sunnuntai 28. elokuuta 2016

Hengissä

Niin no, viikon aikana mä olen ollut hevosen selässä kolme kertaa. Alkuviikko kuulostaa siltä, että pääsen ramppaamaan lisää lääkärissä, mahdollisesti saamassa jonkunlaisen selityksen, mikä tuota nilkkaa riivaa ja yritän epätoivoisesti olla viikonloppuun mennessä ihan täysin kunnossa.


Tiistaina mä menin Natalla kevyesti, puoli tuntia taidettiin olla kentällä. Nilkan takia menin ilman satulaa, vaikka tosiaan arvasinkin, että energiasta ei varmasti ole pulaa, sen verran vapaata Natalla oli ollut. Kuitenkin meni tosi hyvin, hevonen pysyi rentona ja pehmeänä, joten perusjuttujen läpikäymisen jälkeen oikeastaan lopeteltiinkin jo ratsastus, koska turha alkaa tappelemaan, jos tappelemattakin onnistuu.

Kuvat on tosiaan viikonlopulta :)
Keskiviikkona Nata rokotettiin, joten torstai ja perjantai menikin hepan lomaillessa. Torstaina mä olin myös mukana Niinisalossa kuvaamassa valkkua, ehkä mekin vielä Lehmän kanssa päästään sinne joskus pomppimaan... :D Seuraavan kerran tosiaan ratsastin Natan lauantaina, kun tuuli ihan järkyttävästi, mulla vähän kiristi korvien välistä ja hevosella riitti virtaa. Kuitenkin, siitä huolimatta, että kulmissa oli ihan varmasti isoja pahoja mörköjä ja laukassa kaikki vasta jännää olikin, meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Harjoitusravin kanssa mä olen ihan totaalisen hukassa, mutta muutama parin askeleen siedettävä pätkäkin saatiin. Loppuravit Nata sitten liikkuikin tosi kivasti, kuten alla olevasta kuvasta näkee, vaikka mä könötinkin vähän miten sattuu.


Sunnuntaina menin kevyesti, varmaan reilun puoli tuntia ilman satulaa. Heppa oli rento ja kiva, ei nyt mikään superhypermahtavaparas, mutta ei lainkaan huono. Ravissa tuli hyviä ja huonoja pätkiä, mutta ne pari kertaa, kun sain sisäpohkeen oikeasti läpi ja Natan taipumaan ympyröillä, ravi ainakin tuntui tosi hyvältä. Laukoissa oli ehkä vähän liikaa energiaa, mutta ihan okei selvittiin niistäkin. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, koska Nata oli tosi kiva siihen nähden, miten paljon sillä nyt on ollut vapaata.


Huomenna tosiaan käydään taas näyttämässä tuota mun nilkkaa lääkärille. Viime postauksen jälkeen sain vielä kolmannet lääkkeet ja toteamuksen "reuman tapainen tulehdus", ja koska vaikka tuo jalka ei varsinaisesti sattunut noiden lääkkeiden vaikuttaessa, ei se nyt edelleenkään kunnossa ole. Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä kisoihin Luvialle ja siitä eteenpäin muutamanakin viikonloppuna olisi tarkotus kisailla, joten mä nyt toivon, että saan tuohon jalkaan sellaiset lääkkeet, että se paranisi mahdollisimman reippaasti.


~ Oona

maanantai 22. elokuuta 2016

Motivaatio 10, urheilukunto 0

Torstaista alkaen mun fiilis olisi ollut harvinaisen helppo tiivistää yhteen sanaan; perkele.


Natan kanssa kaikki meni alkuviikon tosi jees. Maanantaina menin itsenäisesti sileällä hakien vaan hyvää fiilistä, ja omasta aavistuksen heikosta urheilukunnosta (ei muuten mitään, mutta helpompi olisi ratsastaa, jos pää & niska yrittäisivät olla särkemättä eikä olisi sellainen olo, että tajukin saattaa lähteä) huolimatta meni ihan jees. Laukat oli varsinkin tosi hyviä, ja eniten koitettiinkin laukkailla ja tehdä siirtymisiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin, että sain Natan kunnolla hereille. Loppuravit oli myös tosi jees, eli ihan jees ratsastus kaiken kaikkiaan. 


