti hyvin pätkiä ja muutamassa siirtymisessä saatiin jopa selkä liikkumaan paremmin.


Pysähdyksien jälkeen piti pysähdysten paikalla lyhentää ravia ja vastaavasti pidentää väleissä. Mä en uskaltanut hirveästi lähteä pidentämään, sillä viimeksi valkkua edeltävänä päivänä pysähdyttiin kirjaimellisesti melkein päin seinää (tosin laukasta vastalaukan jälkeen, mutta kuitenkin), mutta lyhentäminen onnistui hyvin. Muutama ihan superhyvä lyhennetty pätkä ja pari ihan kivaa pidennettyäkin saatiin, ennen kuin siirryttiin laukkaan, josta piti tehdä pari-kolme muutaman askeleen käyntisiirtymistä ympyrän aikana. Tämä onnistuikin tosi hyvin, sillä pidätteet menivät edelleen hyvin läpi, laukka oli rentoa ja tässä vaiheessa tuntia Lehmä oli jo niin herkistynyt pohkeelle, että tosi pienillä avuilla pystyi nostamaan laukankin.


Laukassa tehtiin molempiin suuntiin käyntisiirtymisten jälkeen vielä laukan lyhentämistä ja pidentämistä, mikä meni meillä tosi hyvin, mitä nyt askeleenpidennykset meinasivat pariinkin kertaan lähteä vähän lapasesta. Nata kuitenkin toimi edelleen tosi kivasti, ja vielä, kun laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa ympyrää ja yksitellen volttia ympyrän keskellä, hevonen kuunteli ja teki mitä pyydettiin, eikä lähtenyt säätämään omiaan. Ratsastajalta meinasi kunto loppua viimeistään tässä vaiheessa, mutta jotenkin mä pystyin silti istumaan ja ratsastamaan, ja saatiinkin voltilla yleisesti ottaen jees pätkiä, mutta muutama tosi hyvä hetki, kun Nata liikkui normaalia paremmin selkänsä läpi ja kantoi itsensä. Lopputunnista Lehmä alkoi painua vähän turhan alas ja turpa liikaa kohti ryntäitä, kun alkoi vissiin vähän väsyttää, mutta pari tosi hyvää pätkää saatiin silti ja hevonen yritti silti hienosti.


Tiivistettynä mä olen ihan älytttömän tyytyväinen tuntiin, hevonen toimi enkä mä ratsastanut omasta mielestäni edes huonosti. Hyvä fiilis jäi myös siitä, kun Pike kehui, että hyvin ollaan tehty kotiläksyt (paljon siirtymisiä) ja että hyvää työtä ollaan tehty muutenkin.


~ Oona

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ihan mieletön

Pitkästä aikaa fiiliksiä Annen tunnin jälkeen.

Kuvat on otettu maanantaina Piken valkusta

Vaikka pariin kuukauteen en olekaan Annen valkuista kirjoitellut, niissä on tullut käytyä ahkerasti. Tiistain tunti oli kuitenkin niin tosi jees, että sitä on vähän pakko hehkuttaa. Maanantaina oltiin Piken valkussa (lyhyesti; tehtiin väistöjä ja siirtymisiä ja yritettiin saada raviin järkevämpi tahti), ja vaikka varsinaisesti valkun jälkeen oli vähän sellainen olo, että "no, emmä nyt tiiä", seuraavan päivän liikutus kieltämättä kertoi, että edellisenä päivänä jotain oli tehty oikein.

Nyt meidän isoin ongelma on ollut tahti; jos Nata on rento, se lähtee kiihdyttämään tahtia, ja jos tahti on rauhallisempi, Nata ei ole rento. Oikeastaan ikinä ei varmaan olla saatu oikeasti rauhallista tahtia harjoitusraviin niin, että hevonen olisi oikeasti rento, eikä vain kaula kaarella tai turpa ryntäissä. Annen toteamus, "Sehän ei ole kovasuinen, se on vaan kovapäinen" tiivisti aika hyvin, samoin kuin se fiilis, mikä mulle jäi Piken valkusta, että "Hirveesti pitäis tehdä mutta silti pitäis olla tekemättä". Tiistaina kuitenkin heti, kun siirryttiin raviin ja otin ohjat käteen, Nata tuntui ihan erilaiselta, kuin aikaisemmin - paljon rauhallisemmalta mutta silti kohtuullisen rennolta.


Kauaa ei kevennelty, ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin harjoitusravissa pitkälle sivulle kaksi volttia, pitkän sivun lopussa täyskaarto ja toiseen suuntaan kaksi volttia, jälkimmäisen voltin jälkeen siirtyminen käyntiin, täyskaarto käynnissä, ja taas sama niin, että ensimmäisellä voltilla siirryttiin raviin. Volttien välissä piti tehdä avoa, mikä sinänsä kauhistutti mua jo ajatuksena, koska avot ja sulut eivät kuulu mun ja Natan vahvuuksiin ja niiden treenaaminen menee lähes aina vääntämiseksi, joten niitä ei ole tullut treenattua kovin paljoa.

Miten tämä sitten onnistui? Hyvin. Avoa saatiin superhyviä pätkiä, volteillakin löytyi tahti, siirtymiset olivat normaalia parempia. Olin älyttömän tyytyväinen Nataan - ja salaa ehkä vähän siihenkin, miten ratsastin itse. Tunnin toinenkaan tehtävä ei varsinaisesti ollut helppo - ympyrä oikeassa laukassa, lävistäjä, vastalaukkaa vähän matkaa pitkää sivua, iso täyskaarto ja myötälaukassa takaisin siihen päätyyn, josta aloitettiin tekemällä ympyrä. Ensimmäisillä kerroilla en itse keskittynyt yhtään, joten vastalaukka rikottiin raville, mutta kolmannella kerralla onnistui aikalailla, niin kuin pitikin. Tehtiin muistaakseni vielä neljäs kerta tähän suuntaan, jonka jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin laukkavoltteja. Oikealle tämä meni ihan jees. Vasenta laukkaa ei otettu vastalaukkana, mutta voltteja tehtiin vähän enemmän, kuin oikealle, ja niillä löytyikin tosi kiva laukka ja fiilis.


Loppuverkassakin hevonen pysyi vielä rauhallisena, jonka jälkeen oli hyvä jäädä kävelemään. Olin ihan älyttömän tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, mitä tunnilla tehtiin. Natsku hierottiin keskiviikkona, eikä se ollut jumissa mistään ja massaa oli saanut hyvin taakse. Tästä on nyt siis hyvä jatkaa treenejä, torstaina jumppaillaan ja kevennellään eteen-alas, perjantaina mennään sileällä ja lauantaina olisikin tarkoitus hyppiä pitkästä aikaa Annen tunnilla "kunnolla" (tai ainakin sen, mitä nilkat kestää, niitä kun tutkitaan edelleen).


~ Oona

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Heidi Takalan valmennukset

Oltiin vähän erilaisissa valkuissa syyslomalla, ja pätkittäin asiat tuntuivat jopa onnistuvan.


Maanantain kuvat ovat Katan tallilta, jonne tosiaan lähdettiin kuskaamaan Lehmää Heidin valkkuun. Vaikka mua vähän hirvittikin mutkaisella hiekkatiellä varsinkin parissa mäessä, oli kyllä ehdottomasti kannattavaa lähteä, koska tykkäsin Heidin valmennustyylistä kyllä tosi paljon! Ohjat piti ottaa käteen ja alkaa oikeasti ratsastaa, ja alkukankeuden jälkeen Natasta irtosikin ihan erilaisia pätkiä, kuin normaalisti, ja omakin ratsastus tuntui pitkästä aikaa paremmalta.


Keskityttiin tosiaan ratsastamaan hevosta edestä pyöreäksi ja takaa aktiiviseksi, tarkoituksena saada myös selkää nousemaan. Natan kanssa saatiin keskittyä kuitenkin melko paljon pidätteihin ja taipumiseen, sillä mähän en saanut sitä taipumaan alkutunnista juuri lainkaan ja pidätteet eivät menneet ravissa yhtään läpi. Laukkaa pitikin ratsastaa paljon. Taipuvammaksi, toimivammaksi ja ennen kaikkea takaa aktiivisemmaksi. Ihan kivoja pätkiä saatiin varsinkin vasemmalle, oikealle mun on itse vaikeampi ratsastaa varsinkin laukassa, joten se ei mennytkään ihan niin hyvin.


