sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Että sellainen koulukisapäivä

Ei mikään paras mahdollinen päivä, mutta ainakin selvittiin meidän eka H:B:n rata ihan kohtuullisesti.


Kuten jo joistain postauksista on voinutkin ymmärtää, viikonloppuna oltiin koulukisoissa kahdessa luokassa, nimittäin Helpossa Ceessä ja Helpossa Beessä. Ohjelmat olivatkin jo ennestään tuttu E.B. Special, ja K.N. Special, jonka sain luonnollisesti opetella näihin kisoihin, kun eipä Helppoa Beetä ole aikasemmin tullut mentyä. Ratoja harjoiteltiin etukäteen tunneilla ja ratsastelin niitä itsenäisestikin, välillä hyvällä fiiliksellä ja välillä sitten vähän vähemmän hyvällä. Ihan hyvillä mielin kisoihin kuitenkin lähdettiin, tallikaverit auttoivat hevosen lastaamisessa ja kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin.


Ekan luokan (H:C) verkkakin oli kaikkea muuta, kuin hyvä. Nata kiikutti mua ihan mielensä mukaan ympäri verkkakenttää, kyttäsi kulmia ja päätyjä ja oikeastaan kaikkea mikä liikkui tai ei liikkunut, ihan vain siksi, että mä jännitin enkä ratsastanut. Yritin saada pidätteitä vähän läpi, en ottanut laukkaa lainkaan jne, mutta radalle lähtiessä tilanne oli edelleen epähallinnassa, ja niinhän se oli koko radankin. Rata tuntui itsessään tosi huonolta, ja tiesin kyllä, ettei sillä ratsastuksella ja könötyksellä hyviä prosentteja voi saada. Varsinkin laukkojen jälkeen jäin roikkumaan ohjaan ja Nata oli sitten sitä mieltä, että lopputervehdykseen tullaan laukassa. Ratavideo ei suostu toimimaan, mutta eipä siinä valehtelematta mitään nähtävää olisikaan, paitsi tyylikäs syöksy oikean laukan nostossa.

Ceen alkutervehdys

Paperissa numeroista melkein kaikki ovat 5,5 tai 6, mutta kaksi vitostakin mahtui mukaan (vasemman laukan nosto, jossa jäin roikkumaan ohjaan, kun halusin varmistella, ettei ampaista samalla tavalla, kuin oikean laukan nostossa, ja oikeasta laukasta harjoitusraviin siirtyminen, joka tuli turhan paljon ohjasta nyppäämällä). Alapisteistä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 5,5, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6. Prosentteja tästä radasta irtosi 58,619 %.

Ceen radalta, rennoimpia pätkiä koko radassa

Seuraavaan luokkaan (H:B) verkkailin huolellisemmin, tehden pysähdyksiä käynnistä askeleen välein ja ravista muutaman askeleen välein niin, etten välittänyt niin paljoa siitä, vaikka Nata olisikin jäänyt vähän pohkeen taakse, kunhan pidäte meni läpi. Otin pari pätkää laukkaa, varmistaen, että pidätteet toimivat myös siinä. Vähän ennen meidän rataa tämä alkoi tuottaa tulostakin ja hetkittäin Nata tuntui tosi hyvältä ja pehmeältä, mutta kun pyörittiin valmistautumassa kisakentän päässä, hevonen alkoi painua kuolaimen taakse.

Voin kertoa, että tässä ravissa istuminen on ihan huomattavasti vaikeampaa, mitä äkikseltään luulisi. Kyllä siellä verkassa kelpasi niitä omia muuveja esitellä, vaikka ratsastaja olikin vähän tylsä ja eri mieltä asiasta... :D

Rata oli kuitenkin huomattavasti parempi, kuin Ceen rata. Nyt pidäte toimi, eikä Nata liikkunut ihan niin pahasti linkussa, miltä se pätkittäin tuntui. Onhan tuossakin paljon parannettavaa, mutta siihen nähden, että eka rata meni ihan penkin alle, toiseen luokkaan tsempattiin (tai no lähinnä mä tsemppasin ja aloin ratsastaa) ja saatiin ihan kiva rata. Myös keskiravissa oli ero normaaliin harjoitusraviin, vaikkei siinä saanutkaan keventää (yksi niistä kohdista, joita panikoin eniten etukäteen). Vasemman voltin tosin unohdin, mutta mitäs pienistä... :D



Tämä ja kaikki tämän postauksen loput kuvat ovat Been radalta

Nyt tälläkin kertaa suurin osa numeroista oli 5,5 tai 6, yksi vitonen mahtui tosin mukaan (sen unohtuneen vasemman voltin jälkeinen käynti) ja siitä voltista tuli se -2. Yleisvaikutelman pisteet jatkavat samaa linjaa, kuin varsinaisen ohjelman pisteet; askellajeista 6, lennokkuudesta 5,5, kuuliaisuudesta 5,5, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6. Prosentteja saatiin 56,6 %.


