Heidi Takalan valmennukset

Oltiin vähän erilaisissa valkuissa syyslomalla, ja pätkittäin asiat tuntuivat jopa onnistuvan.

Maanantain kuvat ovat Katan tallilta, jonne tosiaan lähdettiin kuskaamaan Lehmää Heidin valkkuun. Vaikka mua vähän hirvittikin mutkaisella hiekkatiellä varsinkin parissa mäessä, oli kyllä ehdottomasti kannattavaa lähteä, koska tykkäsin Heidin valmennustyylistä kyllä tosi paljon! Ohjat piti ottaa käteen ja alkaa oikeasti ratsastaa, ja alkukankeuden jälkeen Natasta irtosikin ihan erilaisia pätkiä, kuin normaalisti, ja omakin ratsastus tuntui pitkästä aikaa paremmalta.

Keskityttiin tosiaan ratsastamaan hevosta edestä pyöreäksi ja takaa aktiiviseksi, tarkoituksena saada myös selkää nousemaan. Natan kanssa saatiin keskittyä kuitenkin melko paljon pidätteihin ja taipumiseen, sillä mähän en saanut sitä taipumaan alkutunnista juuri lainkaan ja pidätteet eivät menneet ravissa yhtään läpi. Laukkaa pitikin ratsastaa paljon. Taipuvammaksi, toimivammaksi ja ennen kaikkea takaa aktiivisemmaksi. Ihan kivoja pätkiä saatiin varsinkin vasemmalle, oikealle mun on itse vaikeampi ratsastaa varsinkin laukassa, joten se ei mennytkään ihan niin hyvin.

Tunnin paras juttu oli se, että mä pääsin istumaan harjoitusraviin. Aloin joustaa lonkista ja pätkittäin istuin jopa suorassa. Ei se ravi mukavaa ollut, mutta siinä pystyi istumaan. Ja ratsastamaan. Kolmikaarinen kiemura harjoitusravissa ei ollut edes varsinaisesti mahdottomuus, ja siinä saatiinkin hyviä pätkiä molempiin suuntiin. Tunnin jälkeen oli kieltämättä väsynyt ja liioittelematta likemmäs puoli tuntia käveltiin loppukäyntejä. Nata ei ole varmaan ikinä mun kanssa liikkumisen jälkeen ollut niin hikinen. Yhtään vähättelemättä sitä, että kyllä, mäkin enemmän raahauduin kuin kävelin illalla ja seuraavana päivänä paikasta toiseen.

Keskiviikkona Heidin tunti oli Sippolassa maneesissa. Jatkettiin aikalailla samoja juttuja, kuin maanantaina - mun piti saada pidätteet läpi, Nata taipumaan ja liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti samalla, kun itse istun suorassa ja joustan lonkista. Tavallaan meni ihan jees, mitä nyt hevosella oli virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä.

Tällä kertaa verkattiin laukassa, jonka jälkeen jatkettiin taivuttelua käynnissä ja 3-5-kaarista kiemuraa harjoitusravissa. Näiden jälkeen tultiin keskihalkaisijaa, keskellä pysähdys ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Pitkällä sivulla tehtiin ensin voltti ravissa, myöhemmin ympyrä laukassa. Muuten meni ihan jees, mutta laukasta raviin siirtymiset tuli vähän myöhässä ja turhan jännittyneinä. Ravivolteilla sain aika hyvin taas harjoitusravissa juonesta kiinni ja ne tuntuivatkin pätkittäin jopa hyviltä.

Loppuverkassa mulla oli taas alla hikinen ja väsyneen oloinen hevonen - ratsastaa piti paljon alkutuntia enemmän, mutta taas meinasi kyllä ratsastajallakin kunto loppua. Ihan jees fiilis jäi keskiviikosta, mutta maanantaina meni silti ehkä paremmin, tai ainakin saatiin korjattua isompia virheitä.

Tiivistettynä kuitenkin olen tyytyväinen, sillä saatiin aika hyvin virheitä korjattua ja harjoitusravissakin tuli paljon parempia pätkiä. Nyt vaan jatketaan treenejä, niin saadaan ennen seuraavaa kisakautta korjattua paljon virheitä.

~ Oona

Parin viikon ratsastelut

Eli miten on mennyt kisojen jälkeen?

Hyvin. Tai no, mut tietäen viikkokin itsenäisesti voi olla tosi hyvä tai tosi huono juttu. Pahimmillaan mä en olisi varmaan edes pärjännyt Natan kanssa viikkoa ja pitänyt joka toisen päivän vapaata, mutta nyt mä yritin edes ratsastaa. Kevyesti, hyvällä fiiliksellä, mutta tehden silti jotain järkevää. Ja täytyy sanoa, että parhaimmillaan Nata on ollut ihan älyttömän kiva ratsastaa, joten jotain ollaan pystytty tekemäänkin.