Tunnin paras juttu oli se, että mä pääsin istumaan harjoitusraviin. Aloin joustaa lonkista ja pätkittäin istuin jopa suorassa. Ei se ravi mukavaa ollut, mutta siinä pystyi istumaan. Ja ratsastamaan. Kolmikaarinen kiemura harjoitusravissa ei ollut edes varsinaisesti mahdottomuus, ja siinä saatiinkin hyviä pätkiä molempiin suuntiin. Tunnin jälkeen oli kieltämättä väsynyt ja liioittelematta likemmäs puoli tuntia käveltiin loppukäyntejä. Nata ei ole varmaan ikinä mun kanssa liikkumisen jälkeen ollut niin hikinen. Yhtään vähättelemättä sitä, että kyllä, mäkin enemmän raahauduin kuin kävelin illalla ja seuraavana päivänä paikasta toiseen.


Keskiviikkona Heidin tunti oli Sippolassa maneesissa. Jatkettiin aikalailla samoja juttuja, kuin maanantaina - mun piti saada pidätteet läpi, Nata taipumaan ja liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti samalla, kun itse istun suorassa ja joustan lonkista. Tavallaan meni ihan jees, mitä nyt hevosella oli virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä.


Tällä kertaa verkattiin laukassa, jonka jälkeen jatkettiin taivuttelua käynnissä ja 3-5-kaarista kiemuraa harjoitusravissa. Näiden jälkeen tultiin keskihalkaisijaa, keskellä pysähdys ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Pitkällä sivulla tehtiin ensin voltti ravissa, myöhemmin ympyrä laukassa. Muuten meni ihan jees, mutta laukasta raviin siirtymiset tuli vähän myöhässä ja turhan jännittyneinä. Ravivolteilla sain aika hyvin taas harjoitusravissa juonesta kiinni ja ne tuntuivatkin pätkittäin jopa hyviltä.


Loppuverkassa mulla oli taas alla hikinen ja väsyneen oloinen hevonen - ratsastaa piti paljon alkutuntia enemmän, mutta taas meinasi kyllä ratsastajallakin kunto loppua. Ihan jees fiilis jäi keskiviikosta, mutta maanantaina meni silti ehkä paremmin, tai ainakin saatiin korjattua isompia virheitä.


Tiivistettynä kuitenkin olen tyytyväinen, sillä saatiin aika hyvin virheitä korjattua ja harjoitusravissakin tuli paljon parempia pätkiä. Nyt vaan jatketaan treenejä, niin saadaan ennen seuraavaa kisakautta korjattua paljon virheitä.


~ Oona

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Puomijumppaa

Pienen tauon jälkeen ollaan taas päästy puomijumppaamaan.


En ehkä maininnutkaan täällä, mutta muutama viikko sitten otettiin hyppäämisen kanssa lisää takapakkia, kun jollain hämmentävällä tavalla päädyttiin kesken itsenäisen puomijumpan maistelemaan maneesin hiekkaa - nimenomaan me molemmat. Tämän jälkeen ei tullutkaan sitten varmaan kolmeen viikkoon mentyä puomiakaan, mutta kisakauden viimeisten kisojen jälkeen pidettiin vähän erilainen palauttelupäivä ja puomijumpattiin.

Yksinkertaisuudessaan tehtävä oli kavaletti pääty-ympyrällä ja kaksi puomia uran sisäpuolella pitkällä sivulla. Verkkailin normaalisti sileällä ja keskityin siihen, että sain pidätteet hyvin läpi myös oikeassa laukassa. Verkan jälkeen tultiin ensin kaksi hurjaa maapuomia, joiden kanssa sainkin sählätä molempiin suuntiin muutaman kierroksen, ennen kuin saatiin pari oikeasti hyvää toistoa. Puomien jälkeen jatkettiin kaveletilla pääty-ympyrällä - ensimmäiset hypyt olivat kohtuullisen mielenkiintoisia, mutta hyviäkin toistoja saatiin. Oikeaan kierrokseen kavaletti meni hyvin jo ensimmäisellä kerralla, joten sitä ei hinkattu sen kauempaa.


Käveltiin lyhyet välikäynnit, kun äiti kasasi puomeista ristikon, joka tultiin ensin vasemmasta kierroksesta pari kertaa ja oikealta taas kerran, kun ensimmäinen hyppy oli jo hyvä. Nostettiin ristikkoa vielä hiukan, ei mitenkään isoksi kuitenkaan, ja hypättiin isompi ristikko kerran molemmista suunnista, jonka jälkeen jäätiin loppuverkkaamaan.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis - Natsku oli ihan mielettömän kiva ja pystyin itse rentouttamaan kättä ennen estettä eikä paniikkikaan ollut ensimmäisten hyppyjen jälkeen ihan ylitsepääsemätön. Jos voi sanoa, että mulla on esteillä minkäänlaista mukavuusaluetta, aikalailla siinä mukavuusalueella pysyttiin tällä kertaa, kunhan vaan alun jälkeen uskalsin yhtään ratsastaa, enkä vaan jännittää ja panikoida.