Tiivistettynä en todellakaan ole tyytyväinen tuohon Ceen rataan, alkaen siitä, että istuin könötin sellaisessa asennossa, että yksinkertaisesti en pystynyt vaikuttamaan hevoseen millään tavallla, ja siksi siitä radasta jäikin tosi huono fiilis. Onneksi mentiin kuitenkin myös tuo H:B, missä pystyttiin parantamaan, vaikka huonommat prosentit saatiinkin. Itselle jäi siitä radasta kuitenkin ihan okei fiilis, ja kyllä mä melkein väittäisin, että se on tärkeämpää, kuin numerot paperissa.


~ Omppu

perjantai 27. toukokuuta 2016

Keskiviikon rataharkkatunti

Tosiaan, koska kouluohjelmien muistaminen on vaikeaa, tällä viikolla ratsastettiin myös kouluohjelmia - Helppo C E.B. Special ja Helppo B K.N. Special.


Ensin: Pahoittelut todennäköisesti erittäin sekavasta postauksesta. Päässä hyppii tuhat ja yksi asiaa, joten sanajärjestys tai lauseen oikeaoppinen rakenne eivät välttämättä ole niitä tämän postauksen vahvuuksia. Toiseksi: Mulla ei ole keskiviikolta edes kuvia, eli tämän postauksen kuvat eivät ole keskiviikon rataharjoituksesta. 

Tosiaan, keskiviikkona lyhyehkön alkuverkan jälkeen käytiin läpi E.B. Specialin rata, mikä on suhteellisen simppeli (ja jonka olen ratsastanut kerran aikaisemminkin Natalla). Kun rata oli palauteltu muistiin, lähdin ratsastamaan sitä, ennen tätä olin siis vain kävellyt ja kevennellyt löysähköllä ohjalla. Rata meni silti aika hyvin - Nata pysyi aika rentona, tiet olivat aika jees ja siirtymiset onnistuivat. Mitään ylitsepääsemättömän tyhmiä virheitä ei tullut - toki keskiravi saisi olla aina rohkeampaa, siirtymiset rennompia jne...


Kun eka rata oli selvitty kerran kunnialla, lähdin ratsastamaan K.N. Specialin rataa. Tämä kierros ei ollut paras mahdollinen - sen lisäksi että loivat kiemurat eivät onnistuneet, unohdin toisen voltin ja toinen levisi, unohdin sen, mistä vasen laukkaympyrä alkaa jne... Olihan radassa hyviäkin kohtia, esim. keskiravi harjoitusravissa oli kuulemma "yllättävän rohkea" siihen nähden, mitä esimerkiksi viime viikolla esitettiin. Pysähdykset olivat hyviä, laukat onnistuivat ihan kohtuullisesti, kunhan vaan muistin tiet. :D

Ratsastin tämän ensimmäisen "Hetkinen, mihin mentiin? Ai laukka piti nostaa?"- kierroksen jälkeen K.N. Specialin vielä uudestaan, ja vaikka nyt Nataa saikin pidättää huomattavasti enemmän, taisi jälkimmäinen kierros olla silti parempi, vaikka yksi siirtyminen vähän unohtuikin ja pysähdys tuli vähän turhan ajoissa. Muuten tämä rata menikin aika jees, vaikka tietysti korjattavaa oli suhteellisen paljon. Ihan toivottomilta ei silti taidettu näyttää, ja loppuverkassa Nata liikkuikin aivan superhyvin.


Tiivistettynä meni siis hyvin, ja huomattavasti kyllä itseluottamus parani, niin että mä ehkä muistan kisoissakin sitten hengittää ja hymyillä.


~ Omppu

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Torstain Ringoilut

Okei, miksi tämä monen viikon hiljaisuus?

