Kiirettä & hiljaisuutta

Postaus taukoa on jälleen kertynyt ihan kiitettävästi ja valitettavasti omalta kannaltani tilanne ei kauhean lupaavalta näytä tulevaisuudessakaan. Tämän hiljaisuuden on kuitenkin saanut aikaan kiire, joka ainakin mulla on ollut viimeisten parin viikkojen aikana. Viikko sitten meillä oli tet- jakso, joka kesti kaksi viikkoa. Näinä viikkoina mulla piti olla enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä hommia, kuten kirjoittaa blogia ja tehdä joitakin koulujuttuja. Aikaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, tai sitten vain istuin tuijottamassa tyhjää postausta, koska en saanut mitään aikaiseksi. Enemmänkin oma jaksaminen oli kortilla, sillä kuuden tunnin melkein yhtäjaksoinen seisominen otti ainakin ensimmäisen viikon aikana voimille. Aikaset herätykset ja bussiin juoksemiset eivät tietenkään helpottaneet yhtään asiaa. 

Yhtään postausta en siis tällöin saanut tehtyä, vaikka suunnitelmia olikin. Blogi ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä on päätä painanut, sillä myös kauden viimeiset suunnistuskisat ovat olleet käsillä. Kisoihin olen tottakai aika paljon vielä treenannut, ennenkuin yhtenä sunnuntaina tuli vähän takapakkia vastaan. Nimittäin polveni kipeytyi ihan kiitettävästi edellispäivän harjoituksesta, ja oli sunnuntaina aikas kipeä. No, ei siinä mitään. Muutaman lepopäivän jälkeen lenkillä polvi oli hyvä, ja viimeiset kisat menivät ihan ok. Polveen ei sattunut kisoissa, lukuunottamatta alkuverkkoja, jolloin pientä kipua oli havaittavissa.

Näiden kisojen ei pitänyt olla viimeiset, vaan tämän viikon lauantaina olisi ollut tarkoitus juosta vielä erikoispitkä. Tai oikeastaan erikoispitkälle lähteminen oli vähän siinä ja siinä, koska koin, että on ollut kauhean hyvässä juoksukunnossa. Viime viikolla kuitenkin lepäilin pari päivää, kävin yhdellä koulutunnilla, josta tulee ehkä juttua johonkin saumaan ja juoksin coopperin testin koulussa. Jos voisin jotain viime viikosta muuttaa, niin jättäisin testin kokonaan välistä, sillä tämän hetkinen tilanne oikeastaan johtuu siitä. Testi ei mennyt kovin hyvin, omasta mielestäni ainakaan. Erittäin hankalan 12 minuutin jälkeen, polvi sanoi itsensä irti. Siinä ei ollut koko juoksun aikana tuntunut mitään merkitsevää kipua, mutta testin jälkeen käveleminenkin alkoi tuntumaan jo täys mahdottomuudelta polvessa olevan kivun takia. 

Kipu ei hellittänyt yhtään, joten käytiin lääkärissä, jossa epäiltiin siinä olevan rasitusmurtuma. Maanantaina käytiin magneettikuvassa, joka vahvisti epäilyksen. Siinä on reisiluun pään rasitusmurtuma, jonka paranemiseen menee 4 kuukautta. 

Miten tämä nyt sitten liittyy ratsastukseen? No, ratsastamiset jäävät mun osaltani kolmen seuraavan viikon ajaksi, ja jos polvessa tuntuu sen jälkeen kipua, tauko jatkuu. Voitte uskoa, että kerran viikossa ratsastavalle tämä on aika kova pala. Onneksi hevostelemaan pystyy myös kärryjen kanssa ja ihan vaan hengailemalla tallilla. Tämä tuleva tauko on kuitenkin hieman huono blogin kannalta, sillä tämän hetkiset postaukseni painottuvat lähinnä niihin ratsastustunteihin. Tällä hetkellä mulla on muutama postaus suunnitteilla, liittyen viimeisiin ratsastustunteihin, ja toki yritän keksiä jotain kirjoitettavaa, jos sellaista saan aikaiseksi. 

~ Amppa