sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ratatreenit ja koulukisat

Nyt on meidänkin kisakausi aloitettu.

//Kirjoitettu 4.3



Epämääräisestä polvien ja nilkkojen kunnosta huolimatta me ollaan päästy treenaamaan Natan kanssa nyt tosi hyvin ja hevonen onkin ollut tosi kiva. Hyviä pätkiä on tullut paljon, vaikka tietysti on ollut myös niitä huonompia päiviä. Helmikuun lopussa päätettiin lähteä Luvialle ratatreeneihin, ohjelmana meillä oli K.N. Special, mikä on Satakunta Cupin ohjelma tällä kaudella. Tavoitteenahan meillä on käydä mahdollisimman paljon Satakunta Cupin koulukisoissa ja ensimmäiset olivat 4.3, eli viikkoa aikasemmin ratatreeneissä oli hyvä käydä katsomassa, mihin siinä ohjelmassa pitikään kiinnittää huomiota ja tietysti samalla tuli taas lastattua ja kuljetettua, käytyä vieraassa paikassa jne...


Ratatreenit eivät menneet kovin hyvin. Kotitreeneissä mä olen jo oppinut ratsastamaan vähemmän kädellä ja enemmän istunnalla, mutta "kisa"tilanteessa näköjään palasin taas roikkumaan ohjista, jonka seurauksena saatiin "ihan semi ookoo" rata, mihin en ollut oikeastaan tyytyväinen. Päivästä selvittiin kuitenkin hengissä eikä meidän viimevuotinen lastausongelma tehnyt comebackia (kopkopkop), joten siihen voi olla tyytyväinen. Numerot olivat väliltä 5,5-6,5 eli tasainenhan se rata oli, vaikkakin jännittynyt. Kommenteissa oli mainittu "Sympaattinen hevonen, laukkaosuus parempi, vastustelee melko lailla edestä, rentouta käsi, ratsasta huolellisemmat tiet". Muutama hyväkin pätkä rataan sattui mukaan, mutta alta oman tason taidettiin suorittaa kyllä koko ohjelma. Prosenttejahan paperissa ei lue enkä mä jaksanut niitä alkaa laskemaan, mutta veikkaan, että vähän alle kuudenkymmenen ne taitaa mennä.

(c) Taina Heino
Nyt tosiaan on Satakunta Cupin ensimmäinen osakilpailu takana. Mentiin ensin, ihan vaan ratsastajan mielenrauhan takia, kilpailuharjoitusluokka Helppo C E.B. Special, joka meni "ihan jees". Alkuun ei meinattu päästä toiseen päätyyn lainkaan, mutta ennen varsinaisen radan alkua Nata rentoutui vähän ja päästiin tekemään tasainen rata. Toisessa päässä Lehmä jännittyi aina vähän, mutta muuten rata oli ihan hyvä ja prosenttejakin tuli 63,57, mihin olin itse tyytyväinen, kun en ihan noinkaan hyviä prosentteja odottanut (pisteet oli siis väliltä 6-6,5). Kommenteissa tuomari (joka oli tosiaan sama kuin noissa ratatreeneissä ja joka on nähnyt meidät ennenkin) oli maininnut "Kehitystä tapahtunut!", mistä olin tosi iloinen.


Olin tosiaan kiikkunut siellä hevosen selässä aika pitkään ennen kuin päästiin jälkimmäisessä luokassa radalle, mutta Nata tuntui tosi hyvältä edelleen eikä oikeastaan lainkaan väsyneeltä. Ohjelmahan siis oli se K.N. Special. Pisteet olivat väliltä 5-7, mutta ainoat vitosella alkavat numerot olivat volteista (hups) ja seiska tuli oikeasta laukkaympyrästä (joka tosiaan tällä kertaa pysyi vähän paremmin hallinnassa, kuin ratatreeneissä). Itse olin rataan tosi tyytyväinen, sillä Natsku tuntui tosi hyvältä vaikka tahtirikkoja tuli pari ja mulla oli tosi hyvä mieli radan jälkeen, mikä on aika harvinaista. Kommenteissa luki "Sympaattinen hevonen. Välillä jännittyy liikaa, käsi rennommaksi. Ratsasta VOLTIT huolellisemmin." ja prosentteja irtosi 61,20. Ehkä me nyt yritetään tsempata noiden volttien kanssa, ne kun meni ratatreeneissäkin aika huonosti.



Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähän kisapäivään, koska jälleen kerran lastaukset ja kuljetukset meni hyvin ja saatiin tehtyä kaksi hyvää rataa enkä mä roikkunut ohjassa niin paljoa kuin ratatreeneissä. Nyt meillä on tarkoituksena kiertää kevään aikana melko paljon kisoissa ja kisaharjoituksissa, että saataisiin taas lisää rutiinia vieraissa paikoissa käymiseen ja kuljettamiseen. 19.3 ollaan todennäköisesti menossa Granifiqiin harjoituskisoihin luokkiin Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelma ja Helppo B K.N. Special.


