torstai 31. joulukuuta 2015

Muuttopäivä

Ajattelin tehdä tästä päivästä tekstikoosteen, vaikkei tältä päivältä olekaan lainkaan kuvia. 


Aamulla Natan vuokraaja ja entinen omistaja suuntasivat Natan vanhalle tallille, keräämään varusteet jne. Vuokraaja ratsasti Natan maastoreittejä pitkin uudelle tallille, minne meidän oli määrä mennä vastaan kymmenen aikoihin. Oletus oli, että matkaan kuluisi aikaa noin puolitoista tuntia. Jäisistä ojista ja traktorilla myllätyistä poluista huolimatta matka oli taittunut suunnilleen tunnissa.

Löysimme tallin ihmeen hyvin, Annekin saapui tallille heti meidän jälkeen ja Natan päästyä tarhaan syömään ja tutustumaan viereisen tarhan suomenhevoseen, joka innokkaasti teki tuttavuutta aidan yli, järjestelimme Natan tavaroita rehuhuoneeseen ja tallitupaan. Satulat jäivät väliaikaisille paikoilleen, samoin suitset, kun kävimme läpi ruokinnan jne. Natan mukana tuli jos jonkunlaista purkkia ja purnukkaa, vaikka loppujen lopuksihan se ei syö mitään ihmeellistä - itse asiassa sen ruokinta on jopa yksinkertaisempi, kuin suurimmalla osalla Zilpan hevosista.

Vanhalta tallilta, pesupaikalla sähläämässä
Tämän jälkeen, arvioisinko, että yhdentoista aikoihin, alkoi päivän ratkiriemukkain operaatio - turvetta karsinaan. Loppujen lopuksi karsinassa on kuitenkin ihan kohtuullinen turvepatja ja sen kanssa toivottavasti ei tule samantyylisiä ongelmia, kuin vanhalla tallilla, missä Nata söi kuiviketta. Patjan tekemiseen ja turpeen kärräämiseen meni aikaa, ja kun lopulta tämä vaihe oli valmis, lähdettiin käymään kotona.

Kahden aikaan suunnattiin vielä takaisin tallille viemään Natalle pari huopaa ja muutamat pintelit, jotka meiltä löytyi ennestään, mm. mun ja Dollin vanha kisahuopa, joka todennäköisesti sopii Natan koulusatulaan. Järjestelin kaappia ja totesin, että meillä ei ole loppujen lopuksi edes paljoa tavaraa - loimetkin saadaan ehkä kaappiin mahtumaan, kun saadaan osa tavaroista siirrettyä esim. kaapin päälle, mutta tänään oli tärkeintä, että tavarat saatiin edes sinne päin.


Neljän aikoihin haimme hevoset sisälle, sillä pian raketteja alkaisi paukkua kuitenkin, eikä hevosia, joilla oli stressaava muutto muutenkin takana ja vieras, maalinhajuinen tallirakennus, uutena kotina, haluttu stressata enää yhtään enempää. Nata irvisteli sisällä naapurikarsinan varsalle, steppaili ja pyöri, kun otin loimea pois, mutta suuremman hälinän rauhoituttua jäi syömään heiniä. Kun hevonen oli kohtuullisen rauhassa, laitoin Natan iltaruuat valmiiksi (ruokinnasta kerron tarkemmin Natan esittelypostauksessa) ja seurailin vielä, että hevonen uskaltaa edes vähän rentoutua, eikä hyöri ja pyöri, kuin tuuliviiri.

Viiden ja kuuden välissä lähdimme kotiin päin, Nata jäi talliin syömään. Toivottavasti raketteja ei ammuskella ihan koko yötä, jotta hevosetkin saisivat nukuttua - perjantain ratsastus tulee todennäköisesti olemaan joka tapauksessa jotain muuta, kuin hyvää ja kaunista, kun kerran vieraassa paikassa ollaan. Toivottavasti Nata rauhoittuu karsinassa olemaan ihan hyvää pataa naapurinsa kanssa, sillä näistä "sidottava kahdelta puolelta kiinni ja komennettava silti"- hevosista olen saanut jo tarpeeksi, Natahan on perusluonteeltaan kuitenkin superkiltti.


Sellainen muuttopäivä, Natan tarkempi esittelypostaus on tulossa loman aikana (koulu meillä jatkuu vasta 11.1). Onko muita toivepostausideoita? :) Hyvää uutta vuotta muuten kaikille ja kiitos tästä vuodesta! ♥

~ Omppu

Vuosi kuvina












2015
Vuosi täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, surua, iloa, naurua, ongelmia, ongelmien ratkaisuja, muistoja ja ennenkaikkea rakkautta ♥

Kiitos kaikille ihanasta vuodesta.

Hyvää uuttavuotta 2016!