Parina päivänä en oikeastaan tehnyt mitään - kävin selässä vähän keventelemässä, laukkailemassa ja taisin tehdä pari siitymistä harjoitusravista käyntiin ja toisin päin ja siinä se. Eniten ollaan keskitytty siihen että Nata liikkuu rennosti eteenpäin, terveisin yhtenä päivänä ei oltu varsinaisesti kumpaakaan, kun tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin ja pyörittiin paikallamme varmaan yli puoli tuntia, ennen kuin alkoi tuntua, että oltiin menossa edes samaan suuntaan saati samaa vauhtia. 

Sen lisäksi ollaan pari kertaa tehty oikeasti jotain "järkevämpääkin" tehtävää, eli käytännössä siirtymisiä ja väistöjä. Siirtymiset vaan paranee koko ajan, väistöissä puolestaan on se ongelma, että alkuun en saa sisäpohjetta läpi yhtään, mutta muutaman toiston jälkeen mennääkin vaan suoraan sivulle eikä etuviistoon. Niinpä näitä ollaan treenattu jonkun verran, ja oikestaan aina mulla on loppuverkassa ollut alla tosi rento ja tyytyväisen oloinen hevonen.

Ollaanhan me kerran hypättykin - kaarevaa linjaa, jossa ei periaatteessa ollut mitään ihmeellistä. Yllättäen isoin ongelma oli se, että en antanut Natan laukata tarpeeksi, joten väliin tuli vuorotellen mitä ihmeellisimpiä askelmääriä, kun jäin pitämään liikaa ennen estettä. Loppuun tultiin vielä toista yksittäisenä, hakien samaa hyvää fiilistä, mikä mulla on parhaimmillaan estetunneilla ollut. Ja tietysti nämä reippaammasta laukasta otetut hypyt olivat paljon parempia, minkä ei varsinaisesti pitäisi edes yllättää ketään. Ihan jees fiilis, mutta ei nyt mikään paras mahdollinen jäi kuitenkin.

Tunnilla tiistaina keskityttiin siihen, miten mä siellä selässä killun - itsenäisesti kun mä olen keskittynyt siihen, miten Nata liikkuu. Hupsista. Kannattaisikohan sitä ihan alkaa kiinnittää huomiota omaan ratsastukseen, niin hevonen toimisi paremmin, vaikkei se varsinaisesti kovin huonosti ole toiminutkaan? Muuteltiin vähän säätöjä, lopputuloksena tyytyväisen oloinen hevonen, ja ratsastaja, joka pätkittäin pystyi istumaan harjoitusravissa. Nyt vaan lisää treeniä (ja ne kädet pysymään paikallaan), niin kyllä tää tästä vaan paranee.

Joo, älyttömän sekava postaus. Joo, mä yritän ihan todella saada kirjoitettua jossain vaiheessa myös niitä postauksia, joista ymmärsi, mistä yritän kirjoittaa. Joo, mulla ei yksinkertaisesti kulje enää ajatus enkä mä osaa muodostaa järkeviä lauseita. Ehkä mä vaan jätän tän tähän. :D 

~ Oona 

Edistystä on havaittavissa

Ratsastuskuulumisia ja -fiiliksiä reilulta kahdelta viikolta

Romeo

Hups, edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi.. Tässä tuleekin nyt sitten tämän hiljaisen ajan kuulumiset lyhyen postauksen muodossa, että päästään taas asioissa ajan tasalle. Kuluneen hiljaisuuden aikana olen ratsastanut muutamaan otteeseen niin tunneilla kuin melkein itsenäisesti. Nämä "melkein itsenäiset" ratsastelut olen tehnyt erään suokkitamma Annikin kanssa samalla kun Elli on liikuttanut heidän hevostaan. Kyseessä on tosiaan länkkäriheppa, joka ekalla kerralla sai kyllä omat taidot länkkärin puolella koville, koska en oikeasti muista paljoakaan tästä tyylistä. Tottakai ratsastuksen aikana näitä oleellisia asioita tuli palauteltua mieleen ja sain toki neuvojakin.

Viime sunnuntaina ratsastelin sitten tokaa kertaa Annikilla. Hevosen omistaja antoi mulle selkeät ohjeet, että mitä pitää tehdä ja tehtävän, jota voisi tehdä. Aloitettiin sillä, että opettelin ravaamaan. Siis kirjaimellisesti opettelin istumaan ja rentoutumaan. Länkkärissähän ravin täytyy olla hidasta, mutta hevosen täytyy silti käyttää takapäätään ja jalkojaan sen polkemiseen. Sanottaisko vaikka niin, että alku ei oikein sujunut. Musta on tullut tosi helposti jännittyvä ja jäykkä, mikä tietenkin paistoi selvästi hevosestakin. Kun taas itse osasin rentoutua, hevonenkin rentoutui. Ja ne hetket kun meni hyvin, olivat aivan ihania ja palkitsevia. Ravailun jälkeen siirryttiin suorittamaan sellaista neliötehtävää, jota en nyt tarkemmin selitä, mutta koska hevonen oli kuskia fiksumpi, ei sekään ensin ottanut onnistuakseen.

