sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hyvä fiilis

Tää viikko on ollut yhtä pyöritystä ja stressaamista, mutta nyt mulla on hyvä fiilis.

Tämä fiilis treenin jälkeen; hiukset sekasin, puku huonosti, käsi tärisee eikä hymyilläkään jaksa, mutta niin hyvä fiilis että olihan pakko nyt ottaa perinteinen pukuhuoneselfie :D

Lauantainakin oli herätys soimassa, että ehdin erään ulkopuolisen valmentajan pitämään taekwondotreeniin. Aamupäivällä siis poljin Jopolla uimahallille, missä odottelin sekä meidän "omaa" valmentajaa että tätä ulkopuolista valmentajaa ehkä kymmenisen minuuttia. Vähän jännitti, eikä ketään näkynyt missään, mutta lopulta porukka alkoi valua uimahallille, jonka peilisalissa me treenataan.

Alkulämpöjen jälkeen mä tärisin, yritin ihan 110%. Lonkka sattui jo ensimmäisissä venytyksissä, mutta en halunnut luovuttaa ennen kuin olisi ihan pakko, koska motivaatio tekemiseen oli 10+, ja itse asiassa hetken venyttelyn jälkeen sain lonkkia sen verran auki, ettei enää sattunut lainkaan. Alun lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen meidät jaettiin pareihin ja lähdettiin tekemään sinänsä helpoista potkuista koostuvia potkusarjoja, jotka kuitenkin olivat yllättävän hankalia. Etujalan kiertopotku, takajalan kiertopotku, tupla, pyörähdyskiertopotku, takajalan kiertopotku. Varsinkin tuplat tuotti mulle tosi paljon hankaluuksia, sillä kolmeen vuoteen en ole niitä tehnyt. Kyllä taas huomasi treenaamisen puutteen ja sen, miten erilaisia harjoituksia meillä normaalisti on.

Tehtiin näiden potkusarjojen jälkeen perusmatsipotkuja, mitkä tuotti mulle lähes ylitsepääsemättömiä hankaluuksia, sillä mun motoriikalla jokainen uusi potku, mikä pitäisi oppia, on lievästi sanottuna haastavaa. Yhden uuden potkun opinkin ja kuulin / ymmärsin tekeväni yhden peruspotkun (jalannostopotku), joka on suunnilleen kolmas potku, jonka opin, täysin päin honkia. Sitä sitten harjoittelemaan vaan jatkossa, niin eiköhän siitäkin ihan hyvä tule.

Loppuun tehtiin vielä "valintatehtäviä", eli sivupotkun tapaisella potkulla lähdettiin hakemaan osumaa panssariin ja pari joko oli paikallaan, jolloin ensimmäisellä yrityksellä tuli osuma, liukui taaksepäin, jolloin sivupotkun jälkeen piti tehdä pyörähdyskiertopotku ensin panssariin ja sitten päähän (osumatta jälkimmäiseen) tai otti askeleen taaksepäin, jolloin piti tehdä jalannostopotku, jonka mä tosiaan teen väärin.

Aikalailla näiden jälkeen lopetettiin harjoitukset, ja mä olin enemmän kuin iloinen. Vielä sunnuntainakin mä vaan haluan hehkuttaa kaikille, miten hyvät treenit oli ja miten hyvältä tuntuu, kun vatsalihakset sattuu niin paljon, että hyvä kun istumasta pääsen seisomaan ilman tukea. Oli ihan mahtavaa tehdä taas 110% teholla kaikki ja oppia ja nähdä, miten oikeasti pitäisi tehdä.


Lähes heti, kun kotiuduin taekwondosta, lähdin tunnille, jonka menin mun valmentajan hevosella, jota olenkin liikutellut pariin kertaan tässä viikolla, joten en ole kerinnyt kirjoittamaan blogiin juuri lainkaan. Tunti meni hyvin, kunhan pääsin itse rentoutumaan varsinkin ravissa ja uskalsin todella pyytää, sillä nyt alla oli hevonen, joka osaa ja jonka osaaminen ei ole ruosteessa.

Illalla suunnattiin vielä Isomäkeen katsomaan Ässien peliä KooKoota vastaan, ja komea 7-4 kotivoittohan siitä tuli. Sen enempää peliä kommentoimatta, niin Ässien Bernard kuin KooKoon Järvenpää päästivät ehkä vähän helppoja maaleja, mutta toisaalta puolustajatkin olivat vähän väärässä paikassa väärään aikaan, ja näin maalivahti oli melko monessa tilanteessa yksin vastustajan hyökkääjän / hyökkääjien kanssa. Pääasia on kuitenkin kolmen pisteen voitto! ♥

Kaiken kaikkiaan lauantai oli hyvä päivä. Siitä jäi niin hyvä fiilis, että ilman suurempaa syytä halusin jakaa sen tänne teidänkin kanssanne. Jos tätä joku lukee, joka oli lauantain taekwondossa mukana, ymmärtää ehkä, miksi mulla on niin hyvä fiilis. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana mun superhyvässä lauantaissa!

