Ihan mieletön

Pitkästä aikaa fiiliksiä Annen tunnin jälkeen.

Kuvat on otettu maanantaina Piken valkusta

Vaikka pariin kuukauteen en olekaan Annen valkuista kirjoitellut, niissä on tullut käytyä ahkerasti. Tiistain tunti oli kuitenkin niin tosi jees, että sitä on vähän pakko hehkuttaa. Maanantaina oltiin Piken valkussa (lyhyesti; tehtiin väistöjä ja siirtymisiä ja yritettiin saada raviin järkevämpi tahti), ja vaikka varsinaisesti valkun jälkeen oli vähän sellainen olo, että "no, emmä nyt tiiä", seuraavan päivän liikutus kieltämättä kertoi, että edellisenä päivänä jotain oli tehty oikein.

Nyt meidän isoin ongelma on ollut tahti; jos Nata on rento, se lähtee kiihdyttämään tahtia, ja jos tahti on rauhallisempi, Nata ei ole rento. Oikeastaan ikinä ei varmaan olla saatu oikeasti rauhallista tahtia harjoitusraviin niin, että hevonen olisi oikeasti rento, eikä vain kaula kaarella tai turpa ryntäissä. Annen toteamus, "Sehän ei ole kovasuinen, se on vaan kovapäinen" tiivisti aika hyvin, samoin kuin se fiilis, mikä mulle jäi Piken valkusta, että "Hirveesti pitäis tehdä mutta silti pitäis olla tekemättä". Tiistaina kuitenkin heti, kun siirryttiin raviin ja otin ohjat käteen, Nata tuntui ihan erilaiselta, kuin aikaisemmin - paljon rauhallisemmalta mutta silti kohtuullisen rennolta.

Kauaa ei kevennelty, ennen kuin alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin harjoitusravissa pitkälle sivulle kaksi volttia, pitkän sivun lopussa täyskaarto ja toiseen suuntaan kaksi volttia, jälkimmäisen voltin jälkeen siirtyminen käyntiin, täyskaarto käynnissä, ja taas sama niin, että ensimmäisellä voltilla siirryttiin raviin. Volttien välissä piti tehdä avoa, mikä sinänsä kauhistutti mua jo ajatuksena, koska avot ja sulut eivät kuulu mun ja Natan vahvuuksiin ja niiden treenaaminen menee lähes aina vääntämiseksi, joten niitä ei ole tullut treenattua kovin paljoa.

Miten tämä sitten onnistui? Hyvin. Avoa saatiin superhyviä pätkiä, volteillakin löytyi tahti, siirtymiset olivat normaalia parempia. Olin älyttömän tyytyväinen Nataan - ja salaa ehkä vähän siihenkin, miten ratsastin itse. Tunnin toinenkaan tehtävä ei varsinaisesti ollut helppo - ympyrä oikeassa laukassa, lävistäjä, vastalaukkaa vähän matkaa pitkää sivua, iso täyskaarto ja myötälaukassa takaisin siihen päätyyn, josta aloitettiin tekemällä ympyrä. Ensimmäisillä kerroilla en itse keskittynyt yhtään, joten vastalaukka rikottiin raville, mutta kolmannella kerralla onnistui aikalailla, niin kuin pitikin. Tehtiin muistaakseni vielä neljäs kerta tähän suuntaan, jonka jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin laukkavoltteja. Oikealle tämä meni ihan jees. Vasenta laukkaa ei otettu vastalaukkana, mutta voltteja tehtiin vähän enemmän, kuin oikealle, ja niillä löytyikin tosi kiva laukka ja fiilis.

Loppuverkassakin hevonen pysyi vielä rauhallisena, jonka jälkeen oli hyvä jäädä kävelemään. Olin ihan älyttömän tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, mitä tunnilla tehtiin. Natsku hierottiin keskiviikkona, eikä se ollut jumissa mistään ja massaa oli saanut hyvin taakse. Tästä on nyt siis hyvä jatkaa treenejä, torstaina jumppaillaan ja kevennellään eteen-alas, perjantaina mennään sileällä ja lauantaina olisikin tarkoitus hyppiä pitkästä aikaa Annen tunnilla "kunnolla" (tai ainakin sen, mitä nilkat kestää, niitä kun tutkitaan edelleen).

~ Oona

Heidi Takalan valmennukset

Oltiin vähän erilaisissa valkuissa syyslomalla, ja pätkittäin asiat tuntuivat jopa onnistuvan.

Maanantain kuvat ovat Katan tallilta, jonne tosiaan lähdettiin kuskaamaan Lehmää Heidin valkkuun. Vaikka mua vähän hirvittikin mutkaisella hiekkatiellä varsinkin parissa mäessä, oli kyllä ehdottomasti kannattavaa lähteä, koska tykkäsin Heidin valmennustyylistä kyllä tosi paljon! Ohjat piti ottaa käteen ja alkaa oikeasti ratsastaa, ja alkukankeuden jälkeen Natasta irtosikin ihan erilaisia pätkiä, kuin normaalisti, ja omakin ratsastus tuntui pitkästä aikaa paremmalta.

Keskityttiin tosiaan ratsastamaan hevosta edestä pyöreäksi ja takaa aktiiviseksi, tarkoituksena saada myös selkää nousemaan. Natan kanssa saatiin keskittyä kuitenkin melko paljon pidätteihin ja taipumiseen, sillä mähän en saanut sitä taipumaan alkutunnista juuri lainkaan ja pidätteet eivät menneet ravissa yhtään läpi. Laukkaa pitikin ratsastaa paljon. Taipuvammaksi, toimivammaksi ja ennen kaikkea takaa aktiivisemmaksi. Ihan kivoja pätkiä saatiin varsinkin vasemmalle, oikealle mun on itse vaikeampi ratsastaa varsinkin laukassa, joten se ei mennytkään ihan niin hyvin.

Tunnin paras juttu oli se, että mä pääsin istumaan harjoitusraviin. Aloin joustaa lonkista ja pätkittäin istuin jopa suorassa. Ei se ravi mukavaa ollut, mutta siinä pystyi istumaan. Ja ratsastamaan. Kolmikaarinen kiemura harjoitusravissa ei ollut edes varsinaisesti mahdottomuus, ja siinä saatiinkin hyviä pätkiä molempiin suuntiin. Tunnin jälkeen oli kieltämättä väsynyt ja liioittelematta likemmäs puoli tuntia käveltiin loppukäyntejä. Nata ei ole varmaan ikinä mun kanssa liikkumisen jälkeen ollut niin hikinen. Yhtään vähättelemättä sitä, että kyllä, mäkin enemmän raahauduin kuin kävelin illalla ja seuraavana päivänä paikasta toiseen.