Tiistainakin jumpattiin maapuomeilla, tällä kertaa tosin ihan Annen tunnilla. Muuten menikin ihan jees ja mä kerkesin jo toivoa, että saadaan taas puomi- ja estetreenit osaksi viikko-ohjelmaa, mutta nilkat olivat asiasta eri mieltä. Niitäkin on nyt viimeiset kaksi kuukautta ihmetelty lääkärissä, viime viikolla kävin verikokeissa ja tällä viikolla on kuvattu keuhkot ja nilkat. Jos nyt vaikka alkaisi joku syy löytymään, että ne saisi jo kuntoonkin...


~ Oona

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kisakausi paketissa

Käytiin vielä Tupunalla kisoissa, samat ohjelmat, kuin Kullaalla, mutta aivan erilaiset radat.
Postaus on kirjoitettu jo kisapäivänä (15.10), mikä saattaa olla hyvä tietää muutamassakin kohdassa tätä lukiessa... :D 


Nyt ollan käyty meidän tämän kisakauden viimeiset kisat - ohjelmina ennestään tutut Helppo C:2 2000 ja Helppo B K.N. Special. Kertaakaan en ohjelmia ratsastanut ennen näitä kisoja Kullaan kisojen jälkeen, tunneilla tehtiin perusratsastusjuttuja ja itsenäisesti tein yleensä samaa / vähän sovellettua versiota siitä, mitä tunneilla tehtiin. Nata kengitettiin maanantaina ja sen jälkeen liikkuminen parantui älyttömästi, joka varmasti vaikuttaa siihen, että kisoissa lähes kaikki meni täysin eri tavalla, kuin Kullaalla.


Siinä, missä Kullaalla Nata jäi pohkeen taakse ja veti turpansa ryntäsiin ja suun auki, tänään verkassa se oli melkeinpä samanlainen, kuin kotona - rento ja toimiva. Tahti lähti vähän lapasesta harjoitusravissa, laukka oli tosi hyvää verkassa ja käynti ihan jees, ei niin hyvää, kuin kotitreeneissä. Kuitenkn hyvällä fiiliksellä siirryttiin maneesista verkkaamasta radalle, missä ehdittiin kävelemään kenttä kertaalleen ympäri, ennen kuin piti jo aloittaa rata.

Satulaan oikeasti istuminen on selvästi yliarvostettua?
C:n rata tuntui huonolta - mä olin sitä mieltä, että tää oli nyt se alle 60% ja tervemenoa kotiin, tuntui, etten saanut pohkeita kiinni, hevosta ratsastettua kulmiin, mitään apua läpi, tahti oli ihan järjetöntä kipitystä, pompin harjoitusravissa, laukannostot levisivät... Ja kun tulokset sietämättömän odottelun jälkeen tulivat - me voitettiin luokka prosentein 63,636%. Paperissa oli kaksi vitosta (lopputervehdykseen tulo, joka tosiaan levisikin aika pahasti ja ravilävistäjä, johon tuli tahtirikko), mutta mun yllätyksekseni viisi seiskaa (keskiympyrä vasemmalle, toinen ravilävistäjä, vasemman laukan nosto, oikean laukan nosto ja oikea laukkaympyrä). Alapisteissä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6 (tuntui radalla huomattavasti huonommalta) ja asento, istunta ja apujenkäyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen molemmat 6,5.
"Miellyttävä hevonen. Valvo vauhtia puolipidätteillä ja valmistele asiat vielä huolellisemmin. Tänään aj. jännittyneisyyttä."



Käytiin maneesissa vähän keräilemässä itseämme, otin pari pätkää harjoitusravia ja yritin saada pidätteitä paremmin läpi, ja vaikka olin tässä luokassa heti toisena lähtijänä, ehin hyvin tekemään verkassa sen, mitä halusinkin, ja kun mun piti maneesista lähteä, me oltiin jo kävelty hetki pitkin ohjin. Ei kun radalle ja harjoitusravissa pari ympyrää, joiden aikana sain Natan tosi kivaksi, joten hyvällä mielellä aloitettiin ohjelma.


