torstai 30. kesäkuuta 2016

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Maanantain ratatreenit

Sunnuntain valmennus Luvialla peruttiin helteen takia, mutta maanantaina päästiin kuitenkin hyppäämään rataa kotikentällä pienten "tallikisojen" merkeissä.


Koska haluttiin pitää ratatreenit mahdollisimman samanlaisina, kuin estekisat, verkkailtiin normaalia lyhyemmin ja otettiin vähemmän verkkahyppyjä, ennen kuin alettiin tekemään rataa. Yritin verkkailla Natan ihan normaalisti, otin ravissa temponmuutoksia ja laukkailin vähän. Nata oli aika reippaana heti alusta asti, joten enemmän mulla oli hommaa sen rauhoittelemisessa, kuin pohkeelle herkistelyssä.

Ensimmäinen verkkarata ehkä 40cm korkeudessa meni suunnilleen niin, että "apua, hei mikä tuli seuraavaks, en mä muista". Toiselle radalle vähän skarpattiin ja muistin uusinnankin, mutta esteen jälkeinen elämä perusradan kahden viimeisen asteen välissä ei ollut kovin sujuvaa. Sama väli oli uusinnassa vähintään yhtä epäsujuva, mutta virhepisteittä taidettiin selvitä tämäkin kierros. Radat oli tosiaan vielä aikalailla maahankaivetun kokoisia, mutta silti selvästi huomasi jo, mihin kohtiin pitää kiinnittää eniten huomiota isommalla radalla.


Tämän jälkeen tultiin vielä rata "kisakorkeudessa", missä esteiden korkeus vaihteli ehkä 40-60 välillä. Mä olen ihan tajuttoman huono arvioimaan estekorkeuksia, mutta ehkä ne okserit tosiaan oli suunnilleen sen 60 ja muut sitten vähän pienempiä. Tämä rata menikin paljon paremmin, saatiin ihan kivoja hyppyjä, samoin tiet olivat vähän sujuvampia. Alkua lukuunottamatta Nata myös liikkui paremmin eteen, kuin verkkaradoilla. Tältä radalta otettiin myös aika, ja vaikkei meidän aika nopein ollut, saatiin ainoa puhdas rata, joten "voitettiin" nuo "tallikisat".



Pakko vähän hehkuttaa Nataa. Sehän teki kivoja hyppyjä ja toimi hyvin, vaikkei mulla ollut todellakaan paras päivä (terveisin yskä ja antibioottikuuri). Mä olin kaiken kaikkiaan vähän pihalla kaikesta ja ratsastin roikkuen turhan paljon ohjassa, mutta Nata pelasti nekin tilanteet hyvin ja hyppäsi, vaikka olisi ihan hyvin voinut olla myös hyppäämättä.

Kaiken kaikkiaan mä olen ihan tyytyväinen tuohon estetuntiin. Seuraavaksi hypätään keskiviikkona, lauantaina mennäänkin Porin ratsastuskeskukselle kisoihin 40-50cm, mikä mennään lähinnä ratsastajan hermojen takia verkkaluokaksi ja 60cm, mikä sekin on vielä jollain asteella mun mukavuusalueella. Toivottavasti tällä kertaa muistan sentään radan... 


~ Omppu

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Puoli vuotta


Mun piti tehdä video mun ja Natan ensimmäisestä puolesta vuodesta. En edes aloittanut sen videon kokoamista, koska en yksinkertaisesti tajunnut ennen kesäkuun 26. päivää, että Nata on oikeasti ollut mulla jo puoli vuotta. Vaikka oikeastihan puoli vuotta on ihan naurettavan lyhyt aika, mutta siihenkin mahtuu paljon asioita.


Eka kuukausi(?) taidettiin aika pitkälti kävellä ja tutustua ihan rauhassa. Nata marssi mun yli ihan reippaasti ja kuskasi mua narunjatkeena pitkin tallia, ja maastakäsittelyjuttuja yritettiinkin harjoitella. Helmikuussa päästiin jo ravailemaan ja kai laukkailemaankin kentällä, ekat hypyt otettiin maaliskuussa.


