lauantai 6. elokuuta 2016

On meillä aika velho valkku

Näin totesi yksi meidän tiimiläinen, ja mä en voi kuin olla samaa mieltä asiasta.


Vaikkei kiinnitettäisikään hevoseen huomiota, kyllä mä väittäisin, että noissa kuvissa on aika iso ero. Mä olisin ottanut tähän vertailuksi mun ja Natan ensimmäisiä hyppykuvia, mutta ne on otettu sellaisesta kuvakulmasta, ettei niistä näe, miten mä siellä hypyissä roikun, mutta mä luulisin, että ne näyttää aika lailla samalta mun istunnan puolesta. Natankin kanssa meistä on melko mielenkiintoisia hyppykuvia olemassa, mutta niitä ihan kauheimpia en nyt löytänyt tähän kollaasiin.

Ensimmäinen huomio noista kollaasin kuvista on se, että vanhemmissa kuvissa mä en ainakaan näytä käyttävän yhtään lihasta kunnolla - varsinkin viimeisen kuvan tilanne, kun hevonen kielsikin tuohon miniristikolle, kertoo aika paljon. Mä lentelen kaulalle ihan miten sattuu, ja pelkästään hevosen kiltteydestä oli kiinni se, että mä en tuosta tipahtanut. Nata nyt ei yleensä kiellä esteillä, vaikka mokaisinkin lähestymisen ihan kunnolla, mutta vaikka kieltäisikin, mä veikkaan, että ihan noin pahasti en ehkä roikkuisi kaulalla kuitenkaan, koska nykyään mä ainakin yritän ratsastaa myös esteiden välissä enkä odottaa halvaantuneena, milloin taivas suunnilleen putoaa niskaan.


Toinen asia on myötääminen esteen päällä. Noissa aikaisemmissa kuvissa mä en oikeastaan myötää - joo, vähän nousen seisomaan jalustimille ja nojaan eteenpäin mutta en myötää ohjasta yhtään. Uudemmissa mä olen ainakin vielä sitä mieltä, että mä olen kohtuullisen hyvin mukana hypyssä. Yksi asia, jota en oikeastaan edes ollut ajatellut aikasemmin, oli se, että kun jollain estetunnilla opeteltiin menemään hyppyihin mukaan, mä tajusin, miten paljon helpompaa on olla esteen jälkeen, jos myötään esteen päällä. 

Hyvä esimerkki tilanteesta, jossa en mennyt yhtään hyppyyn mukaan ja meinasin lentää tutustumaan kentän hiekkaan esteen jälkeen. Ja tämä kävi joka kerta tuolla samalla esteellä.
Kantapäät nyt on edelleen vähän niin ja näin, mutta nekin ovat alempana uudemmissa kuvissa. Pohkeet pysyvät paremmin paikallaan, kun en purista satulaa polvella vaan pidän pohkeet kiinni ennen estettä. Katson ehkä vähän turhan alas, mutta vanhemmista kuvista alimmassa ja ylimmässä kentän hiekka on selvästi vielä kiinnostavampaa.

Yksi asia, mitä en olisi itsekään ehkä tajunnut, ellei Anne olisi sitä todennut. Uudemmat kuvat ovat sellaiselta kerralta, kun hyppäsin omatoimisesti ja vapaaehtoisesti, mikä olisi ollut puoli vuotta tai kolme kuukauttakin sitten ehdoton ei. Jotenkin mä olen saanut itseluottamusta ja varmuutta lyhyessä ajassa sen verran, että hyppääminen onnistuikin ihan hyvin, vaikka valmentaja ei ollutkaan kentällä huutamassa ohjeita. Mäkin siis sanoisin, että on meillä aika velho valkku, kun saa esteitä pelkäävän hyppäämään vapaaehtoisesti omatoimisesti ja vielä ihan esteen kokoisia esteitäkin.

Aikaisemmin mä tuskin olisin itsenäisesti suostunut hyppäämään tämän isompaa
Vaikka tämä postaus käsittelikin lähinnä yhtä kuvakollaasia, on varmaan aika selvää, että yhteen kuvakollaasiin ei vaan saa tungettua koko sitä kehitystä, mikä on tapahtunut vuodessa. Jos vaan johonkin kollaasiin saisi sen, mitä mä mietin noissa kuvissa, siitä ehkä huomaisi parhaiten, millainen muutos on tapahtunut ihan kohtuullisen lyhyessäkin ajassa. Mä pelkäsin hyppäämistä, nyt ehkä lähinnä jännitän ja hyvänä päivänä muutaman onnistuneen toiston jälkeen en välttämättä jännitäkään. Mä en voi oikeastaan sanoa tähän enää muuta, kuin iso kiitos Annelle, meidän aika velholle valmentajalle. ♥

"Apua! Paniikki! Ristikko! Mäkihyppääjän leikkiminen pelastaa!"
Kohtuullisen sekava postaus - tiedän. Joskus, kun tuntuu siltä, että mistään ei tule mitään ja mennään kolme askelta taaksepäin, kun ollaan päästy yksi eteenpäin, voin miettiä, että todennäköisesti vuoden päästä ollaan taas menty monta askelta eteenpäin, vaikkei siltä sillä hetkellä tunnukaan. Ja kyllä mä väittäisin, että ne tämän hetken "huonot" hyppykuvat olisivat silti parempia, kuin mun ja Natan ensimmäisen estetunnin kuvat, jos ne olisi otettu sellaisesta kuvakulmasta, että niistä jotain näkisi.

Tämäkin kuva jostain alkukeväältä näyttää siltä, että ennen estettä oli paniikki enkä ainakaan myötää esteen päällä yhtään
Koulun alkamiseen on enää alle viikko - mihin se loma meni? Varmaan minään vuonna kesäloma ei ole mennyt näin nopeasti. Kohta siis joudun takaisin koulun penkille, ja yritän ehkä pitää kiinni jonkunlaisesta postaustahdista, joka on tämän kesän aikana vaan kadonnut johonkin. Toisaalta se kertoo ainakin siitä, että kesälomaa ei tullut vietettyä naama kiinni tietokoneessa, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Roihusta on todennäköisesti tulossa vielä jonkunlaista postausta, koska materiaalia sieltä mulla on kohtuullisen paljon
~ Omppu

4 kommenttia:

  1. Näistä kuvista kyllä huomaa kehitystä =) Ihan huippua että olette löytäneet niin kivan valmentajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että muutkin huomaa, ja Anne on ihan huippu valmentaja! ♥
      ~ Oona

      Poista
  2. On kyllä kehitystä tapahtunut aika paljonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että se näkyy noista kuvistakin, kun sitä omaa ajatusmaailmaa ei oikein saa kuvakollaasiin tungettua, että siellä tapahtunutta kehitystä näkisi :D
      ~ Oona

      Poista