keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Puomijumppaa

Pienen tauon jälkeen ollaan taas päästy puomijumppaamaan.


En ehkä maininnutkaan täällä, mutta muutama viikko sitten otettiin hyppäämisen kanssa lisää takapakkia, kun jollain hämmentävällä tavalla päädyttiin kesken itsenäisen puomijumpan maistelemaan maneesin hiekkaa - nimenomaan me molemmat. Tämän jälkeen ei tullutkaan sitten varmaan kolmeen viikkoon mentyä puomiakaan, mutta kisakauden viimeisten kisojen jälkeen pidettiin vähän erilainen palauttelupäivä ja puomijumpattiin.

Yksinkertaisuudessaan tehtävä oli kavaletti pääty-ympyrällä ja kaksi puomia uran sisäpuolella pitkällä sivulla. Verkkailin normaalisti sileällä ja keskityin siihen, että sain pidätteet hyvin läpi myös oikeassa laukassa. Verkan jälkeen tultiin ensin kaksi hurjaa maapuomia, joiden kanssa sainkin sählätä molempiin suuntiin muutaman kierroksen, ennen kuin saatiin pari oikeasti hyvää toistoa. Puomien jälkeen jatkettiin kaveletilla pääty-ympyrällä - ensimmäiset hypyt olivat kohtuullisen mielenkiintoisia, mutta hyviäkin toistoja saatiin. Oikeaan kierrokseen kavaletti meni hyvin jo ensimmäisellä kerralla, joten sitä ei hinkattu sen kauempaa.


Käveltiin lyhyet välikäynnit, kun äiti kasasi puomeista ristikon, joka tultiin ensin vasemmasta kierroksesta pari kertaa ja oikealta taas kerran, kun ensimmäinen hyppy oli jo hyvä. Nostettiin ristikkoa vielä hiukan, ei mitenkään isoksi kuitenkaan, ja hypättiin isompi ristikko kerran molemmista suunnista, jonka jälkeen jäätiin loppuverkkaamaan.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis - Natsku oli ihan mielettömän kiva ja pystyin itse rentouttamaan kättä ennen estettä eikä paniikkikaan ollut ensimmäisten hyppyjen jälkeen ihan ylitsepääsemätön. Jos voi sanoa, että mulla on esteillä minkäänlaista mukavuusaluetta, aikalailla siinä mukavuusalueella pysyttiin tällä kertaa, kunhan vaan alun jälkeen uskalsin yhtään ratsastaa, enkä vaan jännittää ja panikoida.


Tiistainakin jumpattiin maapuomeilla, tällä kertaa tosin ihan Annen tunnilla. Muuten menikin ihan jees ja mä kerkesin jo toivoa, että saadaan taas puomi- ja estetreenit osaksi viikko-ohjelmaa, mutta nilkat olivat asiasta eri mieltä. Niitäkin on nyt viimeiset kaksi kuukautta ihmetelty lääkärissä, viime viikolla kävin verikokeissa ja tällä viikolla on kuvattu keuhkot ja nilkat. Jos nyt vaikka alkaisi joku syy löytymään, että ne saisi jo kuntoonkin...


~ Oona

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kisakausi paketissa

Käytiin vielä Tupunalla kisoissa, samat ohjelmat, kuin Kullaalla, mutta aivan erilaiset radat.
Postaus on kirjoitettu jo kisapäivänä (15.10), mikä saattaa olla hyvä tietää muutamassakin kohdassa tätä lukiessa... :D 


Nyt ollan käyty meidän tämän kisakauden viimeiset kisat - ohjelmina ennestään tutut Helppo C:2 2000 ja Helppo B K.N. Special. Kertaakaan en ohjelmia ratsastanut ennen näitä kisoja Kullaan kisojen jälkeen, tunneilla tehtiin perusratsastusjuttuja ja itsenäisesti tein yleensä samaa / vähän sovellettua versiota siitä, mitä tunneilla tehtiin. Nata kengitettiin maanantaina ja sen jälkeen liikkuminen parantui älyttömästi, joka varmasti vaikuttaa siihen, että kisoissa lähes kaikki meni täysin eri tavalla, kuin Kullaalla.


