Kuulumisia

Eli viimeinen reilu viikko tiivistettynä yhteen postaukseen.

Mitä meille kuuluu? Ensimmäisenä asiana täytyy mainita koulun alku - paluu arkeen tapahtui torstaina, ja ensimmäisiä kirjoja ja läksyjäkin saatiin jo perjantaina. Jee, nyt alkaa taas se herratiedäkuinkamonen päivän jakso aikaa, kun ajatellaan, että opettaja on aina oikeassa ja yritetään olla myöhästelemättä. Mä en tosin edes luvannut ennen koulujen alkua, että tänä vuonna yritän tsempata - koulua ei mene viikkoakaan, ennen kuin mä olen taas myöhässä, siitä mä olen melko
varma. Toinen juttu, joka ei liity hevosiin tai oikeastaan yhtään mihinkään, on se, että mun hiukset lyheni aika paljonkin keskiviikkona. Oli näkemisen arvoisia ilmeitä koulussa, kun suurin osa kavereista oli nähnyt mut viimeksi keväällä, kun mun hiukset ylettyi alaselkään asti... :D 

Sitten ne varsinaisesti kiinnostavat kuulumiset; Natan kuulumiset. Koulutunneilla ollaan juteltu tuntumasta, käsistä, hevosen rentoudesta jne., ja itsenäisesti sileällä oikeastaan ainoa juttu, mihin olen keskittynyt, on se, että Nata liikkuisi mahdollisimman rentona eteen-alas- ajatuksella. Yksi syy tähän on se, että nyt ollaan aikalailla siinä vaiheessa, että Natskun selkä pitäisi saada ylemmäs. Mä en jaksa alkaa selittämään mitenkään erityisen syvällisesti sitä, miten selän nostaminen ja eteen-alas-ratsastaminen liittyvät toisiinsa, mutta oikein eteen-alas kaulaansa venyttävä hevonen myös nostaa selkänsä, ja sitähän me juuri nyt haetaan.

Miten sitten on onnistunut? Laukassa melko hyvin. Käynnissä Nata jännittyy helpoiten, ravi puolestaan sujuu vaihtelevasti. Laukannostoissa olen selvästi alkanut tekemään jotain eri tavalla, koska nykyään Lehmä ei sinkoa, kuin telkkä pöntöstä. Sanoisin, että oikea laukka on lopputunnista yleensä se kaikkein rennoin askellaji, ja yleensä myös sen jälkeen ravi on tosi hyvää. Vasemmallekin ollaan saatu ihan kivoja pätkiä, mutta koska lähtökohta oli se, että Nata yleensäkin liikkui vasemmalle rennommin kuin oikeaan kierrokseen, onhan se hienoa huomata, että nyt se toimii oikeaan kierrokseen pätkittäin paremmin. Tämä sama kävi itseasiassa viime syksyn loppupuolella parikin kertaa Selmankin kanssa - hevonen alkoi toimia "huonompaan" suuntaan pätkittäin paremmin, kuin "parempaan" suuntaan.

Kenttä kuitenkin pistää vähän kapuloita rattaisiin - pohja on ollut turhankin pehmeä, ja kun vettä sitten tuli taivaan täydeltä yhtenä päivänä, kenttä oli vielä illallakin liian märkä oikeastaan edes kunnon sileäntreeniin. Periaatteessa pahimmillaan kuivalla kentällä tulee sama efekti, kuin itse kävelisi tosi liukkaalla pohjalla, kun hiekka jatkaa hevosen liikettä vielä eteenpäin. Uralta lähtiessä esim. ympyrälle Nata kompuroi suhteellisen paljon, eli meidän sileäntreenit ovat olleet melko lyhyitä ja päivän jumpat ollaan yritetty tehdä mahdollisimman tehokkaasti mutta pysyen silti lähinnä kentän parhaissa kohdissa.

Sunnuntaina puolestaan oltiin Luvialla hyppäämässä rataa, mutta siitä on mahdollisesti tulossa erikseen juttua omassa postauksessaan. Tiivistettynä päivää kuvaa ehkä se, että meni ennakko-odotuksia paremmin, kun hengissä selvittiin :D

~ Oona

Eteen-alas

Torstaina juteltiin tuntumasta ja ratsastettiin eteen-alas.

Tämän postauksen kuvat (c) Sanni, iso kiitos! ♥

"Mitä tulee mieleen, jos käsketään ratsastaa eteen-alas?" Kysyy valmentaja. Ainoa mielikuva on se, kun kompuroitiin tyyliin Tahvelin kanssa joskus jollain koulutunnilla, kun piti ratsastaa eteen-alas. Mä en todellakaan tiedä, miten ratsastetaan eteen-alas tai mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Jotain kysymykseen on pakko vastata, ja mun vastaus on suunnilleen "Ei ainakaan niin, että heitetään vaan ohjat pois ja hevonen juoksee etupainoisena". Siinä mä taisin olla oikeassa, että niin ei ratsasteta eteen-alas.

Ensin käveltiin ja haettiin tasaista tuntumaa, väistätten takaosaa ulospäin ympyrältä. Nata oli ihan jees, ei nyt mikään paras, mutta ihan kiva. Ravisiirtymiset oli ensin aika mielenkiintoisia ja jossain vaiheessa, kun Lehmä oikein nosti selkänsä ja alkoi venyttää itseään en mä pystynyt istumaan yhtään. Muutama hyväkin pätkä tuli, mutta pääasiassa mä pompin ihan järkyttävästi. Nata toimi kuitenkin ravissa aika kivasti.

Tämän jälkeen otettiin laukat vasempaan. Alkuun Lehmä vaan juoksi mun alta pää pystyssä, mutta muutama kivakin laukkapätkä saatiin vasemmalle, kun hevonen malttoi laskea päänsä ja venyttää itseään, mikä oli saavutus sinänsä, kun vertaa vaikkapa tiistaihin, kun mistään ei tullut mitään. Nykyään meillä menee lähes poikkeuksetta pienen jumppailun jälkeen paremmin oikeaan kierrokseen kuin vasempaan, joten osasinkin odottaa sitä, että Nata toimisi oikealle kohtuullisen kivasti. Sinänsä en yllättynyt, kun se oli rennompi mutta herkempi, kuin vasemmalle. Ihan super Lehmä!

Ravisiirtymiset oikealle olivat ylipäätään aika hyviä ja pehmeitä, Nata ravasi kivasti ja mä pystyin istumaan kohtuullisen hyvin ainakin pätkiä. Pää pysyi alhaalla ja kaula venyi kivasti, säkä / selkä taas nousi. Ero oli aika huomattava ravissakin, mutta laukka oli vielä parempaa. Siinä mä vähän jopa yllätyin, koska Nata oli koko ajan tosi rauhallinen ja kiva eikä touhottanut menemään ihan päättömästi. Laukannostot saatiin kivasti pää alhaalla ja laukassa mentiin aikalailla ylämäkeen, mihin olin tosi tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan siis oikeinkin onnistunut tunti oli. Loppuviikosta (mikäli mä kykenen ratsastamaan, terveisin kesäflunssa ja sateessa tunnille) on tarkoitus vielä ainakin maastoilla ja ehkäpä hypätä kerran itsenäisesti, jos kenttä on hyvässä kunnossa ja saan kehiteltyä jonkun kivan tehtävän. Kisoja onkin elo-, ja syyskuussa tulossa, ja niitä ennen ohjelmassa olisi vielä yhdet rataharjoitukset. Lastausta muisteltiin ekaa kertaa Porin tallin kisojen jälkeen kuukauden tauon jälkeen, mutta Lehmä käveli suoraan koppiin - sitä mun ei tarvii ainakaan kisa-aamuina panikoida... ♥

~ Omppu