B:n rata tuntui hyvältä. Nata oli kohtuullisen rento ja mulla oli hyvä fiilis koko radan, vaikka pariinkin kertaan iski paniikki, mitä piti tehdä seuraavaksi. Unohtamatta rataa selvisin silti, ja tähän rataan olin heti älyttömän tyytyväinen, vaikken tuloksia kuullutkaan. Prosentteja oletin tulleen ehkä ~60%, joten paperi, jossa luki 63,600%, oli yllätys. Positiivinen sellainen. Mun piti oikeasti tarkistaa, että olihan se varmasti mun ja Natan B:n paperi... :D


Huonoin numero oli vitonen, jännittyneestä laukka-käynti-siirtymisestä, kun taas radan parhaat numerot olivat kaksi seiskaa (vasen laukkaympyrä ja jälkimmäinen loiva kiemura). Alapisteetkin olivat itseasiassa aika hyvät - askellajit, lennokkuus, ratsastajan asento / istunta ja oikeiden teiden seuraaminen olivat kaikki 6,5 ja kuuliaisuus 6. Sijoituksesta jälkimmäisessä luokassa ei ole mitään tietoa, kun kisapaikalla kerrottiin vain kaksi parasta (sijoittuneet), mutta uskoisin, että viimeisiä ei oltu.
"Miellyttävä hevonen. Ajoittain jännittyy ja liike saisi tulla vielä rehellisemmin läpi. Jää ajoittain pohkeen taakse. Taipumaan vielä rehellisemmin."

Kisakausi 2016 on nyt meidän osalta ohi, enkä voisi olla tyytyväisempi, koska menihän tää nyt aika paljon yli omien odotusten. Ensi kaudellekin on jo tavoitteita asetettu, mutta niihin ei varsinaisesti ole mitään kiirettä keskittyä vielä - nyt koitetaan puomijumpata, mennä ilman satulaa, höntsäillä muutenkin ja tehdä vaan mahdollisimman paljon kaikkea muutakin, kuin mennä sileällä maneesissa. 

~ Oona

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kiirettä & hiljaisuutta

Postaus taukoa on jälleen kertynyt ihan kiitettävästi ja valitettavasti omalta kannaltani tilanne ei kauhean lupaavalta näytä tulevaisuudessakaan. Tämän hiljaisuuden on kuitenkin saanut aikaan kiire, joka ainakin mulla on ollut viimeisten parin viikkojen aikana. Viikko sitten meillä oli tet- jakso, joka kesti kaksi viikkoa. Näinä viikkoina mulla piti olla enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä hommia, kuten kirjoittaa blogia ja tehdä joitakin koulujuttuja. Aikaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, tai sitten vain istuin tuijottamassa tyhjää postausta, koska en saanut mitään aikaiseksi. Enemmänkin oma jaksaminen oli kortilla, sillä kuuden tunnin melkein yhtäjaksoinen seisominen otti ainakin ensimmäisen viikon aikana voimille. Aikaset herätykset ja bussiin juoksemiset eivät tietenkään helpottaneet yhtään asiaa. 


Yhtään postausta en siis tällöin saanut tehtyä, vaikka suunnitelmia olikin. Blogi ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä on päätä painanut, sillä myös kauden viimeiset suunnistuskisat ovat olleet käsillä. Kisoihin olen tottakai aika paljon vielä treenannut, ennenkuin yhtenä sunnuntaina tuli vähän takapakkia vastaan. Nimittäin polveni kipeytyi ihan kiitettävästi edellispäivän harjoituksesta, ja oli sunnuntaina aikas kipeä. No, ei siinä mitään. Muutaman lepopäivän jälkeen lenkillä polvi oli hyvä, ja viimeiset kisat menivät ihan ok. Polveen ei sattunut kisoissa, lukuunottamatta alkuverkkoja, jolloin pientä kipua oli havaittavissa.


Näiden kisojen ei pitänyt olla viimeiset, vaan tämän viikon lauantaina olisi ollut tarkoitus juosta vielä erikoispitkä. Tai oikeastaan erikoispitkälle lähteminen oli vähän siinä ja siinä, koska koin, että on ollut kauhean hyvässä juoksukunnossa. Viime viikolla kuitenkin lepäilin pari päivää, kävin yhdellä koulutunnilla, josta tulee ehkä juttua johonkin saumaan ja juoksin coopperin testin koulussa. Jos voisin jotain viime viikosta muuttaa, niin jättäisin testin kokonaan välistä, sillä tämän hetkinen tilanne oikeastaan johtuu siitä. Testi ei mennyt kovin hyvin, omasta mielestäni ainakaan. Erittäin hankalan 12 minuutin jälkeen, polvi sanoi itsensä irti. Siinä ei ollut koko juoksun aikana tuntunut mitään merkitsevää kipua, mutta testin jälkeen käveleminenkin alkoi tuntumaan jo täys mahdottomuudelta polvessa olevan kivun takia. 

