Kisakausi paketissa

Käytiin vielä Tupunalla kisoissa, samat ohjelmat, kuin Kullaalla, mutta aivan erilaiset radat.

Postaus on kirjoitettu jo kisapäivänä (15.10), mikä saattaa olla hyvä tietää muutamassakin kohdassa tätä lukiessa... :D 

Nyt ollan käyty meidän tämän kisakauden viimeiset kisat - ohjelmina ennestään tutut Helppo C:2 2000 ja Helppo B K.N. Special. Kertaakaan en ohjelmia ratsastanut ennen näitä kisoja Kullaan kisojen jälkeen, tunneilla tehtiin perusratsastusjuttuja ja itsenäisesti tein yleensä samaa / vähän sovellettua versiota siitä, mitä tunneilla tehtiin. Nata kengitettiin maanantaina ja sen jälkeen liikkuminen parantui älyttömästi, joka varmasti vaikuttaa siihen, että kisoissa lähes kaikki meni täysin eri tavalla, kuin Kullaalla.

Siinä, missä Kullaalla Nata jäi pohkeen taakse ja veti turpansa ryntäsiin ja suun auki, tänään verkassa se oli melkeinpä samanlainen, kuin kotona - rento ja toimiva. Tahti lähti vähän lapasesta harjoitusravissa, laukka oli tosi hyvää verkassa ja käynti ihan jees, ei niin hyvää, kuin kotitreeneissä. Kuitenkn hyvällä fiiliksellä siirryttiin maneesista verkkaamasta radalle, missä ehdittiin kävelemään kenttä kertaalleen ympäri, ennen kuin piti jo aloittaa rata.

Satulaan oikeasti istuminen on selvästi yliarvostettua?

C:n rata tuntui huonolta - mä olin sitä mieltä, että tää oli nyt se alle 60% ja tervemenoa kotiin, tuntui, etten saanut pohkeita kiinni, hevosta ratsastettua kulmiin, mitään apua läpi, tahti oli ihan järjetöntä kipitystä, pompin harjoitusravissa, laukannostot levisivät... Ja kun tulokset sietämättömän odottelun jälkeen tulivat - me voitettiin luokka prosentein 63,636%. Paperissa oli kaksi vitosta (lopputervehdykseen tulo, joka tosiaan levisikin aika pahasti ja ravilävistäjä, johon tuli tahtirikko), mutta mun yllätyksekseni viisi seiskaa (keskiympyrä vasemmalle, toinen ravilävistäjä, vasemman laukan nosto, oikean laukan nosto ja oikea laukkaympyrä). Alapisteissä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6 (tuntui radalla huomattavasti huonommalta) ja asento, istunta ja apujenkäyttö sekä oikeiden teiden seuraaminen molemmat 6,5.

"Miellyttävä hevonen. Valvo vauhtia puolipidätteillä ja valmistele asiat vielä huolellisemmin. Tänään aj. jännittyneisyyttä."

Käytiin maneesissa vähän keräilemässä itseämme, otin pari pätkää harjoitusravia ja yritin saada pidätteitä paremmin läpi, ja vaikka olin tässä luokassa heti toisena lähtijänä, ehin hyvin tekemään verkassa sen, mitä halusinkin, ja kun mun piti maneesista lähteä, me oltiin jo kävelty hetki pitkin ohjin. Ei kun radalle ja harjoitusravissa pari ympyrää, joiden aikana sain Natan tosi kivaksi, joten hyvällä mielellä aloitettiin ohjelma.

B:n rata tuntui hyvältä. Nata oli kohtuullisen rento ja mulla oli hyvä fiilis koko radan, vaikka pariinkin kertaan iski paniikki, mitä piti tehdä seuraavaksi. Unohtamatta rataa selvisin silti, ja tähän rataan olin heti älyttömän tyytyväinen, vaikken tuloksia kuullutkaan. Prosentteja oletin tulleen ehkä ~60%, joten paperi, jossa luki 63,600%, oli yllätys. Positiivinen sellainen. Mun piti oikeasti tarkistaa, että olihan se varmasti mun ja Natan B:n paperi... :D

Huonoin numero oli vitonen, jännittyneestä laukka-käynti-siirtymisestä, kun taas radan parhaat numerot olivat kaksi seiskaa (vasen laukkaympyrä ja jälkimmäinen loiva kiemura). Alapisteetkin olivat itseasiassa aika hyvät - askellajit, lennokkuus, ratsastajan asento / istunta ja oikeiden teiden seuraaminen olivat kaikki 6,5 ja kuuliaisuus 6. Sijoituksesta jälkimmäisessä luokassa ei ole mitään tietoa, kun kisapaikalla kerrottiin vain kaksi parasta (sijoittuneet), mutta uskoisin, että viimeisiä ei oltu.

"Miellyttävä hevonen. Ajoittain jännittyy ja liike saisi tulla vielä rehellisemmin läpi. Jää ajoittain pohkeen taakse. Taipumaan vielä rehellisemmin."

Kisakausi 2016 on nyt meidän osalta ohi, enkä voisi olla tyytyväisempi, koska menihän tää nyt aika paljon yli omien odotusten. Ensi kaudellekin on jo tavoitteita asetettu, mutta niihin ei varsinaisesti ole mitään kiirettä keskittyä vielä - nyt koitetaan puomijumpata, mennä ilman satulaa, höntsäillä muutenkin ja tehdä vaan mahdollisimman paljon kaikkea muutakin, kuin mennä sileällä maneesissa. 

~ Oona

LuSarin kisat 24.9

Mitäs tällä kertaa? Kaiken kaikkiaan hyvä rata, mutta ohjelma kannattaa ehkä ensi kerralla muistaa.

Ratetreenejä ei ennen kisoja tehty kertaakaan, tunnillakin ehdittiin uudella kotitallilla käymään vain kaksi kertaa ennen näitä kisoja. Nata hierottiin ja kinesioteipattiin keskiviikkona, loppuviikosta virtaa riitti hevosella älyttömästi ja ratsastajalla ei lainkaan, kisoihin lähteminen tuntui jo ajatuksen tasolla huonolta, unohdin letittää Lehmän edellisenä iltana ja aamulla oli katastrofi valmis. Silti kisoihin lähdettiin, ja onneksi lähdettiinkin.

Verkkailin rauhassa, vaikkei aikaa ihan ylenpalttisesti ollutkaan. Nata oli aika jännittynyt, muttei läheskään yhtä jännittynyt kuin esimerkiksi Luvialla, vaan ihan ratsastettavissa. Ison kentän päädyssä, jossa valmistautuva ratsukko odotteli vuoroaan, tein enää ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Laukassa oli liikaa virtaa verkkakentällä ja arvasin niin olevan radallakin, mutta hyvällä mielellä aitojen sisälle mentiin silti.

Omasta mielestä rata tuntui ihan hyvältä - joo unohdin sen pysähdyksen keskihalkaisijalta, mutta muuten olin tyytyväinen. Laukassa jouduin pitämään aika paljon, kun molemmat nostot olivat vähän turhan energisiä, mutta alun harjoitusravi tuntui hyvältä. Ensimmäinen keskihalkaisija oli kiemurainen ja vino, mutta muuten kaikki tuntui menevän, niin kuin treeneissäkin. Ei mitään uutta, niin kuin Anne totesikin.

Silti yllätyin, kun mun prosentit olivatkin sen 63,095%. Toinen tuomari oli antanut kolme seiskaa ja muuten kutosta ja 6,5, toisessa paperissa oli kaksi seiskaa, kutosia, 6,5 ja huonoin numero 5,5.Asento, istunta ja apujenkäyttö oli molemmissa papereissa 6,5, samoin oikeiden teiden seuraaminen, kun taas ratsastajan vaikutus hevoseen oli toisessa paperissa 6 ja toisessa 6,5. Olin siis prosentteihin tosi tyytyväinen ja papereissa on oikeastaan ne kommentit, mitä osattiin odottaakin - tasainen ja sujuva suoritus, muttta ajoittain hieman jännittynyt tuntumasta ja selästä ja vielä lisää rentoutta ja energiaa hevoseen. Toinen tuomari oli kirjoittanut vielä, että paljon hyvää.

Seuraavat kisasuunnitelmat onkin jo ensi viikonlopulle; tarkoitus olisi käydä Laviassa ratsastamassa luokat H:C ja pitkästä aikaa myös H:B. Vaikka tuntuu, että nyt kirjoittelen pelkästään kisoista, kyllä me ollaan muutakin touhuttu. Esimerkiksi tiistaina Annen tunti meni superhyvin, mutta enhän mä siitäkään ehtinyt / jaksanut kirjoittaa... Ensi viikolla olisi tarkoitus myös puomijumpata itsenäisesti alkuviikosta, koska ei sitäkään ole pariin viikkoon tullut harrastettua lainkaan. Tiivstettynä Natskulle kuuluu siis hyvää, mulle kuuluu hyvää ja ratsastukset ovat menneet vaihtelevasti a) hyvin tai b) liian energisesti.

~ Oona

Kisoissa Luvialla 4.9

Me käytiin kisoissa - kerrankin onnistumassa, vaikka alkuun ei siltä tuntunutkaan.