Maalis- tai huhtikuussa päästiin treenaamaan enemmän. Kesäkuun alussa kentän kunto rajoitti treenailuja, mutta silloin yritettiin pyöriä ympyrällä siellä, missä pystyi ratsastamaan. Treenattu ollaan, samoin maastoiltu ja höntsäilty. Ollaan menty ilman satulaa kentällä ja maastossa, sekä kerran kentällä riimulla. Maastossa ollaan käyty muutenkin irrottelemassa, samoin rannassa - laukattu niin kovaa, kuin hevonen haluaa mennä, pitkin hiekkasuoraa rannalla.


Nyt me ollaan kisattu 1-tasolla helppoa beetä ja 60cm, tosin tästäkin onnistuttiin ottamaan hylätty, koska unohdin radan. Kotona ollaan hypätty isoimmillaan 80cm, mutta mitään korkeushyppykisoja me ei kuitenkaan harrasteta. Kisoissa ollaan käyty hyvällä fiiliksellä, ei hampaat irvessä vääntämässä. Vaikka mä jännitän, pikku hiljaa sinne radalle meneminen on ehkä helpompaa.


Enää Nata ei kävele mun yli ihan niin päättäväisesti, kuin alkuun. Nyt me harjoitellaan itseasiassa lastaamista, missä riittää vielä hurjasti työtä, vaikka ollaan me jo siitä maaliskuun yrityksestä parannettukin.


Kaiken kaikkiaan mulla on takana varmaan hevostelullisesti paras puoli vuotta, mitä mä pystyn kuvittelemaan. Mä en olisi vuosi sitten uskonut, jos mulle olisi kerrottu, että vuoden kuluttua mulla on oma hevonen. Mä olen niin kiitollinen mun vanhemmille ja mun valmentajalle - ilman teitä mulla ei olisi hevosta ♥


~ Omppu

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hämmentävän hyvä

Mä yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada kirjoitettua jotain järkevää, sillä materiaalia mulla todellakin olisi.


Natsku on ollut mun pienen "hengähdystauon", josta on ehkä tulossa kohta puoliin enemmänkin juttua tänne, jälkeen ihan mieletön. Ensin sunnuntaina menin sileällä itsenäisesti ihan perusjuttuja, tyyliin siirtymisiä ympyrällä, ja hevonen oli tosi rento ja kiva, isoimmat ongelmat oli lähinnä siinä, että Nata valui liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Maanantainakin mulla oli alla aivan mielettömän kiva hevonen estetunnilla, jonka selässä oli samanlainen turvallinen fiilis, kuin viikko aiemmin. Sitä ennen yhtä "vaivattomalta" hyppääminen oli tuntunut ehkä meidän ekalla estetunnilla ja jossain rataharjoituksissa pätkittäin, tai ainakaan kovin usein niin hyvää fiilistä mulle ei ole estetunneista jäänyt.


Sunnuntaina kenttä oli tosi märkä, ja oikeastaan vain keskiympyrällä pystyi ratsastamaan, joten sittenhän yritettiin tehdä hommia keskiympyrältä. Kahden vapaapäivän jäljiltä Nata oli alkuun vähän turhankin herkkis, mutta yllättävän nopeasti sain sen rauhoittumaan ja keskittymään, ja kieltämättä siinä vaiheessa olin aika onnellinen siitä, että ei-niin-kivasta säästä huolimatta sinne hevosen selkään oli yksinkertaisesti ollut pakko päästä. Nata liikkui tosi kivasti rentona, kuunteli pidätettä ja pohjetta hyvin, ja toimi muutenkin hyvin.


Yksi yksittäinen asia, mikä on pakko nostaa esiin, on harjoitusravi. Tietenkin tuli niitä pätkiä, kun tuntui, että lensin vähintään Kuuhun ja takaisin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin niitä pätkiä, kun oikeasti pystyin istumaan. Laukat nyt oli vähän mitä oli, himmailla piti ihan huomattavasti, että tilanne pysyi edes melkein hallinnassa, mutta ravi laukan jälkeen oli alkuverkkaa lukuunottamatta sen verran rauhallista, että siellä pystyi istumaan.


Sunnuntaista jäi siis hyvä fiilis, mutta maanantain estetuntia jännitin suhteellisen paljon, enkä oikeastaan tiedä edes, miksi. Alkuun taas ravailtiin ja laukkailtiin itsenäisesti, ja Nata tuntui ihan superhyvältä! Ei paljoa tarvinnut herkistellä, vähän kun itse päästi ohjasta ja puristi pohkeella, paineltiin menemään ihan suhteellisen haipakkaakin pitkillä sivuilla.


Ensimmäinen tehtävä oli ravivoltti, missä oli kolme puomia. Koska Nata toimi ravissa tosi kivasti, tämä onnistui melkein heti aika kivasti molempiin suuntiin, mitä nyt ratsastaja tuijotteli taas maata tai hevosen niskaa. Kuitenkin jarrut ja kaasu toimi ravissakin, mikä ei aina ole ollut estetunneilla mikään itsestäänselvyys.


Kun voltit oli tehty oikeaan kierrokseen, tultiin tehtävää, jossa pitkällä sivulla oli kaksi puomikasaa ja yksi yksittäinen maapuomi niin, että puomikasojen väli oli 9 metriä eli kaksi laukka-askelta ja toisen puomikasan ja yksittäisen puomin väli 3 metriä (eli innariväli). Alkuun tultiin pari kertaa ekalle puomikasalle vähän mielenkiintoisessa tahdissa, mutta kun tajusin, että pidätteiden käyttö ei ole kiellettyä, vaikka puomikasojen välissä mun pitikin antaa Natan vaan laukata, onnistui tämäkin.


Puomikasojen jälkeen tehtiin volttia vasempaan kierrokseen ravissa, ja se onnistui tosiaan ihan kivasti. Tämän jälkeen jälkimmäinen puomikasa nostettiin okseriksi, jonka takapuomi oli ehkä 60cm korkeudella. Kun vaan muistin antaa Natan laukata puomikasan ja okserin välissä, ei sekään tuottanut mitään ongelmia. Tultiin sama tehtävä vielä niin, että ensimmäinen puomikasa nostettiin ristikoksi ja okseri oli n. 70cm. Vaikka sinänsähän 70cm ei Natalle tunnu missään, ratsastaja kehitteli jonkunasteista paniikkia jo tässä vaiheessa.


Kuitenkin tämäkin sujui ihan hyvin, mitä nyt mä ehkä aavistuksen jännitin enkä välttämättä hengittänyt. Ilmeisesti sen verran hyvin meni kuitenkin, että Anne nosti estettä vielä sen verran, että isoimmillaan hypättiin jotain suunnilleen 80cm mun äärimmäisen epätarkan, hevosen selästä suoritetun mittausoperaation mukaan. Tietysti tämä aiheutti taas aivan täydellisen halvaantumisen (ja maailman epävireisimmän Tuiki Tuiki Tähtösen laulamisen, kun piti kuulemma laulaa :D), mutta yli päästiin kai ihan kunnialla, mitä nyt tyylikkäässä ristilaukassa tultiin esteeltä alas.




Kaiken kaikkiaan jäi älyttömän mahtava fiilis! Nata toimi hyvin ja päästiin hyppäämän vähän isompaakin, enkä mä ollut lainkaan niin hukassa, kuin esim. ennen Luvian estekisoja, kun taidettiin isoimmillaan hypätä sitä 80cm. Nyt vaan kun kuski lakkaisi jännittämästä heti, kun pitäisi jostain tikuista päästä yli, niin kyllä meidänkin hyppäämisestä voisi ihan siedettävän näköistäkin tulla. Nyt olisi ihan liikaa motivaatiota päästä kisaamaan... :D


~ Omppu

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Onnistunut estetunti

Viime viikon maanantaina mikään ei onnistunut,
tällä viikolla puolestaan estetunti meni superhyvin.


Maanantaina oli taas tuttuun tapaan estetunti, ja pakko heti alkuun todeta, että epäilemättä nimenomaan paras estetunti, mitä mä olen Natalla mennyt (Ja arvatkaapa, oliko kukaan tällä kertaa kuvaamassa. Ei tietenkään). Tehtävä oli yksinkertainen; kolme maapuomia kaarevasti lyhyen sivun sisäpuolella ja yksi este jossain kentän keskipisteen lähellä. Keskellä kenttää oli tötteröt, joiden väliin tehtiin jälleen kerran pysähdyksiä.

Natalla oli ollut vapaata kaksi päivää, joten estetunnille oli kiva lähteä sillä fiiliksellä, että katsotaan nyt, saanko mä Lehmää edes loppuverkkoihin mennessä rauhoittumaan. Alusta asti Nata oli suhteellisen reipas ja kuunteli pohjetta hyvin, pidätteet eivät sitten menneetkään ihan niin hyvin läpi. Ravipuomit kahlattiin läpi miten milloinkin, mutta laukassa sain sentään Lehmän paremmin avuille. Pitkillä sivuilla vähän pyysin eteenpäin, ja hevonen kyllä lähti pohkeesta hyvinkin reippaasti. Ympyröillä sitten usein jarruteltiinkin, mutta ihan kohtuullisella fiiliksellä lähdettiin hyppäämään.

Ensin tehtiin tosiaan ympyrä, jossa tultiin laukkapuomit ja ristikko, joka oli keskeltä ehkä 40-50cm, uudestaan laukkapuomit ja pysähdys. Parin kierroksen jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, jolla oli korkeutta sen 70cm. Yllättävää kyllä, ratsastaja ei halvaantunut aivan täydellisesti tästä, vaan hypyt olivat pääasiassa aika hyviä, ja huonotkin lähinnä sellaisia, että en vaan antanut Natan laukata tarpeeksi ennen estettä, joten tuli vähän mielenkiintoisia ponnistuspaikkoja. Pääsin kuitenkin jokaiseen hyppyyn mukaan, kun taas parhaimmillaan yksittäiselle 40cm pystyllekin hyvän "hypyn" saaminen on ollut työn ja tuskan takana.

Viime viikolta, kun ei mennyt ihan putkeen.

Yksi yllättävän hyvin onnistunut asia oli rytmi, vasta- ja ristilaukoista huolimatta. Sain myös pidätteet aika hyvin läpi, ja pysähdykst tulivat melko hyvin oikeassa paikassa. Nata tuntui tosi kivalta, hypyt olivat pehmeitä ja kivoja eikä esteen jälkeenkään kaahattu holtittomasti päin aitaa, vaan pystyin jopa vähän ratsastamaan laukassa esteen ja puomien välissä. Tietty hyppääminen on meillä vielä sitä, että Nata hoitaa ja mä selviydyn mukana, mutta jopa se selviytyminen on saavutus esimerkiksi viime viikon estetuntiin verrattuna.

Nyt oli ihan superhienoa saada näin onnistunut estetunti alle, kun mä lähden muutamaksi päiväksi taas SPR:n nuortenleirille, eli vähän lomaa tallilta (tai siis kun tämä postaus ilmestyy blogiin, mä olen jo lähtenyt leireilemään). Jäi hyvä fiilis tunnista, mutta silti on hienoa nähdä niitä kavereita, jotka on nähnyt viimeksi vuosi sitten, eli hyvällä mielellä lähden leireilemään kuitenkin. Mä en ehtinyt / jaksanut kirjoittaa mitään muita postauksia ennen leiriä, kuin tämän, mutta pari mielipidejuttua ajattelin saada hetimiten leirin jälkeen aikaiseksi...

