perjantai 31. heinäkuuta 2015

Jos ei voi mennä satulalla, mennään ilman


Tällä kertaa ei kaikki mennyt, niinkuin Strömsössä. Tulin tallille neljän aikaan, kun oli sovittu tunnin alkavan n. puoli viiden aikoihin. Hain Selman tarhasta ja rupesin harjailemaan neitiä. Selman mahan alla tosiaan oli patti, todennäköisesti hyönteisenpurema, jonka päälle ei ruven takia satulavyötä viitsinyt laittaa Annenkaan mielestä. Tunnille päädyin siis ilman satulaa, mutta Selmallahan on ihan samanlainen selkä kuin Dollilla - selkäranka ei tunnu, säkä ei tunnu, ellei istu ihan liian edessä ja selkä on niin leveä että sieltä on "mahdoton tippua" (vaikka on sieltä Dollilta tullut viime kesänä pudottua ilman satulaa).



Kävelin pienellä ympyrällä alkukäynnit, ja jatkettiinkin työskentelyä samalla ympyrällä käynnissä ja ravissa, kun tuuli sen verran, että juuri kauempaa en olisi Annen ääntä kuullut lainkaan. Koko tunti (joka meni muuten älyttömän nopeasti, tuntui, että olin hevosen selässä max 30min) tehtiin siirtymisiä. Ajattele siirtymistä, istu, purista reisillä, siirry käyntiin. Ajattele ravia, jousta lantiosta, anna hevoselle tilaa, siirry raviin. Ravi ei lopu, vaan käynti alkaa. Lopulta Selma siirtyi raviinkin vaan antamalla jaloilla tilaa siirtymiseen ja käyntisiirtymiset onnistui jännittämällä vatsalihaksia. Hyvin siis Selma rupesi kuuntelemaan, kun ensin en meinannut saada hevosta edes raviin, mutta kun kerran pyysi vähän reippaammin, tuntui neiti silloin muistavan, että ainiin, mä oon töissä ja mun pitäis liikkuakin...


Mulla ulkokäden ranne lähtee vääntyilemään ties miten joten siksi raippa noin
Käynti-ravi siirtymisten jälkeen otettiin mukaan laukka. Laukka ei ole ihan Selman vahvin askellaji, varsinkaan vasempaan, johon ei meinattu saada hyvää laukkaa. Joko laukka ei noussut, Selma tiputti raviin yhden askeleen jälkeen tai jollain tavalla saatiin sillä pienellä ympyrällä nostettua vastalaukka. Kuitenkin lopulta sain kuin sainkin sen vasemman laukan nostettua ja pidettyä pari kierrosta, ja Selmahan sai tämän jälkeen heti paljon kehuja ja rapsutuksia.



Laukat muuten sujui ihan hyvin. Kuitenkin, kun ratsastaa hevosella, joka ei ole ratsastuskoulun opetushevonen, se pakottaa huomaamaan ne omat virheet, vinossa istumisesta ohjien kanssa sähläämiseen. Ne ohjat pysyy samanpituisina, oli askellaji mikä tahansa, on yksi asia, joka ei vaan mahdu mun pieneen päähäni ja ymmärtämiseeni. Samoin, kun ainakin mulle on aina opetettu, että laukannostossa tehdään pidäte ja nostetaan laukka sisäpohkeella ja joku sanoo, että tuupataan istunnalla. Selman kanssa sitten on tullut opeteltua, että sisäistuinluulla annetaan tilaa, ulko-ohjalla pidäte, sisäohjalla myödätään ja pohkeilla autetaan, jos hevonen ei ymmärrä / nosta laukkaa. Ja sitten se, että siirtyminen onnistuu ajattelemalla ja älyttömän pienillä avuilla, jotka eivät ole pohkeet tai kädet.