Keskiviikkona Heidin tunti oli Sippolassa maneesissa. Jatkettiin aikalailla samoja juttuja, kuin maanantaina - mun piti saada pidätteet läpi, Nata taipumaan ja liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti samalla, kun itse istun suorassa ja joustan lonkista. Tavallaan meni ihan jees, mitä nyt hevosella oli virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä.

Tällä kertaa verkattiin laukassa, jonka jälkeen jatkettiin taivuttelua käynnissä ja 3-5-kaarista kiemuraa harjoitusravissa. Näiden jälkeen tultiin keskihalkaisijaa, keskellä pysähdys ja käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Pitkällä sivulla tehtiin ensin voltti ravissa, myöhemmin ympyrä laukassa. Muuten meni ihan jees, mutta laukasta raviin siirtymiset tuli vähän myöhässä ja turhan jännittyneinä. Ravivolteilla sain aika hyvin taas harjoitusravissa juonesta kiinni ja ne tuntuivatkin pätkittäin jopa hyviltä.

Loppuverkassa mulla oli taas alla hikinen ja väsyneen oloinen hevonen - ratsastaa piti paljon alkutuntia enemmän, mutta taas meinasi kyllä ratsastajallakin kunto loppua. Ihan jees fiilis jäi keskiviikosta, mutta maanantaina meni silti ehkä paremmin, tai ainakin saatiin korjattua isompia virheitä.

Tiivistettynä kuitenkin olen tyytyväinen, sillä saatiin aika hyvin virheitä korjattua ja harjoitusravissakin tuli paljon parempia pätkiä. Nyt vaan jatketaan treenejä, niin saadaan ennen seuraavaa kisakautta korjattua paljon virheitä.

~ Oona

Edistystä on havaittavissa

Ratsastuskuulumisia ja -fiiliksiä reilulta kahdelta viikolta

Romeo

Hups, edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi.. Tässä tuleekin nyt sitten tämän hiljaisen ajan kuulumiset lyhyen postauksen muodossa, että päästään taas asioissa ajan tasalle. Kuluneen hiljaisuuden aikana olen ratsastanut muutamaan otteeseen niin tunneilla kuin melkein itsenäisesti. Nämä "melkein itsenäiset" ratsastelut olen tehnyt erään suokkitamma Annikin kanssa samalla kun Elli on liikuttanut heidän hevostaan. Kyseessä on tosiaan länkkäriheppa, joka ekalla kerralla sai kyllä omat taidot länkkärin puolella koville, koska en oikeasti muista paljoakaan tästä tyylistä. Tottakai ratsastuksen aikana näitä oleellisia asioita tuli palauteltua mieleen ja sain toki neuvojakin.

Viime sunnuntaina ratsastelin sitten tokaa kertaa Annikilla. Hevosen omistaja antoi mulle selkeät ohjeet, että mitä pitää tehdä ja tehtävän, jota voisi tehdä. Aloitettiin sillä, että opettelin ravaamaan. Siis kirjaimellisesti opettelin istumaan ja rentoutumaan. Länkkärissähän ravin täytyy olla hidasta, mutta hevosen täytyy silti käyttää takapäätään ja jalkojaan sen polkemiseen. Sanottaisko vaikka niin, että alku ei oikein sujunut. Musta on tullut tosi helposti jännittyvä ja jäykkä, mikä tietenkin paistoi selvästi hevosestakin. Kun taas itse osasin rentoutua, hevonenkin rentoutui. Ja ne hetket kun meni hyvin, olivat aivan ihania ja palkitsevia. Ravailun jälkeen siirryttiin suorittamaan sellaista neliötehtävää, jota en nyt tarkemmin selitä, mutta koska hevonen oli kuskia fiksumpi, ei sekään ensin ottanut onnistuakseen.

Kääntelytehtävää tehtiin hetki ja jossain kohdassa lopetinkin sen. Tämän jälkeen en muista miksi jouduin hevosta korjaamaan hieman enemmänkin, mutta yhtäkkiä Annikki alkoi peruuttaessaan kuuntelemaan ihan kunnolla. Se ei yrittänyt mitään omia metkujaan tai kävellyt apujen läpi, vaan oikeasti tutui hyvältä! Tämän wow- fiiliksen jälkeen mentiin vähän ympyrälle alkuperäisenä tarkoituksena laukkaaminen, mutta koska tilaa oli sen verran vähän, jäätiinkin hakemaan raviin rentoutta ja selkää ylös. Voi vitsin kun neiti alkoikin toimimaan ympyrällä hyvin! Mulla ei ole yhden ruunan lisäksi varmaan koskaan länkkäriratsun kanssa mennyt niin hyvin, kuin Annikin kanssa meni ympyrällä. Se oikeasti rentoutui (kuskikin oli rento), kuunteli ja kulki selälläänkin. 

Poitsu

Tällä ja seuraavan päivän ratsastustunnilla oli varmasti jokin maaginen yhteys, sillä meillä oli puomitunti, mulla Roomeo, ja koin lähes samallaisen wow- fiiliksen kuin edellisenä päivänä. Kyseessä oli mun toinen ratsastustunti tältä kaudelta (ensimmäisestä mainitsen ehkä muutamalla lauseella jossain lopussa päin), eikä mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia, muutakuin ratsastaa hyvin. Roomeo oli ihan ok koko alkutunnin. Yritin itse olla rento myös kädestä, jolloin hevonen ei painautunut niiin paljoa kuolaimeen. Tehtiin pääty-ympyröitä puomeilla, ja pidettiin huolta etenemisestä ja taivutuksesta. Pyörittiin ympyröillä jonkin aikaa, niin laukassa kuin ravissakin.

Vikana tehtävänä tultiin yksitellen keskiympyrälle, jossa oli tottakai puomeja, ja sitä laukattiin ympäri kunnes Outi sanoisi, milloin ja mistä vaihdetaan suuntaa. Tehtävään lähdin sillä ajatuksella, että Roomeo liikkuisi kunnolla laukassa ja taipuisi. Mulla oli tunnin aikana hieman ongelmia saada hevonen taipumaan, mutta jossain välissä ennen kuin tultiin tähän tehtävään, tein jotain ihmeellistä pääty-ympyrällä ja Roomeo lähti kunnolla myötäämään. Tätä fiilistä yritin vähän lähteä hakemaan ja ihan hyvin se onnistuikin. Roomeo laukkasi hyvin ja hyvällä energialla, taipui ja vain kerran puomit eivät jääneet vatsan alle. Suunnan vaihtaminenkin onnistui ihan hyvin ja toiseen suuntaan päästiin myös menemään hyvässä temmossa. Onnistuneen tehtävän jälkeen piti pyöräyttää päädyssä muutamat raviympyrät. Ympyrällä yritin saada hevosen taipumaan kunnolla ja kyllähän se sitten taipuikin! Ai vitsit, miten kivalta Roomeo tuntui näillä ympyröillä! Välillä tuntui, kuinka hevosen olisi lähtenyt takapäälläänkin kunnolla polkemaan ravia. Sama fiilis jatkui vielä välikäynneissä ja loppuraveissa, missä Roomeo tuntui ihanan rennolta ja kevyeltä. On se vaan hieno poni ♥