Tiistain estetunnilla hevonen oli superkiva (varsinkin sen jälkeen, kun siirrettiin ohjat kuolainten isoimpiin renkaisiin) ja hengissä selvittiin vaihtelevalla tyylillä, mutta "enhän mä edes meinannut pudota" on kuitenkin jo saavutus sinänsä estetunnin jälkeen. Mä olin tyytyväinen varsinkin Nataan, mutta muutamalla kerralla saatiin jumppasarjalle niin onnistunut lähestyminen, että mä olen omaankin olemiseeni niillä kerroilla ihan tyytyväinen. Keskiviikkona käytiin tekemässä reilun puolen tunnin kävelylenkki metsässä. Odotin lauantain estekisoja ja sunnuntaina mun piti lähteä kuvaamaan Huittisiin, mutta eiköhän mun nilkka päättänyt pistää kapuloita rattaisiin.


Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna nilkka särki vähän, mutta sen kanssa pystyi elämään. Pieni kuhmu jalkapöydässä, mutta "kyllä mä pystyn ihan ratsastamaan", taisin vielä sanoa äidille aamulla. Jännästi se pieni kuhmu turposi lähemmäs kananmunan kokoiseksi ja aivan järkyttävän kipeäksi muutamassa tunnissa koulussa. Terveydenhoitajan mielestä siinä oli ampiaisenpisto, mutta allergialääkkeillä ja kortisonilla ei ollut mitään vaikutusta, iltapäivällä käveleminen oli jo enemmän hyppimistä yhdellä jalalla. Lääkärissä käytiin, "siellä on joku tulehdus". Kuulemma voisin pystyä ratsastamaan lauantaina. 

En muuten pystynyt. Antibiooteilla, kylmäämisellä, kylmäämättä jättämisellä, särkylääkkeillä tms. ei käytännössä ole mitään vaikutusta tuohon nilkkaan, joten torstai-illasta eteenpäin mä olen käytännössä maannut vaan sohvalla kotona. Lauantaina olin pari tuntia kisoja katsomassa, ja eiköhän tuo jalka ottanut siitäkin nokkiinsa. Noita kisoja olin luokkien takia odottanut sieltä kesäkuusta saakka, joten harmitti, kun ei sinne päästy osallistumaan.


Ja miksei musta ole mitään kuulunut ja Luvian postaus oli viikon myöhässä? Ei ole ollut kerrottavaa. Luvian postauksen kuvien ja videoiden katsominen ja selaaminenkin ärsyttää, joten Bloggeria ei ole tullut hetkeen avattua. Seuraavat kisat olisi näillä näkymin syyskuun alussa, ja mä todella toivon, että siihen mennessä nilkkakin alkaisi olemaan kunnossa. Ja ei kiitos enää yhtäkään peruuntunutta kuvausreissua, sillä enhän mä sinne Huittisiinkaan loppujen lopuksi päässyt lähtemään. Ehkä ensi postauksessa olisi jo vähän erilaisia kuulumisia, koska mua alkaa itseäkin vaan paikallaan oleminen kyllästyttää... :D


~ Oona

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ratatreenit Luvialla 14.8

Tällä kertaa päästiin vieraaseen paikkaan hyppäämään rataa, ja vaikka ratsastaja teki tosi tyhmiä mokia, hevonen toimi hienosti.




Lauantaina ei käytykään kisoissa, vaan lähdettiin tiimin kanssa Luvialle ratatreeneihin. Koppiin menoa mä en enää jännittänyt, kun sitä oli treenattu ja Nata sinne tulee jo löysässä narussa mun perässä. Eniten siis kuumotti itse rata, koska voin valehtelematta sanoa, että Annen rataharkoissa ei ikinä ole kovin helppoja ratoja ollut - eikä muuten ollut tälläkään kertaa, kuten videoista näkeekin. Pakko todeta, että Luvialla esteet näytti jotenkin paljon isommilta, kuin kotikentällä, vaikka ne olivatkin aika saman kokoisia, mitä me ollaan tunneilla hypätty.