Selma meni siis koko tunnin tosi hyvin, ei jännittynyt niin helposti, kuin viimeksi, ja tajusin taas muutaman asian, joiden ansiosta Selma rupesi heti toimimaan paremmin. Tosi tyytyväinen olen siis tuntiin, vaikka laukat jonkun verran takkuilikin eikä videolta näytä mitenkään erityisen mahtavalta tuo meidän meno. Selma oli kuitenkin ihan super! ♥


~ Omppu

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sammin estepainoitteinen yleisleiri 19-24.7

Leiripostaus


Sunnuntai


Leirikuva

Illalla joskus puoli kuuden aikoihin kurvattiin Sammin ratsutilalle. Ajattelin, että olisin liian ajoissa, koska saapumisaika on yleensä n. 17:30-19. Suurin osa porukasta oli kuitenkin jo tullut, joten en ollut yhtään liian ajoissa :). Menin siis ensimmäistä kertaa yksin leirille, ilman että tiesin muista leiriläisistä yhtään mitään. Pakko sanoa, että oli vähän jännittävää laahustaa tavaravuoren kanssa sisälle, mutta onneksi aika hyvin pääsin jo heti sunnuntaina tutustumaan muihin leiriläisiin :).


Vanhaan tapaan sunnuntaina jaettiin leirihoitsut, suunniteltiin iltaohjelmia, tuntiaiheita yms. Ja jaettiin seuraavan päivän ratsastusryhmät & ratsut. Mulle tuli hoitsuksi tällä kertaa kauan toivomani Hönö, jota olen siis varmaan joka leiri toivonut. Vaikka kyseessä olikin vähän enemmän estepainoitteinen leiri, ratsastettiin aika paljon peruskoulua ja oli meillä muutama koulutuntikin.

Hönö

Maanantai


Usva

Päivän ensimmäinen ratsastustunti oli istunta/ilman jalustimia ja sain sille Usvan. Tunnilla aiheen mukaan korjattiin aika paljon istuntaa. Ensimmäisenä piti saada peppu myötäilemään hevosen liikeitä niin, ettei alaselkä jännity. Plus, mun piti samaan aikaan huolehtia siitä, että Usva liikkuu eteenpäin, mutta tämä onnistui ihan hyvin. Seuraavaksi mun istunnasta korjattiin jalkoja irti satulasiivistä, jotta ne eivät puristaisi, ja vetäviä/jäykkiä/kovia käsiä, joiden ansiosta Usva ei oikein kääntynyt, tai kulki lapaedellä. Korjattiin myös käsien asentoa sen verran, että sain Usvan ravissa peräänantoon, mikä oli kyllä suuri ihme multa. Muuten tehtiin aika paljon perus juttuja, samalla kiinnittäen paljon huomiota istuntaan ja käsiin. Usva oli ihan kiva, näin kolme vuotta sitten sillä viimeksi kentällä ratsastaneena...

Teoriassa oli maastakäsittelyä, jossa harjoiteltiin pienissä ryhmissä vähän kaikki eri asioita. Ekassa olin minä Hönön kanssa, ja me harjoiteltiin peruuttamista kolmella eri tavalla. Hönö oli aika kelpo maastakäsittelykaveri, kun se jaksoi ainakin suuremman osan ajasta seisoa kiltisti paikallaan ja tehdä mulle asiat helpoiksi tottelemalla pienintäkin painetta. Super Hönski!

Hessu

Iltapäivän puomituntia odotin aika lailla, sillä mulla oli Hessu. Oon syvästi ihastunut kyseiseen jättiläiseen, koska se on aivan huippukiva ja sillä on ihanaa ratsastaa. Hessu on toisaalta aika helppo, vaikka ei se automaatti olekkaan, että jopa minäkin pärjään sen kanssa aika hyvin. Hessu oli tunnilla super ihana, vaikka vähän keräsi virtaa puomeista. Tultiin puomeja kaikissa askellajeissa ja keskityttiin niilläkin jonkin verran istuntaan. Kuten yhdessä tehtävässä katsottiin, kuinka hyvin ratsastaja istuu satulassa, ja kuinka hyvin ratsastajan lantio joustaa, kun piti tulla puomi harjoituslaukassa ja pitää peppu satulassa. Mulla vähän peppu irtosi puomilla, mutta tämäkin tehtävä meni muuten ihan hyvin.