Kääntelytehtävää tehtiin hetki ja jossain kohdassa lopetinkin sen. Tämän jälkeen en muista miksi jouduin hevosta korjaamaan hieman enemmänkin, mutta yhtäkkiä Annikki alkoi peruuttaessaan kuuntelemaan ihan kunnolla. Se ei yrittänyt mitään omia metkujaan tai kävellyt apujen läpi, vaan oikeasti tutui hyvältä! Tämän wow- fiiliksen jälkeen mentiin vähän ympyrälle alkuperäisenä tarkoituksena laukkaaminen, mutta koska tilaa oli sen verran vähän, jäätiinkin hakemaan raviin rentoutta ja selkää ylös. Voi vitsin kun neiti alkoikin toimimaan ympyrällä hyvin! Mulla ei ole yhden ruunan lisäksi varmaan koskaan länkkäriratsun kanssa mennyt niin hyvin, kuin Annikin kanssa meni ympyrällä. Se oikeasti rentoutui (kuskikin oli rento), kuunteli ja kulki selälläänkin. 

Poitsu

Tällä ja seuraavan päivän ratsastustunnilla oli varmasti jokin maaginen yhteys, sillä meillä oli puomitunti, mulla Roomeo, ja koin lähes samallaisen wow- fiiliksen kuin edellisenä päivänä. Kyseessä oli mun toinen ratsastustunti tältä kaudelta (ensimmäisestä mainitsen ehkä muutamalla lauseella jossain lopussa päin), eikä mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia, muutakuin ratsastaa hyvin. Roomeo oli ihan ok koko alkutunnin. Yritin itse olla rento myös kädestä, jolloin hevonen ei painautunut niiin paljoa kuolaimeen. Tehtiin pääty-ympyröitä puomeilla, ja pidettiin huolta etenemisestä ja taivutuksesta. Pyörittiin ympyröillä jonkin aikaa, niin laukassa kuin ravissakin.

Vikana tehtävänä tultiin yksitellen keskiympyrälle, jossa oli tottakai puomeja, ja sitä laukattiin ympäri kunnes Outi sanoisi, milloin ja mistä vaihdetaan suuntaa. Tehtävään lähdin sillä ajatuksella, että Roomeo liikkuisi kunnolla laukassa ja taipuisi. Mulla oli tunnin aikana hieman ongelmia saada hevonen taipumaan, mutta jossain välissä ennen kuin tultiin tähän tehtävään, tein jotain ihmeellistä pääty-ympyrällä ja Roomeo lähti kunnolla myötäämään. Tätä fiilistä yritin vähän lähteä hakemaan ja ihan hyvin se onnistuikin. Roomeo laukkasi hyvin ja hyvällä energialla, taipui ja vain kerran puomit eivät jääneet vatsan alle. Suunnan vaihtaminenkin onnistui ihan hyvin ja toiseen suuntaan päästiin myös menemään hyvässä temmossa. Onnistuneen tehtävän jälkeen piti pyöräyttää päädyssä muutamat raviympyrät. Ympyrällä yritin saada hevosen taipumaan kunnolla ja kyllähän se sitten taipuikin! Ai vitsit, miten kivalta Roomeo tuntui näillä ympyröillä! Välillä tuntui, kuinka hevosen olisi lähtenyt takapäälläänkin kunnolla polkemaan ravia. Sama fiilis jatkui vielä välikäynneissä ja loppuraveissa, missä Roomeo tuntui ihanan rennolta ja kevyeltä. On se vaan hieno poni ♥

Mites sitten se ensimmäinen ratsastustunti tällä kaudella meni? Suoraan sanottuna olisin voinut odottaa paluulippua takaisin alkeistunneille. Meillä oli ihan perus koulutunti, tosin opettajana oli sijainen, ja mulla oli ratsuna Patu. Tällä tunnilla kirjaimellisesti mikään ei mennyt hyvin. Fiiliskin tunnin jälkeen oli sen mukainen... Tästä tunnista piti tulla oma postauksensa, mutta sisältö oli sen sorttista, että ihan sellaista materiaalia en halua tänne julkaista. Ehkä jos sitten ens kerralla menis Patunkin kanssa vähän paremmin.

~ Amppa

Ratatreeniä ja muita juttuja

Eli mitä kuuluu?

Aika harvoin mä olen täällä puhunut siitä, missä kunnossa Nata on, mutta nyt on pakko todeta, että mä olen oikeasti aika ylpeä siitä, millaisessa kunnossa se nykyään on. Treenattu tosin ollaankin, ja kevyemmän pätkän jälkeen hyvässä kunnossa oleva Lehmä on ollut nyt varmaan parhaimmillaan, kun ollaan käyty läpi koulurataa ja hypätty lähinnä yksittäistä. Tai no kyllähän mä sieltä tipahdin maanantaina ensimmäistä kertaa, mutta sekin oli kiinni siitä, että mä en varsinaisesti edes yrittänyt ratsastaa mihinkään suuntaan, ja aita tuli vastaan.

Maanantaina tosiaan oli estetunti. Tehtävä oli yksi este keskellä kenttää, joka hypättiin suoraan ja jonka jälkeen jatkettiin suoraan ja tehtiin ympyrä siihen suuntaan, kumpi laukka oli. Ja kyllä, tämä oli mulle älyttömän vaikeaa, koska mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miten mun pitäisi vaan tuntea, kumpi laukka on. Kun estettä hypättiin kentän portille päin, missä oli vähän isompi tila tehdä ympyrä, meni pari kertaa jopa ihan okei, ja poispäin portistakin hypätessä ensimmäinen kerta onnistui. Seuraavalla kerralla tuli vähän iso hyppy, johon en päässyt mukaan -> paketti levisi esteen jälkeen ja tyylikkään siksakkuvion jälkeen aita tuli vastaan, Nata kääntyi ja mä jatkoin suoraan. Teoriatunnin mä istuinkin pakastevihannespussi kainalossa, kun käsivarsi ei tuntunut varsinaisesti kovin toimivalta, mutta muutamalla mustelmalla selvisin loppujenlopuksi.

Tiistaina maanantain tippumisesta sisuuntuneena raahasin kentälle itse yhden esteen ja maapuomit askeleen päähän esteestä molemmin puolin. Hyppäsin sitä, hakien hyvää fiilistä ja itselle varmuutta tekemiseen. Jäin turhan paljon kiinni ohjaan aina ennen estettä, mutta kun hevonen lähtee kiihdyttämään, ei omat refleksit vaan ymmärrä, että kun ei itse säätäisi niin paljoa, selvittäisiin paljon paremmin.

Keskiviikkona mä olin isoskoulutuksessa ja Natalla oli vapaa, torstaina kävin kouluradan läpi yllättävän hyvällä menestyksellä. Siirtymisissä Nata jännittyy, kun mä jään vetämään, mutta ollaan me kuitenkin toukokuun lopusta parannettu sen verran, että uskoisin, että paremmin menee joka tapauksessa, kuin viimeksi. Perjantaina oli vielä viimeinen tsekkaustunti, että homma on hallinnassa. Koulurata meni ihan jees, mutta ei yhtä hyvin kuin torstaina, ja hyppyjä kuvaa parhaiten "ei mitään nähtävää", koska ne nyt menivätkin perushyvin, vaikken sitä olisikaan uskonut maanantain jälkeen.

Nyt siis vaan hyvillä mielin sunnutaina kisoihin, toivottavasti mä en oman jännityksen takia mokaa meidän ratoja. Toisaalta mä en ole vielä paniikissa, joten jos yhtä hyvällä fiiliksellä pääsee ratsastamaan sunnuntaina, mitä nyt on treeneissä ollut, saadaan todennäköisesti jopa aika kiva rata. Ja toisaalta jos jännitän itse taas ihan älyttömästi ja ajattelen liikaa, se rata on kaukana meidän omasta tasosta.

Nyt todennäköisesti maanantaina saadaan jotain tietoa, mikä tuolla nilkassa on, kun se magneettikuvataan. Tällä hetkellä on vaan yleisesti se fiilis, että on liian monta eri asiaa kesken ja tekemättä ja mistään ei tule mitään ja kaikki leviää, joten blogia ei ole tullut päiviteltyä juuri lainkaan. Eiköhän tää tästä seuraavan parin viikon aikana rauhoitu, ja vaikka ei, koitan saada ainakin jotain kuulumisentapaisia kirjoiteltua aina välillä. 

~ Oona

Motivaatio 10, urheilukunto 0

Torstaista alkaen mun fiilis olisi ollut harvinaisen helppo tiivistää yhteen sanaan; perkele.

Natan kanssa kaikki meni alkuviikon tosi jees. Maanantaina menin itsenäisesti sileällä hakien vaan hyvää fiilistä, ja omasta aavistuksen heikosta urheilukunnosta (ei muuten mitään, mutta helpompi olisi ratsastaa, jos pää & niska yrittäisivät olla särkemättä eikä olisi sellainen olo, että tajukin saattaa lähteä) huolimatta meni ihan jees. Laukat oli varsinkin tosi hyviä, ja eniten koitettiinkin laukkailla ja tehdä siirtymisiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin, että sain Natan kunnolla hereille. Loppuravit oli myös tosi jees, eli ihan jees ratsastus kaiken kaikkiaan. 

Tiistain estetunnilla hevonen oli superkiva (varsinkin sen jälkeen, kun siirrettiin ohjat kuolainten isoimpiin renkaisiin) ja hengissä selvittiin vaihtelevalla tyylillä, mutta "enhän mä edes meinannut pudota" on kuitenkin jo saavutus sinänsä estetunnin jälkeen. Mä olin tyytyväinen varsinkin Nataan, mutta muutamalla kerralla saatiin jumppasarjalle niin onnistunut lähestyminen, että mä olen omaankin olemiseeni niillä kerroilla ihan tyytyväinen. Keskiviikkona käytiin tekemässä reilun puolen tunnin kävelylenkki metsässä. Odotin lauantain estekisoja ja sunnuntaina mun piti lähteä kuvaamaan Huittisiin, mutta eiköhän mun nilkka päättänyt pistää kapuloita rattaisiin.

Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna nilkka särki vähän, mutta sen kanssa pystyi elämään. Pieni kuhmu jalkapöydässä, mutta "kyllä mä pystyn ihan ratsastamaan", taisin vielä sanoa äidille aamulla. Jännästi se pieni kuhmu turposi lähemmäs kananmunan kokoiseksi ja aivan järkyttävän kipeäksi muutamassa tunnissa koulussa. Terveydenhoitajan mielestä siinä oli ampiaisenpisto, mutta allergialääkkeillä ja kortisonilla ei ollut mitään vaikutusta, iltapäivällä käveleminen oli jo enemmän hyppimistä yhdellä jalalla. Lääkärissä käytiin, "siellä on joku tulehdus". Kuulemma voisin pystyä ratsastamaan lauantaina. 

En muuten pystynyt. Antibiooteilla, kylmäämisellä, kylmäämättä jättämisellä, särkylääkkeillä tms. ei käytännössä ole mitään vaikutusta tuohon nilkkaan, joten torstai-illasta eteenpäin mä olen käytännössä maannut vaan sohvalla kotona. Lauantaina olin pari tuntia kisoja katsomassa, ja eiköhän tuo jalka ottanut siitäkin nokkiinsa. Noita kisoja olin luokkien takia odottanut sieltä kesäkuusta saakka, joten harmitti, kun ei sinne päästy osallistumaan.

Ja miksei musta ole mitään kuulunut ja Luvian postaus oli viikon myöhässä? Ei ole ollut kerrottavaa. Luvian postauksen kuvien ja videoiden katsominen ja selaaminenkin ärsyttää, joten Bloggeria ei ole tullut hetkeen avattua. Seuraavat kisat olisi näillä näkymin syyskuun alussa, ja mä todella toivon, että siihen mennessä nilkkakin alkaisi olemaan kunnossa. Ja ei kiitos enää yhtäkään peruuntunutta kuvausreissua, sillä enhän mä sinne Huittisiinkaan loppujen lopuksi päässyt lähtemään. Ehkä ensi postauksessa olisi jo vähän erilaisia kuulumisia, koska mua alkaa itseäkin vaan paikallaan oleminen kyllästyttää... :D

~ Oona

Ratatreenit Luvialla 14.8

Tällä kertaa päästiin vieraaseen paikkaan hyppäämään rataa, ja vaikka ratsastaja teki tosi tyhmiä mokia, hevonen toimi hienosti.

Lauantaina ei käytykään kisoissa, vaan lähdettiin tiimin kanssa Luvialle ratatreeneihin. Koppiin menoa mä en enää jännittänyt, kun sitä oli treenattu ja Nata sinne tulee jo löysässä narussa mun perässä. Eniten siis kuumotti itse rata, koska voin valehtelematta sanoa, että Annen rataharkoissa ei ikinä ole kovin helppoja ratoja ollut - eikä muuten ollut tälläkään kertaa, kuten videoista näkeekin. Pakko todeta, että Luvialla esteet näytti jotenkin paljon isommilta, kuin kotikentällä, vaikka ne olivatkin aika saman kokoisia, mitä me ollaan tunneilla hypätty.

Matkat meni ihan hyvin, ja kun saatiin esteet kannettua, verkkailtiin melko lyhyesti ennen kuin alettiin hyppäämään. Otettiin verkkahyppyjä pystylle ja linjalle, ja Nata hyppäsi tosi kivasti, mutta mä en ratsastanut tarpeeksi laukkaa ennen estettä. Me tultiin linja yhden kerran ja pysty pariin kertaan, joiden jälkeen alettiin sitten hyppäämään rataa. Ensin tultiin pienempänä kahdeksan esteen perusrata, mikä meni ihan jees, tosin niin kovin pelottavan kutosen jälkeen unohdin ratsastaa, joten seiskalle tultiin vinossa ja muuta pientä säätämistä oli enemmän, kuin paljon, mutta ei se päivän huonoin rata varmasti ollut.

Se pelottava kutoseste

Tämän jälkeen tultiin rata edelleen pienemmässä korkeudessa, mutta perusradan jälkeen mentiin uusinta, jossa oli mun matikan mukaan 5 estettä. Tämä oli mun mielestä aika onnistunutkin rata, vaikka tietty olisin saanut ratsastaa enemmän enkä vaan matkustaa tai edes antaa Natan laukata reippaammin. Ellen mä väärin muista, tällä radalla ei tullut mitään kovin isoja mokia, ja varsinkin uusinta meni kai jopa aika kivasti teidenkin puolesta.

Sitten esteitä nostettiin jonkun verran, ja yhtäkkiä mä en enää osannut ratsastaa, en sitten yhtään. Onneksi ensin tultiin pelkkä perusrata... Asetus, taivutus, kaikki perusasiat tuntui ihan heprealta, en vaan jotenkaan saanut Nataa taipumaan kaarteissa, ja jos sain, se veti pään alas, jolloin seuraavalle esteelle tultiin vähintään mielenkiintoisesti. Hypyt oli poikkeuksetta huonompia, kuin pienemmillä radoilla, paitsi ehkä kutosesteelle. Tähän rataan en siis ole tyytyväinen. Mun kevyt istunta oli aikalailla järkyttävä koko radan, joten oikeastaan mikään ei mennyt varsinaisesti kovin hyvin.