Siinä, missä Kullaalla Nata jäi pohkeen taakse ja veti turpansa ryntäsiin ja suun auki, tänään verkassa se oli melkeinpä samanlainen, kuin kotona - rento ja toimiva. Tahti lähti vähän lapasesta harjoitusravissa, laukka oli tosi hyvää verkassa ja käynti ihan jees, ei niin hyvää, kuin kotitreeneissä. Kuitenkn hyvällä fiiliksellä siirryttiin maneesista verkkaamasta radalle, missä ehdittiin kävelemään kenttä kertaalleen ympäri, ennen kuin piti jo aloittaa rata.

Satulaan oikeasti istuminen on selvästi yliarvostettua?
C:n rata tuntui huonolta - mä olin sitä mieltä, että tää oli nyt se alle 60% ja tervemenoa kotiin, tuntui, etten saanut pohkeita kiinni, hevosta ratsastettua kulmiin, mitään apua läpi, tahti oli ihan järjetöntä kipitystä, pompin harjoitusravissa, laukannostot levisivät... Ja kun tulokset sietämättömän odottelun jälkeen tulivat - me voitettiin luokka prosentein 63,636%. Paperissa oli kaksi vitosta (lopputervehdykseen tulo, joka tosiaan levisikin aika pahasti ja ravilävistäjä, johon tuli tahtirikko), mutta mun yllätyksekseni viisi seiskaa (keskiympyrä vasemmalle, toinen ravilävistäjä, vasemman laukan nosto, oikean laukan nosto ja oikea laukkaympyrä). Alapisteissä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6 (tuntui radalla huomattavasti huonommalta) ja asento, istunta ja apujenkäyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen molemmat 6,5.
"Miellyttävä hevonen. Valvo vauhtia puolipidätteillä ja valmistele asiat vielä huolellisemmin. Tänään aj. jännittyneisyyttä."



Käytiin maneesissa vähän keräilemässä itseämme, otin pari pätkää harjoitusravia ja yritin saada pidätteitä paremmin läpi, ja vaikka olin tässä luokassa heti toisena lähtijänä, ehin hyvin tekemään verkassa sen, mitä halusinkin, ja kun mun piti maneesista lähteä, me oltiin jo kävelty hetki pitkin ohjin. Ei kun radalle ja harjoitusravissa pari ympyrää, joiden aikana sain Natan tosi kivaksi, joten hyvällä mielellä aloitettiin ohjelma.


B:n rata tuntui hyvältä. Nata oli kohtuullisen rento ja mulla oli hyvä fiilis koko radan, vaikka pariinkin kertaan iski paniikki, mitä piti tehdä seuraavaksi. Unohtamatta rataa selvisin silti, ja tähän rataan olin heti älyttömän tyytyväinen, vaikken tuloksia kuullutkaan. Prosentteja oletin tulleen ehkä ~60%, joten paperi, jossa luki 63,600%, oli yllätys. Positiivinen sellainen. Mun piti oikeasti tarkistaa, että olihan se varmasti mun ja Natan B:n paperi... :D


Huonoin numero oli vitonen, jännittyneestä laukka-käynti-siirtymisestä, kun taas radan parhaat numerot olivat kaksi seiskaa (vasen laukkaympyrä ja jälkimmäinen loiva kiemura). Alapisteetkin olivat itseasiassa aika hyvät - askellajit, lennokkuus, ratsastajan asento / istunta ja oikeiden teiden seuraaminen olivat kaikki 6,5 ja kuuliaisuus 6. Sijoituksesta jälkimmäisessä luokassa ei ole mitään tietoa, kun kisapaikalla kerrottiin vain kaksi parasta (sijoittuneet), mutta uskoisin, että viimeisiä ei oltu.
"Miellyttävä hevonen. Ajoittain jännittyy ja liike saisi tulla vielä rehellisemmin läpi. Jää ajoittain pohkeen taakse. Taipumaan vielä rehellisemmin."

Kisakausi 2016 on nyt meidän osalta ohi, enkä voisi olla tyytyväisempi, koska menihän tää nyt aika paljon yli omien odotusten. Ensi kaudellekin on jo tavoitteita asetettu, mutta niihin ei varsinaisesti ole mitään kiirettä keskittyä vielä - nyt koitetaan puomijumpata, mennä ilman satulaa, höntsäillä muutenkin ja tehdä vaan mahdollisimman paljon kaikkea muutakin, kuin mennä sileällä maneesissa. 