Syy on niinkin yksinkertainen, että mulla oli yhdellä viikolla neljä koetta, jotka tarvitsivat runsaasti aikaa lukemiseen, sekä sitten vielä viime viikolla koko viikon kestänyt Ruotsin reissu, mistä ehkä voin kertoa jotakin jossain vaiheessa. Voitte hyvin uskoa, että kauheesti ei ole ylimääräistä aikaa ollut. Siksipä siis nämä seuraavat postaukset tämä mukaan lukien, ovat täynnä vanhaa, aikoja sitten tapahtunutta asiaa. Kahden viimisen kouluviikon kunniaksi yritän olla aktiivisempi, jossa saan nämä alta pois!


Ajattelin ensin kertoa teille vähän kattavemman selityksen tästä päivästä, mutta tälläkertaa kerron teille vähän suurpiirteisesti meidän hauskasta höntsäilypäivästä. Omppu tuli jälleen pitkästä aikaa kuvaamaan, joten saatte nyt todellakin pitkästä aikaa uusia kuvia!

Parisen viikkoa sitten lähdettiin Lauran kanssa pitkästä aikaa vuokraamaan. Ratsuina olivat tälläkertaa Ringo & Upi. Meillä ei ollut oikeastaan sen kummempia suunnitelmia, että mitä tehtäisiin, mutta jotenkin päädyttiin loppujen lopulta hyppelemään.


The könötys
Ringolla ei tuntunut olevan oikein hyvä päivä. Aluksi se kiukutteli aika paljon, mutta pukkeja ei onneksi tullut kovin montaa koko päivän aikana. Ruuna ei olisi oikein jaksanut vaivautua liikkumaan reippaasti eteenpäin, joten ensimmäisen puolentunnin aikana yritin saada liikettä hevoseen. Välillä Ringo alkoi liikkumaan ihan hyvin, mutta suuremman osan ajasta hevonen oli kuin täi tervassa.



Kun olin herätellyt hevosta hieman laukassa molempiin suuntiin, alkuperäisestä ajatuksesta poiketen otin muutaman hypyn mini ristikolle ja toiselle miniesteelle. Esteille oli myös vähän ongelmaa energian kanssa, mutta muutamat ihan semi onnistuneet hypyt tulivat tällekkin.

Hei olen kirahvi


Hypättiin ristikkoa vähän molempiin suuntiin vuorotellen ja siinä taisin jonkinnäköistä Ompun suunnittelemaa tehtävääkin toteuttaa, mikä ei tosin onnistunut kovinkaan hyvin. Ringolle iski jälleen jossain kohtaa jokin kiukuttelumoodi päälle ja sieltä tuli hieman pukkeja, mutta pääasiassa poni oli ihan nätisti.




Hyppelyiden jälkeen verkattiin hetki kentällä, ennenkuin lähdettiin pitkästä aikaa pöffille laukkailemaan. Matkalla tälle kivalle laukkasuoralle törmättiin käärmeeseen, joka onneksi pötki metsän puolelle. Ringo oli vähän täpinöissä, koska tiesi minne oltiin menossa ja oli hieman levoton, mutta pysyi kuitenkin lapasissa kun lähdettiin laukkaamaan. Laura ei päässyt edes Upin kanssa kunnolla laukkaamaan, koska oltiin Ringon kanssa edellä vissiin niin hitaita :D




Lyhyen maasto-osuuden jälkeen Omppu vielä vähän loppuverkkasi Umorea ja minä luovutin Ringon seuraavalle ratsastajalle, jolla hevonen päätti sitten olla oikein mallikkaan energinen. Ringo siis selvästikkin vaatii kunnon herättelyn, ennenkuin hevonen alkaa toimimaan mallikkaasti.


~ Amppa

Fiilistelyä sunnuntailta

Mun piti kirjoittaa sunnuntaista tarkka analyysipostaus, mutta ehkä mennään tällä kertaa tällä yksinkertaisella kuvakoostefiilistelylinjalla.

