Alkuviikon kuulumiset

Ei mennyt ehkä ihan niin kuin piti...

Lauantain superhyvän hyppykerran jälkeen ei sitten ole mennytkään ihan, niin kuin piti. Sunnuntaina maastossa ilman satulaa ehkä puolessa välissä lenkkiä jäätiin vaan paikalleen tärisemään ja tuijottamaan metsään - Nata oikeasti ihan kirjaimellisesti tärisi. Tän jälkeen loppumatka menikin melko jännittyneesti, varsinkin, kun lähellä tallia meni vielä mopoja metsässä, ja oltiin jo valmiiksi vähän kireinä.

Maanantain estetunti meni ihan jees. Ei mitään huippufiilistä, ei samanlaista flow'ta, kuin lauantaina, mutta huonomminkin on mennyt. Nata oli aika kiva, mentiin kahta estettä kaarevalla linjalla (jotka eivät kuulemma olleet varsinainen suhteutettu, koska väli oli sen verran pitkä). Puolessa välissä linjaa oli kaksi innarimaapuomia, joiden väli oli 2,80m, eli ihan millään kaahotuslaukalla ei niitä päästy kolistelematta. Muistaakseni välit meni niin, että este - neljä askelta - innarimaapuomit - neljä askelta - este.

Yksi syy, miksi mulla oli sellainen olo, että mistään ei tullut mitään, oli se, että mentiin varmaan enemmän vasta-, ja ristilaukkaa, kuin myötälaukkaa. Sinänsä sain laukan kerättyä ihan kohtuullisesti, vaikkei se olisi myötälaukkaa ollutkaan, eli periaatteessa meni ihan hyvin. Jotenkin mua vaan jäi silti ärsyttämään se, kun pompittiin ristilaukassa niillä maapuomeilla tyyliin tasajalkaa, mutta toisaalta niidenkin jälkeinen hyppy oli yleensä ihan siedettävä.

Tiistaina menin itsenäisesti sileällä. Mun facepäivitys kertoo aika paljon: "Kun ensin käytät ehkä 55 minuuttia siihen, että olisitte hevosesi kanssa samaa mieltä suunnasta ja vauhdista, ja sen jälkeen sen 5 minuuttia menee ihan superhyvin". Yksinkertaisesti mikään ei onnistunut, Nata rynni pidätteestä läpi eikä taipunut ja kun pyysin pohkeella taipumaan, hevonen yritti lähinnä lähteä lentoon. Loppujen lopuksi viimeinen 5 minuuttia meni aika jees, mutta ei siitä nyt mitään hyvää fiilistä sen tappelun jälkeen jäänyt.

Keskiviikon mä olin kotona kesäflunssaa viettämässä, äiti kävi tekemässä tallityöt. Torstaina on tarkoitus olla jo ratsastuskunnossa, kun Sanni tulee ilmeisesti mun kanssa tallille kuvaamaan meidän koulutuntia. Enköhän mä selviä, vaikka viime koulutunnista onkin aikaa sen varmaan kolme viikkoa... :D

~ Omppu

Auringonlaskukuvia

Vime viikon torstain tuntipostaus jäi kirjoittamatta, enkä maanantain maastosta, sekä pelto- ja rantarallitteluista saa kovin paljoa tekstiä aikaiseksi, joten päädyin jakamaan nämä äidin ottamat superhienot kuvat tänne. Heijastimet meillä oli, koska rannalta mentiin vielä maastoon. Viime viikon torstain koulutunti meni muuten ihan superhyvin! Tää poni on niin super ♥ Kiitos Ellulle maastoiluseurasta, oli huippukivaa!

Lähdössä rantaan päin

Alle kilometrin kävely rantaan...

Ja rannassa näkyikin huippunätti taivas ♥.♥

~ Omppu

Maastoesteillä (+ riimulla pitkästä aikaa)

Ekaa kertaa maastoesteillä, mitä väliä, vaikka ne olivatkin pieniä eikä me hypätty mitään "oikeita" maastoesteitä, mutta oli ne kuitenkin jo askel eteepäin. Seuraavalla kerralla, kun mulla on hevonen, johon luotan vähän enemmän, mä hyppään sen penkin.

Tosiaan, kuten kuvasta ehkä voikin päätellä, sunnuntaina suunnatessani tallille, sain taas aihetta muistuttaa itselleni, että hengittääkin pitäisi, sillä listassahan luki kohdallani Taalia. Todellakin karmi, mutta ajattelin, että kentällä näytti olevan pari helppoa linjaa, ja ensimmäinen ryhmä hyppäsi maastoesteitä - meidän siis piti pysyä visusti kentän aitojen sisäpuolella. Ei siis mitään hätää, en voi pudota puskaan, jos ollaan kentällä.