Matkat meni ihan hyvin, ja kun saatiin esteet kannettua, verkkailtiin melko lyhyesti ennen kuin alettiin hyppäämään. Otettiin verkkahyppyjä pystylle ja linjalle, ja Nata hyppäsi tosi kivasti, mutta mä en ratsastanut tarpeeksi laukkaa ennen estettä. Me tultiin linja yhden kerran ja pysty pariin kertaan, joiden jälkeen alettiin sitten hyppäämään rataa. Ensin tultiin pienempänä kahdeksan esteen perusrata, mikä meni ihan jees, tosin niin kovin pelottavan kutosen jälkeen unohdin ratsastaa, joten seiskalle tultiin vinossa ja muuta pientä säätämistä oli enemmän, kuin paljon, mutta ei se päivän huonoin rata varmasti ollut.

Se pelottava kutoseste
Tämän jälkeen tultiin rata edelleen pienemmässä korkeudessa, mutta perusradan jälkeen mentiin uusinta, jossa oli mun matikan mukaan 5 estettä. Tämä oli mun mielestä aika onnistunutkin rata, vaikka tietty olisin saanut ratsastaa enemmän enkä vaan matkustaa tai edes antaa Natan laukata reippaammin. Ellen mä väärin muista, tällä radalla ei tullut mitään kovin isoja mokia, ja varsinkin uusinta meni kai jopa aika kivasti teidenkin puolesta.


Sitten esteitä nostettiin jonkun verran, ja yhtäkkiä mä en enää osannut ratsastaa, en sitten yhtään. Onneksi ensin tultiin pelkkä perusrata... Asetus, taivutus, kaikki perusasiat tuntui ihan heprealta, en vaan jotenkaan saanut Nataa taipumaan kaarteissa, ja jos sain, se veti pään alas, jolloin seuraavalle esteelle tultiin vähintään mielenkiintoisesti. Hypyt oli poikkeuksetta huonompia, kuin pienemmillä radoilla, paitsi ehkä kutosesteelle. Tähän rataan en siis ole tyytyväinen. Mun kevyt istunta oli aikalailla järkyttävä koko radan, joten oikeastaan mikään ei mennyt varsinaisesti kovin hyvin.




Tultiin samassa korkeudessa rata vielä uusinnan kanssa, ja tämä meni ehkä vähän paremmin. Uusinta meni sen verran sähläämiseksi, että musta rehellisesti sanottuna tuntui, että mentiin koko uusinta ristilaukassa enkä missään vaiheessa ollut enää varma, mihin ollaan menossa, mutta selvittiin sekin rata ensimmäistä isompaa rataa paremmin. Tämä meni kuitenkin sen verran räpellykseksi, että otettiin pelkkä uusinta vielä kerran, ja siihen mahtui muutama ihan kiva hyppykin.




Ihan kohtuullisesti siis meni, mutta loppuverkkaan olen ehkä vielä varsinaisia ratoja tyytyväisempi. Sain ratsastettua Natan tosi kivasti eteen-alas, ja se oli hyvin rentona vieraassa paikassakin. Nyt kun vaan muistan ratsastaa laukkaa enemmän eteenpäin ja antaa edestä tilaa laukata myös kisoissa, voitaisiin saada vähän rennompia ratoja myös siellä. Näiden treenien jälkeen on kuitenkin ihan jees lähteä estekisoihin, kun saatiin taas kokemusta pari rataa enemmän vieraassa paikassa.



~ Oona

maanantai 15. elokuuta 2016

Sammin estepainoitteinen yleisleiri 24-29.7


Kuudes ja ehdottomasti yksi parhaimmista Sammin leireistä takana, kiitos jälleen kaikille ♥. Perinteen mukaan teen jälleen leiripostauksen ja kerron jokaisesta päivästä ja tunneista vähän jotakin.

Varoitus! Postaus on erittäin pitkä ja sisältää paljon kuvia....

Sunnuntai

Mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia leiriä kohtaan. Sunnuntaina vasta Sammin pihassa tajusin, että nyt ollaan menossa leirille. Porukkakin oli osittain sama, mitä viime vuonna, mikä oli ihan kiva juttu. Hoitsujen ja tuntiaiheiden jakaminen yms. oli todella helppoa, ja kaikki olivat kai suhteellisen tyytyväisiä. Tällä kertaa halusin itselleni Hessun, en teidä oikeestaan miksi, koska Hessua oon jo yhdellä leirillä hoitanut.




Maanantai

Maanantai aloitettiin istunta- ja tasapainotunnilla, jolle sain Hessun. Hessu on ehdottomasti yks mun suosikeista Sammista, koska se on varmaan ainoa, minkä kanssa mulla on yleensä mennyt useinkin hyvin. Tämä tunti meni ihan kohtalaisesti. Mentiin paljon ravia ilman jalustimia ja korjailtiin istuntaa, sekä kevennyksen asentoa. Hessu tuntui kivalta energiseltä itseltään, vaikka isossa ravissa istuminen tuotti välillä kuskille hankaluuksia. Meidän opettaja kuitenkin neuvoi laskemaan ravin rytmiä, kun esim. käännyttiin ympyrälle, jotta tahti hevosen kanssa tuntuu samalta - ja se oikeasti toimi. Laukassa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia, liike rullasi ja hevonen liikkui.

Hessu laukkapainotteisella tunnilla, ja ratsastajalla aika keskittynyt ilme, vai mitä?
Ratsastuskuvista suurin kiitos Sonjalle!

Harjoiteltiin monella tunnilla kevyen ravin ylä-asennossa pysymistä.

Ohjat vähän lerppuvat

Iltapäivätunnilla meillä oli puomeja ja mulla oli toivomani Usva. Usvan kanssa oli alun koulutehtävissä yms. vähän vauhti hukassa, mutta kaippa se siitä lähti luistamaan, kunhan hevonen liikkui ja ratsastaja ratsasti. Usva on muuten kiva, mutta ainakin mulla se helposti lähtee puskemaan lapa edellä kavereitten perään, ja vain siksi, ettei kuski ole tarkkana. Näitä tilanteita mulla tuli tällä ekalla Usva- tunnilla odotettua vähemmän, mikä taas saa ratsastajan miettimään, pitäisikö asialle tehdä jotain. Tehtävät puomeilla kuitenkin onnistuivat hyvin.





Koska kahtena ensimmäisenä päivänä oli niiiin lämmin, aamupäivällä pidettiin kolme tuntia ja ruuan jälkeen yksi, jolla tavalla yritettiin päästä pakoon pahinta hellettä. Maanataina meidän viimeinen tunti oli ruuan jälkeen, ja oli kyllä kieltämättä aika lämmin. Iltapäivällä tosi moni kävi uimassa, koska meillä olikin sopivasti ylimääräistä aikaa. Itse kävin tottakai myös ja Sammin lammen vesi oli ihan uskomattoman lämmintä (tottakai, jos itse lampikin on suhteellisen pieni ja matala).


Illalla meillä oli kärryajelu Vinskillä. Ruuna ei tunneille osallistunut, mutta kävi molemmat maastot ja tämän kärryajelun vetämässä. Vaikka itse olen aika paljon ajanut, Vinskin kyydissä puukärryissä on jotenkin aina yhtä kivaa.

Tiistai



Aamupäivällä meillä oli maastot. Mulla oli sama ratsu maastossa kuin viime syysleirillä, eli Usva. Sikäli kiva juttu, koska Usvalla olin aijemmin kaks kertaa jo ollut maastossa, joten vähän niinkuin tiesin jo sen temput, mutta siltikin hevonen pääsi pukittelemaan (innostuksesta lähinnä, kun päästiin laukkaamaan aika reippaasti), ja lähtemään välillä vähän reippaasti eteenpäin. Maastoreissu oli ihan kiva, laukattiin ja ravattiin aika paljon. Maaston jälkeen mentiin vielä perinteisesti kahluuttamaan hevosia jokeen.


Usva olis halunnut kokoajan syömään



Kahluureissun jälkeen maistui ruoho.
Aamupäivällä toisen ryhmän maaston jälkeen meillä oli ilman satulaa tunti. Vaikka mun Usva-Hessu linja oli alkanut aika lupaavasti, menin tämän tunnin Vallulla. Ei Vallussa mitään vikaa ole, onhan se ihan älyttömän hieno nuori suokkikomistus, muttakun se ei oo oikein mun juttuni ilman satulaa. Syysleiristä poiketen tälläkertaa sain sen kyllä liikkumaan eteenpäin ja hidastamaan kun tarve vaati. Tunnilla tehtiin kouluradan teitä, väistöjä ja sen sellaista.