Istuu, istuu! Ei könötetä! Ei hapota!
Käynnistä pysähtymisessä on meidän tapauksessa jopa enemmän hiottavaa, kuin ravista pysähdyksessä
Se sadasosasekunti, kun katson hevosen selässä eteenpäin
Pakko kysyä, missä on ulko-ohjan tuki? Niin, ei missään.
Alku- ja lopputervehdysten pitäisi ainakin olla hallinnassa sunnuntain perusteella
Loppuraveja, vähän jo hapottaa :D
Rapsutuksia mahtavimmalle Lehmälle ♥
~ Omppu

maanantai 23. toukokuuta 2016

"Ei menny niinku Strömsössä" -valkkupäivä

Mitä opin lauantaina?
1. Älä ikinä odota, että asiat menisivät, niin kuin suunnittelit.




Lauantaina tosiaan piti olla kahden valkun valkkupäivä, aamupäivällä este-, ja iltapäivällä koulutunti. Vähän kiireellä lähdettiin kotoa, mutta ajattelin silti ehtiväni estetunnille - olinhan mä pahemmassakin kiireessä ehtinyt. Se kiire loppui alle puoleen matkaan, kun auto levisi pikatielle, renkaasta lähti mutterit ja oli alle puolesta metristä kiinni, ettei koko rengas lähtenyt. Oli kyllä enkeleitä matkassa luojan kiitos tälläkin kertaa, koska tuossa olisi voinut käydä pahastikin. Nyt selvittiin ystävällisten ihmisten avulla - meille täysin tuntemattomat pysähtyivät auttamaan siinä pikatiellä. Kun rengas saatiin takaisin kiinni autoon, matka jatkui autokorjaamolle ja siellä saatiin todeta, että autokin on ihan hengissä, joten matka jatkui tallille - tosin kiire estetunnille oli tässä vaiheessa jo ohi, mutta ei sitä siinä tilanteessa harmitellut.


Koulutunnille kuitenkin selviydyin, onneksi. Nata oli jo alkuverkassa aika hyvä, ei nyt mikään ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta kuluneella viikolla ratsastin kunnolla sileällä itsenäisesti tasan nolla kertaa, tällä saattaa toki olla osuutta asiaan. Kun saatiin itsenäiset verkkailut hölkättyä, jäätiin pääty-ympyrälle työstämään asetusta ulospäin ensin käynnissä. Oikeaan kierrokseen tämä sujui aika hyvinkin, kun asetus tuli kuitenkin helpompaan suuntaan. Kun käynti ei näyttänyt enää ihan toivottomalta, lähdettiin tekemään ravisiirtymisiä harjoitusraviin, asetus piti pysyä ulospäin.


Ravissa istuminen oli taas lievästi sanottuna hankalaa, mutta muutama suhteellisen kivakin pätkä tuli oikeaan kierrokseen asetus ulospäin. Jossain vaiheessa piti asettaa sisälle ja nostaa laukka pari kertaa, ennen kuin laukatkin tehtiin asettuen ulospäin. Oikeassa kierroksessa nämä onnistuivat kaikki kohtuullisen hyvin, mutta vasen kierros olikin sitten aika mielenkiintoinen. Ensin pelkän käynnin työstäminen oli tuskallisempaa, kuin harjoitusravi oikeaan kierrokseen. Ravista asettuen ulospäin ei tullut alkuun yhtään mitään, vaikka vähitellen sekin parani. Normaalisti sisälle asettuen saatiin ihan kivoja pätkiä laukassa ja ravissa. Ulospäin asettuminen oli laukassa huomattavasti helpompaa, kuin ravissa, ja laukat menivätkin itseasiassa varmaan parhaiten koko tunnin asioista - ne siirtymiset laukasta alas eivät sitten niinkään... :D


Loppuverkat menikin taas aika kivaa ravia, Nata liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla. Tiivistettynä oli siis hyvä tunti, vaikkakin tehtävä tuotti taas yksinkertaisuudessaan päänvaivaa ratsastajalle. Superhyvä fiilis silti jäi varsinkin laukoista! 


~ Omppu

lauantai 21. toukokuuta 2016

Viikon kuulumiset

Mikä on tämä blogiin laskeutunut hiljaisuus? Melkein kahden viikon postaustauko?
Mitä sen aikana on tapahtunut ja mitä meille kuuluu?