Tiistai

Ketään ei halunnut tälle leirille mahdollista kahden tunnin maastoa, joten meillä oli vain tunnin maasto, johon kuului tietenkin kahluuttaminen. Maastoon mulle laitettiin Tarsan, joka ötököiden kiusaamana teki sellasia pukkeja, että melkein istuin kaulalla. Ratsastettiin yhtä lenkkiä varmaan kahteen kertaan ympäri, ja toisella kerralla otettiin muutamia pitkiä laukkapätkiä. Laukassa mua vähän pelotti, että jos Tarsan pukittaa, joska sillä on aika ponimainen laukka, joka ei ole niin mukava istuttava. Mulla oli siis jo tarpeeksi vaikeuksia istumisessa ja sen lisäksi pukittelu... Ei kiitos. Ehjin nahoin selvittiin maastosta takaisin tallille, jonka jälkeen käytiin kahluuttamassa hevosia.

Tarsan

Tiistaina meillä ei ollut teoriaa. Tallille palailtiin joskus puoli kahden aikaan ja laiteltiin ratsuja tunnille valmiiksi. Iltapäivätunnin aiheena oli kavaletit ja mulle oli laitettu sille tunnille Hönö. Hönö + minä yhdistelmä ei todellakaan toimi, varsinkin jos pitäisi vielä ruveta hyppäämään, koska a) jännitän jonkin verran hyppäämistä (oli sitten pieni tai vähän isompi este), joten jännityn todella helposti, mikä ei ole hyvä juttu hönön kanssa, ja b) koska Hönö on todella herkkä ja jännittyy, jos ratsastajakin jännittyy. Niinkuin kuvitella voi, tunti meni oikeasti huonosti. Ensin en saanut jännittymiseni vuoksi Hönöä kääntymään laukassa, ja sitten kun piti tulla linja, jossa oli pari korotettua puomia + kavaletti, me ei päästä edes linjalle, vaan viipotetaan ohi. Toisella yrityksellä oltaisiin varmaan päästy yli, mutta ei. Mua jännitti sen verran, että en enää tiennyt minne mun olisi pitänyt ratsastaa. Siinä kävi sitten niin, että meidän ratsastuksen opettajamme tuli Hönön selkään ja näytti missä mättää vika. Sen jälkeen sain Hönön kyllä linjalle, vaikka mentiinkin vähän reippaasti.


Vähän on suora selkä...

Tunnilla tultiin vielä yksi yksittäinen kavaletti kahteen kertaan, joista sain ekalla kerralla kyllä Hönön kavaletille ja siitä yli, mutta toisella kerralla mentiin ohi ja kolmannella yrityksellä taas yli. Sellanen oli siis meidän tuntimme.

Illalla mentiin maneesiin seuraamaan nuoren Sulon totutusta satulaan & juoksutusta.

Sulo


Keskiviikko


Aamulla meillä oli estetunti ja mulla oli Usva. Ensimmäisen tehtävän aikana mulle sanottiin siitä, että jos ratsastaja on epävarma, eikä hevosen kanssa, Usva ei mene yli. Tajusin tämän, ja yritin ratsastaa Usvaa aika reippaasti esteelle, joka toimi ensimmäisissä hypyissä, kunnes korkeus vähän kasvoi ja tehtävät piti tulla laukassa. Sitten Usva ei ollut enää niinkään menossa yli, koska mä jännitin + en ollut tarpeeksi sen kanssa. Yhdelle ristikolle tuli varmaan kaksi kieltoa ja yksi ohijuoksu, ennenkuin se laskettiin ihan matalaksi, ja tajusin, että mun täytyy olla alapohkeen kanssa paljon lähempänä hevosta. Sitten me päästiin siitäkin esteestä yli. Alapohkeen kiinnipito auttoi myös tunnin lopuille esteille ratsastamisessa, joista kaikista rämmittiin Usvan kanssa yli. Viimeistä estettä korotettiin muille, mutta mulle pidettiin samana, ettei Usva tulisi vieläkin epävarmemmaksi.