Kiinnostaisiko teitä toistekin tälläiset fiilispohjalta kirjoitetut kuulumispostaukset?

~ Omppu

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Uusi esteratsu

Edellisessä postauksessani saatoin mainitakkin, että seuraavana tuntina meillä pitäisi olla esteitä. Olin oikeassa, sillä viime torstaina päästiin vihdoinkin kunnolla hyppäämään. Tällä kertaa ratsu oli Manun sijasta kaikilla muilla puolilla tutuksi käynyt Hapsu, jonka kanssa en siis ollut koskaan kunnolla päässyt hyppäämään. Kerta se ensimmäinen, ja on kyllä pakko sanoa, että taisin löytää itselleni uuden "esteratsun".




Tunti aloitettiin omatoimisten volttien pyöräyttelyllä, jonka avulla heräteltiin hevosia taipumaan. Hapsu oli vähän tahmean tuntuinen, mutta liikkui silti ihan kivasti eteenpäin, kun pyysin enemmän aktiivisuutta. Toiseella pitkällä sivulla nostettiin aina laukkaa. Laukassa piti olla kevyessä istunnassa koko ajan, ja se oikeastaan onnistuikin ihan hyvin. Hapsu vähän painui päästä liian alas laukassa, mutta muuten meidän suorista oli todella onnistuneita. Nostot tulivat melkein pelkästä laukan ajattelemisesta ja jalan siirtämisestä.

Alkuverkaksi tultiin kaksi ristikkoa kahteen kertaan. Koska Hapsu laukkasi aika reippaasti, ajattelin sen lähtevän hyppyyn aika kaukaa, jolloin en ratsastanut kunnolla ennen estettä eteenpäin. Ensimmäiselle ristikolle tulo meni plörinäiksi, kun en tosiaankaan ratsastanut Hapsua eteenpäin, jolloin Hapsu tiputti raviin ennen estettä ja hypystä tuli aika iso, koska tulimme aika hitaalla vauhdilla. Toiselle ristikolle vähän skarppasin tässä asiassa ja tultiin paremmalla vauhdilla. Hypyt olivat ihan hyviä, mutta vauhtia meiltä tosiaankin puuttui. Toisella kierroksella laukka oli jo sitten energisempää ja hypyt olivat edelleen ihan hyviä. Hapsu ei todellakaan lähtenyt yhteen ainoaankaan hyppyyn liian kaukaa, joten jännitin sitä ihan suotta.

"Mennäänkö yli?"

"Okei, mennään sitten!"

Tämän alkuverkka kierroksen jälkeen meidän piti aina ristikon päällä kääntää ristikosta riippuen oikealle tai vasemmalle. Tätä kääntämistä oltiin jo harjoiteltu edellisellä tunnilla, joten se oli aika heti hallussa. Meidän vauhtimme ei vieläkään ollut päätä huimaavaa, mutta hypyt ja käännökset onnistuivat ihan hyvin. Hapsu kääntyi todella helposti, kunhan minä olin myös kääntymässä.

Sitten tehtävään lisättiin toisella pitkällä sivulla ollut jumppasarja. Ensiksi hypättiin nämä kaksi ristikko-okseria, joiden päällä tehtiin tiukat käännökseet ja sen jälkeen tultiin jumppasarja. Tähän tehtävään lähtiessä tunsin Hapsun vajonneen kaulastaan melkein kuolaimen alle (tai siis todella alas), enkä saanut korjattua sitä ennenkuin aloitimme hyppäämisen. Se ei kuitenkaan Hapsun hommia hirveästi haitannut, mutta seuraavalla kerralla yritin korjata hevosen niskaa ylemmäs. Jumppasarjassa oli ensin ristikko, kahden sokeripalan innari, sekä vielä yksi  ristikko ja pysty. Sarjalla oli tärkeää olla vähän kevyessä istunnassa koko ajan, sillä esteitä oli monta ja ne tulivat aika nopeasti eteen.


Kuvista kiitos Lauralle!
Toisella kertaa tultiin vain jumppasarja uudelleen, koska meillä oli aikaa enää niin vähän. Tälläkertaa viimisiä kahta estettä nostettiin vähän korkeammiksi (50-55 max.). Viimeinen linja oli ehdottomasti parhain linja, sillä pääsin jokaiseen hyppyyn mukaan, Hapsu ei ollut liian alhaalla, eikä mennyt liian lujaa tai liian hitaasti.