~ Oona

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kiirettä & hiljaisuutta

Postaus taukoa on jälleen kertynyt ihan kiitettävästi ja valitettavasti omalta kannaltani tilanne ei kauhean lupaavalta näytä tulevaisuudessakaan. Tämän hiljaisuuden on kuitenkin saanut aikaan kiire, joka ainakin mulla on ollut viimeisten parin viikkojen aikana. Viikko sitten meillä oli tet- jakso, joka kesti kaksi viikkoa. Näinä viikkoina mulla piti olla enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä hommia, kuten kirjoittaa blogia ja tehdä joitakin koulujuttuja. Aikaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, tai sitten vain istuin tuijottamassa tyhjää postausta, koska en saanut mitään aikaiseksi. Enemmänkin oma jaksaminen oli kortilla, sillä kuuden tunnin melkein yhtäjaksoinen seisominen otti ainakin ensimmäisen viikon aikana voimille. Aikaset herätykset ja bussiin juoksemiset eivät tietenkään helpottaneet yhtään asiaa. 


Yhtään postausta en siis tällöin saanut tehtyä, vaikka suunnitelmia olikin. Blogi ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä on päätä painanut, sillä myös kauden viimeiset suunnistuskisat ovat olleet käsillä. Kisoihin olen tottakai aika paljon vielä treenannut, ennenkuin yhtenä sunnuntaina tuli vähän takapakkia vastaan. Nimittäin polveni kipeytyi ihan kiitettävästi edellispäivän harjoituksesta, ja oli sunnuntaina aikas kipeä. No, ei siinä mitään. Muutaman lepopäivän jälkeen lenkillä polvi oli hyvä, ja viimeiset kisat menivät ihan ok. Polveen ei sattunut kisoissa, lukuunottamatta alkuverkkoja, jolloin pientä kipua oli havaittavissa.


Näiden kisojen ei pitänyt olla viimeiset, vaan tämän viikon lauantaina olisi ollut tarkoitus juosta vielä erikoispitkä. Tai oikeastaan erikoispitkälle lähteminen oli vähän siinä ja siinä, koska koin, että on ollut kauhean hyvässä juoksukunnossa. Viime viikolla kuitenkin lepäilin pari päivää, kävin yhdellä koulutunnilla, josta tulee ehkä juttua johonkin saumaan ja juoksin coopperin testin koulussa. Jos voisin jotain viime viikosta muuttaa, niin jättäisin testin kokonaan välistä, sillä tämän hetkinen tilanne oikeastaan johtuu siitä. Testi ei mennyt kovin hyvin, omasta mielestäni ainakaan. Erittäin hankalan 12 minuutin jälkeen, polvi sanoi itsensä irti. Siinä ei ollut koko juoksun aikana tuntunut mitään merkitsevää kipua, mutta testin jälkeen käveleminenkin alkoi tuntumaan jo täys mahdottomuudelta polvessa olevan kivun takia. 

Kipu ei hellittänyt yhtään, joten käytiin lääkärissä, jossa epäiltiin siinä olevan rasitusmurtuma. Maanantaina käytiin magneettikuvassa, joka vahvisti epäilyksen. Siinä on reisiluun pään rasitusmurtuma, jonka paranemiseen menee 4 kuukautta. 


Miten tämä nyt sitten liittyy ratsastukseen? No, ratsastamiset jäävät mun osaltani kolmen seuraavan viikon ajaksi, ja jos polvessa tuntuu sen jälkeen kipua, tauko jatkuu. Voitte uskoa, että kerran viikossa ratsastavalle tämä on aika kova pala. Onneksi hevostelemaan pystyy myös kärryjen kanssa ja ihan vaan hengailemalla tallilla. Tämä tuleva tauko on kuitenkin hieman huono blogin kannalta, sillä tämän hetkiset postaukseni painottuvat lähinnä niihin ratsastustunteihin. Tällä hetkellä mulla on muutama postaus suunnitteilla, liittyen viimeisiin ratsastustunteihin, ja toki yritän keksiä jotain kirjoitettavaa, jos sellaista saan aikaiseksi. 

~ Amppa

tiistai 4. lokakuuta 2016

Koulukisoissa Kullaalla 2.10

Koulukisoissa taas vaihteeksi, tällä kertaa tosin kahdessa luokassa.


Lauantain Lavian kisat peruuntuivat, joten mehän lähdettiin Kullaalle kisoihin - luokkina tosiaan sen Helpon Ceen lisäksi myös Helppo B. Ohjelmat olivat Helppo C:2 2000 ja K.N. Special, joka aiheutti ratsastajalle huomattavasti vähemmän paniikkia, kuin Lavian B-merkin kouluohjelma, jossa oli keskilaukat, väistöt sun muut. Tosiaan, näihin kisoihin ehdittiin ohjelmia treenaamaan - ja ratatreenien jälkeen mä olin sitä mieltä, että ei kannata edes lähteä hakemaan kahta nipinnapin läpi- tulosta, mutta kuitenkin päädyttiin kisoihin lähtemään.

Verkkaamassa oltiin kerrankin todella hyvissä ajoin - ehdittiin vähän kävelemään ja säätämään ravissa aika paljonkin. Laukkaa otin yhden noston molempiin suuntiin, koska se toimi ja pidätteet menivät ihan kohtuullisesti läpi. Kentällä saatiinkin tosi kivoja pätkiä, vaikka itse roikuinkin ehkä ohjissa turhan passiivisena, jolloin Lehmä aukoi suutaan ja jännittyi.


Maneesissa iski pieni paniikki - kai mä muistan ohjelman? Aitojen sisällä piti pyöriä vielä sen verran kauan, kun edellisen paperia kirjoitettiin ja sen kanssa kai jotain sählättiin, että kolmeen kertaan teki mieli kysyä, että vihellettiinkö vai oliko se vaan meidän natiseva satulavyö... :D Lopulta kuitenkin päästiin aloittamaan rata, joka meni muutamaa tyhmää virhettä lukuunottamatta ihan hyvin - itse säädin vasemman laukan nostossa, jolloin meinattiin nostaa oikea laukka ja pienen korjailun jälkeen vasen laukka tuli myöhässä, ja toisen keskiravilävistäjän keskellä esitettiin myös laukkaa. Näiden jälkeenkin keräsin vielä itseni(!) ja ratsastin ohjelman loppuun saakka, saaden prosentit 65,0%.


Numerot vaihtelivat siellä 4,5 (vasemman laukan nosto) ja 8 (keskiympyrä vasemmassa laukassa ja suunnanmuutos oikeassa laukassa) välillä. Alapisteissä oikeiden teiden seuraaminen oli 7 (vaikka mustahan tuntui, ettei tehty koko radan aikana yhtäkään hyvää kulmaa), ratsastajan vaikutus hevoseen 6 ja asento, istunta ja apujenkäyttö 6,5. Kommentteina oli vielä, että "Kokonaisuutena vallan onnistunut suoritus! Vielä taivutat ja voit myös alkaa lisäämään energiaa!", eli ihan metsään ei ekalla radalla menty. Tuloksissa oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita, eli 5/15, mikä ei sekään ollut lainkaan huonosti.




Kun oltiin verkkaamassa seuraavaan luokkaan, tapahtui jotain ja se sama nilkka, jonka mä melkein toivoin jo alkaneen parantumaan, päätti, ettei ole mun kaveri. Sattui, paljon. Täysin vakavissani mietin, kannattaako sitä rataa lähteä ratsastamaan yhdellä toimivalla jalalla, mutta kyllä mä sitten lähdin, ja onneksi lähdinkin, koska oikean voltin sähläämistä (laukka-käynti-ravi) lukuunottamatta rata oli ihan tasainen ja kohtuullisen jees. Prosentteja oli 57,4%. Pisteet olivat väliltä 4,5 (se oikea voltti) - 6,5 (ensimmäinen halkaisija & alkutervehdys, lävistäjä, jossa tuli kolme askelta käyntiä ja vasen laukkaympyrä). Vaikka pisteet ja prosentit eivät kovin mahtavat olleetkaan, kommenteista tuli kuitenkin hyvä mieli; "Hevonen saisi liikkua rennommin ja rehellisemmin läpi koko vartalonsa. Sinulla on oikea ajatus hevosen tasapainottamisesta ja ratsastat keskittyneesti!"