Viime viikolta, loppuraveja
~ Omppu

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kesäkuun alun kuulumiset

Että tota mitenkäs se blogin päivittely?


Kuten joku on Instagramista saattanut huomata, blogin hiljaisuudesta huolimatta me ollaan treenattu ja mä olen keräillyt ajatuksiani ihan useampaankin kertaan loman alkamisen jälkeen. Yksinkertaisesti väsyttää niin järkyttävästi, että kun illalla pääsee kotiin, ei vain enää kykene saamaan Bloggeria auki ja järkevää tekstiä aikaiseksi. Nyt siis yritetään - siitäkin huolimatta, että huominen herätys lähestyy uhkaavasti.

Sunnuntaina olin tosiaan Salossa tiimiläisten mukana estekisoissa kameran kanssa, ja totta kai mun 40-150mm objektiivi otti ja levisi luokkien välissä. Mitenkäs muutenkaan, eihän se toki kotona olisi voinutkaan missään tapauksessa hajota. Vähän kyllä kieltämättä ärsytti, mutta suht pitkään olinkin jo katsellut tuota 75-300mm putkea ja säästänyt rahaa, joten tähän väliin olikin hyvä sitten käyttää ne omat säästöt ja ostaa tuo objektiivi. Ja onhan sillä vähän erilaista kuvatakin, pakko myöntää.


Maanantaina oli estetunti, jota kuvaa ehkä riittävästi yksi lause; "Siitä ei puhuta". Onnistuneita asioita oli, no, nopeasti mietittynä oikeastaan mikään ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, vaan vedettiin aika komeasti riman ali ihan jokaisella mahdollisella tavalla. Tuli joo ihan kivojakin hyppyjä, ja loppuverkkaravit ravailtiin aika kivasti, ja siihen se sitten jäikin.

Tiistaina menin aika kevyesti ilman satulaa, eikä Nata ollut erityisen kiva silloinkaan, vaan ihan perusavuista keskusteltiin koko ratsastus. Ei ollut myöskään toisaalta mun paras päivä, mutta silti yleensä ilman satulaa ollaan silti päästy huomattavasti paremmalla fiiliksellä loppuverkkailemaan, kuin nyt. Oikeastaan mä en muista kunnolla edes, mikä tiistaina meni vikaan, mutta siitä olen aivan satavarma, ettei silloinkaan juuri mikään onnistunut.


Keskiviikkona oli koulutunti. Alkuverkkailin itsenäisesti, ja jatkettiin alkuviikon "kun mikään ei toimi"- teemalla. Tunti itsessään meni kuitenkin tosi hyvin, kun opeteltiin istumaan harjoitusravissa ja mä oikeasti pystyin istumaan muutaman pätkän aika hyvinkin. Nata toimi tosi kivasti, laukat pyöri hyvin, ravi oli rentoa ja käynti nyt oli mitä oli. Keskiviikkoon olin kuitenkin tosi tyytyväinen, joten päätin jatkaa saman tehtävän jumppaamista torstaina.

Torstaina tuuli vielä vähän keskiviikkoa enemmän, ja se on ehkä osasyy siihen, että verkka meni taas vaihteeksi aivan penkin alle. Laukassa Nata kuskasi mua, kuin märkää rättiä pitkin kenttää, enkä mä oikeastaan pystynyt nätisti vaikuttamaan suuntaan  enkä vauhtiin, ja jos Lehmän ympyrälle sainkin väännettyä, niin kumpaankaan suuntaan ei varmasti asetuttu, ja jos vähän pohkeella pyysin, hevonen ampaisi eteenpäin järkyttävää vauhtia. Loppujen lopuksi jouduttiin laukkaamaan verkatkin asetus ulospäin ympyrällä, koska se oli suunnilleen ainoa tapa, millä mulla pysyi hevonen yhtään hallinnassa.