Mites sitten se ensimmäinen ratsastustunti tällä kaudella meni? Suoraan sanottuna olisin voinut odottaa paluulippua takaisin alkeistunneille. Meillä oli ihan perus koulutunti, tosin opettajana oli sijainen, ja mulla oli ratsuna Patu. Tällä tunnilla kirjaimellisesti mikään ei mennyt hyvin. Fiiliskin tunnin jälkeen oli sen mukainen... Tästä tunnista piti tulla oma postauksensa, mutta sisältö oli sen sorttista, että ihan sellaista materiaalia en halua tänne julkaista. Ehkä jos sitten ens kerralla menis Patunkin kanssa vähän paremmin.

~ Amppa

Kuvapostaus: kevään viimeinen ratsastustunti

Tämän postauksen tekemiseen on mennyt niiiin kauan aikaa, että itse tunnista en muista juurikaan mitään, joten päätin julkaista nämä kuvat teille kuvapostauksena. Ilman satulaa hömpöttelyn sijasta ratsastettiin ihan kunnolla pätkiä kouluradasta. Triinu oli kiva, vaikka valtavassa laukassa oli todella hankala istua.

 ~ Amppa

Seijan Ratsutalli 6.7 & 7.7

Heinäkuun ensimmäisen viikon olen saanut viettää Puolangan maisemissa rastiviikon merkeissä, mutta siinä samalla on myös tullut tutustuttua yhteen uuteen talliinkin. Keskiviikkona meillä oli kisoista toinen välipäivä, jolloin varailinkin itselleni tunnin tälle tallille, joka sijaitsikin tien toisella puolella mökistämme. Matka tallille oli siis todella lyhyt, joten miksipä jättää tälläinen mahdollisuus hyödyntämättä? :)

Talli oli ihan kivan oloinen. Ratsukseni sain vauhdikkaamman tapauksen, Sirun, joka oli todella miellyttävä hoitaa. Ratsastaessa Siru oli aluksi todella jäykän tuntuinen ja puski helposti sisälapa edellä, mutta pikkuhiljaa hevonen alkoi tuntumaan paremmalta. Tunnilla aluksi pyöriteltiin aika kauan ympyröitä ravissa ja käynnissä, ja oli tietty oma hommansa myös varoa muita ratsastajia, kun meitä kuusi paria kentältä löytyi samaan aikaan. Ravissa Siru ei oikein taipunut mihinkään, vaan kaahatti lapa edellä menemään. Kuskilla oli siis hieman hommaa ratsastaa herkkää, mutta helposti punkevaa heppaa.

Toisena tehtävänä me tehtiin pohkeenväistöjä, jotka itseasiassa onnistuivat ihan hyvin. Sirua oli jo paljon helpompi ratsastaa ja varsinkin harjoitusravissa hevonen oli todella hyvin kuulolla. Laukka hieman pilasi tätä meidän vihdoinkin saatua tatsia hommaan, koska hevonen otti vähän enemmän kierroksia, ja hidastamisen kanssa oli vähän ongelmia. Mutta kunhan itse pysyi rauhallisena, eikä yrittänyt roikkua hevosen suussa, Sirukin rauhottui ja homma luonasi paljon paremmin.

Ei todellakaan mikään edustava kuva ja siksi oli myös pakko sutata naama :D

Tunnista ja tallista jäi ihan hyvä fiilis, joten varailinkin torstaille uuden tunnin. Torstaina ratsastelinkin sitten toisella uudella tuttavuudella, Missillä. Missi oli hoitaessa ja ratsastaessa erittäin paljon Paavoa muistuttava, vaikka olikin risteytys ja laukka oli huomattavasti pyöreämpää. Missi oli myös hyvin energinen tapaus. Tehtävät olivat hyvin samantapaisia kuin keskiviikkonakin. Missin kanssa oli toisaalta ehkä omalla tavallaan helpompaa, mutta tykkäsin kuitenkin ehkä enemmän Sirusta, vaikka tamma ottikin vähän kierroksia laukassa. Missi oli myös erittäin innokas laukkailija, ja omisti kyllä erittäin pyöreän laukan, jossa oli aluksi vähän hankala istua. Tamma oli myös erittäin herkkä ja tarkka avuista, mikä pistikin kyllä ratsastajan aika koville.

Tästä uudesta tallituttavuudesta jäi kyllä näiden kahden koulutunnin jälkeen hyvä fiilis, joten suosittelen kyllä ehdottomasti jos Ukonhallassa päin joku liikkuu :)

Toinen erittäin suositeltava ja näkemisen arvoinen paikka olik Hepoköngäs Puolangalla :)

~ Amppa

Superhyvin ja raivostuttavan huonosti

Maanantain tunnin jälkeen mä olin älyttömän turhautunut, pettynyt ja kiukkuinen.

Keskiviikkona puolestaan oli älytön voittajafiilis, hevonen toimi mielettömän hyvin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Muutaman viikon vanha kuva, koska uudempia mulla ei oikeastaan ole.

Aika harvassa on ne kerrat, kun Natan kanssa tunnin jälkeen on ärsyttänyt niin paljon, kuin maanantaina. Yksinkertaisesti mikään ei onnistunut. Yhdelle esteelle ei saatu yhtäkään sujuvaa hyppyä, ennen estettä en antanut Natan liikkua, tuijotin maahan, hevonen oli kaikkea muuta kuin avuilla, roikuin sisäohjassa... Lista siitä, minkä kaiken tein väärin on mahdollisesti loputon. Olin turhautunut siihen, että mikään ei onnistunut, pettynyt omaan ratsastukseeni ja kiukkuinen itselleni, kun tuntuu, että esteillä en vaan pysty korjaamaan virheitäni vaikka osittain tiedostaisinkin ne.

