sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kuulumisia

Eli viimeinen reilu viikko tiivistettynä yhteen postaukseen.


Mitä meille kuuluu? Ensimmäisenä asiana täytyy mainita koulun alku - paluu arkeen tapahtui torstaina, ja ensimmäisiä kirjoja ja läksyjäkin saatiin jo perjantaina. Jee, nyt alkaa taas se herratiedäkuinkamonen päivän jakso aikaa, kun ajatellaan, että opettaja on aina oikeassa ja yritetään olla myöhästelemättä. Mä en tosin edes luvannut ennen koulujen alkua, että tänä vuonna yritän tsempata - koulua ei mene viikkoakaan, ennen kuin mä olen taas myöhässä, siitä mä olen melko
varma. Toinen juttu, joka ei liity hevosiin tai oikeastaan yhtään mihinkään, on se, että mun hiukset lyheni aika paljonkin keskiviikkona. Oli näkemisen arvoisia ilmeitä koulussa, kun suurin osa kavereista oli nähnyt mut viimeksi keväällä, kun mun hiukset ylettyi alaselkään asti... :D 

Sitten ne varsinaisesti kiinnostavat kuulumiset; Natan kuulumiset. Koulutunneilla ollaan juteltu tuntumasta, käsistä, hevosen rentoudesta jne., ja itsenäisesti sileällä oikeastaan ainoa juttu, mihin olen keskittynyt, on se, että Nata liikkuisi mahdollisimman rentona eteen-alas- ajatuksella. Yksi syy tähän on se, että nyt ollaan aikalailla siinä vaiheessa, että Natskun selkä pitäisi saada ylemmäs. Mä en jaksa alkaa selittämään mitenkään erityisen syvällisesti sitä, miten selän nostaminen ja eteen-alas-ratsastaminen liittyvät toisiinsa, mutta oikein eteen-alas kaulaansa venyttävä hevonen myös nostaa selkänsä, ja sitähän me juuri nyt haetaan.


Miten sitten on onnistunut? Laukassa melko hyvin. Käynnissä Nata jännittyy helpoiten, ravi puolestaan sujuu vaihtelevasti. Laukannostoissa olen selvästi alkanut tekemään jotain eri tavalla, koska nykyään Lehmä ei sinkoa, kuin telkkä pöntöstä. Sanoisin, että oikea laukka on lopputunnista yleensä se kaikkein rennoin askellaji, ja yleensä myös sen jälkeen ravi on tosi hyvää. Vasemmallekin ollaan saatu ihan kivoja pätkiä, mutta koska lähtökohta oli se, että Nata yleensäkin liikkui vasemmalle rennommin kuin oikeaan kierrokseen, onhan se hienoa huomata, että nyt se toimii oikeaan kierrokseen pätkittäin paremmin. Tämä sama kävi itseasiassa viime syksyn loppupuolella parikin kertaa Selmankin kanssa - hevonen alkoi toimia "huonompaan" suuntaan pätkittäin paremmin, kuin "parempaan" suuntaan.


Kenttä kuitenkin pistää vähän kapuloita rattaisiin - pohja on ollut turhankin pehmeä, ja kun vettä sitten tuli taivaan täydeltä yhtenä päivänä, kenttä oli vielä illallakin liian märkä oikeastaan edes kunnon sileäntreeniin. Periaatteessa pahimmillaan kuivalla kentällä tulee sama efekti, kuin itse kävelisi tosi liukkaalla pohjalla, kun hiekka jatkaa hevosen liikettä vielä eteenpäin. Uralta lähtiessä esim. ympyrälle Nata kompuroi suhteellisen paljon, eli meidän sileäntreenit ovat olleet melko lyhyitä ja päivän jumpat ollaan yritetty tehdä mahdollisimman tehokkaasti mutta pysyen silti lähinnä kentän parhaissa kohdissa.


Sunnuntaina puolestaan oltiin Luvialla hyppäämässä rataa, mutta siitä on mahdollisesti tulossa erikseen juttua omassa postauksessaan. Tiivistettynä päivää kuvaa ehkä se, että meni ennakko-odotuksia paremmin, kun hengissä selvittiin :D


~ Oona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti