Ihan mieletön

Pitkästä aikaa fiiliksiä Annen tunnin jälkeen.

Kuvat on otettu maanantaina Piken valkusta

Vaikka pariin kuukauteen en olekaan Annen valkuista kirjoitellut, niissä on tullut käytyä ahkerasti. Tiistain tunti oli kuitenkin niin tosi jees, että sitä on vähän pakko hehkuttaa. Maanantaina oltiin Piken valkussa (lyhyesti; tehtiin väistöjä ja siirtymisiä ja yritettiin saada raviin järkevämpi tahti), ja vaikka varsinaisesti valkun jälkeen oli vähän sellainen olo, että "no, emmä nyt tiiä", seuraavan päivän liikutus kieltämättä kertoi, että edellisenä päivänä jotain oli tehty oikein.

Nyt meidän isoin ongelma on ollut tahti; jos Nata on rento, se lähtee kiihdyttämään tahtia, ja jos tahti on rauhallisempi, Nata ei ole rento. Oikeastaan ikinä ei varmaan olla saatu oikeasti rauhallista tahtia harjoitusraviin niin, että hevonen olisi oikeasti rento, eikä vain kaula kaarella tai turpa ryntäissä. Annen toteamus, "Sehän ei ole kovasuinen, se on vaan kovapäinen" tiivisti aika hyvin, samoin kuin se fiilis, mikä mulle jäi Piken valkusta, että "Hirveesti pitäis tehdä mutta silti pitäis olla tekemättä". Tiistaina kuitenkin heti, kun siirryttiin raviin ja otin ohjat käteen, Nata tuntui ihan erilaiselta, kuin aikaisemmin - paljon rauhallisemmalta mutta silti kohtuullisen rennolta.

Kauaa ei kevennelty, ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin harjoitusravissa pitkälle sivulle kaksi volttia, pitkän sivun lopussa täyskaarto ja toiseen suuntaan kaksi volttia, jälkimmäisen voltin jälkeen siirtyminen käyntiin, täyskaarto käynnissä, ja taas sama niin, että ensimmäisellä voltilla siirryttiin raviin. Volttien välissä piti tehdä avoa, mikä sinänsä kauhistutti mua jo ajatuksena, koska avot ja sulut eivät kuulu mun ja Natan vahvuuksiin ja niiden treenaaminen menee lähes aina vääntämiseksi, joten niitä ei ole tullut treenattua kovin paljoa.

Miten tämä sitten onnistui? Hyvin. Avoa saatiin superhyviä pätkiä, volteillakin löytyi tahti, siirtymiset olivat normaalia parempia. Olin älyttömän tyytyväinen Nataan - ja salaa ehkä vähän siihenkin, miten ratsastin itse. Tunnin toinenkaan tehtävä ei varsinaisesti ollut helppo - ympyrä oikeassa laukassa, lävistäjä, vastalaukkaa vähän matkaa pitkää sivua, iso täyskaarto ja myötälaukassa takaisin siihen päätyyn, josta aloitettiin tekemällä ympyrä. Ensimmäisillä kerroilla en itse keskittynyt yhtään, joten vastalaukka rikottiin raville, mutta kolmannella kerralla onnistui aikalailla, niin kuin pitikin. Tehtiin muistaakseni vielä neljäs kerta tähän suuntaan, jonka jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin laukkavoltteja. Oikealle tämä meni ihan jees. Vasenta laukkaa ei otettu vastalaukkana, mutta voltteja tehtiin vähän enemmän, kuin oikealle, ja niillä löytyikin tosi kiva laukka ja fiilis.

Loppuverkassakin hevonen pysyi vielä rauhallisena, jonka jälkeen oli hyvä jäädä kävelemään. Olin ihan älyttömän tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, mitä tunnilla tehtiin. Natsku hierottiin keskiviikkona, eikä se ollut jumissa mistään ja massaa oli saanut hyvin taakse. Tästä on nyt siis hyvä jatkaa treenejä, torstaina jumppaillaan ja kevennellään eteen-alas, perjantaina mennään sileällä ja lauantaina olisikin tarkoitus hyppiä pitkästä aikaa Annen tunnilla "kunnolla" (tai ainakin sen, mitä nilkat kestää, niitä kun tutkitaan edelleen).

~ Oona