 Lopussa päin sai laukata uraa pitkin ja minä keskiympyrällä, mutta koska Vallun kanssa on kokemattoman ilman satulaa -laukkaajan hankalaa nostaa laukkaa, niin enpä yhtä hyvää yritystä enempää saanut sitä nousemaan. Se vähän ärsytti omalla tavalla, mutta ei sille voi mitään jos ei osaa.


Tuntien jälkeen käytiin taas uimassa, tai sitten ei. Ennen iltaa ei kuitenkaan hengailun ja syömisen lisäksi tehty mitään erikoista. Iltapalan jälkeen oli poikkeiksellisesti tiistaina kummitusilta. Kummitusillassa menikin sitten ihan kiitettävästi aikaa aiheiden vaihtuen kauhutarinoista ihan muuhun. 


Tiistaina ennen iltapalaa käytiin vähän kuvaamassa hevosia. Tältä kuvaussessiolta ei kyllä kauheen onnistuneita otoksia tullut, mutta sentään jotakin.


Keskiviikko

Aamupäivällä meillä oli kavaletteja. Mulla oli jälleen kerran Usva, mikä ei itseä oikeastaan haitannutkaan. Tunnilla ensin jumpattiin sileällä ja heräteltiin hevosia käyttämään selkäänsä ja liikkumaan vähän enemmän takaosalla. Usva oli ihan ok, ei mitenkään erityisen vireä. Kavaleteilla meillä oli vähän ongelmaa vauhdin puuttumisesta, mikä näkyi siinä, että askeleet eivät oikein meinanneet sopia innarikavalettisarjan väleille ja hevonen jäi sipsuttamaan.





Mulla oli myös vähän sellasta ongelmaa, että jäin herkästi puristamaan kevyessä istunnassa hevosen kylkiä, joka tietenkin vaikeuttaa Usvan liikkumista. Itse en tätä edes huomannut, mutta yritin asiaa korjata. Loppu tunnista aloin saamaan parempaa eteenpäin pyrkimys kontaktia Usvaankin ja viimeisissä tehtävän pätkissä saatiin ihan kivaakin sarjaa. Pätkittäin harjoitusravissa Usva alkoikin ihan innoissaan esittämään kouluponia...



Miten niin suora selkä? Joo, tosta järkyttävästä kevyestä istunnasta esteillä mun tarvis oikeesti päästä eroon...




Kavalettitunti Usvan kanssa olikin varmaan onnistunein "hyppelytunti" leirin aikana, mitä meillä oli sillä estetunneilla ei enää mennytkään sitten niin hyvin... Ruokailun jälkeen palattiin taas talliin seuraavan tunnin pariin ja meillä oli laukkapainoitteinen. Tälle tunnille sain hoitsuni Hessun.




Laukkapainotteinen Hessun kanssa oli aivan varmasti yksi leirin onnistuneimmista tunneistani. Hevonen oli koko tunnin todella kiva, pohkeenväistöt onnistuivat ihan kohtalaisesti, laukannostot onnistuivat ihan hyvin ja muutenkin sain ensimmäistä kertaa Sammissa kehuja istunnastani. En tiedä mitä vuoden aikana oli tapahtunut, mutta oikeesti pystyin istumaan rentona Hessun isossa ravissa, ja se kyllä tuntui välillä hevosessakin. En pysty sanoin kuvaamaan kuinka hienoa oli kun välillä oikeasti hevonen kuulemma kulki hyvin ja ratsastaja osasi istua, vaikka Hessu ympyrällä punki oikeaan kierrokseen ulos. Pyörittiin siis aika paljon pääty-ympyrällä ja nosteltiin laukkoja/tehtiin suunnan vaihdoksia.

Illalla meillä oli vähän niinkuin leiriolympialaiset. Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen ja meillä oli muutama eri kisa. Oma joukkueeni hävisi, mutta se ei ollut tietenkään pääasia, sillä hauskaa oli! Keskiviikkona oli myös uusi kuvausreissuyritys, mistä tuli ehkä hieman parempia kuvia.