KuRalla olisi harjoitusestekisat ensi viikonloppuna, mutta koska ensi viikolla olen reissussa, josta varmaan kuulettekin piakkoin. Uskon olevani sen verran väsynyt tästä matkailusta, joten jätän kisat välistä. Ehkä sitten joskus. Ja tosiaan sitten kun joskus menisin kisoihin, ratsuehdokkaana olisi ehdottomasti Hapsu!

~ Amppa

perjantai 20. marraskuuta 2015

Oikeastaan aika hyvä

On se hankalaa. Niinkin yksinkertainen asia kuin pohkeenväistö (tosin ehkä edelleen tiistaina vaikuttanut aivotärähdys vaikutti asiaan). Tälläkin kertaa luvassa on koostepostaus molemmista viikon tunneista, joista jälkimmäinen ei mennyt lainkaan huonosti.


Tiistaina olin taas tunnilla Selmalla. Tällä kertaa teemana oli pohkeenväistö, mitä itse asiassa mä olin tehnyt sunnuntaina ja ilmeisesti Selmakin viikonloppuna ylläpitäjänsä kanssa. Tehtävän siis piti olla melko helppo ja sujuva, mutta miten kävi?

Oikealle Selma väisti ihan hyvin. Muutamia rehellisiä ristiaskelpätkiä saatiin, ja sainkin muutaman ihan kohtuullisen hyvän onnistumisen, joista huomasin eron niihin "väistöihin" missä ollaan lähinnä nojattu lapaan ja juostu pidätteestä läpi. Nämä pätkät oli kuitenkin tosi lyhyitä, kesti ehkä sen 2-3 askelta, mutta ne oli silti sen verran erilaisia, että eron kyllä tunsi.

Lopulta, kun väistöt sujuivat ravissa ja käynnissä, lähdettiin väistöpätkän jälkeen nostamaan laukka. Oikeaan ei tässä ollut kovinkaan suuria ongelmia, mutta kun vaihdettiin vasempaan, ei mikään onnistunut. Ei väistö, ei laukannosto, ei laukka, ei mikään. Vääriä laukkoja otettiin ehkä 15, ennen kuin sain pari kertaa vasemman, eikä senkään ratsastettavuus mitään parasta luokkaa ollut.

Tiistain tuntiin en osannut olla kovin tyytyväinen, joten uusi yritys torstaina tuli tarpeeseen. Tällä kertaa ei tehty mitään ihmeellistä, pientä väistömäistä ajattelua ulospäin ympyrällä ja askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.

Torstaina oma pääkin oli jo vähän selvempi, mutta tiistainen "vähän" hallitsematon portaidenlaskeutuminen tuntui edelleen lonkassa. Ehkä kuitenkin se, että pää oli paremmassa hapessa, vaikutti siihen, että pystyin keskittymään paljon paremmin ja Selmakin toimi paremmin. Alkuverkassa Selma oli melko vahva, eikä mitenkään erityisen hyvä, mutta ympyrällä se vähitellen pehmeni niskasta ja rupesi toimimaan paljon paremmin.

Vasen laukka nousi ehkä viidennellä yrityksellä, mutta se todella nousi, eikä Selma tapansa mukaan muljahtanut laukkaan. Ensimmäisellä kerralla tehtiin jonkunlainen laukanvaihdontapainen vahingossa, ja toisella kerralla sain ravista ihan hyvän vasemman laukan. Nyt mulle oli jostain syystä istuminen tosi helppoa ja pystyin myös vähän irrottelemaan Selmaa kuolaimesta laukassa, joten kun otin raviin, Selma ei tullut niin vahvaksi, kuin yleensä.

Oikeaakin laukkaa pystyi ratsastamaan ja nostot oli hyviä. Laukka-ravi- siirtymiset toimi, samoin ravi-käynti. Selma ei tullut oikeastaan lainkaan vahvaksi tai lähtenyt vastustamaan kuolainta, kun pyysin istunnalla enkä juuri lainkaan kädellä. Niinpä oli siis taas aihetta olla tyytyväinen poniin, sekä oikestaan omaankin ratsastukseen.

