torstai 4. elokuuta 2016

Puolesta vai vastaan?

Tällä kertaa käsitellään hevosmaailman väittämiä Jalustin.netin postaushaasteen muodossa.


Postaushaasteen idea oli tosiaan kertoa, onko väitteen kanssa samaa, vai eri mieltä ja perustella mielipiteensä. Sinänsä tosi kiinnostava postaushaasteidea, koska tykkään kertoa mielipiteitäni ja jollain asteella myös perustella niitä.

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
Ei välttämättä. Natalla on joka viikko ainakin yksi vapaapäivä. Joskus sitten pidetään niitä päiviä, mitkä menee vapaapäivistä, esim. kevyt irtojuokstus tai maastossa taluttelulenkki, mutta silloinkin hevonen liikkuu. Mä en kuitenkaan liikuta Nataa joka päivä, koska varsinkin jos meillä on ollut kireämpi jakso, vapaapäivän ja maastopäivän jälkeen se on tosi kiva ratsastaa.


Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Mä en muista yhtäkään lämppäriä, jolla mä olisin ratsastanut - yhden kerran muistan olleeni yhden Zilpan yksärin kärryillä leirillä. Tupunan Doni saattoi olla lämppäri, ja se oli kai ihan jees, mutta ylipäätään mun mielipide on se, että hevosia siinä missä muutkin. Mun mielestä silti riippuu ihan hevosesta, eihän kaikki puoliverisetkään ole mitään vaativan kouluhevosia tms. Lämminveriset ravihevoset on jalostettu ravikäyttöön, mutta kyllä mä olen aikalailla sitä mieltä, että kyllä niistäkin saa ratsun, varsinkin vähemmän tavoitteellinen ratsastaja.

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.

Ei opi ei. Ratsastamaan oppii ratsastamalla ja seuraamalla tunteja. Mä en tiedä, jos joku oppii, mutta mä en opi. Mun täytyy kuulla valmentajan ohjeet ja saada se fiilis hevosen selässä, että voin oppia yhtään mitään.


Kirjoja lukemalla mä en olisi oppinut myötäämään, siitä mä olen aivan satavarma.
Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
Niin ainakin mulle on opetettu. Yleensä laitan sen ensin tallissa aika löysälle, saatan kiristää vielä tallissa vähän ja kunnolla vasta kentällä.


Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Ei välttämättä. Hevonen on laumaeläin joo, mutta esim. Pommilassa, missä Nata nyt asuu, hevoset tarhaavat pääasiassa yksin. Ainakin kun tuolla aamu-, ja päiväheinät jaetaan tarhoihin, saadaan tehdä Natalle aika reiluja heinäkasseja, kun se tarhaa kaverin kanssa. Kaverin ylläpitohevosella oli myös vähemmän reikiä jaloissa hokkiaikana, kun se siirrettiin tarhaamaan yksin.



Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.

Miksi pitäisi? Mä tulen aika usein alas hevosen oikealle puolelle, ja voin kertoa, että ensimmäisellä kerralle se oli yllättävän hankalaa. Sitä paitsi jos ratsastajan pitäisi olla mahdollisimman vähän toispuoleinen, miksi tietyt asiat tyyliin selkään nouseminen ja alas tuleminen pitäisi tehdä aina toiselta puolelta? Mun mielestä ei ole mitään väliä, kummalta puolelta nousee hevosen selkään.



Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.

Periaatteessa joo. Käytävällä / pesupaikalla Nata on aina kiinni, mutta jos laitan sen karsinassa kuntoon, en yleensä jaksa laittaa sitä kiinni.



Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Ei voi. Kaikki ratsastajat eivät kisaa, ja aika iso osa kisaavistakin jännittää ja ratsastaa omaa tasoaan huonommin. Mä yleensä sanon tasokseni sellaisen tason, mistä olen saanut kisoissa hyväksytyn tuloksen, eli tällä hetkellä H:B / 60cm.


Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Samaa mieltä. Kiltillä hevosella, joka hyppää, pystyy periaatteessa kuka vaan hyppäämään isoja esteitä, jos vaan uskaltaa. Se ei kerro mitään siitä, miten oikeasti ratsastat radalla esteiden välissä, jos olet kerran hypännyt yhden ison esteen.


Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Mä sanoisin, että joo. Mulla oli vuokrahevonen, ja silti oman kanssa olin ihan hukassa alkuun, joten jos mä olisin ratsastuskoulusta suoraan päätynyt itsehoitotallille hevosenomistajaksi olisi ero ollut sen verran iso, ettei mistään olisi tullut mitään. Kyllä se puoli vuotta Selman kanssa oli isossa osassa sitä, että mulla nykyään on Nata.


On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Ihan kirjaimellisesti en nyt olisi samaa mieltä. Mä en nyt oikeastaan näe, miten ne tippumiset varsinaisesti kehittävät, paitsi ehkä oppimaan, miten ei kannata tehdä.



Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Joskus ainakin joo, mutta ei välttämättä usein tai vakituisesti. Sen jälkeen, kun mä sain Natan, mä olen tainnut mennä Natan lisäksi yhdellä hevosella - loppuverkat Annikan / Lauran vuokraponilla Umorella. Ehkäpä joskus pitäisi taas käydä vuokraamassa Dollia. Kun menee satunnaisesti muillakin, alkaa arvostaa jännästi niitä oman hyviä puolia vielä enemmän, omat heikkoudet ja vahvuudet tulee erilailla esiin ja ennestään tutun hevosen kanssa näkee omaa kehittymistäänkin vähän eri tavalla.


~ Omppu

4 kommenttia:

  1. Ihana blogi teillä! Ja tosi kivoja kuvia tässäkin postauksessa, liityin heti lukijaks!

    annijahenna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Teilläkin on kiva blogi :)

      ~ Oona

      Poista
  2. Kiva ja mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista