perjantai 18. marraskuuta 2016

Ja tauko jatkuu...


Juttu on nyt niin, että hevosen selkään en tule pääsemään ennen vuoden vaihdetta. Tämä on jollakin tasolla ollut mielessäni odotettavissa, vaikka tietenkin toivoin polveni kestävän ratsastusta, tuli se pari viikkoa sitten ollella tunnilla kipeäksi. Vasemman polven lisäksi oikeasta polvesta löydettiin hyppääjänpolven oireita, sekä samainen rasitusmurtuma kuin vasemmassakin. Mitään muuta kuin lepoa en juuri nyt voi parantumisen hyväksi tehdä, joten heppahommat jäävät kärryttelyyn ja tallilla hengailuun loppu vuodeksi. Ja kyllä, harmittaahan se aivan mielettömästi.

Ratsastuksen lisäksi olen päättänyt ottaa taukoa myös blogista. Olette varmaankin huomannut, että mun postaukset ovat olleet erittäin vähäisiä nyt koko syksyn ajan, eikä tilannetta juurikaan paranna se, että en tunneille pääse. Uskon vahvasti, että ketään ei liiemmin kiinnosta erittäin lyhyet päivittelyt satunnaisista tallireissuista tai maastoilusta kärryjen kanssa. Joten, otan tauon, karistan samalla yhden murheen harteiltani ja keskityn nauttimaan iltatalleista, hevosten rapsuttelusta ja harjaamisesta sekä tietenkin niistä satunnaisista kärryttelyretkistä. Ja ennen kaikkea keskityn parantumiseen, jotta näistä ikävistä vaivoista päästäisiin eroon.

Blogin pariin palaan ensi vuoden puolella, jolloin tilanne näyttää toivottavasti vähän paremmalta.

~ Amppa

tiistai 15. marraskuuta 2016

Pirkko Herdin valmennus 14.11

Ihan supersupersuperhieno!


Maanantaina oltiin toista kertaa ikinä Piken valkussa, ja hevosesta löytyi taas ihan erilainen vaihde treenaamiseen. Näitä pätkiä kun saadaan lisää, ensi kaudella tullaan pääsemään kyllä tavoitteisiin. Nata ei nimittäin juossut apuja pakoon vaan sitä pystyi oikeastaan koko tunnin ratsastamaan, pyytämään ja vaatimaankin, ilman, että se heti jännittyi ja tuijotti yläkautta silmiin pyörien paikallaan. Viimeksi Piken valkussa ei Lehmästä puolestaan löytynyt jarruja lainkaan.

Verkkaraveja, kun vertaa tätä ja tuota ylempää kuva lopputunnista, näkee ainakin sen, että mä en könötä enää joka kuvassa :D

Tällä kertaa keskityin jo itsenäisesti ravaillessani siihen, että ne pidätteet oikeasti menevät läpi. Pike sanoikin, että ihan erilaiselta näytti jo siinä vaiheessa, kuin viimeksi. Verkkalaukat olivat taas aika mielenkiintoisia, mutta ravissa löytyi hyvä fiilis ja tuntuma laukan jälkeenkin. Pidätteet menivät hyvin läpi ja hevonen tuntui olevan avuilla.


Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli yksinkertaisesti tehdä pääty-ymypyrällä neljä pysähdystä käynnistä. Nämä onnistuivat ensin vähän huonommin, mutta koko ajan parani, ja vähän ennen kuin siirryttiin tekemään samaa ravista, saatiinkin tosi hyviä pysähdyksiä. Ravista pysähdykset toimivat myös hyvin molempiin suuntiin, ja olin jo tässä vaiheessa supertyytyväinen Nataan, sillä se ravasi oikeasti hyvin pätkiä ja muutamassa siirtymisessä saatiin jopa selkä liikkumaan paremmin.


Pysähdyksien jälkeen piti pysähdysten paikalla lyhentää ravia ja vastaavasti pidentää väleissä. Mä en uskaltanut hirveästi lähteä pidentämään, sillä viimeksi valkkua edeltävänä päivänä pysähdyttiin kirjaimellisesti melkein päin seinää (tosin laukasta vastalaukan jälkeen, mutta kuitenkin), mutta lyhentäminen onnistui hyvin. Muutama ihan superhyvä lyhennetty pätkä ja pari ihan kivaa pidennettyäkin saatiin, ennen kuin siirryttiin laukkaan, josta piti tehdä pari-kolme muutaman askeleen käyntisiirtymistä ympyrän aikana. Tämä onnistuikin tosi hyvin, sillä pidätteet menivät edelleen hyvin läpi, laukka oli rentoa ja tässä vaiheessa tuntia Lehmä oli jo niin herkistynyt pohkeelle, että tosi pienillä avuilla pystyi nostamaan laukankin.


Laukassa tehtiin molempiin suuntiin käyntisiirtymisten jälkeen vielä laukan lyhentämistä ja pidentämistä, mikä meni meillä tosi hyvin, mitä nyt askeleenpidennykset meinasivat pariinkin kertaan lähteä vähän lapasesta. Nata kuitenkin toimi edelleen tosi kivasti, ja vielä, kun laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa ympyrää ja yksitellen volttia ympyrän keskellä, hevonen kuunteli ja teki mitä pyydettiin, eikä lähtenyt säätämään omiaan. Ratsastajalta meinasi kunto loppua viimeistään tässä vaiheessa, mutta jotenkin mä pystyin silti istumaan ja ratsastamaan, ja saatiinkin voltilla yleisesti ottaen jees pätkiä, mutta muutama tosi hyvä hetki, kun Nata liikkui normaalia paremmin selkänsä läpi ja kantoi itsensä. Lopputunnista Lehmä alkoi painua vähän turhan alas ja turpa liikaa kohti ryntäitä, kun alkoi vissiin vähän väsyttää, mutta pari tosi hyvää pätkää saatiin silti ja hevonen yritti silti hienosti.


Tiivistettynä mä olen ihan älytttömän tyytyväinen tuntiin, hevonen toimi enkä mä ratsastanut omasta mielestäni edes huonosti. Hyvä fiilis jäi myös siitä, kun Pike kehui, että hyvin ollaan tehty kotiläksyt (paljon siirtymisiä) ja että hyvää työtä ollaan tehty muutenkin.


~ Oona

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ihan mieletön

Pitkästä aikaa fiiliksiä Annen tunnin jälkeen.

Kuvat on otettu maanantaina Piken valkusta

Vaikka pariin kuukauteen en olekaan Annen valkuista kirjoitellut, niissä on tullut käytyä ahkerasti. Tiistain tunti oli kuitenkin niin tosi jees, että sitä on vähän pakko hehkuttaa. Maanantaina oltiin Piken valkussa (lyhyesti; tehtiin väistöjä ja siirtymisiä ja yritettiin saada raviin järkevämpi tahti), ja vaikka varsinaisesti valkun jälkeen oli vähän sellainen olo, että "no, emmä nyt tiiä", seuraavan päivän liikutus kieltämättä kertoi, että edellisenä päivänä jotain oli tehty oikein.

Nyt meidän isoin ongelma on ollut tahti; jos Nata on rento, se lähtee kiihdyttämään tahtia, ja jos tahti on rauhallisempi, Nata ei ole rento. Oikeastaan ikinä ei varmaan olla saatu oikeasti rauhallista tahtia harjoitusraviin niin, että hevonen olisi oikeasti rento, eikä vain kaula kaarella tai turpa ryntäissä. Annen toteamus, "Sehän ei ole kovasuinen, se on vaan kovapäinen" tiivisti aika hyvin, samoin kuin se fiilis, mikä mulle jäi Piken valkusta, että "Hirveesti pitäis tehdä mutta silti pitäis olla tekemättä". Tiistaina kuitenkin heti, kun siirryttiin raviin ja otin ohjat käteen, Nata tuntui ihan erilaiselta, kuin aikaisemmin - paljon rauhallisemmalta mutta silti kohtuullisen rennolta.


Kauaa ei kevennelty, ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin harjoitusravissa pitkälle sivulle kaksi volttia, pitkän sivun lopussa täyskaarto ja toiseen suuntaan kaksi volttia, jälkimmäisen voltin jälkeen siirtyminen käyntiin, täyskaarto käynnissä, ja taas sama niin, että ensimmäisellä voltilla siirryttiin raviin. Volttien välissä piti tehdä avoa, mikä sinänsä kauhistutti mua jo ajatuksena, koska avot ja sulut eivät kuulu mun ja Natan vahvuuksiin ja niiden treenaaminen menee lähes aina vääntämiseksi, joten niitä ei ole tullut treenattua kovin paljoa.

Miten tämä sitten onnistui? Hyvin. Avoa saatiin superhyviä pätkiä, volteillakin löytyi tahti, siirtymiset olivat normaalia parempia. Olin älyttömän tyytyväinen Nataan - ja salaa ehkä vähän siihenkin, miten ratsastin itse. Tunnin toinenkaan tehtävä ei varsinaisesti ollut helppo - ympyrä oikeassa laukassa, lävistäjä, vastalaukkaa vähän matkaa pitkää sivua, iso täyskaarto ja myötälaukassa takaisin siihen päätyyn, josta aloitettiin tekemällä ympyrä. Ensimmäisillä kerroilla en itse keskittynyt yhtään, joten vastalaukka rikottiin raville, mutta kolmannella kerralla onnistui aikalailla, niin kuin pitikin. Tehtiin muistaakseni vielä neljäs kerta tähän suuntaan, jonka jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin laukkavoltteja. Oikealle tämä meni ihan jees. Vasenta laukkaa ei otettu vastalaukkana, mutta voltteja tehtiin vähän enemmän, kuin oikealle, ja niillä löytyikin tosi kiva laukka ja fiilis.


Loppuverkassakin hevonen pysyi vielä rauhallisena, jonka jälkeen oli hyvä jäädä kävelemään. Olin ihan älyttömän tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, mitä tunnilla tehtiin. Natsku hierottiin keskiviikkona, eikä se ollut jumissa mistään ja massaa oli saanut hyvin taakse. Tästä on nyt siis hyvä jatkaa treenejä, torstaina jumppaillaan ja kevennellään eteen-alas, perjantaina mennään sileällä ja lauantaina olisikin tarkoitus hyppiä pitkästä aikaa Annen tunnilla "kunnolla" (tai ainakin sen, mitä nilkat kestää, niitä kun tutkitaan edelleen).


~ Oona

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Heidi Takalan valmennukset

Oltiin vähän erilaisissa valkuissa syyslomalla, ja pätkittäin asiat tuntuivat jopa onnistuvan.


Maanantain kuvat ovat Katan tallilta, jonne tosiaan lähdettiin kuskaamaan Lehmää Heidin valkkuun. Vaikka mua vähän hirvittikin mutkaisella hiekkatiellä varsinkin parissa mäessä, oli kyllä ehdottomasti kannattavaa lähteä, koska tykkäsin Heidin valmennustyylistä kyllä tosi paljon! Ohjat piti ottaa käteen ja alkaa oikeasti ratsastaa, ja alkukankeuden jälkeen Natasta irtosikin ihan erilaisia pätkiä, kuin normaalisti, ja omakin ratsastus tuntui pitkästä aikaa paremmalta.


Keskityttiin tosiaan ratsastamaan hevosta edestä pyöreäksi ja takaa aktiiviseksi, tarkoituksena saada myös selkää nousemaan. Natan kanssa saatiin keskittyä kuitenkin melko paljon pidätteihin ja taipumiseen, sillä mähän en saanut sitä taipumaan alkutunnista juuri lainkaan ja pidätteet eivät menneet ravissa yhtään läpi. Laukkaa pitikin ratsastaa paljon. Taipuvammaksi, toimivammaksi ja ennen kaikkea takaa aktiivisemmaksi. Ihan kivoja pätkiä saatiin varsinkin vasemmalle, oikealle mun on itse vaikeampi ratsastaa varsinkin laukassa, joten se ei mennytkään ihan niin hyvin.


Tunnin paras juttu oli se, että mä pääsin istumaan harjoitusraviin. Aloin joustaa lonkista ja pätkittäin istuin jopa suorassa. Ei se ravi mukavaa ollut, mutta siinä pystyi istumaan. Ja ratsastamaan. Kolmikaarinen kiemura harjoitusravissa ei ollut edes varsinaisesti mahdottomuus, ja siinä saatiinkin hyviä pätkiä molempiin suuntiin. Tunnin jälkeen oli kieltämättä väsynyt ja liioittelematta likemmäs puoli tuntia käveltiin loppukäyntejä. Nata ei ole varmaan ikinä mun kanssa liikkumisen jälkeen ollut niin hikinen. Yhtään vähättelemättä sitä, että kyllä, mäkin enemmän raahauduin kuin kävelin illalla ja seuraavana päivänä paikasta toiseen.


Keskiviikkona Heidin tunti oli Sippolassa maneesissa. Jatkettiin aikalailla samoja juttuja, kuin maanantaina - mun piti saada pidätteet läpi, Nata taipumaan ja liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti samalla, kun itse istun suorassa ja joustan lonkista. Tavallaan meni ihan jees, mitä nyt hevosella oli virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä.


Tällä kertaa verkattiin laukassa, jonka jälkeen jatkettiin taivuttelua käynnissä ja 3-5-kaarista kiemuraa harjoitusravissa. Näiden jälkeen tultiin keskihalkaisijaa, keskellä pysähdys ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Pitkällä sivulla tehtiin ensin voltti ravissa, myöhemmin ympyrä laukassa. Muuten meni ihan jees, mutta laukasta raviin siirtymiset tuli vähän myöhässä ja turhan jännittyneinä. Ravivolteilla sain aika hyvin taas harjoitusravissa juonesta kiinni ja ne tuntuivatkin pätkittäin jopa hyviltä.


Loppuverkassa mulla oli taas alla hikinen ja väsyneen oloinen hevonen - ratsastaa piti paljon alkutuntia enemmän, mutta taas meinasi kyllä ratsastajallakin kunto loppua. Ihan jees fiilis jäi keskiviikosta, mutta maanantaina meni silti ehkä paremmin, tai ainakin saatiin korjattua isompia virheitä.


Tiivistettynä kuitenkin olen tyytyväinen, sillä saatiin aika hyvin virheitä korjattua ja harjoitusravissakin tuli paljon parempia pätkiä. Nyt vaan jatketaan treenejä, niin saadaan ennen seuraavaa kisakautta korjattua paljon virheitä.


~ Oona