Viime viikon perjantailta, mä en oikeasti tiedostanut, että ratsastan noin paljon hartiat korvissa, vaikka Anne on tästäkin mulle sanonut aika monta kertoo. Ja missä mun jalka seikkailee? Mikä on tämä könötys? Ilman jalustimia treeniä vaan itsenäisestikin mars, siinä ei paljoa pääse könöttämään... :D


Näin alkuun mä totean, että en ajatellut edes pyytää anteeksi sitä, etten ole melkein kahteen viikkoon kirjoittanut postaustakaan (tosin tiimin esittelyn sain julkaistua ennen tätä postausta, mutta silti). Bloggaaminen on harrastus ja ennen sitä hoidan luonnollisesti koulun ja hevosen. Reiluun viikkoon vuorokauden tunnit eivät yksinkertaisesti riittäneet blogille. Tulin koulusta, söin, lähdin tallille missä venähtikin sekä maanantaina että keskiviikkona suhteellisen myöhään ja kotona halusi loppujenlopuksi vain nukkumaan. Viimeisten viikkojen kokeet eivät todellakaan helpota asiaa, uskontoa ja kemiaa päntätessä meni muutama ilta. Tiistaina irtojuoksutin Natan ja lähdin sen jälkeen partioon, jonka jälkeen en yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa. Torstaina puolentoista tunnin taekwondo väsytti ja yritin viimeistellä kemiankokeessa käytettävää muistilappua. Ja nyt, perjantaina, mulla on vihdoin aikaa ja motivaatiota edes yrittää kirjoittaa mistään. Hermot ovat olleet vähintään kireällä koko viikon, se lienee aika selvää. Ensi viikolla pitäisi vielä jaksaa tsempata kahteen kokeeseen, ja sitä seuraavan viikon jälkeen se olisi sitten siinä - kasiluokka olisi sitten taputeltu.

Mekin käytiin viime viikonloppuna katsomassa toi "Metsästäjä ja talvinen taistelu", ja oli kyllä yllättävän hyvä :D

Maanantain estetunnilla tehtiin tälläkin viikolla tosi hyvää tehtävää, jossa ideana oli nimenomaan taivuttaminen esteiden välissä ja kontrolli hypyn jälkeen. Tämäntyylisiä tehtäviä ollaan tehty, ja vaikka itse tehtävä on olevinaan tosi yksinkertainen, sen toteuttaminen oikein niin, että esimerkiksi laukat tulee oikein, kaarteet järkevän kokoisina, tahti pysyy järkevänä ja hevonen hallinnassa, on kyllä vaikeaa. Muistaakseni tunti meni kuitenkin ihan kohtuullisesti ja sain pidätteet yllättävän hyvin läpi. Taivutukset onnistuivat ihan kohtuullisesti, ja tällä kertaa se tunnin vaikein osa oli itse hypyt. En ratsastanut ensimmäistä estettä edeltävää kaarretta kunnolla, jolloin ensimmäiselle esteelle tuli huono paikka enkä päässyt hyppyyn kunnolla mukaan ja näin meni myös linjan jälkimmäinen este yleensä aika mielenkiintoisella tekniikalla yli (parhaimmillaan halasin toisella kädellä Natan kaulaa ja toisella roikuin ohjissa ilman jalustimia, kun hypättiin eri aikoihin). Lopussa tulin yksittäisenä vielä linjan ensimmäisen esteen niin, että annoin Natalle ohjasta enemmän tilaa hypätä. Editointityökalun kanssa en jaksanut alkaa tappelemaan, joten videopätkät saavat nyt kelvata kolmena erillisenä pätkänä (viimeisessä ei jostain syystä äänet toimi).

Tämä taisi olla se hyppy, kun mun piti vaan myödätä vaikka vähän liikaa ja antaa Natan hypätä





Tiistaina tosiaan vaan irtojuoksutin Natan aika lyhyesti. Heppa oli tosi rauhassa, joten eipä tuosta mitään kerrottavaa oikeastaan ole, kun ei siitä mitään materiaaliakaan ole. Kävin kotona nopeasti vaihtamassa vaatteet ja lähdin partioon kevätkauden päätösiltaan, ja oli kyllä superkivaa. Ihan käsittämätöntä, että Roihuun on enää se suunnilleen 60 päivää!

Keskiviikkona mulla oli tunti, joka menikin koulukisoihin treenaamiseen. Ratsastin K.N. Specialin rataa, ei nyt ollut ehkä ihan paras päivä mulla itselläni, mutta hevonen liikkui aika kivasti, vaikka tietysti tuossa radassa on myös muutama meille tosi hankala kohta. Ensimmäisen kerran tehtiin rata ihan normaalisti jalustimet jalassa ja toisella kerralla ilman jalustimia. Istuminen oli jotenkin älyttömän hankalaa, eikä oikein mikään onnistunut kovin hyvin, mutta ihan kivoja pätkiä saatiin silti ja Nata tosiaan pelasti tunnin liikkumalla tosi kivasti aina välillä.

