tiistai 26. huhtikuuta 2016

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Ei-niin-hyvä päivä

Natalla on harvoin "tammapäiviä", ainakaan siinä mittakaavassa, että sitä huomaisi todella selvästi.
Sunnuntaina joku selvästi kuitenkin ärsytti hevosta sen verran paljon, että rentoa ravia etsittiin reilu tunti.
Ratsastajan kävely näytti lähinnä pingviinin vaappumiselta, joten ratsastuskaan ei ollut parasta mahdollista.


Aloitetaanko sillä postauksen oletettavasti vähiten kiinnostavalla osalla? Lauantaina meillä oli taekwondoleiri, jota pitämässä oli taas ulkopuolinen valmentaja poikiensa kanssa, ja pakko sanoa, että kun kolme ja puoli tuntia potki ja hyppi ihan täysillä (kaksi lajitreeniä ja punttisali), niin kyllähän sen jälkeen väsytti. Potkuja tehtiin paljon ja korkealle, ja pakko myöntää, että itsekin vähän yllätyin omasta venymisestä mm. muutamiin pään korkeuteen tehtyihin potkuihin. Väsynyt, mutta onnellinen ja motivoitunut kuvaa parhaiten mun lauantaita. Hevosen selkään en silloin kyennyt nousemaan, joten sunnuntaina lähinnä pakottauduin satulaan, siitäkin huolimatta, että Nata oli jo kuntoon laittaessa normaalia... Kiukkuisempi?

Sunnuntaina tosiaan hevosen selkään päästyäni olin aika varma, että mitään rankkaa ei tulla tekemään, sillä Nata ei missään nimessä ollut parhaimmillaan, enkä itse pystynyt tekemään juuri mitään niin hyvin, kuin olisin periaatteessa pystynyt ilman sitä jumalatonta lihaskipua. Alkuun raveissa Nata juoksi alta kuin höyryveturi ja jouduin muutaman kerran ottamaan sen ihan pysähdykseen asti kiinni, kun pidäte ei yksinkertaisesti mennyt läpi.


Kun ravissa päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta ja tahdista, ainakin suunnilleen, nostin laukan. Tätä riittää ehkä kuvaamaan, että ei mennyt ihan putkeen - vuorotellen hevonen laahusti ja siirtyi raviin ja vastaavasti taas lähti kiikuttamaan pitkin kenttää. Muutaman ei-niin-nätin pysähdyksen jälkeen sain Natan vähän paremmin kuuntelemaan pidätettä laukassakin, jolloin saatiin muutama kohtuullisen hallittu laukkapätkäkin. Oikeaan kierrokseen laukka oli jännittyneempää, mutta vasempaan tuli muutama ihan kivakin pätkä.

Laukkojen jälkeen vaan ravailtiin sekä harjoitusravissa että kevyessä ravissa ympäri kenttää tehden välillä ympyröitä. Nata ravasi vähän alkua paremmin, mutta oli tosi jännittynyt enkä saanut sitä asetettua tai taivutettua ensin kovinkaan hyvin. Vähitellen hevonen rentoutui enemmän, ja aikalailla heti, kun Nata pysyi pidempään rentona, jäin kävelemään. Aika kauan kuitenkin jumpattiin ravissakin, jotta saatiin yhään siedettäviä pätkiä.


Pitkällä ohjalla kävelyiden kanssa sain kulutettua reilun tunnin siihen, että yritin jumpata Nataa rennoksi kaikissa kolmessa askellajissa. Laukassa aika huonolla menestyksellä, ravissa vasta loppua kohden onnistuen ja käynnissä ihan kohtuullisesti. Loppuverkassa Nata lähti ravaamaan aika kivastikin, mutta noissa kuvissa vaan ärsyttää tuo sisäohjassa roikkuminen. Ei ollut oma paras päivä, ja varmaan osittain tiedostamatta jäin sitten roikkumaan ohjaan, kun oma kehonhallinta ei ihan toiminut normaalisti. Tavallaan ei mua edes harmita, huonoja päiviäkin saa olla ja lauantaina oli niin superhyvä taekwondoleiri, että kyllä saa vähän tuntuakin lihaksissa. Nyt vaan pitäisi sen verran palautua maanantaihin mennessä, että estetunti ja kevyt istunta ei olisi ihan täyttä tuskaa... :D

Taekwondoon liittyen mulla saattaa olla ensi viikolla enemmänkin kerrottavaa, nyt en mene varmaksi sanomaan mitään vielä. Nyt treenataan, mietitään, ihmetellään, treenataan lisää ja mietitään vielä vähän. Ratsastus on tietenkin mulle se tärkein laji, mutta motivaatiota taekwondoonkin olisi periaatteessa jopa vähän liikaa - miten mä olen onnistunut löytämään kaksi liian kivaa lajia...? :D


~ Omppu

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kun vaan onnistuu

Kaikki raivostuttaa niin paljon, että jo alkuverkassa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja hautautua maan alle. Mielellään mahdollisimman syvälle sinne.
Sitten tapahtuu jotain, ja yhtäkkiä hevonen toimiikin älyttömän hyvin.

Perjantaina meillä oli tosiaan taas koulutunti, onneksi, sillä viime kerrasta oli ehtinyt venähtää jo pari viikkoa. Nyt kenttä oli huomattavasti paremmassa kunnossa, ja päästiinkin tekemään ihan järkevää tehtävääkin, eikä vain väistelemään vesilammikoita, joita ei itseasiassa ollut lainkaan. Alkuun tosiaan sellainen toteamus, että oma päivä ei ollut ihan paras mahdollinen muutenkaan, joten vähän keitti yli jo valmiiksi, kun nousin hevosen selkään. Verkka tuntui alkuun aivan jäätävältä, mutta jossain vaiheessa homma alkoi tuntui huomattavasti järkevämmältä.


Verkan jälkeen lähdettiin tekemään tehtävää, jossa siis tosiaan ratsastettiin n. puolikkaalla kentällä, ratsastaen "keskihalkaisijaa" pitkin ja kääntyen vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Vaikka tämä kuulostaa todella yksinkertaiselta, tehtävän toteuttaminen oli kohtuullisen hankalaa. Suorilla jäin jännittämään omia käsiäni liian ylös (Koskakohan mä olen näin alkanut ratsastamaan? Mullehan on aina huomauteltu liian alhaalla olevista käsistä), enkä saanut Nataa asettumaan ja taipumaan kunnolla. Pää ehkä kääntyi, muttei tämä asetusta ollut lähelläkään. Videot ovat tällä kertaa tosiaan erikseen lyhyissä pätkissä, enkä muuten tiedä, mitä niiden laadulle tapahtui, kun latasin ne YouTubeen. 



Kun tämä onnistui, tehtävään lisättiin ympyrä. Aika nopeasti sain ympyrälläkin Natan asettumaan tosi kivasti varsinkin vasempaan kierroseen, ja saatiinkin pari aika kivaa ympyrää ravissa. Harjoitusravissa sain tietysti taas tehdä ihan kohtuullisesti töitä istumisen kanssa, mutta jollain tavalla ravikin tuntui tosi hyvältä. Tehtävässä raviin löytyi aika kiva tahtikin, kun Nata kuitenkin ravasi eteenpäin, muttei juossut mun alta.



Tämän jälkeen ensin piti tehdä saman tehtävän ympyrät laukassa, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin laukkaamaan isolle ympyrälle hakien laukkaan rentoutta. Ja pakko myöntää, että kyllähän se onnistuikin ihan kivasti. Nata laukkasi tosi kivaa laukkaa, rentona muttei vetelänä ja laski päätään alas ja rentoutui vielä enemmän, kun myötäsin sisäohjasta. Oikeaan kierrokseen laukka oli tosi paljon normaalia parempaa, vasempaan kierrokseen puolestaan meni vielä oikeaakin paremmin. Se nyt on meidän vahvempi suunta muutenkin, mutta silti, ei meillä todellakaan suju aina lähellekään noin hyvin.



Kun laukka saatiin sujumaan molempiin suuntiin rentona, jäinkin loppuverkkailemaan. Nata oli tosi tyytyväisen oloinen, liikkui rennosti ja pärski. Molempiin suuntiin tuli hyviä pätkiä, mistä olinkin tosi iloinen, sillä oikeassa kierroksessa on tullut huomattavasti vähemmän sellaisia oikeasti tosi kivoja pätkiä, kuin vasemmassa. Ravi oli kaiken kaikkiaan tosi kivaa, ja musta tuntui loppuraveissa, että pystyin pitämään tuntuman jotenkin paljon normaalia tasaisempana. Muutenkin Nata liikkui tosi hyvin ja pysyi niskastaan rentona.



Kaiken kaikkiaan mä olen älyttömän tyytyväinen perjantaihin. Juteltiin siitä, miten nyt on mennyt ja miten paljon rennompana Nata menee nykyään, kuin vaikka pari kuukautta sitten (Nata on ollut mulla nyt aika tarkkaan neljä kuukautta, meneepä aika nopeasti). Tässä vaiheessa mä olen itse tosi tyytyväinen siihen, että alkuun tehtiin asioita tosi rauhassa, ensimmäiset viikot vaan käveltiin maasta- ja selästä käsin, sitten kun päästiin ravaamaan, opeteltiin hakemaan raviin järkevä tahti. Ensimmäiset laukat nyt vaan laukattiin edes ilman mitään varsinaista tehtävää tms, ensimmäiset hypyt otettiin hevosen oltua minun kolmisen kuukautta. Mikään kiire ei ole ollut mihinkään, eikä ole tulevaisuudessakaan. Tuo loppuravivideopätkä kertoo aika paljon - hevosta ei ole pakotettu mihinkään, vaan se liikkuu oikeasti rentona.

Videoista kiitos Sannille! :)


~ Omppu

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kahden ratsun päivä

Torstaina pari viikkoa sitten sateisesta alkupäivästä huolimatta lähdettiin Lauran kanssa liikuttelemaan Pontsoa ja Ringoa. Joo, oli torstai ja mulla olisi normaalisti ollut ratsastustunti, mutta koska Cruisessa oli muuta toimintaa, tunnit oli peruutettu. Mikä oliskaan ollut parempi vaihtoehto kuin mennä liikuttelemaan heppoja?:)

Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa, kun mentiin kentälle, mutta koska sinne oli jo valmiiksi kannettu kaksi estettä, päätettiin hieman hyppiä. Kentällä oli aluksi oikeastaan tosi paljon porukkaa, mutta yritin silti parhaani mukaan löytää tilaa tekemisilleni, eli ravi siirtymisille, pysähdyksille, volteille, temponmuunnoksille yms. Pontso tuntui ihan hyvältä. Ei mitenkään erityisen wow -fiilistä tuovalta, mutta ei ihan kamalaltakaan. Hevonen oli hyvin menossa mukana ja ratsastaja jaksoi keskittyä sen verran mitä pystyi tekemiseen.

Kun kenttä sitten viimein vähän tyhjeni, verryttelin hevosta hieman laukassa, lähdettiin ottamaan muutamat hypyt kahdelle matalalle ristikolle (n. 30-40cm). Laukka kyllä nousi ihan hyvin, mutta ei oikein lähtenyt rullaamaan, jolloin tempo oli vähän hidas. Hypyt kuitenkin onnistuivat ihan ok omasta sukelluksesta huolimatta.





Ringolla oli torstaina aika huono päivä, joka näkyi kiukutteluna ja testailuna. Koska Laura jalkansa reväyttäneenä ei jaksanut vääntää Ringon kanssa, suoritettiin noin puolessa välissä ratsun vaihto parin onnistuneen esteiden ylityksen jälkeen. En muista todellakaan, milloin olisin viimeksi Ringolla ratsastanut, mutta ensimmäisenä mieleen tuli, että poni on laihtunut! Tynnyrimäinen maha oli kaventunut huomattavasti ja sen huomasi selkään selvästi. Ringohan on tunnetusti laiskan puoleinen otus - tai pikemminkin testaava. Poni pisti heti alusta alkaen mutkin koville takapään heilauttelujen ja jumittamisen kanssa, mutta pikkuhiljaa saatiin enemmän liikettä niveliin.

Ravi alkoi monen kymmenen minuutin jälkeen tuntumaan jo ihan kivalta. Ringo todellakin liikkui, eikä laahustanut ja saatiin maisematkin hieman vaihtumaan. Kun ravi kerran tuntui olevan hyppysissä, siirryin ratsastamaan laukkaa. Laukannostoissa ei sinäänsä ollut mitään ongelmia - Ringo oli välillä ihan itsekkin tarjoamassa sitä! Enemmän ongelmia oli saada laukka rullaamaan, mutta kyllä sekin sieltä pikku hiljaa lähti kulkemaan. Ringonkin kanssa otin muutaman kerran pikkuhypyt ristikoille. Hypyt onnistuivat myös ihan hyvin (tietenkin mulla on istunnan kanssa vielä PALJON petrattavaa...). Toinen esteistä nostettiin parin onnistuneen pompun jälkeen pystyksi ja tultiin tällekkin pari pomppua vaihtelevin menestyksin. Puomin kolinaltakaan ei vältytty, mutta alle tuli edes yksi suhteellisen hyvä hyppy.