Ja sitten mulle kerrotaan, että mekin hypätään maastoesteitä. Vähän aikaa siinä mietin, että mitäs nyt tehdään - otetaan raippa, laitetaan hanskat käteen, turvaliivi päälle ja kypärä päähän. Kävellään kentälle, kiristetään satulavyö, säädetään jalustimet ja noustaan selkään. Hengitetään. Lähdetään kävelemään.

Eikä mennyt kauaakaan, kun löysin itseni sinkoilemasta laukassa pitkin kenttää. Kyllä, mä pyysin laukkaa - ja laukkaa myös sain. Jossain määrin olin hämmästynyt, mietin, pitäisikö ottaa vähän kiinni - mutta miksi? Kyllä se aitaa päin pysähtyy. Taalia todella laukkasi. Se oli samanlainen, kuin viime kesänä. Nousin kevyeen istuntaan ja nauroin, annoin ponin laukata ja edetä. Kun se kerrankin niin teki, en mä halunnut alkaa nyppimään siltä vauhtia pois.

Tunti itsessäänhän meni ihan superisti. Poni oli tosi kiva, liikkui eteenpäin, ratkaisi useammankin hypyn kamikazeloikalla, ei hyppäämällä läheltä, vaan lähtemällä kaukaa. Se oli samanlainen, kuin viime kesänä. Se asettui ja taipui, kääntyi ja liikkui. Se ei vääntänyt vastaan, se toimi. Yksinkertaisesti Taalia oli aivan super, meni kaikesta yli (paitsi pellon ja kentän välisellä pikkutiellä olevasta 50-60cm esteestä, jossa oli muurinpätkät, se kierrettiin pellon kautta, vaikka miten ratsastin esteelle). Aivan super fiilis jäi!

Tässä kohtaa ollaan jo tultu pellosta takaisin esteen eteen tutkimaan tätä hurrrjan pelottavaa estettä

Taalian kanssa ei ole pitkään aikaan juurikaan synkannut, ja nyt, kun sieltä tuli se kaivattu onnistuminen. Vaikka Taalia ei aina ollut ihan täysin avuilla, vaikka jarrut oli vähän hukassa, vaikka kerran meinasin pudotakin, vaikka yhdestä esteestä ei päästy lainkaan yli, Taalia oli yksinkertaisesti super. Mä en tiedä, vaihtaisinko tuon tunnin maastoesteisiin Dollilla, sillä yksi kaivattu onnistuminen Taalian kanssa, kun menen sillä aika lailla viimeisiä aikoja, jättää ponista paremmat muistot, kuin ne tapellut tunnit. Tähän olisi hyvä lopettaa ihan todella, sillä poni meni niin hyvin.

Näin tyylikkäästi meinaat pudota, mutta jollain tavalla saat kerättyä itsesi...

Se on vaan aivan älyttömän hieno poni, kun olisi ratsastaja, joka saisi sen menemään noin myös kentän aitojen sisäpuolella. Superhyvä fiilis jäi siis tunnista, jota äiti tosiaan oli kuvaamassa. Kuvia onkin siis aika runsaasti, mistä olen tosi iloinen. Taalia vaan oli ihan käsittämättömän mahtava, se tuntui ihan yhtä hyvältä, kuin viime kesänä. Kun laukkasin sen kanssa isolla kentällä, tuli ihan samanlainen fiilis, kuin vuosi sitten, kun menin Taalialla. Se oli yhtä innoissaan ja otti vauhtia jopa puomeista.

Illalla puolestaan mentiin tuntia aikaisemmin jatkotunnille, sillä meidän tunnilla olisi ollut vain kaksi. Niinpä siis luotin, ettei tehdä mitään kovin hankalaa, ja kävinkin kysymässä, voinko mennä riimulla ilman satulaa. Sain luvan mennä niin, ja niin suuntasin tunnille jälleen kerran ilman "kunnollisia" varusteita.

Iltatunnista en muista juuri muuta, kuin että Dolli toimi suht hyvin ja että laukoissa koitti ainakin jossain kohdassa vetää päätä alas, mutta aika hyvin sain sen silti laukkaamaan eteenpäin pää ylhäällä. Kuvat saakin tästäkin tunnista kertoa enemmän, nämä kuvat on ottanut Sanni. Poni oli hyvin rentona ja oli ihan mahtava, tästä oli vaan superkivaa aloittaa leiriviikko. Oli myös tosi kivaa saada pitkästä aikaa materiaalia riimulla ratsastuksista, kiitos paljon siis Sanni! :)

Mua todella naurattaa se, miten pieneltä näytän näissä kuvissa. Dollin säkäkorkeus on arvioitu olevan n. 145cm ja mä olen lähes 170cm pitkä. Nämä kuvat ei vaan kaikki näytä ihan siltä, joten mä en usko, että mä todella olisin Dollille liian iso, vaikka joku niin on sanonutkin. Kyllä mä ihan selvästi huomaan, kun menen esim. Taalialla, miten mm. pohkeiden käyttäminen hankaloituu, kun poni on liian pieni, mutta isommallakaan hevosella se ei tunnu sen helpommalta, kuin Dollin kanssa.