Muuten ollaan nyt treenattu lähinnä sileällä, joskus satunnaisia maapuomejakin. Juoksutustakin ollaan yritetty ottaa mukaan viikko-ohjelmaan, mutta mun pää ei aina pysy siinä ihan mukana, nyt alkavalla viikolla pitäisi varmaan käydä koittamassa, jos tällä kertaa onnistuisi paremmin. Ja niitä puomejakin haluaisi mennä, ainakin silloin, kun nivelet ei huuda hoosiannaa. Nyt kuitenkin mulla on taas lähete TAYSiin, josko jotain saataisiin jo selville ja mahdollisesti ongelman aiheuttajaa hoitavat lääkkeetkin, tällä hetkellähän mä syön vain lääkettä, joka ilmeisesti sekoittaa kipusignaalien kulkeutumista hermostossa tai nostaa kipukynnystä tai jotain sen suuntaista, eli käytännössä lievitetään oiretta (=kipua), kun ei muutakaan voida tehdä. Onneksi ollaan pystytty treenaamaan Natan kanssa sentään sileällä aikalailla täyspainoisesti ja kehittymistä tapahtuu! :)


- Oona

maanantai 16. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset kuulumiset

Epämääräistä höpöttelyä tekstinä


Okei, tämän(kin) julkaiseminen on taas vähän jäänyt. Koulu alkoi, arki jatkuu ja treenit Lehmän kanssa etenee. Silloin, kun mä en ole koulussa tai tallilla mä joko yritän epätoivoisesti leikkiä kuvanmuokkausohjelmilla tai stressaan muuten vaan esimerkiksi yhteishakua, joka lähestyy uhkaavasti. 

Tämän vuoden kolmas päivä alkoi mulla keskussairaalassa. Tai no, omin jaloin mä sinne kävelin ENMG-tutkimukseen ja omin jaloin sieltä pois, joten ei, mitään ei käynyt, paitsi tutkimus joka kivuttomuudesta huolimatta oli aika häijy kokemus, kun jalka heilui liikehermoja testattaessa ihan miten sattuu. Mitäänhän ei tietysti tälläkään kertaa selvinnyt, mutta enemmän se olisi ihme, jos jotain alkaisi jo selviämään. Aina välillä menee vähän tunteisiin, kun taekwondossa ei pysty käymään, mutta voisihan asiat olla huonomminkin. Se fakta, että mä en saa sitä punaista vyötä varmaan tämän vuoden aikana (tai siis että en pääse punaisen vyökokeeseen), vaan tuntuu toisinaan aika tuskaiselta.

Natan kanssa menee hyvin - hevonen on aika pyöreässä kunnossa, mutta se on saanut lisää voimaa ja liikkuu hyvin. Puomityöskentelyä tehtiin Piken valkussa, mistä mä tykkäsin ja minkä avulla pystyttiin pidentämään ja lyhentämään askelta ravissa, meillä puomit meni laukassa pelkäksi sinkoiluksi mutta treenin puutteestahan sekin on kiinni. Tavoitteena on siis päästä tekemään puomityöskentelyä enemmän nyt kevään aikana, kun hyppääminen on jäänyt oikeastaan kokonaan. Vaikka varsinaista estetreeniä tuskin tullaan enää sellaisilla korkeuksilla harrastamaan, kuin kesällä, niin jotain puomi-kavalettijumppaa olisi kiva päästä menemään, mutta kun ei nilkat meinaa tykätä edes keventämisestä. Siispä ollaan menty ilman satulaa tai jalustimia jonkun verran, eikä se harjoitusravikaan ollut ilman jalustimia enää niin kamalaa.

Annen tunneillakin ollaan käyty, missä ollaan keskitytty nyt nimenomaan siihen, että painoa takaosalle ja säkää ylöspäin, mikä välillä onnistuu (harvemmin, mutta se tunne on aika mahtava, kun onnistuu) ja välillä ei (käytännössä se normaali tilanne). Silloin kun mä olen suunnilleen sinnepäin ratsastuskuntoinen (toisin sanoen olen saanut nukuttua, kun nilkat vaikuttaa nykyään nukkumiseenkin) treenit kuitenkin sujuu ja tuntuu, että kisakauden loppumisen jälkeen ollaan päästy tosi paljon eteenpäin. Tehtiin myös esimerkiksi temponlisäyksiä yhdellä tunnilla, mikä menikin tosi hyvin ja sain kiinni siitä, miltä kuuluisi tuntua, kun askel pitenee eikä tahti vaan nopeudu.

Joululoma mulla meni (yllätysyllätys) tallilla, treenaten Lehmän kanssa pääasiassa vastalaukkaa ja -taivutusta sekä avoja ja sulkuja, jotka ovatkin alkaneet pikkuhiljaa sujua paremmin. Laukka on mun mielestä parantunut nyt jonkun verrankin aika lyhyessä ajassa, varmaan tuolla vastalaukkatreenilläkin on vaikutusta asiaan. Kyllä mä lomalla toisaalta tein muutakin kuin olin tallilla, toisin sanoen katsoin Netflixistä sarjoja ja elokuvia sekä luin kirjoja. Ja pariinkin kertaan kävin siellä sairaalassa saamassa erinäisistä testeistä tuloksia "kaikki on ihan ok".

Tiivistettynä kuuluu ihan hyvää - Nata on hienossa kunnossa ja mä olen hengissä ja odotan kisakauden alkamista tosi paljon.

~ Oona