~ Amppa

Ajatuksia

Nimittäin se päänsisäinen puoli



Olen siinä mielessä hankala oppilas, että asioita saa olla selittämässä kädestä pitäen kerran jos toisenkin, jos asian haluaa menevän perille. Jännitän helposti, joskus jopa pelkään hevosen selässä, ja jännityksellä on minuun lähes halvaannuttava vaikutus. Olen itsepäinen, en luota omaan tekemiseeni enkä välttämättä muihinkaan. Se ei ehkä kuulosta isolta asialta, mutta ne jotka ovat nähneet minut ennen tuntia, tunnilla ja tunnin jälkeen sekä sellaisen opettajan tunnilla, johon luotan, että sellaisen opettajan tunnilla, johon en luota, tietävät, että siinä on ero. Iso ero.


Jännitän kaikkea ja kaikkia; sen takia Natankin kanssa on tehty päätös, että kisoihin lähdetään, kun ratsastaja on itse valmis ja haluaa. Mihinkään ei kiirehditä, ei lähdetä kisaamaan liian aikaisin ja aiheuteta sitä stressin määrää sekä ratsastajalle että hevoselle. Jännitän tuttuja kentän laidalla, en ehkä tuntemattomia naamoja juurikaan. Jännitän tavallaan vieraita paikkoja, mutta tutuissa ratsastaminen on vielä pahempi tilanne. Tammi- ja helmikuun Zilpa-Cupit jätetään siis ainakin suosiolla väliin.


Jännitän sitä, jos joku tuttu näkee minun mokaavan - ja niitä tilanteita tulee liian usein, kun jännitän, että mokaan, jolloin alan ratsastaa huonommin eli mokailen useammin, jolloin oma ratsastukseni vain huonontuu, kun turhaudun, ja lopputulos on se, että tallissa haluaisin vain itkeä. Olen itseasiassa itkenytkin. Loppujen lopuksi kaikki se jännitys ja stressi, minkä onnistuin kesällä kehittämään, purkautui jossain vaiheessa. Silloin tajusin, että ratsastus on kuitenkin "vain harrastus". Sen kuuluu olla kivaa.


Tilanne on muuttunut siitä. Silloin ratsastin kaksi kertaa viikossa Zilpalla tuntihevosilla normaaleilla tunneilla, olin ratsastuskouluponin hoitaja siinä missä moni muukin. Nyt minulla on oma hevonen, käyn sen kanssa valmennuksissa (meillä on myös aivan huippuhyvä valmentaja!) enkä stressaa mistään turhasta. Nata asuu nyt ja tulee jatkossakin asumaan pienellä yksityistallilla, missä ei siis ole niin suurta stressiä siitä, kuka siinä aidan ulkopuolella istuu tuijottamassa. Ehkä näin se mörkö kasvaa pään sisällä, ehkä unohtuu, mutta näin meille on molemmille paljon mielekkäämpää tutustua, kun ratsastajalta on yksi stressinaihe otettu pois.


Tällä hetkellä voin sanoa harrastavani kahta lajia; ratsastusta ja taekwondoa. Kummassakin olen nähnyt monenlaisia valmentajia, monenlaisia tapoja valmentaa ja monenlaisia tuloksia valmennustavoista. Jonkun tyyli sopii jollekin, jonkun jollekin toiselle, jonkun tyyli taas voi saada toisen täysin lukkoon. Tämä tilanne ei mitenkään "parane" kommentista "kyllä siihen tottuu". Vaikka sama valmentaja olisi sinulle hyvä ja kehittyisit hänen valmennuksissaan mieletöntä vauhtia, minä en välttämättä koe samoja tilanteita samoin. Minä en välttämättä ikinä kehity hänen valmennuksissaan samaa vauhtia kuin sinä.


Varsinkaan, koska itseluottamukseni raahautuu kaukana perässä. Voisin kertoa tähän lukemattomia esimerkkejä kummastakin lajista, kun pienikin sivulauseen huomautus, oli se tahaton tai tahallinen, on jäänyt kummittelemaan takaraivoon liian pitkäksi aikaa. Ehkä en senkään takia ole helppo oppilas - jään helposti vatvomaan ja miettimään lauseita, jotka jäävät kummittelemaan päähäni ja kasvavat siellä ehkä vähän turhankin suuriksi möröiksi. Niihin ei ole muistaakseni koskaan ennen kummankaan lajin parissa puututtu, mutta nykyisen valmentajani kanssa olemme puhuneet tästäkin.