Torstaina juteltiin myös vähän ensi kaudesta, mutta se postaus tuleekin sitten joulukalenterissa... Ai että, mä en malttaisi odottaa, että saan kertoa ensi kauden kaikista uusista tuulista tänne, mutta ei tässä ole enää, kuin kymmenen päivää ennen joulukuuta... :D Pahoittelut postauksen kuvattomuudesta :/

~ Omppu

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tyylikkäin maastoutuminen tähän mennessä & muita heppakuulumisia

Kuvasin pari viikkoa sitten MyDayn, mutta en sitä huonosta laadusta tähden julkaise. Tästä tunnista vielä sen verran, että mun piti tosiaan mennä ensin Romeolla, mutta päädyttiin toisen ratsastajan kanssa vaihtamaan ratsuja niin, että meninkin sitten Divalla. Olen aika kauan halunnut ratsastaa Divalla, koska poni on yksinkertaisesti aivan ihana. Divalla olen joskus kauan sitten ratsastanut jonkun ilman satulaa tunnin, ja nyt viimeinkin pääsin uudelleen ponin kyytiin!


Elli & Diva viime keväältä

Diva oli superkiva, todella energinen ja miellyttävä ratsastaa, vaikka ponilla sattuikin olemaan eräs hyvinkin paha tapa, nimittäin hän päätti yhtäkkiä ravista jarrut päälle ja pään alas, ellei ratsastaja ollut tilanteen tasalla. Diva harrasti tätä pariinkin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla heilahdin aika paljon eteen, mutta toisella kerralla osasin ratkaista tilanteen nojaamalla taakse, eikä poni näin päässyt kiskomaan mua mukaansa.

Tämän tunnin jälkeisenä viikonloppuna vierailin Kainaston ponitallilla ratsastelemassa jälleen kerran tutulla issikkatamma Katlalla. Tällä samalla hevosella ratsastin nyt kolmatta kertaa. Meillä meni oikeastaan ihan hyvin verrattuna viime kertaan, jolloin meillä oli paljon ongelmia laukannostoissa ja satulan liikkumisessa.

Viiv ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta mulla on oikeesti vähän ikävä estetunteja Viivillä. 

Viime viikolla meillä oli kavaletti/puomitunti, joka oli vähän niinkuin pohjatunti ehkä tällä viikolla olevalle estetunnille. Mulla oli aika pitkästä aikaa Hapsuneiti. Odotin tuntia aika innolla, koska Hapsu on todella kiva ratsastaa, vaikkakin vähän turhankin energinen. Tunnilla Hapsu ei kyllä ollut kovinkaan energinen, ainakaan alkutunnista. Hevosella jotain kinnerpattivaivojen tapaista ilmeisesti ollut/on takajaloissa, joten Hapsu "lämpenee" aika hitaasti. Alkuverryttely ravissa olikin kyllä aika mielenkiintoista menoa, sillä Hapsu todellakin tuntui todella jäykältä ja se tuntui todella selkeästi ainakin selkään päin. Tunti aloitettiin innarikavalettisarjalla, joka tultiin siis ravissa. Oikeaan kierrokseen meillä meni ihan hyvin Hapsun kanssa. Tultiin linjalle ihan hyvässä ravissa ja ratsastin pohkeilla hevosta nostelemaan jalkojaan. Vasempaan kierrokseen ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Tultiin kyllä sarjalle ihan hyvin, mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Hapsu ei ilmeisesti nostanut ensimmäiselle kavaletille tarpeeksi jalkojaan, joten se kompastui ensimmäiseen kavalettiin (kyseessä olivat siis kiinteät sokeripalat) ja ilmeisesti myös keksimmäiseenkin, ja niinpä hevonen kaatui polvilleen ja minä tipuin Hapsun kaulalle. Se oli aika pelottavaa, koska Hapsu oli tosiaan polvillaan turpa melkein maassa ja minä hevosen kaulan päällä. Siinä hetkessä päätin nyt sitten helpottaa niin itseäni kuin hevostakin, joten mätkähdin sitten maankamaralle.


Sen jälkeen meillä ei ollut minkään näköistä ongelmaa jalkojen nostamisessa kavaleteille. Hapsu oikeastaan tarjosi ravissa laukkaa ja liiotteli aika paljon kavaleteille. Koko loppu tunnin pysyin onneksi ihan hyvin vähän mielenkiintoisemmissakin loikissa kavaleteille. Tätä tehtävää tultiin myös siis laukassa, jossa oli huomattavasti helpompi mukautua liikkeeseen mukaan, kuin ravissa. Saatiin kehuja hyvännäköisestä menosta kavaleteillä, eikä enää tullut kuuloonkaan, että Hapsu ei olisi nostanut jalkojaan tai liikkunut energisesti eteenpäin.

Lopputunnista tultiin sellaista yksittäistä kavalettia, joka oli keskihalkaisilla ja sen päällä piti päättää kumpaan suuntaan kääntyy. Tämä onnistui kieltämättä ihan hyvin, vaikka kuvittelin kokoajan, että Hapsu hyppää paljon kauempaa. Tultiin kuitenkin ihan hyviin paikkoihin ja sain esteen päällä vaihtettua suunnan ja tarvittaessa laukankin.

Manu ja minä meidän ekalta estetunnilta

Mulla on tällähetkellä jotenkin vahva tunne siitä, että me saatetaan hypätä huomenna. Koska tämä viimeviikkoinen kavaletti/puomi tunti oli vähän niinkuin pohjatyöskentelyä estetuntia varten, luultavasti hyppään joko Hapsulla tai sitten Manulla. Epäilen jotenkin vahvasti Hapsua, mutta Manukin on kyllä hyvin mahdollinen.

~ Amppa

Ärsyttävä mutta ihan okei

Tiivistettynä sunnuntain tunti

Varoitus: Mulla on tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan, jonkunasteinen aivotärähdys, jonka ansiosta ei ajatus oikein kulje ja teksti takkuilee normaalia enemmän. En ole lentänyt (koputan puuta) keltään, vaan tömäytin pääni otsa edellä auton takaluukkuun niin että siinä on mukava kuhmu ja mustelma. Annetaan siis anteeksi vähän normaalia huonompi tekstinlaatu, jooko? Kuvia ei tältä kerralta ole edes mitään pääkuvia Dollista, joten postauksen kuvituskuvat ovat vanhoja.


Sunnuntaina tosiaan suuntasin kohti Zilpaa, toivoen, että saisin vaihtaa Kössin Dolliin. Kössillä ratsastaminen ei mitään hirveän nautinnollista puuhaa kun ole ollut, riippuen missä ohjat on kiinni poni on joko turpa ryntäissä tai pää pystyssä (Kössillä on siis olympiat), mutta varsinkaan laukassa pidäte ei mene kuitenkaan läpi. Ylipäätään, koska Kössi on niin pieni (ainakin 10cm Dollia pienempi), ei mulla ole kovin tukeva olo siellä selässä, vaikka ponin leveydestä saa vähän tukea kuitenkin.

Lupa vaihtaa kuitenkin saatiin ja tunnilla oltiin ajoissa. Dolli oli alkuverkassa ärsyttävän mihinkään reagoimaton. Käynnissä saatiin verkata itsenäisesti ja koska me ei tunnilla juuri tehdä lyhennyksiä / väistöjä, päädyin tekemään samaa harjoitusta, kuin Selman kanssa, sillä se auttaa yleensä saamaan Selmaakin taipumaan; pidätä-odota-väistä-päästä. Dollin kanssa hankalinta ei ollutkaan väistö, joka onnistui ihan hyvin, vaan eteen päästäminen, sillä Dolli ei ollut liikkumassa omalla energialla juuri lainkaan eteenpäin.


Ja arvatkaapa, kun sain väistöt mielestäni ihan kohtuulliseen kuntoon ja ponin liikkumaan kohtuullisesti myös laukassa ja ravissa, mikä paljastui tunnin tehtäväksi. Tehdäänpäs väistöjä. Tässä kohtaa lähinnä ärsytti, sillä väistöt ei ole meille helppoja, ja olin tyytyväinen verkan väistöihin, jotka menivät paljon paremmin verkassa, kuin varsinaisessa tehtävässä. Dolliakin taisi ruveta ärsyttämään jossain vaiheessa, enkä mä osannut antaa sille tarpeeksi tilaa edestä.

Ravissa saatiin muutama hyväkin pätkä, tosin on Dollin kanssa parempiakin väistöjä tehty. Mitään ihmeellistä flowta ei koko tunnin aikana tullut, laukkakin kulki vähän huonosti eikä poni ollut mitenkään parhaimmillaan, mutta ei omakaan ratsastus mitenkään ihailtavaa ollut. Vähän huonompi kerta oli siis sunnuntaina.

~ Omppu

maanantai 16. marraskuuta 2015

Viime viikon tunnit

Tällä viikolla ratsastin Selmalla kaksi tosi hyvää tuntia. Niistä siis lisää tässä postauksessa, joista teen tällä kertaa vain yhden postauksen.



Nykyään verryttelen Selman lähes joka tunnilla itsenäisesti, sillä me ollaan käyty jonkun verran läpi, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Selman työmotivaatio paranee koko ajan, samoin laukka. Ihan huippua verrata sitä, miten Selma liikkuu nyt, siihen, miten se liikkui heinäkuun lopussa. Silloin laukka nousi hyvällä tuurilla, mutta tällä viikolla saatiin ihan huippuja laukannostoja myös vasempaan ja poni käynnistä laukkaan pelkällä käsien siirtämisellä.

Verkassa tosiaan yleensä kiemurtelen ja haen Selmaa vähän pehmeämmäksi edestä. Ennen kuin siirryn ravista laukkaan, teen yleensä päivästä riippuen ravissa tai ravissa ja käynnissä pidätä-odota-väistä-päästä- harjoitusta, missä ensin hidastan Selmaa ja lyhennän sen askelta, ja kävelen muutamia askelia lyhyempää käyntiä, ennen kuin lähden pyytämään väistöä ulospäin, ja muutaman askeleen väistön jälkeen annan Selmalle tilaa edestä, jotta se saa pidentää askeltaan. Kun tämä onnistuu ravissa, eli mulla menee kaikki avut läpi, lähden pyytämään laukkaa. Päivästä riippuen vasen laukka nousee joko ensimmäisellä tai kymmenennellä yrityksellä. Alla oleva pidätä-odota-väistä-päästä- video on kerralta, kun tein harjoitusta ensimmäistä kertaa, ja reippaamman käynnin sijasta siirrytään raviin.



Laukkailen kevyessä istunnassa kentän pitkät sivut ja ympyröitä perusistunnassa. Pitkillä sivuilla pyydän Selmaa yleensä vielä vähän eteenpäin, ja ympyröille yritän saada sitä vähän kiinni. Nyt uusi ongelma on se, että vasemmassa laukassa mulla ei mene pidäte juuri lainkaan läpi. Sitä siis ollaan yritetty lähteä korjaamaan ja harjoittelemaan mm. askeleen pidennys- ja lyhennystehtävillä.

Keskiviikkona verkan jälkeen kuljettiin suoraa linjaa välillä C-L, kääntyen päässä aina mahdollisimman jyrkästi, eli tehden jotain alkeisalkeisversiota takaosakäännöksestä. Heti käännöksen jälkeen mun piti antaa Selmalle tilaa edestä, ja alkuun sain myös pyytää pohkeella eteenpäin, mutta melko pian pohje piti jättää pois, kun poni jo käsiä eteenpäin siirtämällä singahti käynnistä reippaaseen laukkaan. Tällä kertaa sain kuitenkin laukan hyvin kiinni suoran päässä.



Kun tämä tehtävä sujui, piti tehtävään lisätä voltti kentän keskelle rauhallisemmassa tempossa (joko rauhallisessa laukassa tai ravissa) ja voltin jälkeen uusi eteenratsastus. Ai että, mitä keskiravia sieltä ponista irtosi! Siis oikeasti, se oli ihan sairaan hieno tunne, kun poni alla pelkästä käsien liikuttamisesta lähti lisäämään ravia (ja eihän tämä tietenkään tullut videolle). Koska tämäkin sujui niin hyvin, melko nopeasti aloinkin loppuverkkaamaan, eli kiemurtelemaan kevyessä ravissa kenttää ympäri. Selma haki taas tosi kivasti oikein päin loppuraveissa, ja hyvillä mielin lähdettiin loppukäyntien jälkeen tallin.

Torstaina puolestaan työstettiin Selmaa niskasta pehmeämmäksi ympyrällä. Siirtymisiä tehtiin melko paljon ja saatiin myös muutamia parin askelene pätkiä. missä takaosakin oli alla vähän aikaa, esim. vasemmasta laukasta raviin. Torstaina vasen laukka ei muuten kulkenutkaan niin hyvin, kuin keskiviikkona, mutta lopulta saatiin siinäkin ihan kelvollisia pätkiä.

Irroteltiin Selmaa kuolaimesta ja yritettiin saada sitä rentouttamaan kieltä, leukoja ja niskaa, ja kohtuullisesti tosiaan onnistuttiinkin. Melko hyvin tajusin senkin, milloin mun pitää pyytää jalalla eteenpäin, ettei Selma rojahda liian alas. Kyllä mä sanoisin, että melkoista kehitystä tämä on siihen verrattuna, että loppukesästä juostiin alakaula edessä ja katseltiin toisiamme yläkautta silmiin, kun taas nyt yritetään saada ponia oikein päin ja nyt niitä pätkiä tuleekin jo vähän.

Tiivistettynä tähän viikkoon mahtui kaksi huippuhyvää tuntia. On se poni super! ♥

~ Omppu

maanantai 9. marraskuuta 2015

Tyytyväinen [7.11 koulukisat]

Äärimmäisen ylpeä ensimmäinen ei-sijoittunut joka heitettiin kerran ulos radalta ilmoittautuu!