Tiivistettynä siis oli oikeinkin hyvä kisapäivä - saatiin meidän toinen H:Bn rata alle ja H:Cn prosentit parani taas viime kerrasta, vaikka olihan tuomari eri, mutta suunta on selvästi oikea. Kaiken kaikkiaan siis tyytyväinen ja ylpeä ratsastaja, saatiin kuitenkin taas lisää kisakokemusta ja Natan lastaamiset sun muut menivät taas hyvin - tuo "lastausongelma" oli alkukaudesta yksi syy, miksi kisoihin lähteminen jännitti paljon enemmän, kuin nykyään, kun alkaa jännittää vasta kisapaikalla. Nyt mä en vaan osaa sanoa enää muuta, kuin että vaikka ei varsinkaan jälkimmäisellä radalla ihan parasta mahdollista ratsastusta itsestä irronnut, mä olen tyytyväinen.

~ Oona

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Marita Tevalin valmennus 28.9

Ekaa kertaa pitkään aikaan jonkun muun, kuin Annen valkussa.



Tästä mun on yksinkertaisesti pakko tulla hehkuttamaan tännekin. Tehtiin samaa väistötehtävää tunti, mutta se, miten hyvin sain Natan avuille, oli oikeasti aika hämmentävää. Ulkoavut menivät läpi, hevonen ei jännittynyt siirtymisissä kättä vasten, vähän aikaa mä sain taas fiilistellä siinä kuplassa, jossa asiat onnistuivat oikeasti. Perjantaina nimittäin ratatreeneissä ei onnistunut oikein mikään. En saanut Nataa ratsastettua kulmiin / taipumaan ja tahdin kanssa oli älyttömästi hakemista, vaikka keskiviikkona Maskun valkussa nimenomaan tahdista ja siihen vaikuttamisesta sain eri tavalla kiinni, jolloin saatiin hyviäkin pätkiä.

Maskun valkussa tosiaan tehtiin väistöjä kulmasta keskihalkaisijalle ja sen jälkeen voltti, jonka jälkeen jatkettiin keskihalkaisijaa loppuun. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, mä tein lähinnä käynnissä, koska ravissa alettiin molemmat sähläämään turhaan. Oikeassa kierroksessa (=väistö tuli vasemmalta oikealle) onnistui paremmin, toiseen suuntaan Nata jännittyi enemmän kun mä jäin roikkumaan ohjiin.


Ravissa sain hyvin kiinni tahdista ja siihen, miten siihen kuuluisi vaikuttaa. Vähän ärsytti, kun seuraavalla ratsastuskerralla tästä hyvästä fiiliksestä ei ollut tietoakaan. Valmennuksessa sain Natan kuitenkin hyvin rennoksi ja pyöreäksi, kun se samalla liikkui hyvin omalla moottorilla eteen juoksematta mun alta pois. Pari tosi hyvää pätkää siis tuli, vaikka tietty hakemista on vielä paljon.

Laukka puolestaan oli aika jännittynyttä - joo, yleensä se onnistuu aina ravia paremmin, mutta tällä kertaa en olisi ollut niin varma. Loppuun pari ihan hyvääkin pätkää laukassa, mutta silti hevonen jäi turhan jännittyneeksi enkä mä saanut sitä ratsastettua niin hyvin, kuin olisin halunnut. Laukassa haettiin ulkoapuja läpi tekemällä pitkällä sivulla pieni, parinkymmenen sentin väistö uran sisäpuolelle, ja tämä onnistui ihan hyvin.


Loppuraveissakin piti vielä oikeasti ratsastaa, ja niissä sainkin Natasta irti varmaan koko valmennuksen parhaat pätkät, kun hevonen oikeasti liikkui tosi kivasti. Kaiken kaikkiaan siis olen tyytyväinen valkkuun ja ehdottomasti olen menossa uudestaankin.


~ Oona