Kipu ei hellittänyt yhtään, joten käytiin lääkärissä, jossa epäiltiin siinä olevan rasitusmurtuma. Maanantaina käytiin magneettikuvassa, joka vahvisti epäilyksen. Siinä on reisiluun pään rasitusmurtuma, jonka paranemiseen menee 4 kuukautta. 


Miten tämä nyt sitten liittyy ratsastukseen? No, ratsastamiset jäävät mun osaltani kolmen seuraavan viikon ajaksi, ja jos polvessa tuntuu sen jälkeen kipua, tauko jatkuu. Voitte uskoa, että kerran viikossa ratsastavalle tämä on aika kova pala. Onneksi hevostelemaan pystyy myös kärryjen kanssa ja ihan vaan hengailemalla tallilla. Tämä tuleva tauko on kuitenkin hieman huono blogin kannalta, sillä tämän hetkiset postaukseni painottuvat lähinnä niihin ratsastustunteihin. Tällä hetkellä mulla on muutama postaus suunnitteilla, liittyen viimeisiin ratsastustunteihin, ja toki yritän keksiä jotain kirjoitettavaa, jos sellaista saan aikaiseksi. 

~ Amppa

tiistai 4. lokakuuta 2016

Koulukisoissa Kullaalla 2.10

Koulukisoissa taas vaihteeksi, tällä kertaa tosin kahdessa luokassa.


Lauantain Lavian kisat peruuntuivat, joten mehän lähdettiin Kullaalle kisoihin - luokkina tosiaan sen Helpon Ceen lisäksi myös Helppo B. Ohjelmat olivat Helppo C:2 2000 ja K.N. Special, joka aiheutti ratsastajalle huomattavasti vähemmän paniikkia, kuin Lavian B-merkin kouluohjelma, jossa oli keskilaukat, väistöt sun muut. Tosiaan, näihin kisoihin ehdittiin ohjelmia treenaamaan - ja ratatreenien jälkeen mä olin sitä mieltä, että ei kannata edes lähteä hakemaan kahta nipinnapin läpi- tulosta, mutta kuitenkin päädyttiin kisoihin lähtemään.

Verkkaamassa oltiin kerrankin todella hyvissä ajoin - ehdittiin vähän kävelemään ja säätämään ravissa aika paljonkin. Laukkaa otin yhden noston molempiin suuntiin, koska se toimi ja pidätteet menivät ihan kohtuullisesti läpi. Kentällä saatiinkin tosi kivoja pätkiä, vaikka itse roikuinkin ehkä ohjissa turhan passiivisena, jolloin Lehmä aukoi suutaan ja jännittyi.


Maneesissa iski pieni paniikki - kai mä muistan ohjelman? Aitojen sisällä piti pyöriä vielä sen verran kauan, kun edellisen paperia kirjoitettiin ja sen kanssa kai jotain sählättiin, että kolmeen kertaan teki mieli kysyä, että vihellettiinkö vai oliko se vaan meidän natiseva satulavyö... :D Lopulta kuitenkin päästiin aloittamaan rata, joka meni muutamaa tyhmää virhettä lukuunottamatta ihan hyvin - itse säädin vasemman laukan nostossa, jolloin meinattiin nostaa oikea laukka ja pienen korjailun jälkeen vasen laukka tuli myöhässä, ja toisen keskiravilävistäjän keskellä esitettiin myös laukkaa. Näiden jälkeenkin keräsin vielä itseni(!) ja ratsastin ohjelman loppuun saakka, saaden prosentit 65,0%.


Numerot vaihtelivat siellä 4,5 (vasemman laukan nosto) ja 8 (keskiympyrä vasemmassa laukassa ja suunnanmuutos oikeassa laukassa) välillä. Alapisteissä oikeiden teiden seuraaminen oli 7 (vaikka mustahan tuntui, ettei tehty koko radan aikana yhtäkään hyvää kulmaa), ratsastajan vaikutus hevoseen 6 ja asento, istunta ja apujenkäyttö 6,5. Kommentteina oli vielä, että "Kokonaisuutena vallan onnistunut suoritus! Vielä taivutat ja voit myös alkaa lisäämään energiaa!", eli ihan metsään ei ekalla radalla menty. Tuloksissa oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita, eli 5/15, mikä ei sekään ollut lainkaan huonosti.