Tultiin samassa korkeudessa rata vielä uusinnan kanssa, ja tämä meni ehkä vähän paremmin. Uusinta meni sen verran sähläämiseksi, että musta rehellisesti sanottuna tuntui, että mentiin koko uusinta ristilaukassa enkä missään vaiheessa ollut enää varma, mihin ollaan menossa, mutta selvittiin sekin rata ensimmäistä isompaa rataa paremmin. Tämä meni kuitenkin sen verran räpellykseksi, että otettiin pelkkä uusinta vielä kerran, ja siihen mahtui muutama ihan kiva hyppykin.

Ihan kohtuullisesti siis meni, mutta loppuverkkaan olen ehkä vielä varsinaisia ratoja tyytyväisempi. Sain ratsastettua Natan tosi kivasti eteen-alas, ja se oli hyvin rentona vieraassa paikassakin. Nyt kun vaan muistan ratsastaa laukkaa enemmän eteenpäin ja antaa edestä tilaa laukata myös kisoissa, voitaisiin saada vähän rennompia ratoja myös siellä. Näiden treenien jälkeen on kuitenkin ihan jees lähteä estekisoihin, kun saatiin taas kokemusta pari rataa enemmän vieraassa paikassa.

~ Oona

Kuvia estetunnilta

Tällä(kin) kertaa tuntipostaus tulee pelkkänä kuvapostauksena, koska mä en saa aikaiseksi mitään järkevämpääkään postausta.

Ja tämäkin tilanne johtui siitä, kun tultiin liian hitaassa laukassa jumppasarjalle :D

~ Oona

Alkuviikon kuulumiset

Ei mennyt ehkä ihan niin kuin piti...

Lauantain superhyvän hyppykerran jälkeen ei sitten ole mennytkään ihan, niin kuin piti. Sunnuntaina maastossa ilman satulaa ehkä puolessa välissä lenkkiä jäätiin vaan paikalleen tärisemään ja tuijottamaan metsään - Nata oikeasti ihan kirjaimellisesti tärisi. Tän jälkeen loppumatka menikin melko jännittyneesti, varsinkin, kun lähellä tallia meni vielä mopoja metsässä, ja oltiin jo valmiiksi vähän kireinä.

Maanantain estetunti meni ihan jees. Ei mitään huippufiilistä, ei samanlaista flow'ta, kuin lauantaina, mutta huonomminkin on mennyt. Nata oli aika kiva, mentiin kahta estettä kaarevalla linjalla (jotka eivät kuulemma olleet varsinainen suhteutettu, koska väli oli sen verran pitkä). Puolessa välissä linjaa oli kaksi innarimaapuomia, joiden väli oli 2,80m, eli ihan millään kaahotuslaukalla ei niitä päästy kolistelematta. Muistaakseni välit meni niin, että este - neljä askelta - innarimaapuomit - neljä askelta - este.

Yksi syy, miksi mulla oli sellainen olo, että mistään ei tullut mitään, oli se, että mentiin varmaan enemmän vasta-, ja ristilaukkaa, kuin myötälaukkaa. Sinänsä sain laukan kerättyä ihan kohtuullisesti, vaikkei se olisi myötälaukkaa ollutkaan, eli periaatteessa meni ihan hyvin. Jotenkin mua vaan jäi silti ärsyttämään se, kun pompittiin ristilaukassa niillä maapuomeilla tyyliin tasajalkaa, mutta toisaalta niidenkin jälkeinen hyppy oli yleensä ihan siedettävä.

Tiistaina menin itsenäisesti sileällä. Mun facepäivitys kertoo aika paljon: "Kun ensin käytät ehkä 55 minuuttia siihen, että olisitte hevosesi kanssa samaa mieltä suunnasta ja vauhdista, ja sen jälkeen sen 5 minuuttia menee ihan superhyvin". Yksinkertaisesti mikään ei onnistunut, Nata rynni pidätteestä läpi eikä taipunut ja kun pyysin pohkeella taipumaan, hevonen yritti lähinnä lähteä lentoon. Loppujen lopuksi viimeinen 5 minuuttia meni aika jees, mutta ei siitä nyt mitään hyvää fiilistä sen tappelun jälkeen jäänyt.

Keskiviikon mä olin kotona kesäflunssaa viettämässä, äiti kävi tekemässä tallityöt. Torstaina on tarkoitus olla jo ratsastuskunnossa, kun Sanni tulee ilmeisesti mun kanssa tallille kuvaamaan meidän koulutuntia. Enköhän mä selviä, vaikka viime koulutunnista onkin aikaa sen varmaan kolme viikkoa... :D

~ Omppu

Superhyvin ja raivostuttavan huonosti

Maanantain tunnin jälkeen mä olin älyttömän turhautunut, pettynyt ja kiukkuinen.

Keskiviikkona puolestaan oli älytön voittajafiilis, hevonen toimi mielettömän hyvin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Muutaman viikon vanha kuva, koska uudempia mulla ei oikeastaan ole.