Torstain vapaapäivän jälkeen perjantaina Natalla oli kevyempi päivä, koska se hierottiin ja viikonlopusta on tulossa joka tapauksessa vähän rankempi, kuin normaalisti. Hölkkäilin perjantaina puolisen tuntia pelkällä riimulla ja ohjilla (toimii nyt testatusti), ja hierojalta saatiin ihan hyvää palautetta, Nata ei ollut pahasti jumista mistään, mutta lavoissa ja kaulassa oli vähän jumeja. Niitä nyt sain ohjeeksi venytellä itsekin, mutta varsinkin takapää oli ilmeisesti aika hyvässäkin kunnossa. Tästä voi varmaan jollain asteella tehdä sen johtopäätöksen, että ei ne itsenäiset treenit ihan päin honkia ole menneet kuitenkaan.

Viime viikon perjantailta. Niin kovin jännittynyt käsi.

Sellainen oli meidän viikko. Tosiaan vielä pari viikkoa koulua, viimeiset kokeet on ensi viikolla. Sitten alkaa kesäloma, eka viikko menee nukkuessa ihan varmasti, toisen viikon nuortenleireilen Meri-Porissa ja sen jälkeen ollaan mm. menossa partiosta Flowparkiin. Ja tietty Roihu lähestyy koko ajan, mikä tuntuu jo ajatuksena tosi uskomattomalta. Natan kanssa pyritään treenailemaan ja käymään kisoissakin kesällä mahdollisimman paljon, koska leirejä lukuunottamattaa mulla ei ole kesälle mitään suunnitelmia muuta kuin viettää aikaa tallilla ja yrittää treenata itsenäisestikin suhteellisen tehokkaasti. Ai niin, ja anteeksi kaikista tämän postauksen kirjoitusvirheistää ja katkeilevista lauseista, ei edelleenkään ole mikään maailman pirtein olo... :D


~ Omppu

perjantai 20. toukokuuta 2016

Team TRB

Koska vähän on pakko mainostaa;
saanko esitellä, Team TRB


Team TRB on hienosti sanottuna "amatööriurheilujoukkue", toisin sanoen "harrasteratsastajaporukka", johon siis nopean laskutoimituksen mukaan kuuluu kahdeksan ratsukkoa plus valmentaja. Mä ja Nata tosiaan tähän tiimiin kuulutaan, ja sen lisäksi mä olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kuvailemassa muita tiimiläisiä varsinkin kisoissa ja valmennuksissa. Meillä on ihan paras yhteishenki, kisapaikoilla on kiva tietää, että kaikki oikeasti kannustaa ja auttaa toisiaan, myös ne tiimiläiset, joita näkee harvemmin. Esimerkiksi me ei oltaisi ilman tiimiläisiä päästy Natan kanssa varmaan valehtelematta yksiinkään kisoihin, koska lastaaminen aiheuttaa aina välillä jonkunlaisia tilanteita, kun ratsastaja panikoi. Ja miksikö mä tämän kerron? Koska tämä alkaa olemaan kohtuullisen iso osa mun hevosharrastusta ja ennemmin tai myöhemmin tulisi tiimi varmasti mainituksi täälläkin. Ja tietysti siksi, että Team TRB löytyy nykyään Facebookista (klik) ja Instagramista (klik).


~ Omppu

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Alkuviikko

Mun alkuviikossa ei ollut kovin paljoa mitään ihmeellistä, paitsi yksi ahaa-elämys huonomman ratsastuksen jäljiltä, yksi ei-niin-hyvä estetunti ja yksi vyökoe.


Maanantaina meillä oli tosiaan taas estetunti, teemalla asetus-taivutus-kääntäminen. Korkeudet pysyivät siellä miniristikoissa koko tunnin, mutta pakko myöntää, että tuntui kyllä siltä, ettei mikään onnistunut. En pystynyt ratsastamaan niin tarkasti ja nopeasti, kuin olisi tuossa tehtävässä tarvinnut, joten siirtymiset tuli myöhässä, kaarteet oli huolimattomia ja taivutukset vähän mitäänsanomattomia. Roikuin itse ohjassa liikaa, ja ratsastin muutenkin melko huonosti. Ihan ratsastajan omia tyhmiä virheitä, mutta silti ne jäivät ärsyttämään.