Torstai

Viimeinen kokonainen leiripäivä alkoi koulutunnilla, jolle menin hyvillä mielin Hessun kanssa. Edellisen päivän tyylistä onnistumista ei oikeastaan tullut, mutta tunti meni muuten ihan hyvin. Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa. Laukattiin ympäri kenttää ja hevonen oli hieno ♥.




Iltapäivällä kannettiinkin kenttä täyteen esteitä (ei nyt kuitenkaan) ja alettiin hyppäämään. Usva oli edellisellä tunnilla, jolla sillä kyllä riitti virtaa, mutta sitten kun minä pääsin selkään, tuntui kuin hevosen energiat olisivat loppuneet siihen. Mitään sen suurempia esteitä ei päästy hyppäämään siis senkään takia, etten yksin kertaisesti saanut Usvaa kunnolla vetämään esteelle.






Tunnilla kävin tosiaan myös istumassa Usvan kaulalla tämän tilanteen takia, mutta alas en ihme kyllä tullut. Vika oli ihan vaan minussa, kun en ratsastanut tarpeeksi eteen ja ollut riittävästi hevosen kanssa. Tästäkin esteestä päästiin seuraavalla kerralla kannustus hoputusten saattelemana yli.



Mätsätään Usvan kanssa aika hyvin näissä ratsastushousuissa ja tuossa huovassa :D

Kiellon jälkeen meillä menikin ihan kohtalaisesti, mutta aika pian sitten kuitenkin lopelteltiin. Meidän piti tehdä laukan vaihto aina yhdellä kavaletilla, mutta yhtäkään vaihtoa ei saatu Usvan kanssa tehtyä, kun ratsastaja ei osannut.

Viimeisenä iltana perinteiden mukaisesti mentiin rantasaunaan ja uimaan, jonka jälkeen oli kotailtapala. Syötiin paljon hyvää ruokaa ja loppuillasta mentiin vielä ottamaan viimeisiä kuvia hevosista.








Perjantai

Viimeinen päivä ja viimeiset ratsastustunnit. Aamulla meillä oli viimeinen estetunti, joka meni oikeastaan huonomminkin kuin edellisen päivän hyppelytunti. Usva ei ollut yhtään sen innokkaampi, vaikka kieltoa ei tällä kertaa tullutkaan. Pikkuesteitä korkeampaa ei jälleen menty, eikä laukanvaihto kavaletillakaan onnistunut. No, aina ei voi onnistua, ei edes joka toinen kerta.







Tää on jotenkin niin hassu kuva :D
Ihan suht ok menneen tunnin jälkeen pakkailtiin, syötiin ja lähdettiin viimeisen kerran tallille. Viimeisenä tuntina meillä oli myöskin perinteinen pelileikkitunti. Vaikka olen Jessicalle vähän liian pitkä, pyysin sitä silti tälle tunnille ja sen sainkin. Pakko sanoa, että pieni kermakarkkiponi on aina yhtä paras! Leikkitunti oli hauska ja Jessicakin välillä pääsi jopa innostumaan ja mentiin aika sukkelaa vauhtia ympäri kenttää. Tunnista ei ole kuvia, koska ihana kuvaajamme Sonja tuli myös tunnille Jolankalla. Tunnin jälkeen toiveena oli kahluutus, ja kuuman päivän kunniaksi mentiinkin jokeen kahluuttamaan hevosia. Se oli todella omalaatuinen kokemus pienen Jessican selässä, joka oli aivan intoa täynnä ja räiskyttikin vettä ihan kiitettävästi.

Kokonaisuutena leiri oli aivan ihana! Tuli niin paljon hyviä hevoskokemuksia ja uusia tuttuja. Tämä olikin tämän porukan viimeinen yhteinen leiri (ilmeiseti lähiaikoihin), mutta toivottavatsi törmäillään taas joskus. Pahoittelen muuten vielä postauksen pituutta ja kuvatäytteisyyttä, mutta eikö olekkin joskus ihan vaan kiva, jos on paljon kuvia ;).


Näin loppuun vielä kuva lähiaikoina lopetetusta kaikkien rakastamasta Jolankasta, jota jäi kyllä ikävä. Niin hieno hevonen se oli, vaikka en itse koskaan sen selkään päässytkään ♥.

~ Amppa