Aika harvassa on ne kerrat, kun Natan kanssa tunnin jälkeen on ärsyttänyt niin paljon, kuin maanantaina. Yksinkertaisesti mikään ei onnistunut. Yhdelle esteelle ei saatu yhtäkään sujuvaa hyppyä, ennen estettä en antanut Natan liikkua, tuijotin maahan, hevonen oli kaikkea muuta kuin avuilla, roikuin sisäohjassa... Lista siitä, minkä kaiken tein väärin on mahdollisesti loputon. Olin turhautunut siihen, että mikään ei onnistunut, pettynyt omaan ratsastukseeni ja kiukkuinen itselleni, kun tuntuu, että esteillä en vaan pysty korjaamaan virheitäni vaikka osittain tiedostaisinkin ne.

Tiistaina käytiin rämpimässä metsässä. Nata liikkui hyvin eteen, mitä se ei oikeastaan ole kentällä tehnyt, paitsi estetunneilla. Laukassa mentiin pitkästä aikaa oikeasti aika reippaasti, mutta jarrut toimi silti suoran päässä. Koko loppumatkan Lehmä oli tosin sitä mieltä, että voitaisiin mennä kovempaakin... :D

Keskiviikon koulutunnilla Nata tuntui jo verkassa superhyvältä - se liikkui eteenpäin rennosti, mikä on verkassa aika harvinaista (terveisin viimeiset pari viikkoa ovat menneet tuijotellen toisiamme yläkautta silmiin). Laukka pyöri tosi hyvin ja pystyin istumaan paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Laukassa saatiinkin ehkä parhaita pätkiä, mitä ollaan ikinä tähän mennessä saatu (ja tietenkään kukaan ei ollut kuvaamassa sitten tällä kerralla).

Tehtävä oli periaatteessa tosi yksinkertainen, mutta silti siinä riitti tekemistä (montakohan kertaa mä olen näinkin mahtanut todeta täälläkin?). Ensin tehtiin pelkästään volttia ravissa, sitten voltinpuolikas ravissa - ympyrä ravissa - voltin toinen puolikas ravissa (eli tehtiin periaatteessa kahdeksikko, jonka toinen puoli oli voltti ja toinen ympyrä). Kun tämäkin onnistui, ympyrä tehtiin laukassa. Tässä vaiheessa yksi asia, mistä olin oikeasti aika yllättynyt, oli se, että laukka-ravi-siirtymiset tulivat suunnilleen oikeassa kohdassa ja laukkaympyrän jälkeinen voltinpuolikas oli rento ja muutenkin kohtuullisen hyvä.

Kaiken kaikkiaan keskiviikon tunti meni tosi hyvin, Nata tuntui kivalta ja liikkui rentona. Isoimmat ongelmat oli siinä, että lähdin nyppimään sitä voltilla kaulasta liian lyhyeksi. Silti olen tyytyväinen, sillä vähään aikaan ei ole mennyt noin hyvin, kuin keskiviikkona.

Torstaina löysäiltiin ja käytiin rauhallisemmassa maastossa, kun taas perjantaina pidettiin puomijumppapäivä. Tehtiin pääasiassa 50-60cm esteillä tehtävää, missä oli esteet molemmilla pitkillä sivuilla ja niiden välissä suunnilleen keskihalkaisijalla kolmas este. Näistä fiksuin tehtävä, minkä sain kehiteltyä, oli puoliympyrä (pitkillä sivuilla olevat esteet) ja voltti (keskellä oleva este ja toisen pitkän sivun este uudestaan). 

Loppuun tulin pelkällä ympyrällä pitkillä sivuilla olevat esteet muutamaan kertaan ehkä 60-70cm korkeudessa ja loppuun otettiin pari yksittäistä hyppyä n. 80cm pystylle. Itse jäin taas nyppimään liikaa, mikä sitten näkyi huonompina hyppyinä ja puomeja tippuikin jonkun verran. Nata tuntui kuitenkin tosi kivalta enkä mä ollut ihan kauhusta kankeana, joten nostettiin esteitä vähän oman "mukavuusalueen" yläpuolelle, vaikka itsenäisesti hyppäsinkin.

Lauantaina Nata hierottiin ja illalla käytiin tekemässä pieni taluttelulenkki metsässä. Sunnuntaina menin itsenäisesti sileällä, ja eron siihen kireään ja jännittyneeseen Nataan, jonka kanssa tapeltiin toista viikkoa ihan perusasioistakin, huomasi selvästi. Hevonen oli alusta asti suhteellisen rento ja kiva, ei nyt mikään paras mahdollinen, mutta ihan jees. Verkkailin aika pitkään ja verkan jälkeen tein samaa tehtävää, kuin keskiviikon tunnilla. Nata toimi tosi hyvin (laukka ei ehkä ollut ihan niin rentoa, kuin keskiviikkona, mutta silti normaalia parempaa) ja tein tehtävän muutaman kerran molempiin suuntiin.

Nata toimi niin hyvin, että reilun puolen tunnin jälkeen jäin loppuverkkaamaan ja loppuravit olivat taas ehkä koko ratsastuksen paras osa, kuten viimeksikin hieronnan jälkeen. Lehmä liikkui kivan rennosti ja letkeästi olematta kuitenkaan vetelä, ja niinpä olin tosi tyytyväinen, kun jäätiin kävelemään loppukäyntejä. 