Kun oltiin verkkaamassa seuraavaan luokkaan, tapahtui jotain ja se sama nilkka, jonka mä melkein toivoin jo alkaneen parantumaan, päätti, ettei ole mun kaveri. Sattui, paljon. Täysin vakavissani mietin, kannattaako sitä rataa lähteä ratsastamaan yhdellä toimivalla jalalla, mutta kyllä mä sitten lähdin, ja onneksi lähdinkin, koska oikean voltin sähläämistä (laukka-käynti-ravi) lukuunottamatta rata oli ihan tasainen ja kohtuullisen jees. Prosentteja oli 57,4%. Pisteet olivat väliltä 4,5 (se oikea voltti) - 6,5 (ensimmäinen halkaisija & alkutervehdys, lävistäjä, jossa tuli kolme askelta käyntiä ja vasen laukkaympyrä). Vaikka pisteet ja prosentit eivät kovin mahtavat olleetkaan, kommenteista tuli kuitenkin hyvä mieli; "Hevonen saisi liikkua rennommin ja rehellisemmin läpi koko vartalonsa. Sinulla on oikea ajatus hevosen tasapainottamisesta ja ratsastat keskittyneesti!"




Tiivistettynä siis oli oikeinkin hyvä kisapäivä - saatiin meidän toinen H:Bn rata alle ja H:Cn prosentit parani taas viime kerrasta, vaikka olihan tuomari eri, mutta suunta on selvästi oikea. Kaiken kaikkiaan siis tyytyväinen ja ylpeä ratsastaja, saatiin kuitenkin taas lisää kisakokemusta ja Natan lastaamiset sun muut menivät taas hyvin - tuo "lastausongelma" oli alkukaudesta yksi syy, miksi kisoihin lähteminen jännitti paljon enemmän, kuin nykyään, kun alkaa jännittää vasta kisapaikalla. Nyt mä en vaan osaa sanoa enää muuta, kuin että vaikka ei varsinkaan jälkimmäisellä radalla ihan parasta mahdollista ratsastusta itsestä irronnut, mä olen tyytyväinen.

~ Oona

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Marita Tevalin valmennus 28.9

Ekaa kertaa pitkään aikaan jonkun muun, kuin Annen valkussa.



Tästä mun on yksinkertaisesti pakko tulla hehkuttamaan tännekin. Tehtiin samaa väistötehtävää tunti, mutta se, miten hyvin sain Natan avuille, oli oikeasti aika hämmentävää. Ulkoavut menivät läpi, hevonen ei jännittynyt siirtymisissä kättä vasten, vähän aikaa mä sain taas fiilistellä siinä kuplassa, jossa asiat onnistuivat oikeasti. Perjantaina nimittäin ratatreeneissä ei onnistunut oikein mikään. En saanut Nataa ratsastettua kulmiin / taipumaan ja tahdin kanssa oli älyttömästi hakemista, vaikka keskiviikkona Maskun valkussa nimenomaan tahdista ja siihen vaikuttamisesta sain eri tavalla kiinni, jolloin saatiin hyviäkin pätkiä.

Maskun valkussa tosiaan tehtiin väistöjä kulmasta keskihalkaisijalle ja sen jälkeen voltti, jonka jälkeen jatkettiin keskihalkaisijaa loppuun. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, mä tein lähinnä käynnissä, koska ravissa alettiin molemmat sähläämään turhaan. Oikeassa kierroksessa (=väistö tuli vasemmalta oikealle) onnistui paremmin, toiseen suuntaan Nata jännittyi enemmän kun mä jäin roikkumaan ohjiin.


Ravissa sain hyvin kiinni tahdista ja siihen, miten siihen kuuluisi vaikuttaa. Vähän ärsytti, kun seuraavalla ratsastuskerralla tästä hyvästä fiiliksestä ei ollut tietoakaan. Valmennuksessa sain Natan kuitenkin hyvin rennoksi ja pyöreäksi, kun se samalla liikkui hyvin omalla moottorilla eteen juoksematta mun alta pois. Pari tosi hyvää pätkää siis tuli, vaikka tietty hakemista on vielä paljon.