Ehkä meidän koulukisat ei mennyt niinkuin Strömsössä. Silti mä olen tyytyväinen. Rata oli rehellisesti parhaita ratsastamiani, paljon parempi, kuin viime koulukisojen. Prosentit olivat 61,190, mihin olen tyytyväinen. Tämä rata ja päivä oli sellainen, että numeroilla paperissa ei ollut väliä. Mä tiedän, että se oli hyvä rata. Mä tiedän myös sen, että koskaan ei voi tietää, milloin me mennään Dollin kanssa meidän viimeiset kisaradat. Se saattoi olla nämä kisat, tai vasta monen vuoden päästä, mutta oikeastaan sillänkään ei ole väliä. Menipäs taas syvälliseksi, takaisin siihen asiaan...

Aamulla laittelin Dollin normaalisti kuntoon (saatuani juuri ja juuri luvan laittaa tämän kerran kielenkääntäjän / kitalakiraudan) ja lähdin kävelemään maneesin viereisen parkkipaikan päätyyn, missä siis saa odotella verkkaan pääsemistä. Tässä vaiheessa Dolli muutaman kerran vaan alkoi yhtäkkiä tuijottaa johonkin suuntaan ja lähti jyräämään ravissa sinnepäin, eikä fiilis verkkaan mennessä ollut kovin katossa.


Verkassa keskityin asettamaan ja taivuttamaan Dollia volteilla sekä saamaan sitä aktiivisemmaksi pohkeesta. Tein muutamia lisäyksiä, ja olin tosi tyytyväinen Dollin raviin. Laukka pyöri kumpaankin suuntaan eikä vastalaukkoja tullut yhtään. Ennen meidän rataa ratsasti yksi mun kaveri, ja kun hänet heitettiin radalta pois hakemaan kannuksia, iski pieni paniikki. Menin sitten radalle toteamaan, että ei mullakaan ole kannuksia, ja niin siis melko epätietoisena mistään lähdettin kannuksia hakemaan.

Kannusten laittamisen jälkeen ehdin ottaa verkassa pari pätkää ravia ja laukkaa, Dolli toimi edelleen hyvin. Nyt keskiraveissa rikottiin helpommin laukalle, joten päädyin ratsastamaan ne vähän varovaisemmin radalla. Ohjelma, joka ratsastettiin, oli siis Aikuisohjelma 2002.


Laukannostoissa tökkäsin Dollia kummallakin kerralla ulkojalan kannuksella melko reippaasti, koska poni alkoi jo väsyä ja halusin varmistella, että tulee varmasti hyvä laukka. Rata olikin oikein hyvä, tasaista kutosta on lähes koko paperi täynnä. Laukka-ravi- siirtymiset olivat 5,5, ne olivat myöhässä (ihan oma moka, tajusin sen itsekin), mutta alku- ja lopputervehdykset halkaisijoineen olivat seiskoja (halkaisijoitahan me ollaan Selmankin kanssa treenattu). Ensimmäisesti temponlisäyksestä tuli yllättäen 6,5, sillä itse en videolta huomaa juurikaan eroa.

Yleisvaikutelman pisteihin olen myös tyytyväinen. Omasta istunnasta, asennosta ja apujenkäytöstä sain 6,5, mihin olin tosi tyytyväinen. Vaikutus hevoseen ja kuuliaisuus oli 6,0, kun taas tammikuussa meidän ekasta Helpon Ceen paperista samassa kohdassa komeilee vitonen. Oikeiden teiden seuraamisestakin tuli kutonen (tätä on kyllä harjoiteltukin).


Kommenteissa todettiin, että Dolli on sympaattinen poni, lisäykset saisivat olla rohkeampia (tämän arvasinkin), siirtymiset pitäisi tehdä aikaisemmin (eli herätä siihen että nyt pitäisi tehdä siirtyminen ennen sitä pistettä, missä siirtyminen pitäisi tehdä) ja valmistella paremmin. Suun aukomisestakin oli huomio paperissa, mutta sen mä tiesin jo valmiiksi, sillä Dolli on ollut kesästä asti tosi jäykkä suustaan ja aukonut sitä tavallista enemmän.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen kisapäivään ja poniin. Tällä kertaa en siis Selmalla mennyt, mikä ehkä jälkikäteen oli ihan hyvä päätös. Saatiin kisakaudelle onnistunut päätös ilman mitään turhaa sähläämistä tai panikointia tai stressaamista. Ensi kaudella sitten otetaan Selmankin kanssa tavoitteeksi päästä Helppo C niin läpi, että esitetään koko laukkaohjelma laukassa... :D


~ Omppu

perjantai 6. marraskuuta 2015

Entinen hoitoponini


Kiitos näistä puolestatoista vuodesta.
Olit toinen hoitoponini, et enää viimeiseen puoleen vuoteen niin tärkeä, mutta hoitoponi kumminkin.
Syksyllä -14 kisasin sinulla muutamat pikkukisat, aina päästen hyväksytysti maaliin, joskin rimaa hipoen toisinaan.
Olit aikanaan mulle tärkein poni Zilpalta, mutta sen jälkeen kun tulit niin kipeäksi ja muutuit oikeastaan kokonaan, en enää tykännyt sinusta niin paljoa. Ehkä se oli väärin, mutta en olisi enää kauaa sinulla voinut mennä kuitenkaan.