Roihuun on enää ihan pari päivää - blogi tulee siis mun osalta hiljenemään reiluksi viikoksi keskiviikosta eteenpäin. Mä todella uskon ja toivon, että siitä viikosta tulee mun kesäloman huikein viikko!

~ Omppu

Korvien välistä kiristää

Oonaa kiristää nyt korvien välistä - ja paljon!

Vanha kuva, maastossa Sannin ja Läntäsen kanssa

Viime viikolla pidettiin kevyempää viikkoa lukuunottamatta kahta Annen tuntia. Viikkoon mahtui kaksi vapaapäivää, irtojuoksutus, maastoreissu, yksi kevyt itsenäinen ratsastus ja tosiaan ne kaksi tuntia. Miksi näin, kun esimerkiksi pari tätä edeltävää viikkoa ollaan treenattu itsenäisestikin mahdollisimman ahkerasti? Yksinkertaisesti siksi, että ratsastaja on aivan liian takakireä minkäänlaiseen järkevään treeniin. Niin takakireä, että kun otan ohjat tuntumalle, hevonen jännittyy heti. Jos jonkunlaisessa solmussa ollaan oltu ja mä olen turhautunut ehkä enemmän, kuin aikaisemmin Natan kanssa, yksinkertaisesti, koska mikään ei toiminut. Pidätteet tai pohkeet eivät menneet yhtään perille, ja keskiviikon tunnilla todettiin, että nyt maastoillaan, rentoudutaan ja yritetään olla kiristämättä hermoja.

Yksi kysymys; Miksi mä roikun ohjassa noin paljon?

Maanantaina tosiaan hypättiin, keskittyen esteistuntaan linjalla maapuomeilla. Tehtiin tehtäviä ilman jalustimia ja jalustimet jalassa, ja oli kiva huomata, että mä en ollut enää ilman jalustimia niin hukassa, kuin aikaisemmin olen ollut. Pitäisi ehkä mennä itsenäisestikin ilman jalkkareita, koska sekin on vähän jäänyt... :D

Tiistaina mä ratsastin itsenäisesti, yritin tehdä väistöjä yms., mutta yksinkertaisesti mikään ei toiminut. Mä en oikeasti osaa edes kuvailla, miten meni, koska tuntui, että ihan hetkeen ei ole mennyt niin huonosti. Samoissa tunnelmissa alkoi myös keskiviikon tunti. Treenattiin - yllättäen - harjoitusravia. Ainoa mielikuva on se, että Nata oli lopputunnista ihan kiva, mutta alkutunti ja käyntitehtävät meni älyttömän turhautuneesti. Mä en ymmärtänyt yhtään, mitä piti tehdä ja musta tuntui, että mun hermot räjähtävät hetkenä minä hyvänsä. Jossain vaiheessa ehkä ymmärsin, tai sitten Nata vaan alkoi toimia paremmin, ja ravipätkät menivätkin paremmin, kuin käyntitehtävät. Laukka onnistui taas kaikkein parhaiten, mikä toisaalta ei edes yllättänyt.

Torstaina Natalla oli vapaapäivä, ja mä näin taas kavereita (mitä loman aikanakaan mä en ole oikeasti juurikaan tehnyt). Perjantain tehtiin vähän pidempi ja reippaampi maastolenkki. Nata oli alkuun ehkä vähän haluton liikkumaan, kuten se nyt on muutenkin ollut kentällä (osittain syy siihen, miksi nyt otettiin vähän löysemmin loppuviikko). Ravissa ekojen pätkien jälkeen hevonen heräsi ja liikkui superhyvin ja laukassa vauhtia riitti. Maastossa käyminen taisi siis olla hyvä juttu tähän väliin.

Toinen vanha maastokuva samalta reissulta Sannin ja Läntäsen kanssa

Viikonlopun mä vietin tiimiläisten kanssa Niinisalossa kenttäkisoissa (mä tosin vain kameran kanssa). Huippureissu oli tosiaan, ja tosi kivoja kuvia tulikin. Vähän siinä itsellekin tuli sellainen fiilis, että vielä joskus mäkin kisaan tuolla... :D  Natalla mä en ehtinyt tai jaksanut ratsastaa viikonloppuna, mutta sunnuntaina se pääsi juoksemaan vapaana kentälle. Lehmällä oli vähän energiaa, ja jonkun aikaa heppa siinä laukkailikin (ja esitteli muuten aika kivaa ravia sen lisäksi).

Mä sählään (tää on jotain esteistunnan, hidastamisen, harjoitusravin ja pomppimisen sekaista), mutta Nata liikkuu aika kivasti, vaikka onkin vähän kuolaimen alla.

Näin meidän viikko on mennyt. Roihuun on enää alle 10 päivää, vähän alkaa jo kuumotella, mutta onneksi mä tiedän, että Natasta pidetään hyvää huolta (kiitos Anne ♥), kun mä leireilen. Siitä leiristä onkin mahdollisesti tulossa juttua tännekin, jos vaan saan sieltä tarpeeksi materiaalia (puhelinkuvia yms.). Samalla jännittää, mutta silti mä odotan Roihua ihan älyttömästi! :D

~ Omppu