Videolta näkyy selvästi mun surkea tatsi tähän hyppäämiseen... Ehkä mäkin vielä joskus opin... 
Musiikin taustalla kuuluu kivasti Lauran äänet, toivottavasti ei haittaa :)

Loppuverkassa Ringo alkoikin jo sitten tuntumaan todella kivalta. Poni alkoi selvästi rentoutumaan ja venyttämään itseään eteen ja alas. Tämä oli hyvinkin positiivista ja oli kiva jäähdytellä rentoa omalla moottorilla liikkuvaa ponia :)

Tähän loppuun vielä erittäin loistava laatuinen puhelinkuva. Toivottavasti joku kerta tännekkin saataisiin ihan kameralaatuisia kuvia munkin postauksiini..

Sekavan selostuksen lyhyenä tiivistelmänä ratsastelin pari viikkoa sitten torstaina vähän molemmilla hevosilla, Ringolla ja Pontsolla. Molempien kanssa meni itse asiassa ihan hyvin. Tästä on taas hyvä lähteä jatkamaan ja ehkä ratsastelemaan Ringollakin useammin.

~ Amppa

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Laukanvaihtoyrityksiä

Maanantain estetunnilla pysyteltiin ristikoissa, mutta se ei todellakaan tarkoittanut missään nimessä helppoa tehtävää - päin vastoin, sillä nyt päästiin jumppaamaan laukanvaihtojen parissa.
Me suoritettiin Natan kanssa mm. melko tyylikäs sukellus, kun piti tehdä laukanvaihto esteen päällä, ja tämän seurauksena rapsuttelin puomin keltaista maalia irti suojista tunnin jälkeen... :D


Riittääkö tämä todistamaan, että mä en yksinkertaisesti
osaa piirtää? :D  Tätä tehtävää tosiaan tehtiin molempiin
suuntiin, mutta idean ehkä ymmärtää tästä.
Maanantaina tosiaan oli vuorossa estetunti, jota ehkä kuvaa parhaiten sana "puomijumppa". Tehtävä oli tiivistettynä kolme estettä, joista kahden päällä piti tehdä laukanvaihto. Voi kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta sitä sei ei todellakaan ollut - Nata vaihtaa laukat kyllä itsekin radalla, mutta mähän en ole tehnyt laukanvaihtoja edes esteen päällä kuin ehkä suunnilleen kaksi kertaa aikaisemmin, joten kyllähän tuossa tehtävässä tekemistä riitti.


Ensin tultiin vain puolet tuosta tehtävästä, eli pitkällä sivulla uran sisäpuolella oleva ristikko ja sen jälkeen joko ristikko tai lihalaatikkopysty (riippui siis tehtävän aloitussuunnasta, kumpi tultiin). Laukanvaihdot eivät onnistuneet mitenkään erikoisen hyvin, aika usein varsinkin vasemmasta oikeaan vaihdettaessa (ristikolla) Nata jäi ristilaukalle, ja ensimmäinen yritys lihalaatikkopystyllä päättyi siihen, että mä päädyin leikkimään kärpästä tuulilasissa äärimmäisen tyylikkään sukelluksen jälkeen. Oikeasta vasempaan vaihdot ovat Natalle ilmeisesti muutenkin helpompia, ja muistaakseni niin päin saatiinkin pari ihan onnistunutta laukanvaihtoa esteen päällä.


Nata oli aika rauhallinen koko tunnin, ja sainkin pari kertaa vähän pyytää sitä pohkeella eteenpäinkin. Viikonloppu ei varmasti ollut ihan kevyin mahdollinen, mutta en silti lainkaan kadu sunnuntain väistöjumppaa, sillä vaikka kummallekin tuli silloinkin hiki, Nata tuntui tosi kivalta maanantaina. Muutenkin maanantaina ihan perusavut tuntuivat menevän paljon paremmin läpi, kuin esimerkiksi viikkoa tai kahta aiemmin. Olin siis tosi iloinen siitä, että estekorkeudet pysyivät siellä ristikoissa ja kavaleteissa, sillä nyt koko tunnin mulla pysyi aika rennon luottavainen olo siihen, mitä oltiin tekemässä, eikä esteitä tarvinnut korkeuden puolesta jännittää.


Kun tultiin koko tehtävä pariin kertaan, Nata pysyi edelleen sen verran hyvin mun avuilla, että sain sen hidastettua raviin ja vaihdettua laukan ravin kautta aika hyvinkin. "Hypyt" olivat sen ensimmäisen lihalaatikkosyöksylaskun jälkeen ihan kohtuullisen hyviä, selkä mulla oli näköjään vähän turhan notkolla, mutta se nyt on ollut ongelmana muutenkin, että en saa alaselkää kunnolla pyöreäksi. Maanantaina mun piti keskittyä aika paljon käsiin ja siihen, etten jää yhtään kiinni sisäohjaan, mikä oli yllättävän hankalaa. Muutama ihan kivakin pätkä saatiin, kun myötäsin sisäohjasta ja Nata rentoutui heti.


Tiivistettynä olen siis tosi tyytyväinen koko tuntiin, vaikka varsinkin vasemmasta oikeaan laukanvaihdot jäivätkin sinne yrityksen tasolle. Nata toimi kuitenkin tosi kivasti ja olin ihan tyytyväinen siihen, miten pystyin itse rentoutumaan esteiden välissä, jolloin hevonenkin rentoutui heti tosi paljon. Ylipäätään tunti meni tosi kivasti ja olen tyytyväinen, mutta pakko myöntää, että nyt kun pariin viikkoon en ole ollut koulutunnilla, kyllä mä sitä keskiviikon koulutuntia odottelen jo ihan kohtuullisen paljon... :D


~  Omppu

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Väistöjumppailua

Sunnuntaina mun piti ratsastaa Nata tosi kevyesti, sillä lauantain kisat aivan varmasti väsyttivät hevosta vielä.
Mahdollisesti saatoin unohtaa, että viime kerrasta, kun tehtiin ihan perusjuttuja, oli suunnilleen viikko, joten oikeastaan mikään ei toiminut kovin hyvin.


Sunnuntai tosiaan oli taas se kisojen jälkeinen päivä, jolloin joko kaikki menee putkeen tai sitten ei mikään. Alkuun Natan ratsastus tuntui tuolta jälkimmäiseltä - ihan sama mitä tein, homma tuntui leviävän käsiin. Asetukset, taivutukset tai siirtymiset eivät onnistuneet, ravi oli kiireistä eikä muutenkaan mitään parasta mahdollista ja laukassa hevonen lähti, kuin telkkä pöntöstä. Jarrutusmatka oli lähempänä kierrosta kentän ympäri, kuin sitä muutamaa askelta, mitä se on parhaimmillaan ollut. Tässä vaiheessa teki mieli hakata päätä seinään.