Tämä kuva on jo torstailta, sillä keskiviikon tunnista ei ole kuvia


Iltapäivällä meillä oli ilman satulaa-tunti, jonka menin Vallulla. Tunnilla tehtiin aikalailla kaikkia perusjuttuja, jotka sujuivat ihan ok, vaikka ravia en saanut kovin hyvin hidastettua, niin että olisin täysin tasaisesti pystynyt nuoren hevosen selässä istumaan. Laukkaa en saanut nousemaan, a) hevonen on nuori ja vaatii hyvän valmistelun nostoon, ja b) en osannut pyytää Vallulta laukkaa oikein, ja nostoa vaikeutti vielä sekin, että mulla ei ollut sitä satulaa. Opettajamme tuli siis lopputunnista laukkuuttamaan Vallua ja minä sain toimia katseluoppilaana.



Illalla vietettiin pari hauskaa tuntia kummitusillan merkeissä.

Torstai


Kiipesin Usvan kyytiin estetunnin merkeissä sillä ajatuksella, että tänään me ei kielletä tai mennä ohi yhdestä ainoastakaan esteestä. Tiistaina mun tuntini jälkeisellä tunnilla ratsastava käytti äänikannustusta Usvan kanssa, ja se näytti toimivan aika hyvin, joten minäkin harjoittelin äänikannustamaan hevosta. Se kyllä auttoi, sillä vaikka Usva oli alkutunnista vähän epävarma, joka ikisestä esteestä me rämmittiin ylitse. Esteet olivat aika samoissa kohdissa kuin keskiviikon tunnillakin, joten hypättiin aika samanlaisia tehtäviä. Harjoiteltiin myös esteellä laukan vaihtamista, mikä onnistui ihan hyvin. Tunnista jäi huippuhyvät fiilikset, koska Usva oli ihan super!


Mäkin tykkään mun ilmeestä



Iltapäivällä meillä oli ihan perus tuuppailutunti ja mulla oli onnekseni ratsuna Super- Hessu. Olisin ajatellut, että oltaisiin jotain koululiikkeitä yms. tehty, mutta pysyteltiin ihan perus kouluradan teitten ratsastamisissa ja ympyrän suurentamisessa. Tietenkin, koska mukana olivat Vallu ja vauva- Jolanka. Hessu oli kiva oma itsensä ja meillä ei ollut sen suurempia ongelmia oikeastaan missään.



Tuntien jälkeen meillä kävi pieni virhe hevosten laitumelle laskun kanssa, sillä saatiin katsella lomalla olevan kateellisen Vinskin hurjaa Usvan ajoa, jossa ei onneksi käynyt sen pahemmin. Valkoinen hevonen tosin näytti sen jälkeen enemmänkin harmaalta.

Harmaa Usva

Leirin viimeinen iltapala oli kodassa, jossa paistettiin muuripohjalettuja. Sen jälkeen jatkettiin vielä hetki edellis illan kummitusiltaa.

Perjantai

Meillä oli perjantainakin vielä yksi estetunti. Meidän ryhmällä oli joka estetunti tietyt hevoset, mutta viimeiselle tunnille ne vaihdettiin, ja mulle laitettiin Hönö. Se tunti ei tosiaankaan voinut siis mennä hyvin. Eikä mennyt edes sinne päinkään.

Jälleen kerran katseluoppilaaksi joutunut. Tämä on ainoa kuva musta perjantain tunnilta, ja kuvaa hyvin, miten tunti meni....