Jos jotain positiivista tuosta maanantaista, niin verkka"hypyt" olivat aika hyviä, tahti säilyi ristikolle asti ja yli kauhaistiin suhteellisen järkevästi. Laukkaa pystyi säätelemään hyvin hypyn jälkeen eikä ennen ristikkoa tullut mitään päätöntä kiihdytystä, mikä puolestaan oli ihan normaalitilanne meidän ekoilla estetunneilla - este edessä, Nata lähti reippaammin eteenpäin eikä pidäte mennyt enää lainkaan läpi, kun yksinkertaisesti jäin vaan passiivisesti roikkumaan. Tämä sama ongelma tuli taas tuossa tehtävässä, tosin esteiden jälkeen tällä kertaa.


Tiistaina puolestaan mulla ei ollut itsellä paras mahdollinen päivä ja Nata oli jo tallissa vähän normaalia ärtyneemmän oloinen. Satulasta oltiin vähän eri mieltä, mutta senkin sain laitettua ja kentälle asti selvittiin. Siellä ensimmäinen puoli tuntia oli jotain niin kamalaa; Nata joko juoksi alta tai ei liikkunut. Tasaisesta tuntumasta ei ollut tietoakaan, saati rennosta hevosesta. Jossain vaiheessa totesin, että tää ei nyt toimi niin, että me juostaan pää pystyssä järkyttävässä tahdissta takajalat tallissa, ja keräsin itseni sen verran, että otin muutaman aavistuksen rajumman pysähdyksen, kun hevonen ei yksinkertaisesti kuunnellut. Siinä me pysähdeltiin, peruuteltiin ja tehtiin väistöjä varmaan vartti, ennen kuin Nata yhtään laski päätään edes käynnissä.


Koska ravissa olin jo vähän verkkaillut (tai siis yrittänyt epätoivoisesti löytää tahtia raviin), siirryin tekemään käyntiväistötehtävän lisäksi pätkiä laukassa. Alkuun Nata oli tosi jännittynyt, tuntumaa ei yksinkertaisesti ollut, hevonen oli niska jäykkänä mutta laukka oli silti vähän vetelää. Tein laukassa parit askeleenpidennykset ja -lyhennykset, jotta sain Nataa vähän hereille. Kun laukka alkoi pyöriä paremmin, tein muutaman ympyrän, jatkaen toisella pitkällä sivulla käyntiväistöjä.


Vasta kun laukkakin sujui, siirryin harjoitusraviin. Mulle on helpompaa ratsastaa Nata rennoksi laukassa kuin ravissa, ja jos olisin alkanut sitä ravia tappelemaan jännittyneen hevosen kanssa, ei siitä olisi seurannut mitään muuta, kuin äärimmäistä turhautumista. Laukassa rentoutunut hevonen taas pysyi ravissakin ihan kivan rentona, ja loppujen lopuksi päädyin tekemään myös parit raviväistöt, kun Nata alkoi liikkua niin paljon paremmin. Vasen kierros tuntui nihkeämmältä, kuin oikea, vaikka yleensähän tilanne on nimenomaan toisin päin. Kuitenkin tajusin kuvia selaillessani jossain määrin sen, miten paljon liikkuvuutta ratsastaja tarvitsee. Itse kun olin muutenkin vähän jumissa, Nata liikkui heti paljon huonommin, kuin jos mulla olisi itselläni ollut hyvä päivä.


Keskiviikkona puolestaan mulla oli se vyökoe, joka aiheutti edeltävänä iltana vielä jäätävän stressin ja epätoivonpuuskan. Lopputuloksena kuitenkin sen toisen sinisen sain, mitä lähdinkin kokeilemaan, palautteeksi sain tosi hyviä kommentteja liittyen omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin ja siihen, mitä pitää vielä saada parannettua ennen punaisen vyön koetta. Mulla oli tosiaan edellisestä vyökokeesta sen 3,5 vuotta, ja sen sinisenkin vyön sain vasta toisella yrittämällä - nyt siis olin tosi tyytyväinen, kun jännityksestä huolimatta pystyin sen verran oikein tekniikat tekemään, että sain sen toisen sinisen. 


~ Omppu