Lähdin kuitenkin yrittämään jonkunlaista väistötehtävää, sillä halusin saada Natan jumppailtua mahdollisimman hyvin. Tein väistöjä molemmille pitkille sivuille, uralle ja pois uralta. Alkuunhan tämä ei tietenkään onnistunut, sillä en saanut pohkeita yhtään läpi. Pidätteetkään eivät toimineet kovin hyvin, joten edellytykset väistöjen tekemiselle eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset. Halusin kuitenkin, että tällä kertaa tulee tehtyä muutakin, kuin ympyröitä, joten jatkoin väistöjen tekemistä, vaikkei alku sujunutkaan kovin hyvin.


Muutaman toiston jälkeen Nata alkoi kuuntelemaan pohjetta selvästi paremmin, ja sain sen myös astumaan käynnissä vähän ristiin myös hankalampaan suuntaan. Aloin ottaa väistöpätkien väliin ravissa voltteja, jotta sain Nataa asettumaan ja taipumaan paremmin. Alkuun ongelmana oli se, että varsinkin vasemmalle hevonen taipui pelkästään kaulastaan, oikealle puolestaan sain pyytää melko paljon. Vähitellen tämäkin parantui, ja myös raviaskel ihan yleisesti lähti paranemaan letkeämmäksi ja hevonen rentoutui.

Loppuun tein vielä pari raviväistöä molempiin suuntiin, ja yllätyksekseni mulle hankalampaan suuntaan saatiin paljon parempia väistöpätkiä, kuin helpompaan. Raviväistöt menivät muutenkin tosi hyvin! Alkuun mentiin vinossa ihan jokaiseen mahdolliseen suuntaan, mutta loppua kohden hevonen suoristui ja väistöt sekä käynnissä että ravissa helpottuivat, vaikka mun oma ratsastus ei ehkä ollut parasta mahdollista. Olin kuitenkin siihen tyytyväinen, että alun jännittymisestä yms. huolimatta tekeminen parani loppua kohden ihan huomattavasti. 



Nata myös rentoutui pätkittäin käynnissä tosi kivaksi. Ravissa puolestaan hevonen ei jaksanut liikkua ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mikä nyt toisaalta oli ihan ymmmärrettävääkin, ja siksi teinkin raviväistöjä vain pari toistoa per suunta. Vaikka liikutuksesta tulikin suunniteltua rankempi, oli kyllä hienoa huomata, miten tyytyväisenä Nata pärski loppukäynneissä ja miten itsellekin tuli hyvä mieli siitä, että vaikka päivä ei ollut paras mahdollinen kummallakaan, pätkittäin sujui silti tosi kivasti.

Sellainen oli siis meidän sunnuntai. Kaiken kaikkiaan olen taas tosi tyytyväinen ratsastukseen, vaikka alku ei sujunutkaan kovin hyvin. Pakko myöntää, että mun käsitys "hyvästä" ja "huonosta" päivästä on muuttunut nyt viimeisen puolen vuoden aikana ihan huomattavasti - huono päivä ei nimittäin tarkoita enää sitä, että mistään ei tulisi mitään. Vaikka alkuun niin olisikin, kuten tänään oli, joskus huonoinakin päivinä loppujen lopuksi voidaan saada jopa hyviä pätkiä. Vai onko se silloin sittenkään huono päivä? Tätäkin voisi pohtia ihan loputtomasti... :D


~ Omppu

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Estekisat Luvialla 16.4

Ratsastaja saattaa tarvita tukiopetusta matikassa, mutta muuten selvittiin molemmat radat ihan kunnialla :D




Lauantaina lähdettiin oikeastaan vähän extempore Luvialle estekisoihin hyppäämään 40cm ja 60cm luokat. Etukäteen mua jännitti tosi paljon, sillä viimeksi kun lähdettiin kisoihin, niitä teknisiä ongelmia riitti - ihan alkaen siitä, että auton rengas levisi pikatielle. Tällä kertaa kisapaikalle päästiin kuitenkin hyvin, ja päivä sujui muutenkin paljon paremmin.


Verkkailtiin ulkokentällä, jonka jälkeen mentiin verkkaryhmissä maneesiin. Nata oli aika reipas jo kentällä, ja maneesissa keskityin näyttämään sille paikan ja ottamaan verkkahyppyjä vain sen verran, että sain hyvät hypyt molempiin suuntiin. Pienemmän luokan verkassa tämä tarkoitti yhtä hyppyä molempiin suuntiin. Olinkin meidän verkkaryhmän ensimmäinen lähtijä, joten kauaa ei verkan jälkeen tarvinnut odotella ennen radan aloittamista. Rata menikin aika tasaisen hyvin siihen kutosesteelle saakka, jonka jälkeen tuli pieni jäätyminen (tästäkin selvittiin, matka jatkui eikä tämä vaikuttanut tulokseen, koska kyseessä ei ollut aikaluokka, leikkasin videolta tuon nyt kuitenkin pois). Seiska ja kasi taas hyvin, ja maalissa oltiin hengissä.



Kuudenkympin verkka ei mennyt kovinkaan hyvin, itse tein aika paljon tyhmiä mokia enkä ratsastanut läheskään niin hyvin, kuin olisin voinut. Loppuun sain yhden verkkahypyn, johon olin itse tyytyväinen, ja tämän jälkeen melko pian päästiinkin itse radalle. Perusrata (1-8) menikin tosi hyvin, mutta mä taisin olla sitä mieltä, että numeron 9 jälkeen tulee 11, joten melko mielenkiintoisen kiemuran seurauksena me hypättiin vielä yksi ylimääräinen este (yritin siis kääntää ympyrälle, mutta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä). No, ei siinä mitään, sain luvan ratsastaa uusinnan loppuun ja ihan kivastihan tuo loppu sitten meni taas (videolta leikkasin tuon ylimääräsen sähläämisen pois, ihan vaan jo siksikin, että se kesti suunnilleen puolet koko videosta).


40cm luokasta saatiin siis hyvä rata ilman virhepisteitä ja 60cm luokasta kiitos ratsastajan mahtavan muistin 0vp/hyl, mutta eipä tuo hirveästi kuitenkaan fiilistä laskenut, kun päästiin kuitenkin hyppäämään meidän ekat kisat. Nata meni superhyvin, ensi kerralla vaan opettelen radan huolellisemmin ja muistan, että ysin jälkeen tule kymppi... :D Tänään osasin kuitenkin heti jo nauraa tuolle, eipä tämä nyt niin vakavaa touhua ole. Matikan tukiopetukseen siis mars! :D


~ Omppu

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tyytyväinen

Mulla on maailman paras hevonen.