Laukka puolestaan oli aika jännittynyttä - joo, yleensä se onnistuu aina ravia paremmin, mutta tällä kertaa en olisi ollut niin varma. Loppuun pari ihan hyvääkin pätkää laukassa, mutta silti hevonen jäi turhan jännittyneeksi enkä mä saanut sitä ratsastettua niin hyvin, kuin olisin halunnut. Laukassa haettiin ulkoapuja läpi tekemällä pitkällä sivulla pieni, parinkymmenen sentin väistö uran sisäpuolelle, ja tämä onnistui ihan hyvin.


Loppuraveissakin piti vielä oikeasti ratsastaa, ja niissä sainkin Natasta irti varmaan koko valmennuksen parhaat pätkät, kun hevonen oikeasti liikkui tosi kivasti. Kaiken kaikkiaan siis olen tyytyväinen valkkuun ja ehdottomasti olen menossa uudestaankin.


~ Oona

torstai 29. syyskuuta 2016

LuSarin kisat 24.9

Mitäs tällä kertaa? Kaiken kaikkiaan hyvä rata, mutta ohjelma kannattaa ehkä ensi kerralla muistaa.


Ratetreenejä ei ennen kisoja tehty kertaakaan, tunnillakin ehdittiin uudella kotitallilla käymään vain kaksi kertaa ennen näitä kisoja. Nata hierottiin ja kinesioteipattiin keskiviikkona, loppuviikosta virtaa riitti hevosella älyttömästi ja ratsastajalla ei lainkaan, kisoihin lähteminen tuntui jo ajatuksen tasolla huonolta, unohdin letittää Lehmän edellisenä iltana ja aamulla oli katastrofi valmis. Silti kisoihin lähdettiin, ja onneksi lähdettiinkin.

Verkkailin rauhassa, vaikkei aikaa ihan ylenpalttisesti ollutkaan. Nata oli aika jännittynyt, muttei läheskään yhtä jännittynyt kuin esimerkiksi Luvialla, vaan ihan ratsastettavissa. Ison kentän päädyssä, jossa valmistautuva ratsukko odotteli vuoroaan, tein enää ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Laukassa oli liikaa virtaa verkkakentällä ja arvasin niin olevan radallakin, mutta hyvällä mielellä aitojen sisälle mentiin silti.


Omasta mielestä rata tuntui ihan hyvältä - joo unohdin sen pysähdyksen keskihalkaisijalta, mutta muuten olin tyytyväinen. Laukassa jouduin pitämään aika paljon, kun molemmat nostot olivat vähän turhan energisiä, mutta alun harjoitusravi tuntui hyvältä. Ensimmäinen keskihalkaisija oli kiemurainen ja vino, mutta muuten kaikki tuntui menevän, niin kuin treeneissäkin. Ei mitään uutta, niin kuin Anne totesikin.


Silti yllätyin, kun mun prosentit olivatkin sen 63,095%. Toinen tuomari oli antanut kolme seiskaa ja muuten kutosta ja 6,5, toisessa paperissa oli kaksi seiskaa, kutosia, 6,5 ja huonoin numero 5,5.Asento, istunta ja apujenkäyttö oli molemmissa papereissa 6,5, samoin oikeiden teiden seuraaminen, kun taas ratsastajan vaikutus hevoseen oli toisessa paperissa 6 ja toisessa 6,5. Olin siis prosentteihin tosi tyytyväinen ja papereissa on oikeastaan ne kommentit, mitä osattiin odottaakin - tasainen ja sujuva suoritus, muttta ajoittain hieman jännittynyt tuntumasta ja selästä ja vielä lisää rentoutta ja energiaa hevoseen. Toinen tuomari oli kirjoittanut vielä, että paljon hyvää.


Seuraavat kisasuunnitelmat onkin jo ensi viikonlopulle; tarkoitus olisi käydä Laviassa ratsastamassa luokat H:C ja pitkästä aikaa myös H:B. Vaikka tuntuu, että nyt kirjoittelen pelkästään kisoista, kyllä me ollaan muutakin touhuttu. Esimerkiksi tiistaina Annen tunti meni superhyvin, mutta enhän mä siitäkään ehtinyt / jaksanut kirjoittaa... Ensi viikolla olisi tarkoitus myös puomijumpata itsenäisesti alkuviikosta, koska ei sitäkään ole pariin viikkoon tullut harrastettua lainkaan. Tiivstettynä Natskulle kuuluu siis hyvää, mulle kuuluu hyvää ja ratsastukset ovat menneet vaihtelevasti a) hyvin tai b) liian energisesti.


~ Oona