Sunnuntaina Luvialla oli tosiaan kisat, joihin olin ilmoittautunut luokkiin 60cm & Helppo C E.B. Special, ja vaikka maanantain mahalaskun jälkeen meinasin perua esteluokan, se vaan jotenkin jäi. Paniikki aamulla oli sitä luokkaa, että huippasi ja oksetti automatkalla ja tallissa, mutta siitä selvittiin ja hevosen selässä mä en enää ainakaan tiedostanut jännittäväni. Verkkailin lyhyesti, vähän laukkaa ja ravia ja pari hyppyä, joiden jälkeen olikin jo vuorossa meidän rata. Jännitin vähän (tai vähän enemmän) kentän pohjaa, koska se oli sateen takia suht vetelä, kun käveltiin rataa, mutta Nata ei liukastellut verkassakaan lainkaan, eikä verkkakenttä ollut yhtään sen parempi, joten ehkä se pahin kuumotus meni ohi, vaikka mitään supersankariratsastusta ei tehnyt mieli edes yrittää.

Rata meni hyvin, siististi ja tasaisesti melko hitaassa tempossa, mutta toisaalta en jäänyt kovin pahasti nyppimään ennen esteitä ja ainoa radan astetta mielenkiintoisempi tilanne tuli sarjalle, kun ekalle en päässyt hyppyyn mukaan, tokalle tuli kai aika iso hyppy ja multa lähti ohjat kädestä. Keräilin itseni ja tajusin, että aivan, kasikin piti hypätä, mutta siihen tuli itseasiassa ihan hyvä hyppy, vaikka tie ja asetus ennen estettä eivät varsinaisesti mitään priimaa olleetkaan.

Radan jälkeen vaihdettiin varusteet Natalle ja kävelytettiin äidin kanssa sitä vuorotellen ehkä tunnin verran ennen kuinn mä lähdin verkkaamaan uudestaan. Nata oli tosi jännittynyt ja kaikki siirtymiset tuli älyttömän jännittyneinä niin että parhaimmillaan tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin. Pätkittäin kaikki toimi tosi jees ja pätkittäin ei toiminut mikään, sama jatkui, kun pyörittiin kentän päässä valmistautumassa. Toisin sanoen mä olin melko varma, että olin mokannut jo verkassa meidän radan.

Alun keskihalkaisia tuntui huonolta. Sen jälkeinen ravi oli ihan jees, keskiravi ei lähtenyt samalla tavalla kuin treeneissä ja harjoitusraviin takaisin siirtymisessä jännityttiin turhan paljon. Elämä helpottui laukannostossa, laukka tuntui varsinkin ympyrällä tosi hyvältä. Raviin siirtyminen jännittyneesti, käyntiin siirtyminen jännittyneesti, käynti ei ollut lainkaan parasta mahdollista, pysähdys oli jännittynyt eikä mun muistaakseni edes tasan. Käynti ei parantunut pysähdyksen jälkeenkään, ravi oli kai ihan okei, laukka pyöri hyvin varsinkin ympyrällä. Lopun keskihalkaisija tuntui huonolta, käyntiin siirtymisen jälkeen kiemurreltiin ja mä olin aivan satavarma, että prosentit eivät ole yli kuuttakymmentä millään, koska verkassa vääntämisen jälkeen kiinnitin huomiota enemmän huonoihin kohtiin, kuin hyviin pätkiin.

Kun sain mun paperin, olin oikeasti aika hämmentynyt. Huonoin numero oli 5,5 juurikin lopun keskihalkaisijasta ja pysähdyksestä, mutta paras oli 8. Ehkä mä olisin jollain asteella jopa käsittänyt sen laukasta, koska ne tuntuivat rehellisesti sanottuna tosi hyviltä, mutta se oli harjoitusravista, joka meille on yleisesti ottaen vaikein asia kouluohjelmissa. Kaikista keskiympyröistä seiskat, myös siitä harjoitusravissa tehdystä. Loput numeroista olikin sitten 6 & 6.5, myös yleisvaikutelma, jossa ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus oli 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6,5. Kommenteissa luki vielä, että hevonen kaipaa ajoittain lisää rentoutta ja siirtymiset saisivat tulla paremmin selän läpi. Prosenteilla 64,048% sijoituttiin neljänsiksi ja saatiin punainen ruusuke - viimeistään siinä vaiheessa mä tajusin, että se meni oikeasti muuten aika hyvin. Se oli itseasiassa mun paras H:Cn rata. Jälkikäteen mulla on sellainen olo, että mä en olisi pystynyt parempaan, vaikkei siltä heti radan jälkeen tuntunutkaan.

~ Oona

Porin ratsastajien estekisat 2.7

Jos mulla olisi aina hypätessä sellainen fiilis, kuin kisoissa oli, mä voisin jopa tykätä hyppäämisestä.

Tämän(kin) kisapostauksen kuvista kiitos Emma Vähä-Pesolalle (hallatuuli.kuvat.fi) :)

Mä olen omasta mielestäni kouluratsastaja, joten käytännössä aina esteillä olen melko kaukana omalta mukavuusalueeltani. Estekisoihin ei siis asetettu mitään tavoitteita, "kunhan nyt mennään kokeilemaan". Siispä oli positiivinen yllätys, miten kisat menivät, ihan vain jo siksikin, että Nata käyttäytyi kisapaikalla tosi hyvin (no, niinhän se toisaalta aina) ja käveli sekä kotona että kisapaikalla koppiin ekalla yrityksellä (niin ei muuten ollut kuukausi sitten).