Hyvä esimerkki tilanteesta, jossa menin täysin lukkoon ilman mitään "kunnon syytä", oli Zilpan tallikisat. Tiesin, että tietyt ihmiset näkevät ratamme - ja kun ensimmäisen kerran mokasin, lähdin ennen lähtömerkkiä mutta ehdin kääntää ponin ympyrälle ennen lähtöviivaa, jännityin niin paljon, että on ihme, että saimme puhtaan perusradan ja uusinnan. Olin itse koko radan niin lukossa, että vaikken olisi mokannut jo lähtöä, olisin ensimmäisen hankalamman käännöksen mokannut kuitenkin. Radalla tuli paljon vähemmän myötälaukkoja, kuin vasta- tai ristilaukkaa. En hengittänyt koko radan alun ja lähtömokailun aikana. Ehkä tässä oli riittävästi syitä, miksei tallikisoista koskaan tullut postausta tai videota.


Jollain tavalla tämän postauksen kirjoittaminen tuntui tärkeältä. En ole ehkä aikaisemmin uskaltanut myöntää itsellenikään, että minun ei ole pakko ajatella samoista valmentajista samalla tavalla kuin muut, mutta Selman tultua mukaan kuvioihin ja vähitellen Zilpan jäätyä pois, tajusin, että minulla on oikeus mielipiteeseen. En syytä ketään, en puhu erityisesti kenestäkään tietystä ihmisestä; samankaltaisia tilanteita on tullut niin ratsastuksen kuin taekwondonkin puolella. Ja aiemminkin, muidenkin lajien parissa, joita olen harrastanut pienempänä.


Ehkä tämä vähän aiheestaan poikkeileva ja rönsyilevä postaus avasi teille vähän ajatusmaailmaani. Koitan ehtiä kirjoittelemaan ensi viikollakin mahdollisimman paljon, nyt meillä on loppuviikkoon pakkautunut vielä mm. Natan muutto, mihin menee todennäköisesti aikaa ja keskittyminen täysin. Kiinnostaisiko teitä muuten lukea tarkempaa esittelypostausta Natasta? Jos kiinnostaisi, mitä haluaisitte tietää?



~ Omppu

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Superhieno Pontso

Mikä voisi ollakkaan ärsyttävämpää kuin jäätynyt ja kova kenttä?


Jes. Ihanaa. Ulkona näyttää jo melkein talvelta. Aurinkokin on paistanut kivasti viimeisen parin päivän aikana ja siitä mekin päästiin nauttimaan tiistai iltapäivällä. Mentiin Lauran kanssa pitkästä aikaa liikuttamaan Pontsoa ja Pavea. Tosin meitä kohtasi varmasti myös monen maneesittoman tallin ongelma nimeltä jäätynyt ja kova kenttä. Kiitos näiden pakkasten kenttä oli todella muhkurainen, mutta monen edellisen ratsastajan toimesta sieltä löytyi koko kentän kiertävä pehmeä ura, jossa pystyi muutaman ravipätkänkin ottamaan. Muuten meidän askellajina pysyi käynti, jossa pyrittiin tekemään kaikkea mahdollista pohjan sallien. 

En muista edes koska olisin viimeksi ratsastanut Pontsolla nivelillä. Pontsoa ei ole todellakaan helppo pysäyttää nivelillä, koska se osaa kyllä tulla todella voimakkaaksi leuasta. Tavoitteenani olikin saada hevonen pysähtymään pelkästä pienestä pidätteestä ja istunnasta. Muiden tehtävien ohella vekslattiin tämän pysähtymisen kanssa aika paljon. Melkein joka kerta Pontso puski pidätteiden läpi, ja monen tappelun jälkeen päästiinkin lopulta siihen tilanteeseen, että hevonen pysähtyikin ihan vain kevyestä pidätteestä ja tiiviistä istunnasta. 


Suorien linjojen ratsastamisen, asetusten harjoittelun, taivuttelun ja ympyrällä pyörimisen lisäksi harjoittelin pohkeenväistöä. Pakko sanoa, että Pontso oli oikeasti aivan super! Ensimmäiset yritykset epäonnistuivat siinä mielessä, että etupää lähti todella paljon edelle, hevonen puski edelle ja takajalat jäivät laahautumaan. Lukuisien yritysten jälkeen tajusin, mitä mun pitäisi oikeatsi tehdä, jotta ne takajalatkin tulisivat mukaan. Ongelmahan oli se, että etupää liikkui liikaa edellä ja me muutenkiin edettiin todella nopeatsi. Seuraavilla kerroilla hidastin  etupäätä, toin sitä suoremmaksi ja ratsastin väistättävällä pohkeella takapäätä enemmän liikkeelle. Voitte uskoa, että oli oikeasti hieno tunne kun ne takajalatkin todella tulivat mukaan, koko takapää nousi ja väistö oli kyllä kaukana laahustamisesta.