Alkutunnista Hönö oli ihan jees. Sain sen kääntymään kaikissa askellajeissa ja voin jopa sanoa, että halfari oli ehkä vähän jopa tahmea. Jos annoin en hidastaa liikaa, se lähti mielellään kiemurtelemaan, jolloin minä olin ongelmissa. Muuten alkutunti meni siihen asti hyvin, kun alettiin hyppäämään. Ensimmäisenä piti tulla linjan jälkimmäinen este pelkästään, ravissa, jonka jälkeen esteeltä nousisi laukka. Muutaman erimielisen pyörimisen jälkeen päästiin Hönön kanssa esteelle ja siitä kevyesti yli. Ravin jälkeen tultiin laukassa, eikä meillä ollut silloin vielä kauheita ongelmia. Ongelmat alkoivat, kun piti tulla koko kahden esteen sarja toisesta suunnasta. Mun ja Hönön yhteistyä loppui siihen kuin seinään. Hevonen kuskasi, itse jännityin enkä tosiaankaan osannut ratsastaa. Ei päästy linjalle kertaakaan, vaan aina mentiin ohi. Onneksi en ollut ainoa törttöilijä, jolla ei sujunut sitten yhtään (tai kyllä muilla sujui sentään aika paljon paremmin, ne sentään pääsivät linjalla esteitten ylitse). Koko lopputunti meni sitten törttöilemässä ja lopulta kahdesta esteestä tehtiin puomikasat, ope Hönön selkään ja selittämään epätoivoisesti, mistä kiikastaa. Sen jälkeen yhden kerran, vain yhden kerran sain ratsastettua Hönön kunnolla molemmille puomikasoille ja niistä yli. Siihen loppui tunti.

Tunnin jälkeen harmitti. Ensin kovasti ja sitten vähän vähemmän, mutta ruokailussa pystyttiin jo nauramaan meidän epätoivoiselle tunnille.

Jessica

Leirin viimeisenä oli leikkitunti, jonka menin ehkä viimeistä kertaa Jessicalla (alan olemaan ponille jo hiukan liian pitkä..). Tunti oli kaikinpuolin onnistunut. Jessica oli todella kiva ja sen kanssa oli hauskaa päästellä täysiii talli palaa- leikissä. Pikkuponi innostui todella paljon tunnin aikana ja sitä sai pidätellä todella paljon. Tunnilla myös tehtiin pohkeenväistöjä keskikentällä ja aina pari kerrallaan sai laukata ympäri kenttää. Sain tunnilla kehuja siitä, miten sain Jessican kääntymään suht hyvin (toisin kuin Hönden kanssa), sillä Jessica ei välillä ole kovin helppo käännettävä. Onnistumiseen oli hyvä lopettaa leiri.


Leiri oli aivan huippukiva kaikkine kommelluksineen, epäonnistumisineen ja onnistumisineen. Siellä sattui ja tapahtui, tiputtiin, käytiin sairaalassa, itkettiin, naurettiin melkein kaksin kerroin... Ja ennenkaikkea ratsastettiin ja yritettiin opetella jotain uutta. Sain todella paljon uusia kavereita ja meillä oli aika hyvä yhteishenki koko leirin. Ens vuonna uudestaan...

~ Amppa

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kuvapostaus • Sammin leiri

















Leiri postaus on jo valmiina, mutta koska näitä kuvia on niin kamalan paljon, ajattelin julkaista teille ensin osan, ennenkuin pääsette itse postauksen kimppuun. Postaus tulee ajastettuna seuraavien päivien aikana, sillä huomenna matkustan Puolaan lomailemaan. Uskon, että jälleen heilun aika paljon kamera kädessä, joten sieltäkin saatte varmasti jonkin näköistä postausta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

~ Amppa

torstai 23. heinäkuuta 2015

Uusi heppakaveri, Selma

Vuokrausleirin viimeisinä päivinä tuli Annen kanssa juteltua, että jos sitä vaikka alkaisi jotain kivaa hevosta vuokraamaan.
Pari viikkoa myöhemmin löysin itseni Selman selästä.
Jollain tavalla siinä sitten kävi niin, että nyt mulla on vuokrahevonen.