Tästä postauksesta tuli aika paljon kuvapainotteisempi, mutta se tuskin haittaa... Pientä vaihtelua siihen ainaiseen tekstinpaljouteen ja käytettyihin kuviin, jotka ovat jokaisessa postauksessa. Leiripostaus tulee heti, kun saan sen kirjoitettua, samoin korvaustuntipostaukset, valmennuspostaus ja leirin jälkeisen sunnuntain tuntipostaus. Koitan julkaista postaukset suunnilleen siinä järjestyksessä, missä asiat oikeasti tapahtuivatkin, sillä niin uusia postauksia voi mahdollisesti olla helpompi ymmärtää...

~ Omppu

Leiripäiväkirjapostaus Sammista

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Hessu sai loppuleiristä ähkyn, johon meinasi kuolla. Onneksi jättiheppa kuitenkin selviytyi! ♥

Tosiaan olin kesäloman ekan viikon Sammissa leirillä. Leiri oli kaikin puolin tosi onnistunut, oli kiva nähdä kavereita viime vuodelta ja tutustua uusiinkin ihmisiin. Leirihoitsuna mulla oli Vallu, syksyllä 6-vuotta täyttävä suomenhevosruuna, johon rakastuin viime vuonna. Ihan hoitsutoive numero ykkösenä Vallu ei kuitenkaan ollut, vaan esim. Ruut tai Lars. joiden kanssa olisi ollut helppoa vaan mennä, harjata, varustaa jne, mutta toki kun on leirin pisimmästä ja kokeneimmasta päästä, on ihan loogista, että saa isomman ja "hankalamman" hevosen. Vallu siis on tosiaan vaan vähän häslä vielä, mutta muuten tosi kiva karsinassakin. Eiköhän nyt pidemmittä löpinöittä mennä kuitenkin itse leiripäiväkirjaan...

Vallusta on ihan sairaan hankala saada hyvää kuvaa :D

Maanantai

Menin perustunnin Larsilla, meni tosi hyvin. Lars tuntui tosi tahmealta, mutta varsinkin ravissa ja laukassa piristyi. Temponlisäykset käynnissä meni ok. Ulko-ohjan "tuen" kanssa oli vähän ongelmia, mutta Lars toimi hienosti. Väistöt toiseen suuntaan ei oikein onnistunut, mutta toiseen suuntaan meni hyvin. Myös vaikeampaan kierrokseen Lars kääntyi hyvin. Myös ravista pysähdys onnistui pelkällä istunnalla ja pienellä pidätteellä, muutenkin "alaspäin" siirtymiset meni hyvin istunnalla. On se Lars super, kun sillä vaan yrittää ratsastaa tarpeeksi herkästi eikä jätä sitä yksin. Voisin mennä Larsilla ihan mielelläni toisenkin tunnin (mä taisin mennä sanomaan tämän ääneen, sillä Larsilla tuli mentyä ihan pari tuntia...), vaikka tuntuikin, ettei se liiku ja etten osaa istua laukassa. Erjan mielestä meni hyvin ja Lars oli tarpeeksi aktiivinen. Jossain vaiheessa kun Larsin ravi alkoi parantua, oli "hiukan" hankala istua. Super Lars! ♥

Puomitunti Vallulla. Laukka ei noussit, mutta muuten Vallu oli super ja tosi rento. Ravissakin askelta sai hyvin pidennettyä ja lyhennettyä.

Tiistai

Laukkapainotteinen Ruutilla meni ihan hyvin, vaikka Ruut oli aika jännittynyt. Kuitenkin meni kivasti, laukassa oli vaan aika hankala olla ja istua hyvin, kun Ruut koitti lähteä kiihdyttelemään.

Ruut

Ilman satulaa Hessulla, jättiheppa oli super! Pysyin aika hyvässä tasapainossa ja Hessu meni kivan rentona. Laukatkin nousi ja muutenkin Hessu vaan oli ihan super. Kaikki vaan tuntui onnistuvan sen kanssa vaikkei se automaatti ole.