Kun mä sain Natan, kaikki tuntui ihan älyttömän vaikealta, myös ratsastaminen. En osannut istua Natan harjoitusravissa, ensimmäiset laukat joulun jälkeen olivat kaikkea muuta kuin hallittuja, keventäminen tuntui vaikealta ja käynti oli jännittynyttä tikitystä. Ilman satulaa menemisestä ei edes puhuttu, ilman jalustimiakaan en ensimmäiseen 2-3 kuukauteen suostunut menemään. Jossain vaiheessa maaliskuuta menin Natalla ensimmäisen kerran ilman satulaa, ja hevonenhan toimi ihan kivasti, vaikka mun oma tasapaino heitteli tosi paljon. Nyt sunnuntaina menin Natalla taas ilman satulaa - me pystyttiin ravaamaan, laukkaamaan ja tekemään jonkunlaisia helppoja tehtäviäkin käynnissä ja ravissa, ja kaikki tuntui onnistuvan ihan älyttömän hyvin. Se oli ihan sanoinkuvailematon fiilis, kun hevonen oli rento enkä itse pomppinut ihan niin hallitsemattomasti kuin aikaisemmin, sillä mä en muistaakseni meinannut pudota koko ratsastuksen aikana varmaan kertaakaan.


Käynnissäkin löytyy jo pikku hiljaa rennompia pätkiä, ei nyt mitään huippurentoa, mutta on sekin jo ihan huomattavasti parempaa, kuin tammikuussa, kun me tuijoteltiin toisiamme suunnilleen yläkautta silmiin. Nykyään saan Natan suunnilleen asettumaan molempiin suuntiin, myös oikeaan, kun taas tammikuussa... No, ehkä en vaan kommentoi. Ravissa puolestaan kehitystä on tapahtunut ihan kaikessa mahdollisessa alkaen tahdista ja temposta päättyen mun jalkojen ja käsien asentoon. Laukka puolestaan vaan tuntuu paljon paremmalta - ehkä joustan enemmän oikein nyt, kun työtä on tehty enemmänkin ravissa ja olen joutunut oikeasti ottamaan tukea sieltä omasta keskivartalosta samalla joustaen kuitenkin liikkeen mukana.


Vaikka sunnuntaina ei kisojen jälkeisen päivän kunniaksi jaksettu tehdä juuri mitään järkevää ja päädyttiin menemään ilman satulaa, halusin silti julkaista nämä kuvat, koska Nata liikkui ihan superkivasti. Jotenkin tuntui kovin ihmeelliseltä, kun se liikkui kuitenkin perjantaina ihan kohtuullisesti, lauantaina tosi kivasti ja sunnuntaina vielä niin hyvin, kun yleensä selvästi muita
parempia päiviä on ehdottomasti maksimissaan kaksi peräkkäin, yleensä ei niinkään montaa. Jotenkin nyt tuo ilman satulaa meneminen tuntuu tosi kivalta, ehkä sitä pitäisi nyt alkaa harrastaa useamminkin, kuin sen kerran kuukaudessa...


Tiivistettynä me tehtiin ympyröitä, kiemuroita ja väistöjä. Nata toimi tosi hyvin, saatiin ihan superkivoja pätkiä ja ylipäätään mulla oli koko ajan sellainen tunne, että hevonen kuuntelee, mitä yritän pyytää. Oikea kierros on jonkun verran huonompi, joten siihen suuntaan asetuksen ja taivutuksen kanssa saa tehdä huomattavasti enemmän töitä. Loppua kohden saatiin oikeallekin ihan kivoja pätkiä, vaikkei kuitenkaan yhtä hyviä, kuin vasemmalle.

Kaiken kaikkiaan mä olen tosi tyytyväinen. Oli varmasti kyllä yksi onnistuneimmista ratsastuksista Natalla, ja kaikkein parastahan tässä on se, että mä olin käytännössä omalla epämukavuusalueellani koko ajan, kun ei ollut sitä satulan ja jalustinten antamaa tukea ja turvaa, vaan se tuki piti oikeasti ottaa omista vatsalihaksista. Katsotaan, jos mä joskus kehtaisin laittaa niitä meidän ekoja harjoitusravivideopätkiäkin johonkin videokoosteeseen, niin siitä mahdollisesti näkisi sen eron meidän harjoitusravissa alkuvuodesta (viime syksyltäkin saattaa itseasiassa löytyä jotain videopätkiä) ja meidän harjoitusravissa nyt... :D Videot eivät suostuneet toimimaan tällä kertaa, joten tähän postaukseen se videokooste ei vielä tullutkaan.

~ Omppu

torstai 14. huhtikuuta 2016

Pitkästä aikaa kouluradalla [kisat 9.4]

(c) äiti
Vaikka blogissa olenkin asian jättänyt kertomatta, koko kisoja edeltävä viikko meni lähes hysteerisesti panikoidessa. Matkalla kisoihin saatiin pysähtyä vaihtamaan autoon rengasta ja mä olin lähes hysteerinen koko matkan, mutta loppujen lopuksi perille selvittiin hengissä. "No nyt teillä menee sitten rata hyvin, kun mikään muu ei oo tänä aamuna menny", Totesi eräs kaverini, ja itse asiassa hän oli aika lailla oikeassa.