Torstai-iltana suunnattiin tallille, ajatuksena, että mä kokeilisin Selmaa sillä ajatuksella, että jos sujuu ja jos hepasta tykkään, alkaisin sitä sitten vuokrailemaan. Kuntoon laitettaessa Selma oli huippukiltti, seisoi ihan rauhassa paikallaan. Häntääkin tuolla otuksella on vaikka muille jakaa, sitä olisi voinut selvittää ihan vaikka muutaman tunninkin... :D


Kiipeilin Selman kyytiin, ja ensimmäinen reaktio oli, että apua, tää on levee. Lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä pikkuhevosen kanssa, ja muutaman kierroksen jälkeen keräilin ohjat käteen ja lähdin testaamaan, miten tämä tapaus kääntyy ja pysähtyy. Vaikka Selma ilmeisesti on "rennon letkeä", varsinkin alkuun tammalla riitti virtaa vaikka muille jakaa, käynnissä tuntui, että eteenpäin liikuttiin ajatuksella "katsotaan toisiamme yläkautta silmiin ja jännitetään molemmat". Ravissa onnistui vähän paremmin, laukat puolestaan... No, ensin oli hyvä, että sain sen laukan nousemaan, ja sitten kun se olisi pitänyt saada eteenpäin. Ravissa Selma kipitti menemään, välillä jännittyneenä ja välillä rennompana. Alku ei siis mennyt erityisen hyvin.

Alakaula eteen menoks, toteaa Selma, kun ratsastaja "ei tiedosta omistavansa kädet"
Enää tässä kuvassa ei olla menossa niin jäykkinä alakaula edessä toisiamme silmiin tuijotellen
Kun sitten aloin tekemään väistöjä pituushalkaisijalta uralle, sain taas vaihteeksi huomata, että hetkinen, tää yksäri ei toimikaan samalla tavalla, kuin se ratsastuskoulun kaiken kokenut ja "suunnilleen sinnepäin" menevät avut ymmärtävät opetusmestari. Hetken aikaa siinä sitten pohdittiin, että mitenkäs se väistö nyt menikään, mutta muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen aloin itsekin tajuta, mitä olen tekemässä, jolloin se tekeminen helpottui huomattavasti. Muutama hyvä väistöpätkä saatiin, ja lopeteltiin sitten väistöjen tekeminen siihen.



Siirryttiin ympyrälle tekemään siirtymisiä (Selmalla on muuten maailman tasaisin harjoitusravi). Taas vaihteeksi ahaa- elämykset oli luokkaa "laukka nostetaan eteenpäin, ei taaksepäin", ja siinä sitä taas mietti, että mitenköhän paljon se elämä helpottuu sen ratsastuskouluhevosen kanssa, kun antaa sen nostaa sen laukan eteenpäin eikä pidätä molemmilla ohjilla. Eikä kerää niitä ohjia käteen, vaan vaikka ratsastaa sen koko tunnin tosi löysällä ohjalla, jos siltä tuntuu, mutta kun niitä ohjia pitäisi olla keräilemättä ja löysäilemättä, kun askellaji vaihtuu. Kun sitten nämä parikin yksinkertaista asiaa, ja sen, että laukannoston jälkeenkin ratsastetaan eteen, muistin, laukannostot ja laukka parani huomattavasti, varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasempaan Selma sitten tuntuikin puskevan vähän enemmän lapa edellä ja muutenkin tuntui jotenkin jähmeämmältä ja hitaammalta. Kuitenkin hevonen oli ihan super!


Loppuravailinkin sitten siirtymisten jälkeen, ja kun sitten saatiin ravailtua, lähdettiin vielä ratsastamaan loppukäynnit rannalle ja kahlailemaan mereen. Ihan sairaan hienoa, kun tallilta on muutama sata metriä matkaa merenrantaan! Selma varsinkin kun vaikutti tykkäävän vedestä, niin nyt kun on vielä kutakuinkin sellaiset kelit, että voi kahlailemassa käydä, tulee siellä varmasti käytyä useampaankin kertaan.

Tää olisi hyvä kuva, mutta mikä on tämä kuskin könötysasento?
Tosiaan, Selmaa alan siis nyt vuokraamaan pariin kertaan viikossa. Käyn sillä todennäköisesti aika paljon, mahdollisuuksien mukaan joka ratsastuskerta, tunneilla. Tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen myös tällä mukavalla tapauksella hyppäämään, ja kisata kuulemma myös saisi - katsotaan, katsotaan, aikaa on ihan rauhassa tutustua ja treenailla... Huippuinnoissani olen tästä uudesta mahdollisuudesta päästä heppailemaan. Super-Selma! ♥


~ Omppu