Tiistaina käytiin rämpimässä metsässä. Nata liikkui hyvin eteen, mitä se ei oikeastaan ole kentällä tehnyt, paitsi estetunneilla. Laukassa mentiin pitkästä aikaa oikeasti aika reippaasti, mutta jarrut toimi silti suoran päässä. Koko loppumatkan Lehmä oli tosin sitä mieltä, että voitaisiin mennä kovempaakin... :D

Keskiviikon koulutunnilla Nata tuntui jo verkassa superhyvältä - se liikkui eteenpäin rennosti, mikä on verkassa aika harvinaista (terveisin viimeiset pari viikkoa ovat menneet tuijotellen toisiamme yläkautta silmiin). Laukka pyöri tosi hyvin ja pystyin istumaan paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Laukassa saatiinkin ehkä parhaita pätkiä, mitä ollaan ikinä tähän mennessä saatu (ja tietenkään kukaan ei ollut kuvaamassa sitten tällä kerralla).

Tehtävä oli periaatteessa tosi yksinkertainen, mutta silti siinä riitti tekemistä (montakohan kertaa mä olen näinkin mahtanut todeta täälläkin?). Ensin tehtiin pelkästään volttia ravissa, sitten voltinpuolikas ravissa - ympyrä ravissa - voltin toinen puolikas ravissa (eli tehtiin periaatteessa kahdeksikko, jonka toinen puoli oli voltti ja toinen ympyrä). Kun tämäkin onnistui, ympyrä tehtiin laukassa. Tässä vaiheessa yksi asia, mistä olin oikeasti aika yllättynyt, oli se, että laukka-ravi-siirtymiset tulivat suunnilleen oikeassa kohdassa ja laukkaympyrän jälkeinen voltinpuolikas oli rento ja muutenkin kohtuullisen hyvä.

Kaiken kaikkiaan keskiviikon tunti meni tosi hyvin, Nata tuntui kivalta ja liikkui rentona. Isoimmat ongelmat oli siinä, että lähdin nyppimään sitä voltilla kaulasta liian lyhyeksi. Silti olen tyytyväinen, sillä vähään aikaan ei ole mennyt noin hyvin, kuin keskiviikkona.

Torstaina löysäiltiin ja käytiin rauhallisemmassa maastossa, kun taas perjantaina pidettiin puomijumppapäivä. Tehtiin pääasiassa 50-60cm esteillä tehtävää, missä oli esteet molemmilla pitkillä sivuilla ja niiden välissä suunnilleen keskihalkaisijalla kolmas este. Näistä fiksuin tehtävä, minkä sain kehiteltyä, oli puoliympyrä (pitkillä sivuilla olevat esteet) ja voltti (keskellä oleva este ja toisen pitkän sivun este uudestaan). 

Loppuun tulin pelkällä ympyrällä pitkillä sivuilla olevat esteet muutamaan kertaan ehkä 60-70cm korkeudessa ja loppuun otettiin pari yksittäistä hyppyä n. 80cm pystylle. Itse jäin taas nyppimään liikaa, mikä sitten näkyi huonompina hyppyinä ja puomeja tippuikin jonkun verran. Nata tuntui kuitenkin tosi kivalta enkä mä ollut ihan kauhusta kankeana, joten nostettiin esteitä vähän oman "mukavuusalueen" yläpuolelle, vaikka itsenäisesti hyppäsinkin.

Lauantaina Nata hierottiin ja illalla käytiin tekemässä pieni taluttelulenkki metsässä. Sunnuntaina menin itsenäisesti sileällä, ja eron siihen kireään ja jännittyneeseen Nataan, jonka kanssa tapeltiin toista viikkoa ihan perusasioistakin, huomasi selvästi. Hevonen oli alusta asti suhteellisen rento ja kiva, ei nyt mikään paras mahdollinen, mutta ihan jees. Verkkailin aika pitkään ja verkan jälkeen tein samaa tehtävää, kuin keskiviikon tunnilla. Nata toimi tosi hyvin (laukka ei ehkä ollut ihan niin rentoa, kuin keskiviikkona, mutta silti normaalia parempaa) ja tein tehtävän muutaman kerran molempiin suuntiin.

Nata toimi niin hyvin, että reilun puolen tunnin jälkeen jäin loppuverkkaamaan ja loppuravit olivat taas ehkä koko ratsastuksen paras osa, kuten viimeksikin hieronnan jälkeen. Lehmä liikkui kivan rennosti ja letkeästi olematta kuitenkaan vetelä, ja niinpä olin tosi tyytyväinen, kun jäätiin kävelemään loppukäyntejä. 

Roihuun on enää ihan pari päivää - blogi tulee siis mun osalta hiljenemään reiluksi viikoksi keskiviikosta eteenpäin. Mä todella uskon ja toivon, että siitä viikosta tulee mun kesäloman huikein viikko!

~ Omppu

Korvien välistä kiristää

Oonaa kiristää nyt korvien välistä - ja paljon!

Vanha kuva, maastossa Sannin ja Läntäsen kanssa

Viime viikolla pidettiin kevyempää viikkoa lukuunottamatta kahta Annen tuntia. Viikkoon mahtui kaksi vapaapäivää, irtojuoksutus, maastoreissu, yksi kevyt itsenäinen ratsastus ja tosiaan ne kaksi tuntia. Miksi näin, kun esimerkiksi pari tätä edeltävää viikkoa ollaan treenattu itsenäisestikin mahdollisimman ahkerasti? Yksinkertaisesti siksi, että ratsastaja on aivan liian takakireä minkäänlaiseen järkevään treeniin. Niin takakireä, että kun otan ohjat tuntumalle, hevonen jännittyy heti. Jos jonkunlaisessa solmussa ollaan oltu ja mä olen turhautunut ehkä enemmän, kuin aikaisemmin Natan kanssa, yksinkertaisesti, koska mikään ei toiminut. Pidätteet tai pohkeet eivät menneet yhtään perille, ja keskiviikon tunnilla todettiin, että nyt maastoillaan, rentoudutaan ja yritetään olla kiristämättä hermoja.

Yksi kysymys; Miksi mä roikun ohjassa noin paljon?

Maanantaina tosiaan hypättiin, keskittyen esteistuntaan linjalla maapuomeilla. Tehtiin tehtäviä ilman jalustimia ja jalustimet jalassa, ja oli kiva huomata, että mä en ollut enää ilman jalustimia niin hukassa, kuin aikaisemmin olen ollut. Pitäisi ehkä mennä itsenäisestikin ilman jalkkareita, koska sekin on vähän jäänyt... :D

Tiistaina mä ratsastin itsenäisesti, yritin tehdä väistöjä yms., mutta yksinkertaisesti mikään ei toiminut. Mä en oikeasti osaa edes kuvailla, miten meni, koska tuntui, että ihan hetkeen ei ole mennyt niin huonosti. Samoissa tunnelmissa alkoi myös keskiviikon tunti. Treenattiin - yllättäen - harjoitusravia. Ainoa mielikuva on se, että Nata oli lopputunnista ihan kiva, mutta alkutunti ja käyntitehtävät meni älyttömän turhautuneesti. Mä en ymmärtänyt yhtään, mitä piti tehdä ja musta tuntui, että mun hermot räjähtävät hetkenä minä hyvänsä. Jossain vaiheessa ehkä ymmärsin, tai sitten Nata vaan alkoi toimia paremmin, ja ravipätkät menivätkin paremmin, kuin käyntitehtävät. Laukka onnistui taas kaikkein parhaiten, mikä toisaalta ei edes yllättänyt.