(c) Viivi Kuntanen
Itse asiassa meidänhän piti mennä jo LuSarin koulukisoihin maaliskuun puolessavälissä, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen, että peruin oman lähtöni ja olin koko päivän talkoissa, sillä kisoihin ei oltu päästy harjoittelemaan juuri yhtään. Tällä kertaa varsinainen radan harjoittelu jäi yhteen tuntiin, jolloin ratsastin radan kerran läpi asenteella "suunnilleen sinnepäin", ja ennen kisoja Natalla oli alla kaksi kevyempää viikkoa (ihan vain, koska Suomen kevät). Perjantaina sain sentään Natan ratsastettua ihan kohtuullisen hyvin, muuten lauantain koulukisat olisivat menneet ihan varmasti penkin alle.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi
Aamulla olin tallilla seitsemän aikoihin jatkamassa perjantai-iltana kesken jäänyttä puunausoperaatiota, jonka lopputuloksena mulla oli vähän ennen kahdeksaa kiiltävä ja sykeröity hevonen. Mun valmentaja ja yksi meidn tiimiläinen tulivat kahdeksan aikoihin tallille ja lastasivat Natan, ja tosi hyvissä ajoin päästiinkin lähtemään. Oltaisiin oltu kisapaikalla tosi paljon etuajassa, mutta autosta levisi rengas puoleenväliin matkaa, joten eiköhän sitä sitten pitänyt alkaa pikatien varressa vaihtamaan. Tästäkin selvittiin, ja matka kohti Zilpaa ja PRRC:n koulukisoja jatkui.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi
Paikalle päästiin, ja kyllähän se jännitys oli aika käsinkosketeltava. Laiteltiin Nata kuntoon ja lähdin verkkaamaan. Mua oikeasti harmittaa aika paljon, ettei äiti kuvannut meidän verkkaa juuri lainkaan, sillä Nata liikkui aika kivasti pätkittäin. Enemmän mun piti hidastaa, kuin ratsastaa eteen, mutta toisaalta ihan hyvä niin. Verkassa jännityskin alkoi ehkä pikku hiljaa vähän hellittää, tein ihan perusjuttuja - lähinnä keventelin ja kävelin pitkällä ohjalla, vähän hain tuntumaa myös käynnissä ja otin muutaman pätkän harjoitusravia, jotta vähän hahmotin, minkä verran joudun hidastamaan ravia, että pystyn istumaan yhtään.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi
Itse rata oli tosi hyvä, vaikkakin vähän turhan jännittynyt. Laukat tuntuivat vähän kiireisiltä, mutta toisaalta molemmat nostot olivat kohtuullisen hyviä ja tiet ihan kohtuulliset, myös siirtymiset laukasta raviin onnistuivat yllättävän hyvin. Ravissa Nata oli ehkä vähän turhan jännittynyt, mutta toisaalta se ei ollut yllätys, sillä kyllähän muakin radalla jännitti ja jouduin pidättämään Nataa aika paljon, että pystyin istumaan siellä ravissa. Paremmalla pohjalla kun raviki oli luonnollisesti vähän parempaa, jolloin siellä istuminen oli vähän hankalampaa. Käynti puolestaan oli ehkä pätkittäin turhan hidasta, mutta siinä Nata oli puolestaan ihan kohtuullisen rento.



(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi
Arvostelupaperi oli parempi, kuin luulin. Odotin ehkä 58% suoritusta, mutta paperissa lukikin 61,905%, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Yksikään numero ei ollut alle kutosen, paperin paras numero oli seiska oikean laukan nostosta. Muutamasta siirtymisestä ja vasemmasta laukasta saatiin 6,5, loput kohdat olivat kutosia, myös alapisteet. Hevonen oli kuulemma symppis, laukkaosuus oli sujuvampi, ravissa jännittyi kättä vasten, saisin istua syvemmälle satulaan ja niska pitäisi saada rennommaksi.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi
Itse olen tosi tyytyväinen kaiken kaikkiaan kisapäivään. Tuosta tuli nyt vaan kahta jäätävämpi kuume kisata, joten toivottavasti päästään taas pian kouluradalle (tai no, miksei esteradallekin). Näillä näkymin on ainakin yhdet kisat tulossa piakkoin, mahdollisesti toisetkin, riippuen, miten meillä menee sitten taekwondojutut silloin. Nyt kuitenkin vaan rukoillaan parempia kelejä, että päästään kotona kentälläkin ratsastamaan kunnolla ja toivottavasti hyppäämäänkin.

(c) Viivi Kuntanen
 ~ Omppu

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Lentävä Lehmä ja hurja rataharjoitus

Maanantaina hypättiin rataa, ja vaikka alkuun olin taas ihan hukassa, olen toisaalta tosi tyytyväinen siihen, miten hyviä hyppyjä ja teitä saatiin.
Ehkä noi estetunnitkin alkaa tästä pikkuhiljaa sujua, ainakin tänään meni huomattavasti paremmin, kuin viimeksi.


Tähän alkuun pakko todeta, että viikonlopusta on tulossa kyllä juttua tänne, sillä silloin me käytiin ihmettelemässä kouluaitoja Zilpalla, PRRC:n järjestämissä koulukisoissa. Sen verran voin paljastaa, että kaiken maailman kommelluksilta ei vältytty, mutta radalle sain itseni kerättyä siinä määrin, että prosentit olivatkin ihan kivat, ja olen itse tosi tyytyväinen rataan. Postaus tulee siis vasta, kun saan loputkin kuvat.


Takaisin maanantaihin, koska tulossa nyt on yhdet ellei jopa kahdet estekisat nyt tämän kuun aikana, me hypättiin tosiaan rataa. Ajatus rataharjoituksesta kuulosti lievästi sanottuna pelottavalta, ja koko alkutunti meni hyvin pitkälti samoin, kuin viime maanantain estetunti - pidin liikaa ohjasta, en antanut Natan liikkua ja nypin ennen estettä ihan liikaa, jonka takia muutama verkkahyppy tuli aika mielenkiintoiseen paikkaan. Heti kun uskalsin antaa hevosen liikkua enemmän, hypyt paranivat tosi paljon ja mun oli helpompi päästä hyppyyn mukaan.


Tultiin verkassa kerran ristikko, pari kertaa pysty, pari kertaa suhteutettu linja ja pari kertaa koivueste molempiin suuntiin. Ristikolle ja pystylle jäin pitämään liikaa, suhteutetun ensimmäinen este puolestaan suoritettiin joka kerta melko isolla loikalla, mutta toiselle tuli siitäkin huolimatta ihan hyvä hyppy. Koivueste ei puolestaan tuottanut mitään vaikeuksia, Nata kun ei kyttää mitään turhia.


Tähän väliin mulla iskee ihan totaalinen muistikatkos, mutta mulla on sellainen mielikuva, että me saatettiin hypätä parin esteen tehtävää ennen kuin aloitettiin ratojen hyppääminen sieltä noin 40cm korkeudesta. Paha sanoa, kun en tosiaan yhtään muista... :D


Itse radat menivät vähän miten menivät. Eka rata tosiaan oli aika pieni, ehkä siinä neljänkympin paikkeilla, ja siihen mahtui niin hyviä kuin huonojakin pätkiä (ja kaksi radan unohdusta, hups). Toinen rata tuntui aivan järkyttävältä, nypin ohjasta ennen joka estettä ja ainoa este, mihin tuli ihan kohtuullinen hyppy, taisi olla suhteutetun jälkimmäinen osa (ja radassa oli muistaakseni ehkä sen 7 hyppyä). Tuntui siltä, että kaikki tiet mentiin enemmän tai vähemmän sujuvaa vasta-, tai ristilaukkaa (vaikka videolta katsottuna ei rata sitten näyttänytkään niin järkyttävältä, miltä tuntui). Tämän jälkeen vähän käytiin läpi, mitä radalla pitäisi korjata ja Anne nosti paria estettä, jonka jälkeen tultiin sama rata uudestaan.