Menin tosiaan luokkina 40-50cm ja 60cm, koska kuitenkin haluttiin ottaa mahdollisimman paljon varman päälle luokkien kanssa. 40-50 menin vaan oman jännittämisen takia alle, ja 60 oli sitten se luokka, minkä takia kisoihin lähdettiin. Aamulla mua jännitti ihan älyttömästi, mutta sen verran mitä mä nyt muistan, kaikki meni hyvin, Nata saatiin ainakin ekalla yrityksellä traileriin ja kisapaikalla oltiin melkein puolitoista tuntia ennen kisojen alkua. Aikaa oli siis hyvin käydä ilmoittautumassa ja kävelyttää Lehmää ennen ekaa verkkaa.

Verkkailin aika lyhyesti ja kevyesti, taisin ottaa yhden hypyn molempiin suuntiin, laukkailin ja ravailin vähän ja kävelin suurimman osan ajasta, ihan vain siksi, että Nataa ei erityisemmin tarvitse herätellä kisoissa. Ekalle radalle mentiin hyvällä fiiliksellä, rata oli helppo joten sen muistamistakaan en jännittänyt. Rata itsessään olikin tosi hyvä, yritin saada kaikille esteille mahdollisimman hyvät tiet ja antaa Natan liikkua eteenpäin ilman että jään nyppimään ohjasta. Pari vähän isompaa hyppyä tuli (kuten tuosta yllä olevasta kuvasta ehkä näkee), mutta aika nopeasti sain itseni kerättyä niidenkin jälkeen.

40-50cm kunniakierros (arvostelu oli siis A.1.0, eli puhtaat radat oli samanarvoisia)

Ekan radan jälkeen äiti lähti taluttelemaan Nataa, kun kävin kävelemässä kuudenkympin radan. Rata oli siis eri, kuin aikaisemmassa luokassa, joten luonnollisesti odotin, että sekoitan radat keskenään. Verkassa taas lähinnä kävelin ja taisin ottaa kolme hyppyä, koska eka verkkahyppy oli vähän huonompi. Nata tuntui tosi kivalta, mutta jostain syystä mä kuumottelin rataa todella paljon.

Muistin kuitenkin radan, eikä kuudessakympissä tullut oikeastaan edes niin isoja hyppyjä, kuin pienemmässä luokassa parille esteelle. Puhdas rata tästäkin luokasta, mutta tuloslistoissa ollaan aikalailla loppupäässä, koska aika ei päätä huimannut (tein siis suunnilleen pisimmät mahdolliset tiet), mutta se ei oikeastaan haittaa, koska saatiin kuitenkin kaksi puhdasta rataa kisoista. Nata oli molemmilla radoilla tosi kiva, ja mulla oli hyvä fiilis koko kisapäivän. Ehkä mäkin vielä joskus opin tykkäämään hyppäämisestä... :D

~ Omppu

Että sellainen koulukisapäivä

Ei mikään paras mahdollinen päivä, mutta ainakin selvittiin meidän eka H:B:n rata ihan kohtuullisesti.

Kuten jo joistain postauksista on voinutkin ymmärtää, viikonloppuna oltiin koulukisoissa kahdessa luokassa, nimittäin Helpossa Ceessä ja Helpossa Beessä. Ohjelmat olivatkin jo ennestään tuttu E.B. Special, ja K.N. Special, jonka sain luonnollisesti opetella näihin kisoihin, kun eipä Helppoa Beetä ole aikasemmin tullut mentyä. Ratoja harjoiteltiin etukäteen tunneilla ja ratsastelin niitä itsenäisestikin, välillä hyvällä fiiliksellä ja välillä sitten vähän vähemmän hyvällä. Ihan hyvillä mielin kisoihin kuitenkin lähdettiin, tallikaverit auttoivat hevosen lastaamisessa ja kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin.

Ekan luokan (H:C) verkkakin oli kaikkea muuta, kuin hyvä. Nata kiikutti mua ihan mielensä mukaan ympäri verkkakenttää, kyttäsi kulmia ja päätyjä ja oikeastaan kaikkea mikä liikkui tai ei liikkunut, ihan vain siksi, että mä jännitin enkä ratsastanut. Yritin saada pidätteitä vähän läpi, en ottanut laukkaa lainkaan jne, mutta radalle lähtiessä tilanne oli edelleen epähallinnassa, ja niinhän se oli koko radankin. Rata tuntui itsessään tosi huonolta, ja tiesin kyllä, ettei sillä ratsastuksella ja könötyksellä hyviä prosentteja voi saada. Varsinkin laukkojen jälkeen jäin roikkumaan ohjaan ja Nata oli sitten sitä mieltä, että lopputervehdykseen tullaan laukassa. Ratavideo ei suostu toimimaan, mutta eipä siinä valehtelematta mitään nähtävää olisikaan, paitsi tyylikäs syöksy oikean laukan nostossa.