Tämä olikin sitten ilmeisesti ainoa kerta joulukuussa kun päästiin vuokraamaan. Miksiköhän? No, syy on oikeastaan niinkin lyhyt ja ytimekäs kuin koulu. Pakko sanoa, että kahden kuukauden tauoton raataminen koulun ja kokeiden lukemisen eteen veti aikaa kaikesta muusta. Tammikuussa tilanne koulun suhteen tuskin muuttuu rauhallisempaan suuntaan, mutta toivottavasti mullekkin jäisi enemmän aikaa blogiin panostamiseen, Pontson ja muiden liikuttamiseen, urheiluun ja muuhun talleiluun.

~ Amppa

lauantai 26. joulukuuta 2015

Natascha


Oona & Nata
24.12.2015 ->
Ensimmäinen oma hevonen ♥



Mä en vieläkään käsitä tätä. Avasin jouluaattona pahvilaatikon, näin laatikossa paperinipun ja paperinipussa tekstin "Omistajanvaihdosilmoitus" ja sen alla nimen "Natascha". Ensimmäinen reaktio oli, että onko mun vanhemmat ihan tosissaan, onko mulle todella ostettu hevonen - onko mulle todella ostettu Nata. Koko loppuilta meni täristen ja hyppien, mä en vaan kykene sisäistämään, että tämä hevonen todella on mun.



Nata oli ennen mun valmentajan hevonen, ja muutaman eri käänteen jälkeen tilanne on se, että Nata on nyt mun, vaikka mä en sitä edelleenkään tajuakaan. Nyt siis opettelen elämää hevosenomistajana, ja blogi tulee mun osalta jatkossa pyörimään pitkälti tämän ympärillä.


Kuvat on otettu 26.12, kun kävin moikkaamassa Nataa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun sain omistajanvaihdospaperit käteeni. Kenttä oli niin jäässä, että pehmeimmissäkin kohdissa käveleminen oli vähän kyseenalaista, joten parin ympyräkierroksen jälkeen suunnattiin tutkimaan maastopolkuja, jotka olivat ihmeen pehmeitä.
~ Omppu

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!


Hyvää joulua!
Merry christmas!
Joyeux noël!
God jul!
Feliz navidad!

~ Omppu

(hups, taas toinen postaus samana päivänä, toivottavasti ei haittaa, mutta halusin toivottaa hyvää joulua kaikille meidän blogin lukijoille ♥)

Jouluspesiaali: Kypros / Pafos


Syysloman lomakuvia vähän myöhässä, olkaa hyvä!




Kuva kaupunkiin päin majakan läheltä niemen kärjestä
Pafoksen linnan katolla, korkeanpaikankammoisella meinasi hiukan polvet notkua... :D




7D elokuvateatteri, joka todella kiinnitti huomion satamassa




Kings Avenue Mall, alle kilometrin päässä meidän hotellilta. Tuolla oli perusruokakaupan (Carrefour) lisäksi paljon kenkä-, laukku-, ja vaatekauppoja, sekä pari kosmetiikkamyymälääkin. Vaatekaupoista löytyi vaatetta myös ihan näille Suomen talven keleille, ostin sieltä mm. yhden ihanan pitkän neuleen, sen lisäksi, että siellä myytiin myös ihania kesävaatteita. Yksi päivä kulutettiin kauppakeskusta koluten ja pari kertaa käytiin vaan tuolla ruokakaupassa ostamassa vettä yms, koska tuolta sai todella paljon halvemmalla, kuin hotellin omasta putiikista.
Tämä postaus tulee muuten sisältämään ruokakuvia...
Arkeologisen alueen sisäänkäynti




Tämä ei ole ehkä kuvana kovinkaan hyvä, mutta tästä näkee hyvin, millaisia olivat Kuninkaiden Haudat

Ja tällainen otus oli meidän terassin tolpassa... 
Tämä oli maalattu jonkun kivirakennuksen raunion(?) seinään 

Pafoksella suunnilleen joka kuppilasta sai jonkunlaisen frapen, ja kyllä muuten kylmä kahvi oli hyvää, kun oli suht pitkän päivän tarponut tuolla auringonpaahteessa
Coral Bayn ranta ja päälle tunnin bussin odottaminen, ei oltu ihan perillä bussiaikatauluista ei... Oli ainakin aikaa kuvailla merta :D
Mä en muuten tiennyt, että banaanit kasvaa noin "ylöspäin" :D
Coral Bayn eläintarha oli tosi laaja alue, missä oli lintuja, lintuja, vähän lisää lintuja ja vähän näitä isompiakin eläimiä, tiikereistä sain pari kohtuullisen kivaa kuvaakin.
Minipaprikoita / jotain chilejä hotellin sisäpihalla
"Jos mä oon oikeen taiteellinen ja otan kuvan tästä sadepisarasta?"
Koulu painoi tosiaan ihan viimeisille päiville saakka niin paljon päälle, etten näitä kuvia kerinnyt aiemmin julkaisemaan. Ehkä vähän tyhmä valinta jouluaatolle, mutta toivottavasti edes jotakuta kiinnosti. :)
~
~ Omppu