Torstaina Natalla oli vapaapäivä, ja mä näin taas kavereita (mitä loman aikanakaan mä en ole oikeasti juurikaan tehnyt). Perjantain tehtiin vähän pidempi ja reippaampi maastolenkki. Nata oli alkuun ehkä vähän haluton liikkumaan, kuten se nyt on muutenkin ollut kentällä (osittain syy siihen, miksi nyt otettiin vähän löysemmin loppuviikko). Ravissa ekojen pätkien jälkeen hevonen heräsi ja liikkui superhyvin ja laukassa vauhtia riitti. Maastossa käyminen taisi siis olla hyvä juttu tähän väliin.

Toinen vanha maastokuva samalta reissulta Sannin ja Läntäsen kanssa

Viikonlopun mä vietin tiimiläisten kanssa Niinisalossa kenttäkisoissa (mä tosin vain kameran kanssa). Huippureissu oli tosiaan, ja tosi kivoja kuvia tulikin. Vähän siinä itsellekin tuli sellainen fiilis, että vielä joskus mäkin kisaan tuolla... :D  Natalla mä en ehtinyt tai jaksanut ratsastaa viikonloppuna, mutta sunnuntaina se pääsi juoksemaan vapaana kentälle. Lehmällä oli vähän energiaa, ja jonkun aikaa heppa siinä laukkailikin (ja esitteli muuten aika kivaa ravia sen lisäksi).

Mä sählään (tää on jotain esteistunnan, hidastamisen, harjoitusravin ja pomppimisen sekaista), mutta Nata liikkuu aika kivasti, vaikka onkin vähän kuolaimen alla.

Näin meidän viikko on mennyt. Roihuun on enää alle 10 päivää, vähän alkaa jo kuumotella, mutta onneksi mä tiedän, että Natasta pidetään hyvää huolta (kiitos Anne ♥), kun mä leireilen. Siitä leiristä onkin mahdollisesti tulossa juttua tännekin, jos vaan saan sieltä tarpeeksi materiaalia (puhelinkuvia yms.). Samalla jännittää, mutta silti mä odotan Roihua ihan älyttömästi! :D

~ Omppu

"Ei menny niinku Strömsössä" -valkkupäivä

Mitä opin lauantaina?

1. Älä ikinä odota, että asiat menisivät, niin kuin suunnittelit.

Lauantaina tosiaan piti olla kahden valkun valkkupäivä, aamupäivällä este-, ja iltapäivällä koulutunti. Vähän kiireellä lähdettiin kotoa, mutta ajattelin silti ehtiväni estetunnille - olinhan mä pahemmassakin kiireessä ehtinyt. Se kiire loppui alle puoleen matkaan, kun auto levisi pikatielle, renkaasta lähti mutterit ja oli alle puolesta metristä kiinni, ettei koko rengas lähtenyt. Oli kyllä enkeleitä matkassa luojan kiitos tälläkin kertaa, koska tuossa olisi voinut käydä pahastikin. Nyt selvittiin ystävällisten ihmisten avulla - meille täysin tuntemattomat pysähtyivät auttamaan siinä pikatiellä. Kun rengas saatiin takaisin kiinni autoon, matka jatkui autokorjaamolle ja siellä saatiin todeta, että autokin on ihan hengissä, joten matka jatkui tallille - tosin kiire estetunnille oli tässä vaiheessa jo ohi, mutta ei sitä siinä tilanteessa harmitellut.

Koulutunnille kuitenkin selviydyin, onneksi. Nata oli jo alkuverkassa aika hyvä, ei nyt mikään ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta kuluneella viikolla ratsastin kunnolla sileällä itsenäisesti tasan nolla kertaa, tällä saattaa toki olla osuutta asiaan. Kun saatiin itsenäiset verkkailut hölkättyä, jäätiin pääty-ympyrälle työstämään asetusta ulospäin ensin käynnissä. Oikeaan kierrokseen tämä sujui aika hyvinkin, kun asetus tuli kuitenkin helpompaan suuntaan. Kun käynti ei näyttänyt enää ihan toivottomalta, lähdettiin tekemään ravisiirtymisiä harjoitusraviin, asetus piti pysyä ulospäin.

Ravissa istuminen oli taas lievästi sanottuna hankalaa, mutta muutama suhteellisen kivakin pätkä tuli oikeaan kierrokseen asetus ulospäin. Jossain vaiheessa piti asettaa sisälle ja nostaa laukka pari kertaa, ennen kuin laukatkin tehtiin asettuen ulospäin. Oikeassa kierroksessa nämä onnistuivat kaikki kohtuullisen hyvin, mutta vasen kierros olikin sitten aika mielenkiintoinen. Ensin pelkän käynnin työstäminen oli tuskallisempaa, kuin harjoitusravi oikeaan kierrokseen. Ravista asettuen ulospäin ei tullut alkuun yhtään mitään, vaikka vähitellen sekin parani. Normaalisti sisälle asettuen saatiin ihan kivoja pätkiä laukassa ja ravissa. Ulospäin asettuminen oli laukassa huomattavasti helpompaa, kuin ravissa, ja laukat menivätkin itseasiassa varmaan parhaiten koko tunnin asioista - ne siirtymiset laukasta alas eivät sitten niinkään... :D

Loppuverkat menikin taas aika kivaa ravia, Nata liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla. Tiivistettynä oli siis hyvä tunti, vaikkakin tehtävä tuotti taas yksinkertaisuudessaan päänvaivaa ratsastajalle. Superhyvä fiilis silti jäi varsinkin laukoista! 

~ Omppu

Tuntikuulumisia

Pakko sanoa, että viime aikoina asiat ovat oikeasti sujuneet hyvin.

Pari viikkoa sitten sain koulutunnille ponin, josta löytyy täältä blogista monen tyylistä postausta - niin hehkutusta kuin valitusta. Itselleni onnistuin joskus tippumalla ja muutenkin ponin temppuja seuraamalla saamaan pienen kammon tällä kaverilla ratsastamista kohtaan, mutta se on onneksi jo alkanut helpottaa muutaman koulutunti räpellyksen jälkeen, mitkä olen joskus viime vuosien aikana mennyt. Pari viikkoa sitten pääsinkin jälleen todella pitkästä aikaa tämän ponin, Roomeon, kyytiin. Ja pakko sanoa, että innostus tätäkin kaveria kohtaan syttyi uudelleen!