Kuitenkin loppujen lopuksi saatiin taas oikein kivoja ravipätkiä, Nata toimi hyvin ja pysyi pätkittäin rentonakin. Laukat eivät menneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta loppua kohden sain Natan sentään laukassa vähän paremmin avuille. Oikea laukka, mikä normaalisti on paljon hankalampaa, onnistui paljon vasenta paremmin. Ihan hyvä fiilis jäi torstaistakin, vaikka alku oli taas jotain aika kamalaa.


Viikonloppu mulla meneekin taas kisahoitajana/kuvaajana Urjalassa. Aikaisista aamuista ja pitkistä matkoista huolimatta nuo kisareissut ovat jotain ihan parasta. Jos joku haluaa kuvia nähdä, Team TRB:n Facebook-sivuille niitä varmaan ensimmäisenä päivitetään... ;)

Alla on muuten kollaasi siitä, miten me ollaan Natan kanssa kehitytty. Vaikka välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, on näissä 9.4 ja 29.5 otetuissa kuvissa kuitenkin aika iso ero... :D


~ Omppu

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kuvapostaus: Ruotsi 14.5 - 21.5














Pari viikkoa sitten olin viikon Ruotsissa koulumme Erasmus projektista. Pakko sanoa, että tämä viikko oli aivan huippukiva, ja vaikka joitakin kommelluksia sattuikin, meillä oli todella hauskaa! Asuin koko viikon isäntäperheessä, joka oli huippukiva ja tuli taas vähän puheltua ruotsiakin. Näiden paikkojen (skogskyrkogården, vanha kaupunki ja drottingholmin linna) tuli myös vierailtua Grönalundissa ja pohjoismaiden suurimmassa Mall- kauppakeskuksessa. Pakko sanoa, että Tukholma on oikeasti aika kiva paikka, vaikka siellä on tultukkin useasti käytyä!

~ Amppa

lauantai 4. kesäkuuta 2016

"No sillai kai"- viikko

Että tota mitenkäs meni viikko noin niinkuin omasta mielestä?


Meidän ei-niin-putkeen mennyt viikko alkoi maanantaista, ihan niin kuin viikot yleensäkin. Meillä ei tosiaan mennyt maanantainakaan ihan putkeen, vaan merenrannassa Nata jäi kiinni / kaatui johonkin mutaan tms., ja mä sain aika reippaasti loikata selästä pois. Vähän jälkikäteen pelästytti, varsinkin kun Nata oli maaston jälkeen kovin varovainen ja ehkä vähä jäykkäkin, kun käveltiin kotiin. Kentällä kuitenkin tamma liikkui puhtaasti.

Tiistaina tehtiin käyntimaasto taas rantaan. Tällä kertaa kaikki meni ihan hyvin, vaikka ilman satulaa mä olinkin liikenteessä, mutta ei siitä lenkistä silti ollut postauksellista kerrottavaa. Keskiviikkona äiti kävi tekemässä tallityöt, kun me oltiin luokkaretkellä Tampereella, missä olikin ihan kivaa kierrellä keskustaa kaverien kanssa.


Torstaina tehtiin lyhyt, rauhallinen maasto (edelleenkin oli niin järjettömän kuuma, ettei kentällä viitsinyt ratsastaa), ja sen jälkeen partiosta oli meidän Roihun leirilippukunnan (RULE) kokous. Paljon uusia naamoja, joiden kanssa nähdään sitten reilun kuukauden päästä taas Roihulla, mitä odotan ihan älyttömästi! Mä todella toivon, että kaikki menee putkeen ja Roihusta tulee yksi mun elämän parhaista viikoista.