Se on oikeasti aika jännä juttu, miten kahdella radalla oli niin iso ero. Jälkimmäisessä tultiin ainakin suurin osa teistä oikeala laukalla, en jäänyt pidättämään ennen estettä turhan paljoa vaan annoin Natan laukata ja pääsin itse paljon paremmin mukaan hyppyihin. Joissain väleissä laukassa tuntui olevan jopa jonkunlainen rytmi, enkä mä todellakaan tiedä, mitä tuossa kahden radan välisien käyntien aikana tapahtui, mutta niiden jälkeen aloin ratsastaa rohkeammin ja oikeastaan kaikki tekeminen radalla parani.

Tässä kuvassa tämä suhteutetun linjan jälkimmäinen este taisi olla muistaakseni sen 70cm
Nyt vaan ensi kerralla pitäisi muistaa se, että taivas ei putoa niskaan, jos ratsastan vähän rohkeammin ja annan Natan laukata siihen esteelle isompaa laukkaa. Kaiken kaikkiaan olen siis tosi tyytyväinen, koska viimeinen rata oli tosi hyvä, ja kyllä siinä tuli sellainen fiilis, että seuraavissa estekisoissa me käydään hyppäämässä todennäköisesti se 40cm ja 60cm, eikä puomi-ristikkoa ja neljääkymppiä.


~ Omppu

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tampereen hevosmessut (2/2)

Tässä toisessa Tampereen hevosmessuja käsittelevässä postauksessa esittelen oikeastaan kaikki hevosmessujen ostokset.




Messuista on kulunut jo toista viikkoa, en ole itse lainkaan tyytyväinen tämän videon editointiin enkä muutenkaan ole niin vakuuttunut tästä videosta, mutta silti päätin nyt kuitenkin jonkunlaisena heikkona hetkenäni sen julkaista. Editointivaiheessa unohdin laittaa ne kuvat tuohon videoon, mitä mun piti, ja leikkaus ei mennyt ihan putkeen, eli jos lauseet alkavat tai loppuvat vähän ihmeellisesti tai selitän ihan puutaheinää, älkää ihmetelkö... :D Voin kertoa, että seuraavalla kerralla, kun kuvaan videon, jossa puhun kameralle, tulee aihe olemaan aivan erilainen, ja mulla onkin sitä varten jo itseasiassa jonkunlainen suunnitelma, mutta se vaatii vielä hiomista, ennen kuin mitään rupean kuvaamaan.

~ Omppu

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevät juttuja ja koulukiemuroita

En muista, milloin olen tehnyt tällästä kuulumispostausta viimeksi, mutta tässä nyt sitten sellainenkin tulee normaalin tuntihöpinän lisäksi.

Kevät on toisaalta ihanaa aikaa: aurinko alkaa pilkistelemään ja näyttäytymään vähän useammin, ei ole enää kylmä ja kentätkin alkaa pysymään ihan siedettävässä kunnossa. Maaliskuu meni käytännössä hurahtaen, mutta mieltä ainakin piristi loppujenkin lumien sulaminen ja plusasteiden pysyminen. Maaliskuussa pakkautui kaiken riparimerkkien kalastelun, koulukiireiden ja muiden pakollisten juttujen takia vuokraukset jäämään todella vähäisiksi, ehkä kerran ehdittiin naamamme tuollakin tallilla näyttämään. Toivottavasti kyydit ja aikataulut kohtaisivat paremmin nyt huhtikuussa, kun pyörälläkin tarkenee tallille sujahtaa.

Kesäkesä - tule jo!

Jos alku vuosi on kiireinen, huhti-toukokuussa kiireen ja menojen määrä moninkertaistuu ainakin itselläni. Mulla nimittäin alkaa suunnistuksessa kisakausi, joka tarkoittaa melkein joka viikonloppu jossain päin Suomea metsissä seikkailemista. Kisakausi tietenkin edellyttää iltarasteilla käymistä ja muutenkin suunnistukseen panostamista, mitä olen melkein koko talvenkin yrittänyt tehdä. Ja kun puhutaan aktiivisesta harjoittelusta koulun ohella, aikaa tallilla käymiseen ei löydy pakollisten juttujen lisäksi kovin paljoa. Mutta koska täyshevosihmisenä mun on pakko päästä tallille, yritän kalastaa aikaa sillekkin. Tällä voisin oikeastaan selittää sen, että nyt keväällä mulla saattaa kestää postauksissa/niitä ei tule kovin usein. Mutta katsotaan, katsotaan...

Ja kun ryhdytään puhumaan kevään merkityksestä koulun kannalta, ekana itselleni tulee mieleen ainakin stressi. Koska tunnollisen oppilaan pää käskee panostaa kouluun, niihin miljoonaan kokeeseen ja testiin, koulu tuottaa helposti päänvaivaa varsinkin näin keväisin. Tottakai niillä, ketkä ovat panostaneet kouluun jo läpi vuoden ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa....

Fiilistely kuva ihanasta auringonlaskusta...

Jotta ei mentäisi ihan negatiivisella asenteella, onhan keväässä paljon hyvääkin! Hyvänä esimerkkinä valon määrän lisääntyminen. On ihan älyttömän ihanaa mennä ratsastustunnille puol seiskalta ja hoitaa hevonen tunnin jälkeen vielä suht valosalla. Ylipäätään tallille voi mennä ja ratsastaa paljon myöhempään, koska ei tarvitse miettiä pimeän tuloa. Tämä on ihan huippu kiva juttu, ja toivottavasti auttaa myös mua ja Lauraa sumplimaan heppojen liikuttelemaan lähdöissä. Lisäksi ei saa tietenkään unohtaa lämpöä. Ai vitsin kun on ihanaa jättää toppatakki kotiin ja lähteä ohuemman kanssa liikkeelle. Ratsastaminenkin onnistuu lämpiminä päivinä pelkällä hupparilla, mikä on oikeasti ihan super ihanaa! Ja tottakai kevään jälkeen tuleva kesä häämöttää jo todella lähellä...

Tämän selostuksen tointti on nyt kuitenkin se, että minä itse täällä ruudun takana olen aivan äärettömän innoissani keväästä, mutta samalla kauhuissani. Liian monta juttua ja reissua tuntuu kaatuvan samaan aikaan niskaan, mutta ehkä niistäkin selvitään. Ainahan niistä on selvitty, eiks joo? Ja jotta tämä postaus ei menisi ihan epämääräiseksi höpinäksi, jaan teille vielä muutamat fiilikset viime viikon koulutunnilta, josta tosiaan päätin jättää oman postauksen kirjoittamatta.