Roomeo viime keväänä.

Tunnilla tehtiin kiemurauraa puomeilla. Roomeo tuntui alkutunnista todella tahmealta, eikä oikein tapunut minnekkään. Kaarteissa piti muistaa saada hevonen hyvin taipumaan, mikä ei oikein onnistunut alkutunnista. Roomeo kulki pää pilvissä jäykkänä kuin jääpuikko. Jossakin vaiheessa poni alkoi kuitenkin antaa vähän periksi ja rentoutui kaulastaan. Ravissa meillä oikeastaan suhui ihan kohtuu hyvin kun ponikin uskalsi rentoutua. 

Kun oltiin hetki pyöritty molempiin suuntiin kiemuralla, otettiin samaa tehtävää laukassa. Keskimmäinen kaarre piti mennä ravissa, jolloin hidastus tuli ennen puomia, jotka olivat keskihalkasijoilla. Homma oli hallussa jo oikeastaan heti alusta alkaen. Roomeo toimi hyvin pohkeesta, taipui, laukkasi ja kuunteli. Välillä poni pääsi hieman ennakoimaan, mutta loppujen lopuksi meillä sujui todella hyvin. 

Omat fiilikset tunnin jälkeen olivat aika korkealla, sillä Romeo oli ollut yllättävän kiva. Aivan varmasti voisin koulutunnin tällä kaverilla vielä joskus toistekkin mennä! Näistä fiiliksistä oli hyvä jatkaa vielä seuraavallakin viikolla, milloin meillä oli estetunti. Ratsuna tosin ei ollut Romeo, vaan Triinu.

Kuvituskuvaksi yksi kuva joltain viime vuoden estetunnilta

Tätä kyseistä estetuntia olin jo oikeastaan odottanutkin jo jonkin aikaa (harmi, kun ei saatu kuvaajaa mukaan...). Ratsuna mulla oli siis myöskin pitkästä aikaa Triinunen. Triinustakin olin oikeastaan aika innoissani, sillä yhden rataharjoitustunnin perusteella heppa olin aivan huippukiva esteillä!

Tällä tunnilla hypättiin saman kaltaista harjoitusta, mikä oli ilmeisesti ollut Hevoset -messuilla jollain esteklinikalla (?). Keskellä maneesia oli siis neljä estettä, joista keskimmäiset olivat hieman ulos päin vinossa. Näillä esteillä ratsastettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia kaarroksia, ja ideana oli kääntää juuri pelkällä ulkopohkeella repimättä hevosen kaulaa kiemuraan, sekä pitämään paketti suorana, vaikka tulisikin vinompi lähestyminen.

Triinu oli aivan huippu jo alusta alkaen. Tehtiin aluksi vähän itsenäistä alkuverkkaa ravissa voltteja pyöritellen. Triinu oli mennyt jo yhden tunnin, joten sillä oli ihan sopivasti virtaakin.Ravailujen jälkeen jäätiin pienissä ryhmissä kumpaankin päätyyn ja nostettiin laukka. Laukassa pyörittiin isolla ympyrällä ja välillä ratsastettiin ns. kulmia, joissa tarkoitus oli ratsastaa itse ulkopohkeella ilman, että kääntää hevosen kaulaa kippuralle. Mulla ei ollut tässä alku verkassa oikeastaan mitään ongelmaa, Triinu kääntyi ja tuntui kivalta.

Tunnilla siis ratsatettiin näillä neljällä esteellä erilaisia tiukkoja kurveja, ensin tietenkin ihan ristikoilla. Triinu tuntui kivalta. Hypyt onnistuivat pääasiassa ihan ok, välillä jäin vähän jälkeen, jolloin loikka tuntui isolta. Pääasiassa kuitenkin onnistuin ihan hyvin pysymään hevosen mukana hypyissä. Ajattelin aluksi, että meillä olisi voinut olla jotain ongelmaa kääntämisen kanssa, mutta sellaista ei kyllä ollut eikä tullut. Triinu kääntyi todella ketterästi jo ihan pienestäkin pohkeesta, joten saatiin todella helppoja kurveja esteelle kuin esteelle. Jossain vaiheessa korkeudetkin alkoivat jo vähän nousemaan, ja viimeisellä radalla hypättiin ehkä jo 55cm pystyjä. 

Tunnista jäi jälleen todella hyvä ja onnistunut fiilis♥. Näiden tänä syksynä ja keväänä estetunneilla ratsastamieni hevosten perusteella kyllä se kaikista parhain estekaveri on ehdottomasti ollut Triinunen. Ehkäpä sitä voisi sitten joskus harkita kisailemaankin lähtemistä, kun siihenkin löytyy paloa.

~ Amppa

Wow- fiiliksiä parin viikon takaa

Pakko sanoa, että torstain (24.3) ratsastustunti oli varmasti tämän kevään yksi onnustuneimmista. Pitkästä aikaa mustakin jopa tuntui siltä, että todellakin osasin jotain. 

Ongelmien kautta pääsin kuin pääsinkin torstain koulutunnille Poppiksella. Intoa tämän kaverin ratsastamiseen löytyi kyllä vaikka muille jakaa, joten tunnille lähdin ihan hyvillä fiiliksillä. Tämä torstai oli myös yksi niistä päivistä, jolloin munkin keskittyminen pysyi kokoajan hevosessa ja siinä, että suoritetaan tehtävien jokainen mutka kunnolla. Yleensä tämän kanssa on nimittäin vähän ongelmia, varsinkin jos puhutaan esteistä.

Tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, mutta niistäkin saa tehtyä yllättävän hankalia hiomalla yksityiskohtia ja yrittämällä olla täsmällinen. Tehtiin ihan perus kymmenen metrin ympyrät pitkien sivujen loppuihin ja alkuihin. Ympyrän oli tärkeää käydä myös ihan keskihalkaisijalla asti ja pysyä pyöreänä loppuun asti. Aloitettiin ravissa ja haettiin ensin tehtävään vähän tuntumaa, ennenkuin takerruttiin yksityiskohtiin, kuten hyvään taivutukseen ja käsien paikoilla pysymiseen. Poppis tuntui aluksi vähän vetelältä - normaalista reippaasta kaverista aika paljon poikkeavalta.

Kun vaihdettiin kevytravi harjoitusraviin, jouduin ensin etsimään oikeaa tahtia aika kauan, ennenkuin meno alkoi helpottumaan. Poppiksella on pehmeät, mutta suuret askeleet. Tämän huomaa kyllä aika helposti erityisesti harjoitusravissa. Satulassa on suhteellisen helppo istua, kunhan saa pidettyä ravin rauhallisena ja lantion rentona.