Parhaita muistojamme ovat estekisat, joissa voitimme puomiluokan ja mun ensimmäinen puolipäivävuokraus.
Kuitenkin, kun mun piti valita sun ja Dollin väliltä nyt, valinta oli ilmiselvä.
Lopetin hoitamisesi 27.9.2015.
Meillä ehti olla yksi vuosipäivä - se oli enemmän, kuin Lyylin kanssa.
Kiitos Taalia. ♥


~ Omppu

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kahden ponin sunnuntai

Viime sunnuntaina ratsastin pitkästä aikaa kaksi tuntia samana päivänä, ja oikeastaan lähes peräkkäin. Ratsastin Selmalla ensin itsenäisesti, ja sen jälkeen lähdin Zilpalle muistelemaan, miten Kössillä ratsastetaan. Tämä postaus on ehkä vähän tynkä, mutta jotain eloa munkin puolelta tänne nyt vihdoinkin... :D


Alkuun menin Selmalla vähän aikaa ilman satulaa. Jo ravissa totesin idean ei-niin-hyväksi, joten kun sain käynnin ja ravin jotenkin toimimaan, kävin hakemassa satulan. Alun säätämisen jälkeen molemmat laukat pyöri hyvin, ja koitin pariin kertaan tehdä myös laukanvaihtoja ravin kautta lävistäjällä. Nekin onnistuivat, joten jäin kävelemään välikäyntejä.


Välikäyntien jälkeen parempien ideoiden puutteessa pujottelin kartioita, yrittäen saada Selmaa asettumaan ja taipumaan. Aika hyvin Selma alkoikin asettua, toki aina olisin voinut pyytää rohkeammin. Jossain vaiheessa sain neronleimauksen yrittää etuosakäännöksiä, mitä en siis ole ikinä Selman kanssa tehnyt. Tehtiin niitä muutaman kerran tuon pujottelun yhteydessä niin, että käännyttiin 90 astetta kerrallaan. Muutaman kerran onnistuikin tosi hienosti.


Käynti-, ja ravipujottelun sekä etuosakäännösten jälkeen yritin työstää ponia vielä vähän pehmeämmäksi ympyrällä harjoitusravissa. Kun tämä sujui, lähdin jo loppuverkkailemaan. Aikaa oli mennyt tunnin verran, jonka jälkmmäinen puolikas älyttömän hitaasti. Vaikkei ratsastus ollut ihan huippu on huonompiakin ollut, ja olin tosi tyytyväinen muutamaan pikkuasiaan.


Zilpalla meninkin melkein heti hoitamaan Kössiä. Ratsastusta kuvaa kaikkein parhaiten sana virkkuukoukku. Varsinkin ravissa oli ihan sama, annoinko mä ohjaa löysäksi vai kiristinkö, oliko tuntuma löysä vai napakka, ratsastinko jalalla vai enkö tai missä tempossa mentiin, poni liikkui linkussa turpa ryntäissä.


Loppujen lopuksi sain Kössinkin kanssa ihan kohtuullisia pätkiä. Tunti meni tosi nopeasti ja olin Kössin ihan tyytyväinen, mitä nyt laukassa oli vain yksi vaihde eikä askel oikein
pidentynyt. Loppuravit hölkättiin tosi rennosti pää alhaalla mutta ei linkussa, ja se oli yksi tunnin parhaita pätkiä. Ihan kiva Kössillä on mennä, jos kerran aina ei voi sillä Dollilla mennä... ;)


~ Omppu

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kaksi vuotta

Kaksi vuotta onnistumisia,
kaksi vuotta epäonnistumisia,
kaksi vuotta naurua,
kaksi vuotta seikkailuja,
kaksi vuotta selviytymistä,
kaksi vuotta turhautumisia,
kaksi vuotta iloa.

Ringo & Ponto
26.10.2013 - 2015 --- >


Syksy 2013








2014 


















2015





Kiitos.
 Toivottavasti saadaan jatkaa meidän tarinaa vielä monta vuotta.

~ Amppa