Perjantaina olisi ollut kevätjuhla ja kevätkirkko, mutta mulla oli aamulla maha niin järjettömän kipeä ja muutenkin huono olo, etten olisi päässyt varmaan edes ovesta ulos, joten ne jäi tänä vuonna väliin. Illalla sitten kävin tallilla hölkkäilemässä ilman satulaa Natalla, kun oma olo oli jo paljon aamua parempi. Ratsastin silti aika lyhyesti, mutta Nata oli tosi kiva ja sain sen hyvin rennoksi molempiin suuntiin ympyrällä. Perjantain ratsastuksesta jäi siis superhyvä fiilis, vaikka päivä ei muuten mennyt ihan putkeen.


Lauantaina oli todistustenjako. Vaikka aika monet väittivätkin, että mulla numerot huonontuvat, kun aikaa alkaa kulua tallilla enemmän, toisin kuitenkin kävi. Keskiarvo kaikista aineista oli 9,6 ja lukuaineista 9,85, kun jouluna kaikki aineet olivat muistaakseni 9,4 (?) ja lukuaineista 9,75. Lauantaina myös ratsastin Natan, mutta siitä lisää myöhemmin kuvafiilistelypostauksessa.


~ Omppu

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Suunnitelmia kesälle

Miltä tulee näyttämään mun kesäni 2016?


Osaan jo etukäteen sanoa, että tulen viettämään paljon aikaa kesästäni treenaamassa, metsässä juoksentelemassa, eksyilemässä ja kisoissa ympäri Suomea. Ns. tavoitteena pyrin kesän aikana pitämään kehittymistä syksyn isoimpiin kisoihin ja hyvää suoritusta kesänkin kisoista. Tällä kertaa en yritä päästä aina sieltä mistä aita on matalin, vaan oikeasti yrittää tosissani.

Tottakai kesästäni tulee löytymään hevostelua, tallilla pyörimistä niin kuvaamassa kuin vain hengaamassa kavereitten seurana. Se, että kuinka paljon pääsen ratsastamaan, ei ole aivan varmaa, koska luultavasti en enää kovin kauaa käy Pontsoa ja muita vuokraamassa. Tähän on monia syitä, eikä tämäkään päätös ole loppuun asti sinetöity. Ehkä liikuttelen Pontsoa ja muita, tai sitten etsin jostakin hieman rauhallisemman paikan. Ratsastamaan kuitenkin yritän mahdollisimman paljon päästä! Kesän loppupuolelta tulee jälleen löytymään leiri Sammiin, joten ainakin viimeistään sitten siellä.


Aivan varmasti tulen viettämään mahdollisimman paljon aikaa myös kavereideni kanssa reissailemassa, rannalla, kaupungilla, telttailemassa, chillaamassa ja nauttimassa kesästä. Mulla on jo jonkin verran suunnitelmia reissuihin, mutta katsotaan, katsotaan. Tänä vuonna myös tein Summer bucketlistin, mutta tälläkertaa en julkaise sitä tänne, sillä viime vuonna idean toteutus hieman epäonnistui. Viisaampana ja helpommalla itseni päästämällä tälläkertaa pidän sen vihkoni sisällä.
Ehkä loppukesästä tulette kuulemaan, kuinka kävi.

Tottakai kesällä yritän pitää blogiakin omaltakin osaltani hengissä! Bloggaus ja kuulumisien päivittely tuskin tulee siis unohtumaan, vaikka mahdollisimman vähän pyrin sisällä koneen ääressä istumaan. Tänä kesänä aijon mennä ja tehdä, enkä homehtua kotona. Kesäloma on vain kerran vuodessa! Kamera luultavasti tulee kulkemaan mukana paikasta toiseen ja tietenkin puhelimessakin on ihan suhteellisen ok kamera, että kuulumisia pyrin aina kirjoittelemaan kun aikaa ja intoa löytyy.

Hyvää kesää kaikille!

~ Amppa