Postauksen täytteeksi pari kuvaa estetunnilta Patun kanssa

Jatkettiin tehtävää laukannostoilla, jotka lähtivät pitkän sivun alussa olevan ympyrän loppupuolelta, eli ravattiin noin 3/4 ja nostettiin sitten laukka. Laukkaa piti ratsastaa pitkänsivun verran toiselle ympyrälle, jolla hidastettiin raviin heti alkupuolella, 1/4 ympyrästä. Itse en ensin osannut oikein hahmottaa, mistä laukan pitäisi nousta ja missä pitäisi hidastaa, joten sähläilin näissä paikoissa monet kerrat, ennekuin rytmi tehtävään alkoi löytyä. Poppiksen kanssa ei onneksi tarvinnut paljoa tehdä töitä laukan nostamiseen tai sen jatkamiseen, pikemminkin rauhallisen vauhdin säilyttämiseen. Hevonen tuntui laukassa erittäin kivalta ja loppujen lopuksi siirtymiset onnistuivat vallan mainiosti. Jossain vaiheessa ennen suunnan vaihtoa jäätiinkin rullailemaan ympäri maneesia huolehtien huolellisista taivutuksista maneesin päädyissä. Sain Poppiksen pätkittäin rentoutumaan ja kulkemaan todella kivasti, mikä lisäsi hyvää fiilistä entisestään.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin samaa tehtävää ensin kevyessä ravissa toiseen suuntaan. Ympyröissä ja niiden paikoissa oli taas vähän hakemista, mutta kunhan ne sieltä löytyivät, alkoi tehtäväkin luonaamaan. Poppis tuntui ravissa todella rennolta ja taipui hyvin. Ainoana ongelmana tähän toiseen kierrokseen tuli laukan nostaminen. Varsinkin ensimmäisillä kerroilla en saanut laukkaa nousemaan millään pitkän sivun ympyrältä, tai sitten reagtio tuli hyvin hitaasti, mutta pienen huomautuksen jälkeen Poppis terästäytyi ja reagoi apuihin nopeammin.

Lopputunnista otettiin vielä tähän toiseenkin kierrokseen laukkoja ympäri maneesia taivutellen. Sama mahtava fiilis tuli tälläkin kierroksella. Poppis oli rento ja laukka tuntui aivan mahtavalta. Loppuraveissa tehtiin pitkällä ohjalla ympyröitä vapaassa suunnassa ja annettiin hevosten venytellä letkeässä ravissa.

Pakko sanoa, että hymyä tämän tunnin jälkeen riitti koko loppuillan. Sen verran hyvin meni jopa omasta mielestä, vaikka tietenkin korjattavaa löytyy aina jostain nurkasta. Kyllä Poppis on vaan huippu heppa ♥

~ Amppa

"Istu ja pidä narut omissa käsissä"

Otsikkona varmasti tunnin yksi tärkeimmistä opeista.

Vaikka aamulla kaikki ei sujunutkaan niinkuin olisi pitänyt, kitaratunnilla en urpoillut normaalia enempää, ja pysyttiin hyvin aikataulussa kotiin paluun suhteen, sillä ehdin kerrankin olla ajoissa, kun kyyti tallille saapui. Tallille pääsin siis lähtemään ihan hyvissä fiiliksissä, jotka jatkuivat vielä tunnillakin. Ehkä sen takia tyytyväisen ratsastajan oli helppo hymyillä viimein päästessään sängyn uumeniin.

Torstaina ratsastin Poppiksella. Olin innoissani ja iloinen ihanasta hevoskaverista, joka oli tuolloin vähän energisemmällä tuulella, vaikka olikin liikkunut jo yhden tunnin. Alkukäynneissä vähän tuijoteltiin kulmia, katsomoa ja oltiin kuin lentoon lähdössä, ennenkuin sitten otettiinkin ohjat käteen ja lähdettiin verkkailemaan. Ravi tuntui hieman vetelältä, niinkuin hevonenkin, mutta meno parani heti, kun aloin vaatimaan hevoseltakin vähän enemmän. Verkka tehtiin aika lailla itsenäisesti sikin sokin ratsastellen ja hevosia taivutellen.

Ekassa kuvassa aika jolloin päästiin lähtemään tallilta ja toisessa Rasse.

Tunnin aiheena oli puomeja, tosin kouluvarustuksella ja muutenkin kouluratsastusmielellä. Keskihalkaisijalla oli kolme n. neljän puomin pätkää, joiden väliin mahtui muutama raviaskel. Ensimmäiset puomit olivat lähellä A -päätyä, toiset keskellä ja kolmannet toisessa päässä. Hommat lähtivät käyntiin ihan vain sillä, että hevoset piti saada taivutettua puolen ympyrän tavoin ensimmäisille puomeille, joilla hevosen piti nostella jalkojaan, jatkettiin linja toiseen päätyyn, jossa viimeisillä puomeilla valmisteltiin taivutus suuntaan, johon haluttiin kääntyä. Poppis tuntui ihan kivalta, aluksi oli pientä ongelmaa jalkojen nostelussa, mutta tämän ongelman korjattua meillä meni jo aika hyvin. 

Seuraavaksi viriteltiin laukkaa tehtävään mukaan nostamalla se keskimmäisten puomien jälkeen. Noston jälkeen piti ratsastaa keksiympyrä, joka ei oikein tahtonut multa ainakaan ekoilla kierroksilla onnistua. Okei, hevonen laukkasi ihan kivaa laukkaa, mutta ympyrä oli kaukana keskiympyrästä, sisäpohje seikkaili jossain ja kuski oli muutenkin vähän pihalla. Kolmannella ympyrällä saavutettiin jo keksiympyrän mittasuhteet, jolloin päästiinkin vaihtamaan askellaji takaisin raviin ja ratsastamaan puomit loppuun toiseen päähän. Tätä suht simppeliä tehtävää ratsastettiin aika moneen kertaan, vähän paremmalla menestyksellä. Poppis tuntui kivan rennolta ja kuunteli pidätteitä todella hyvin.

Hapsun mood tunnille

Tunnin suurin ongelma syntyi viimeisessä tehtävässä, jossa keskimmäiset puomit eivät olleetkaan enää ravipuomit vaan puomikasa, jonka yli oli tarkoitus laukata, kääntää ympyrä jompaan kumpaan suuntaan ja tulla puomikasa uudelleen. Koska Poppis tiesi todellakin, mitä oltiin tekemässä, se sai vähän enemmän virtaa korvien väliin, ja teki mulle simppelistä tehtävästä hieman haastavamman. Meidän "hurjalle esteelle" tuli vähän isompiakin loikkia, kuin mitä olisi pitänyt, mutta se ei juurikaan menoa haitannut. Tosin laukka rullasi vähän liiankin reippaasti, joten voltin tekemisessä loppui käytännössä tila kesken. Tultiin tämä pariin kertaan ja vikalla kerralla tehtiin molempiin suuntiin ympyrät puomikasan päältä.