Ceen alkutervehdys

Paperissa numeroista melkein kaikki ovat 5,5 tai 6, mutta kaksi vitostakin mahtui mukaan (vasemman laukan nosto, jossa jäin roikkumaan ohjaan, kun halusin varmistella, ettei ampaista samalla tavalla, kuin oikean laukan nostossa, ja oikeasta laukasta harjoitusraviin siirtyminen, joka tuli turhan paljon ohjasta nyppäämällä). Alapisteistä ratsastajan vaikutus hevoseen oli 5,5, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6. Prosentteja tästä radasta irtosi 58,619 %.

Ceen radalta, rennoimpia pätkiä koko radassa

Seuraavaan luokkaan (H:B) verkkailin huolellisemmin, tehden pysähdyksiä käynnistä askeleen välein ja ravista muutaman askeleen välein niin, etten välittänyt niin paljoa siitä, vaikka Nata olisikin jäänyt vähän pohkeen taakse, kunhan pidäte meni läpi. Otin pari pätkää laukkaa, varmistaen, että pidätteet toimivat myös siinä. Vähän ennen meidän rataa tämä alkoi tuottaa tulostakin ja hetkittäin Nata tuntui tosi hyvältä ja pehmeältä, mutta kun pyörittiin valmistautumassa kisakentän päässä, hevonen alkoi painua kuolaimen taakse.

Voin kertoa, että tässä ravissa istuminen on ihan huomattavasti vaikeampaa, mitä äkikseltään luulisi. Kyllä siellä verkassa kelpasi niitä omia muuveja esitellä, vaikka ratsastaja olikin vähän tylsä ja eri mieltä asiasta... :D

Rata oli kuitenkin huomattavasti parempi, kuin Ceen rata. Nyt pidäte toimi, eikä Nata liikkunut ihan niin pahasti linkussa, miltä se pätkittäin tuntui. Onhan tuossakin paljon parannettavaa, mutta siihen nähden, että eka rata meni ihan penkin alle, toiseen luokkaan tsempattiin (tai no lähinnä mä tsemppasin ja aloin ratsastaa) ja saatiin ihan kiva rata. Myös keskiravissa oli ero normaaliin harjoitusraviin, vaikkei siinä saanutkaan keventää (yksi niistä kohdista, joita panikoin eniten etukäteen). Vasemman voltin tosin unohdin, mutta mitäs pienistä... :D

Tämä ja kaikki tämän postauksen loput kuvat ovat Been radalta

Nyt tälläkin kertaa suurin osa numeroista oli 5,5 tai 6, yksi vitonen mahtui tosin mukaan (sen unohtuneen vasemman voltin jälkeinen käynti) ja siitä voltista tuli se -2. Yleisvaikutelman pisteet jatkavat samaa linjaa, kuin varsinaisen ohjelman pisteet; askellajeista 6, lennokkuudesta 5,5, kuuliaisuudesta 5,5, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6. Prosentteja saatiin 56,6 %.

Tiivistettynä en todellakaan ole tyytyväinen tuohon Ceen rataan, alkaen siitä, että istuin könötin sellaisessa asennossa, että yksinkertaisesti en pystynyt vaikuttamaan hevoseen millään tavallla, ja siksi siitä radasta jäikin tosi huono fiilis. Onneksi mentiin kuitenkin myös tuo H:B, missä pystyttiin parantamaan, vaikka huonommat prosentit saatiinkin. Itselle jäi siitä radasta kuitenkin ihan okei fiilis, ja kyllä mä melkein väittäisin, että se on tärkeämpää, kuin numerot paperissa.

~ Omppu

Pitkästä aikaa kouluradalla [kisat 9.4]

(c) äiti

Vaikka blogissa olenkin asian jättänyt kertomatta, koko kisoja edeltävä viikko meni lähes hysteerisesti panikoidessa. Matkalla kisoihin saatiin pysähtyä vaihtamaan autoon rengasta ja mä olin lähes hysteerinen koko matkan, mutta loppujen lopuksi perille selvittiin hengissä. "No nyt teillä menee sitten rata hyvin, kun mikään muu ei oo tänä aamuna menny", Totesi eräs kaverini, ja itse asiassa hän oli aika lailla oikeassa.