Tässä kuva viime keväältä koulukisoista.
Mulla on ollut mielessä vähän sellasta ajatusta, että jos nyt keväällä koulukisat tulee, niihin todennäköisesti olisin menossa :)

Viime torstaina menin Rassella äärettömän pitkästä aikaa. Oli ihan kiva kyllä ratsastaa tälläkin kaverilla, vaikka tunti ei mennyt ratsastajan puolesta kovinkaan hyvin. Jos Poppiksen kanssa sujui hyvin, tuolloin möhlin jälleen tavallista enemmän eri asioissa. Tunnilla tehtiin lävistäjiä kumpaankin suuntaan tiimalasi tyylillä ja yritettiin saada hevonen hyvin kontrolliin ja avuille. Lävistäjissä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa, mutta mulla oli alkutunnista jotenkin kummallisesti toinen jalustin toista pitempi, joten painopisteeni oli kokoajan todella paljon oikealla. Korjasin tottakai jalustimen, mutta silti koko tunnin sain huomautteluja oikealle kallistuvasta istunnasta.

Lävistäjien keskellä tehtiin neljän askeleen käyntiin siirtymisiä, joissa ei oikeastaan ollut juuri mitään ongelmaa. Ne tehtiin ravista ja niiden jälkeen piti saada hevonen ponnistamaan takaisin raviin. Rasse oli todella hyvin kuulolla, enkä paljoa joutunut pyytämään, että hevonen siirtyikin jo käynnistä raviin. Tämän tehtävän jälkeen tultiin vielä lävistäjiä laukassa. Nostot onnistuivat itseasiassa ihan hyvin, vähän tuli laukka välillä liian myöhään, mutta selviydyttiin kuitenkin ihan hyvin näistäkin jutuista.

Tunnila ongelmana olin oikeastaan minä ja mun istuntani. Rassen kanssa oltiin ihan sulasa sovussa ja tehtävät yms. onnistuivat ihan ok, vaikka keikuin miten sattuu.

Tiedän, erittäin sekava postaus, mutta toivottavasti joku edes tajusi asian pointin :) Kesää odotellen!

~ Amppa

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Maanantain estehyppelyt

No kyllähän se on järkyttävää, kun hevonen esteen nähdessään lähtee eteenpäin ja hyppää kunnolla.


Pakko aloittaa sillä, että viime viikon suunnitelmat eivät ihan toteutuneet. Kenttä ei ollut yhtenäkään päivänä sellaisessa kunnossa, että oltaisiin kunnolla voitu ratsastaa, joten me tosiaan maastoiltiin koko viime viikko. Sunnuntaina Natskulla oli vapaapäivä (Äly hoi, älä jätä! Viikon maastoilun jälkeen vapaapäivä estetuntia edeltävänä päivänä?) ja tämä mahdollisesti näkyikin maanantain hyppelyissä. Jo alkuun Natalla oli vähän ylimääräistä virtaa, mikä näkyi mm. kulmien tuijotteluna. Ensimmäiset hypytkin olivat aika huonoja, ja esteen korkeuden kasvaessa hypyistä tuli entistä mielenkiintoisempia, ennen kuin sain Natan vähän paremmin kuulolle.


Alkuun tosiaan jumpattiin ihan perus ravipuomeja. Kaksi ihan normaalia ravipuomia meni kohtuullisen helposti, mutta kolme ravipuomia, joista keskimmäinen oli vinossa, aiheutti ratsastajalle pientä päänvaivaa, vaikka oikeastihan niissä ei ole mitään sen hankalampaa, kuin kahdessa "suorassa" puomissa. Loppujen lopuksi tämäkin saatiin onnistumaan paremmin, ja sain Natan keskittymäänkin ehkä vähän paremmin, eikä se juossut pidätteistä läpi ihan päättömästi. Yllättävän hyvin pelkät ravipuomit siis sujuivat loppujen lopuksi.


Ravipuomien jälkeen tultiin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Me saatiin siihen ehkä yksi järkevä hyppy molempiin suuntiin ja kaikki loput kerrat, kun tuota ristikkoa tultiin, olivat enemmänkin yli kauhaisuja. Mä en saanut laukkaa mitenkään järkeväksi, joko Nata pinkaisi mun alta eteenpäin vähän turhankin kovaa tai sitten jäin pitämään liikaa, jolloin "hyppy" oli ainakin enemmänkin kauhaisu ristikon yli. Ristikko nostettiin vielä pystyksi, ja sitä tultiin yksittäisenä myös pari kertaa niin, että siihen saatiin fiksu hyppy molempiin suuntiin.


Tämän jälkeen tultiin jonkunlaista ympyrähässäkkää, johon kuului puomeja ja ristikko. Ensimmäisten onnistuneiden kierrosten jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, joka jossain vaiheessa nousi sinne 65-70cm paikkeille saakka. Nata alkoi tässä vaiheessa keskittyä paremmin, ja kun itse sain laukan ratsastettua hyväksi, saatiin tuohon pystylle pari ihan kivaa hyppyä. Loppuun hyppäsin pystyn vielä pari kertaa yksittäisenä, jotta viimeiseksi jäi hyvä hyppy, ja viimeinen hyppy taisikin loppujen lopuksi tunnin paras.


Tiivistettynä tunti ei siis ollut paras mahdollinen, mutta loppua kohden hypyt paranivat kyllä huimasti. Itse mokailin jonkun verran, eikä Natalla ehkä ollut ihan paras päivä viime viikon metsäilyjen jäljiltä. Nyt vaan paljon treeniä sileälläkin, niin ehkä mulla on ensi viikon maanantaina estetunnilla alla vähän paremmin avuilla oleva hevonen. Kyllä sen vaan huomaa eron, jos on ratsastanut suhteellisen kunnolla edeltävällä viikolla tai jos on kävellyt maastossa, sillä se hevonen on oikeasti ihan erilainen ratsastaa.



Näin postauksen loppuun voisi kysyä myös, että kuinka moni huomasi näistä kuvista ja videosta, että mulla oli tosiaan ensimmäistä kertaa varmaan viime syksyn estekisojen jälkeen turvaliivi päällä? Löydettiin hevosmessuilta ihan superkiva turvaliivi, joka ei ahdista eikä purista, vaan joustaa tosi hyvin ja tuntuu mukavalta päällä, eikä nopeasti katsottuna erotu myöskään kuvista kun mulla on musta paita.


~ Omppu