Keskiviikko

Istuntapainotteinen Vinskillä meni perus ok, istunaa ei kyllä mulla korjattu juuri lainkaan, vaikka korjattavaa on. Tasapaino pysyi hyvin. Laukannostoja pitäisi valmistella eikä ennakoida istunnalla. Vinski meni hyvin, laukka oli aika vetelää.

Estetunti Larsilla meni tahmeasti, hevonen ei tuntunut liikkuvan yhtään. Laukkaa sai hypätessä vähän lyhenemään, mutta silti Lars oli tosi etupainoinen ja kompuroi. Saatiin koko tunnin aikana ehkä pari hyvää hyppyä, hypättiin ehkä 50-60cm.

Vinski

Torstai

Koulutunti Larsilla ei ollut ainakaan energian multihuipentuma. Lars tuntui tosi tahmealta ja käyntiä ja laukkaa piti puskea joka askeleella, ravia ehkä joka toisella.

Tää on paras kuva, mikä mulla on Larsista tältä leiriltä. Larsilla siis on loimi päällä.

Estekisat Larsilla olisi mennyt hyvin, ellei

1) Verkka olisi ollut täysi katastrofi, hevonen päätti sekä suunnan että vauhdin

2) Me olisi ylitetty radalla enimmäisaikaa (0,4 sekuntia se enimmäisaika sitten ylittyi)

3) Mun ratsastus olisi ollut kaukana siististä

4) Radalla olisi ollut enemmän tahtirikkoja kuin tasaisia pätkiä

5) Ratsastaja olisi siellä 50cm miniesteillä (osa oli pienempiäkin!!) maannut hevosensa kaulalla

Olin sitten ainoa meidän ryhmästä, joka sai virhepisteitä eikä luonnollisesti kaikkine virheineen meitä valittu tyyliratsukoksi tai tyylikakkosiksikaan. Oli aika kettumainen fiilis, ihan kuin olisi hylätty. Rata ei ollut sitä, mihin olisin pystynyt, mutta en vaan osaa mennä Larsilla.

Jolanka, on hän vaan niin komee poika ♥

Perjantai

2h maasto Larsilla. Tiputtiin melkein ojaan, tai siis Larsin takapää tippu ojaan, kun väistettiin kuralammikkoa. Vähän sitten sitä pelästyin, mutta hengissä selvittiin. Ekat laukat meni vähän sinne päin, kun jalustimet lähti ja jäätiin jälkeen, mutta taukopaikalta, kun lähdettin takaisin tallille päin ja laukattiiin, voi herrajumala millasta laukkaa sieltä tuli. Lars laukkasi reippaasti, meni välillä jopa kovaa, pieni pidäte ei mennyt läpi (jonka jälkeen totesin, et turha sitä nyt on pidätellä, antaa mennä vaan), laukka pyöri ja Lars laukkasi ylöspäin. Lars oli ihan mahtava, varsinkin laukassa, kun ei tarvinnut varoa puita / vettä / mutaa, ja kun se ihan oikeasti oli vaan tosi kiva ja se laukka ihan mahtavaa.

Mun on pakko hehkuttaa, että meillä oli tosi hyvä leiriporukka ja -henki, kaikki oli kaikkien kavereita eikä leirille syntynyt tiettyjä porukoita, joista muut olisi jätetty pois. Tunnit meni miten meni, osa paremmin, osa huonommin. Kuitenkin oli vaan tosi kiva nähdä viime vuonna leirillä olleita ja saada uusia kavereita. Ensi vuonna siis uudestaan...

Tässä meidän tämän vuoden leirikuva :)

Tämä leiripostaus jäi vähän tyngäksi, sillä leiristä on vierähtänyt jo kuukausi, mutta nyt vasta sain kuvat koneelle ja päätin tämän postauksen kirjoittaa, suoraan leiripäiväkirjasta kopioidulla tekstillä. Yksi tosi ärsyttävä asia on myös se, että mulla ei taida olla Larsista yhtäkään kuvaa koko leirin ajalta, vaikka menin sillä kaikkein eniten... Yritän panostaa sitten vuokraus- ja valmennusleiripostauksiin enemmän (kyllä, meillä on iZkuryhmän valmennusleiri nyt tässä kesällä, ainoa pikku ongelma on se, että siihen on alle kuukausi ja Dollilla ei voi hypätä...) Jostain syystä oon kuitenkin tosi tyytyväinen tämän postauksen kuviin, en todellakaan tiedä, miksi. Kommentoikaahan alas, haluatteko vuokrausleiriltä sitten mahdollisesti jonkunlaista leirivideotakin (nyt kun on taas kännykässä toimiva kamera, jolla voi jotain kuvatakin) ja mitä tykkäsitte tästä (myöhästyneestä) leiripostauksesta :)

~  Omppu