(c) Viivi Kuntanen

Itse asiassa meidänhän piti mennä jo LuSarin koulukisoihin maaliskuun puolessavälissä, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen, että peruin oman lähtöni ja olin koko päivän talkoissa, sillä kisoihin ei oltu päästy harjoittelemaan juuri yhtään. Tällä kertaa varsinainen radan harjoittelu jäi yhteen tuntiin, jolloin ratsastin radan kerran läpi asenteella "suunnilleen sinnepäin", ja ennen kisoja Natalla oli alla kaksi kevyempää viikkoa (ihan vain, koska Suomen kevät). Perjantaina sain sentään Natan ratsastettua ihan kohtuullisen hyvin, muuten lauantain koulukisat olisivat menneet ihan varmasti penkin alle.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Aamulla olin tallilla seitsemän aikoihin jatkamassa perjantai-iltana kesken jäänyttä puunausoperaatiota, jonka lopputuloksena mulla oli vähän ennen kahdeksaa kiiltävä ja sykeröity hevonen. Mun valmentaja ja yksi meidn tiimiläinen tulivat kahdeksan aikoihin tallille ja lastasivat Natan, ja tosi hyvissä ajoin päästiinkin lähtemään. Oltaisiin oltu kisapaikalla tosi paljon etuajassa, mutta autosta levisi rengas puoleenväliin matkaa, joten eiköhän sitä sitten pitänyt alkaa pikatien varressa vaihtamaan. Tästäkin selvittiin, ja matka kohti Zilpaa ja PRRC:n koulukisoja jatkui.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Paikalle päästiin, ja kyllähän se jännitys oli aika käsinkosketeltava. Laiteltiin Nata kuntoon ja lähdin verkkaamaan. Mua oikeasti harmittaa aika paljon, ettei äiti kuvannut meidän verkkaa juuri lainkaan, sillä Nata liikkui aika kivasti pätkittäin. Enemmän mun piti hidastaa, kuin ratsastaa eteen, mutta toisaalta ihan hyvä niin. Verkassa jännityskin alkoi ehkä pikku hiljaa vähän hellittää, tein ihan perusjuttuja - lähinnä keventelin ja kävelin pitkällä ohjalla, vähän hain tuntumaa myös käynnissä ja otin muutaman pätkän harjoitusravia, jotta vähän hahmotin, minkä verran joudun hidastamaan ravia, että pystyn istumaan yhtään.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Itse rata oli tosi hyvä, vaikkakin vähän turhan jännittynyt. Laukat tuntuivat vähän kiireisiltä, mutta toisaalta molemmat nostot olivat kohtuullisen hyviä ja tiet ihan kohtuulliset, myös siirtymiset laukasta raviin onnistuivat yllättävän hyvin. Ravissa Nata oli ehkä vähän turhan jännittynyt, mutta toisaalta se ei ollut yllätys, sillä kyllähän muakin radalla jännitti ja jouduin pidättämään Nataa aika paljon, että pystyin istumaan siellä ravissa. Paremmalla pohjalla kun raviki oli luonnollisesti vähän parempaa, jolloin siellä istuminen oli vähän hankalampaa. Käynti puolestaan oli ehkä pätkittäin turhan hidasta, mutta siinä Nata oli puolestaan ihan kohtuullisen rento.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Arvostelupaperi oli parempi, kuin luulin. Odotin ehkä 58% suoritusta, mutta paperissa lukikin 61,905%, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Yksikään numero ei ollut alle kutosen, paperin paras numero oli seiska oikean laukan nostosta. Muutamasta siirtymisestä ja vasemmasta laukasta saatiin 6,5, loput kohdat olivat kutosia, myös alapisteet. Hevonen oli kuulemma symppis, laukkaosuus oli sujuvampi, ravissa jännittyi kättä vasten, saisin istua syvemmälle satulaan ja niska pitäisi saada rennommaksi.

(c) Emma Vähä-Pesola / hallatuuli.kuvat.fi

Itse olen tosi tyytyväinen kaiken kaikkiaan kisapäivään. Tuosta tuli nyt vaan kahta jäätävämpi kuume kisata, joten toivottavasti päästään taas pian kouluradalle (tai no, miksei esteradallekin). Näillä näkymin on ainakin yhdet kisat tulossa piakkoin, mahdollisesti toisetkin, riippuen, miten meillä menee sitten taekwondojutut silloin. Nyt kuitenkin vaan rukoillaan parempia kelejä, että päästään kotona kentälläkin ratsastamaan kunnolla ja toivottavasti hyppäämäänkin.

(c) Viivi Kuntanen

 ~ Omppu

Tyytyväinen [7.11 koulukisat]

Äärimmäisen ylpeä ensimmäinen ei-sijoittunut joka heitettiin kerran ulos radalta ilmoittautuu!

Ehkä meidän koulukisat ei mennyt niinkuin Strömsössä. Silti mä olen tyytyväinen. Rata oli rehellisesti parhaita ratsastamiani, paljon parempi, kuin viime koulukisojen. Prosentit olivat 61,190, mihin olen tyytyväinen. Tämä rata ja päivä oli sellainen, että numeroilla paperissa ei ollut väliä. Mä tiedän, että se oli hyvä rata. Mä tiedän myös sen, että koskaan ei voi tietää, milloin me mennään Dollin kanssa meidän viimeiset kisaradat. Se saattoi olla nämä kisat, tai vasta monen vuoden päästä, mutta oikeastaan sillänkään ei ole väliä. Menipäs taas syvälliseksi, takaisin siihen asiaan...

Aamulla laittelin Dollin normaalisti kuntoon (saatuani juuri ja juuri luvan laittaa tämän kerran kielenkääntäjän / kitalakiraudan) ja lähdin kävelemään maneesin viereisen parkkipaikan päätyyn, missä siis saa odotella verkkaan pääsemistä. Tässä vaiheessa Dolli muutaman kerran vaan alkoi yhtäkkiä tuijottaa johonkin suuntaan ja lähti jyräämään ravissa sinnepäin, eikä fiilis verkkaan mennessä ollut kovin katossa.

Verkassa keskityin asettamaan ja taivuttamaan Dollia volteilla sekä saamaan sitä aktiivisemmaksi pohkeesta. Tein muutamia lisäyksiä, ja olin tosi tyytyväinen Dollin raviin. Laukka pyöri kumpaankin suuntaan eikä vastalaukkoja tullut yhtään. Ennen meidän rataa ratsasti yksi mun kaveri, ja kun hänet heitettiin radalta pois hakemaan kannuksia, iski pieni paniikki. Menin sitten radalle toteamaan, että ei mullakaan ole kannuksia, ja niin siis melko epätietoisena mistään lähdettin kannuksia hakemaan.

Kannusten laittamisen jälkeen ehdin ottaa verkassa pari pätkää ravia ja laukkaa, Dolli toimi edelleen hyvin. Nyt keskiraveissa rikottiin helpommin laukalle, joten päädyin ratsastamaan ne vähän varovaisemmin radalla. Ohjelma, joka ratsastettiin, oli siis Aikuisohjelma 2002.

Laukannostoissa tökkäsin Dollia kummallakin kerralla ulkojalan kannuksella melko reippaasti, koska poni alkoi jo väsyä ja halusin varmistella, että tulee varmasti hyvä laukka. Rata olikin oikein hyvä, tasaista kutosta on lähes koko paperi täynnä. Laukka-ravi- siirtymiset olivat 5,5, ne olivat myöhässä (ihan oma moka, tajusin sen itsekin), mutta alku- ja lopputervehdykset halkaisijoineen olivat seiskoja (halkaisijoitahan me ollaan Selmankin kanssa treenattu). Ensimmäisesti temponlisäyksestä tuli yllättäen 6,5, sillä itse en videolta huomaa juurikaan eroa.

Yleisvaikutelman pisteihin olen myös tyytyväinen. Omasta istunnasta, asennosta ja apujenkäytöstä sain 6,5, mihin olin tosi tyytyväinen. Vaikutus hevoseen ja kuuliaisuus oli 6,0, kun taas tammikuussa meidän ekasta Helpon Ceen paperista samassa kohdassa komeilee vitonen. Oikeiden teiden seuraamisestakin tuli kutonen (tätä on kyllä harjoiteltukin).

Kommenteissa todettiin, että Dolli on sympaattinen poni, lisäykset saisivat olla rohkeampia (tämän arvasinkin), siirtymiset pitäisi tehdä aikaisemmin (eli herätä siihen että nyt pitäisi tehdä siirtyminen ennen sitä pistettä, missä siirtyminen pitäisi tehdä) ja valmistella paremmin. Suun aukomisestakin oli huomio paperissa, mutta sen mä tiesin jo valmiiksi, sillä Dolli on ollut kesästä asti tosi jäykkä suustaan ja aukonut sitä tavallista enemmän.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen kisapäivään ja poniin. Tällä kertaa en siis Selmalla mennyt, mikä ehkä jälkikäteen oli ihan hyvä päätös. Saatiin kisakaudelle onnistunut päätös ilman mitään turhaa sähläämistä tai panikointia tai stressaamista. Ensi kaudella sitten otetaan Selmankin kanssa tavoitteeksi päästä Helppo C niin läpi, että esitetään koko laukkaohjelma laukassa... :D

~ Omppu

Ristikoita ihmettelemässä [kisavideopostaus]

Pitkästä aikaa päädyin toteuttamaan kisavideopostauksen / kisapäivämydayn. Musiikki ja leikkaus muutamassa kohdassa eivät suostuneet yhteistyöhön, mutta jos eletään vaan sen asian kanssa... :D Päädyin laittamaan myös radan videolle, vaikka se on blogissa myös erikseen.

~ Omppu

"En kommentoi" [kisat 17.10]

Ei ehkä tyylillä eikä taidolla mutta jollain tavalla me silti onnistuttiin.

Koko viikko meni ihan horroksessa. Koulussa vaan väsytti, vaikka nukuin joka yö ihan hyvin. Maanantaina oltiin maastossa enkä torstaina jaksanut ratsastaa. Perjantaina en päässyt pesemään Selmaa, joten kaikki puunaus piti suorittaa lauantaiaamuna. Herätys kuudelta, ja - kuten myöhemmin julkaistavasta kisapäivävideopostauksesta voi päätellä - äärimmäisen väsyneissä fiiliksissä tallille. Laitettiin Selmalle suojat, pintelit ja loimi, ennen kuin lähdettiin kohti Zilpaa.

Muut meidän kaveriporukasta hoiti poneja tallissa, ja musta tuntui niin ulkopuoliselta mennä parkkipaikalta hakemaan Selmaa (ylläpitäjä siis laittoi sen kuntoon, kun kävin vessassa, maksoin, kävelin radan jne). Kaikki meidän kaveriporukasta meni joko 50-60 tai 70, tai vaikka molemmat. "Me mennään vaan toi ristikko", Totesin useammin kuin kerran ja sain useammankin hämmästyneen katseen osakseni. Dolli seisoi tarhassa Nellin kanssa syömässä. Se teki kaikkein kipeintä. Ajettiin trailerin perässä Zilpalle, ja isot ponit on taas tien viereisessä tarhassa. Siellä se Dolli seisoi. Entä jos se olisi kunnossa, ja mä laittaisin sitä pesupaikalla kuntoon? Poni kuopisi satuloidessa, eikä malttaisi seisoa paikallaan. Radalla se lähtisi taas käsistä äärimmäisen turhauttavan verkan jälkeen ja olisin taas huipputyytyväinen hienoon poniin, joka paikkasi kaikki mun mokat.

Tällä kertaa menin verkkaamaan ajoissa. Kävelin ja ravailin Selman kanssa, sekä yritin nostaa laukkaa molempiin suuntiin. Vasempaan otin yhden verkkahypyn ja oikeaan muutaman enemmän. Poni tuli kohtuullisesti avuille, taipuikin ihan hyvin, mutta vasempaan taas vähän vastusteli.

Rata ei mennyt, niin kuin oletin. Oletuksena oli joko kielto heti ekalle ja mahdollisesti hylkykin, tai vaihtoehtoisesti yllättävän sujuva ja hyvä rata, jos poni syystä tai toisesta olisi toiminut samalla tavalla kuin kotona. No, eka estehän oli kirkkaan pinkki, ja Selma sitä vähän katsoikin, mutta kun ratsastin esteelle pohkeet hyvin kiinni, yli mentiin. Suora linja ykköseltä kakkoselle ei meidän tapauksessa ollut kovin suora, ja kolmosta lähestyttiin ravissa, koska siihen oli muillakin tullut kieltoja. Selmakin vähän katsoi mustaa kolmosta, joten siitä käveltiin yli, samoin pinkistä nelosesta, koska ponilla oli liian vähän vauhtia ja se jäi tuijottamaan estettä. Vitoselta saatiin taas laukka takaisin ja kutoselle tultiinkin hyvin. Koko radan parhaalta kohdalta tuntui esteiden 6-7 väli. Seiskalle hyvä hyppy, mutta sitten taas jäätyminen, koska edessä oli sinikultainen kasi. Siitäkin mentiin yli.

Luokan arvostelu oli A.1.0, eli puhtaat radat palkittiin samanarvoisina. Saatiinhan me sieltä miniruusuke kotiintuomisiksi, ja kunniakierroksellekin päästiin. Poni ei vaan tajunnut, että kunniakierroksella saa oikeasti laukata, vaan sain ratsastaa ponia tosi reippaasti eteenpäin.

Kisapäivään olen tosi tyytyväinen. Olisihan se ollut kiva mennä Dollilla joku vähän isompi luokka tämän lisäksi, mutta kun ei niin ei. Tuskin me tullaan enää juuri estekisoissa hyppäämään, ja siksi mä olen tosi onnellinen, että jäi "edes" hyvät muistot näistä puolestatoista vuodesta, missä edettiin puomiluokista 60cm luokkiin. Jos Dolli ei olisi kipeä, olisi varmasti hypätty tänä kesänä jo 70cm ratoja. Asiat nyt vaan menivät näin, ja pakko mun on myöntää, että olihan se huippukivaa mennä vaan rennolla fiiliksellä Selmalla tuo pieni luokka ja talkoilla sitten loppupäivä. Otsikkohan tosiaan tuli siitä, että en osaa kommentoida meidän radasta kokonaisuutena juuri mitään... :D

Tää kuva on niin mun suosikki ♥

Päivästä on tulossa myös jonkunlainen videopostaus. Tämä postaus jäi tosi tyngäksi ja aiheen vierestä kirjoitetuksi, mutta haluan silti julkaista videopostauksen eri postauksena. Toivottavasti siis se, että tämä postaus on vähän lyhyempi, kuin yleensä, ei haittaa...

~ Omppu