Sanottaisko vaikka, että kivaa oli. Ei mennyt ihan putkeen, mutta tunnilla ja sen jälkeen oli hyvä fiilis, heppa oli kiva ja muutenkin oli hauskaa. Että oikeastaan ihan onnistunut ratsastelu ♥

~ Amppa

"Kyllä tää on jo melkein hauskaa"

Näin totesi Anne, kun tunnin puolenvälinkään jälkeen ei mun oikea nyrkki suostunut pysymään kiinni, vaan ratsastin kuulemma "pikkusormi pystyssä". Ratsastajaa nauratti, ja niin itseasiassa valmentajaakin.

"Mä olen sulle puol tuntia huomautellut pikkusormesta, eikä se edelleenkään pysy nyrkissä. Kyllä tää on jo melkein hauskaa"

Kuvat ovat sunnuntailta, maanantaina en saanut ketään kuvaamaan

Tiivistettynä maanantain tunti; on mulla mahtava hevonen ja mahtava valmentaja. Tuli taas sellasia ravipätkiä, ettei mitään rajaa ja pikku hiljaa alkaa omakin itseluottamus nousta, ehkä me ihan oikeasti päästään vielä joskus vaikka sinne kisaamaankin tai jonkun "ulkopuolisen" valmentajan valkkuihin. Mä olen itseasiassa taas menossa pääsiäisenä kuvaamaan Mikko Mäentaustan valkkua Huittisiin, ja pakko kehua, että kyllä jo katsomosta käsin sai tosi paljon irti viime kerralla, vaikka keskittyminen olikin aika lailla kamerassa, näin asian vierestä tuli nyt mainittua tämäkin.

Musta tuntuu, että joka toisessa postauksessa hehkutan Nataa ja joka toisessa Annea, meidän valmentajaa, mutta rehellisesti sanottuna, kuulisittepa, mistä mä höpötän äidin kanssa kaikki automatkat... Äiti on kuullut jokaisen Annen kommentin uudelleen noin sata kertaa, samoin kaikki ne hetket, kun Nata on mennyt tosi hyvin. Eli ei, en yritä olla väkinäisen positiivinen tai hehkuta ilman syytä, vaan koska mä todella olen kiitollinen mahtavasta hevosesta ja mahtavasta valmentajasta.

Ratsastaja yrittää olla roikkumatta sisäohjassa, vaikka askellajina onkin ravi...

Maanantaina aloitettiin koulurataharjoittelu keskihalkaisijoista. Ensin käynnissä, ratsastajan hahmotustaito oli luokkaa "Oona, sä olet noin viisi metriä keskihalkaisijan vieressä", mutta vähitellen tajusin, että keskihalkaisijan toinen pää on portin viereinen tolppa. Tämä muuten helpotti elämää ihan huomattavasti, ja lopulta päästiin siirtymään jopa raviin. Alkuun sain kevennellä, jolloin tehtävä sujui vielä kohtuullisen hyvin, mitä nyt kentän keskikohdan pysähdys (köhköh, mikä keskikohta?) tuli muutaman "lyllerrysaskeleen" kautta, jolloin Nata pääsi nojaamaan takapäällään liikaa oikealle.

Kun tehtävään otettiin mukaan laukkaympyrät ja harjoitusravi, kaikki hankaloitui. Ravin tahti oli pätkittäin aivan hukassa, laukannostot olivat alkuun aivan kauheita ja Nata otti kierroksia laukasta. Itse laukka sujui hyvin, mutta sitä edeltävä ja sen jälkeinen elämä eivät niinkään. Jotenkin sain kuitenkin vähän ravia rauhoitettua omalla istumisella ja ulkonyrkillä, joka melkein pysyikin nyrkissä, ja kun tahti parani, pystyin myös korjaamaan pysähdyksiä suoremmaksi.

Anne on sitä mieltä, että laukka on meidän vahvuus. Kyllä mäkin väitän, että sisätakajalka on laukassa melko kivasti mukana, tai ainakin oli sunnuntaina ja maanantaina.

Montaa kertaa ei tätä tehtykään, kun oltiin jo sen verran tyytyväisiä, että sain jäädä loppuverkkailemaan Nataa. Ja koska loppuverkkakin ratsastetaan, ei matkusteta, mun on pakko vielä vähän hehkuttaa. Se pätkä ei kestänyt, kuin ihan muutaman askeleen, maksimissaan ehkä viisi askelta, ehkä suunnilleen kolme, mutta eron tunsi selvästi. Nata nosti selkäänsä, ei nojannut lapoihinsa ja polki takaosalla alle aivan älyttömän hyvin sen pienen pätkän. Ylipäätään Anne kehui takaosan aktiivisuutta tosi paljon, ja todettiinkin, että varmaan tuolla pienellä lumikerroksella on osuutta asiaan ja se "huijaa" Nataa käyttämään takaosaansa aktiivisemmin ja enemmän alle. Ei siinä mitään, kun lumet sulaa, niin karu totuus siitä, miten se oikeasti liikkuu mun kanssa, paljastuu... :D

Kuten viime MyDaylla taisinkin sanoa, Natalla on kunto tosi paljon huonontunut nyt talven aikana, joten tavoitteena on tehdä aina kun millään mahdollista, missä se joutuu vähän edes liikkumaan. En nyt meinaa mitään vuosituhannen hikitreeniä alkaa vääntää päivittäin, vaan jotain kevyttä hölkkää edes. Oma taekwondo + kyydit tallille ja sieltä pois + kentän kunto vain rajoittavat liikuttelua tosi paljon, joten nyt olen koittanut vähän repiä aikaa muilta harrastuksilta ja koittanut edes talutella Nataa niinäkin päivinä, kun ratsastamaan ei olisi juuri pystynyt (vaikka eihän se sen hevosen kunnolle mitään tee, mutta tuleepahan touhuttua yhdessä). Torstaina taas mulla on pari vaihtoehtoa, joko mennä tallille heti iltapäivällä ja ratsastaa viettäen koko iltapäivä ja ilta tallilla tai käydä ensin taekwondossa ja sen jälkeen tehdä nopeasti siivous-, ja ruokienlaittoreissu tallille. Oma pää kaipaa taekwondoa tosi paljon, siitä saa hyvin vastapainoa ratsastukselle ja koulun aiheuttama stressi purkautuu helposti (ja pakko lisätä, että meillä alkaa olla taekwondossa nyt kasassa sen verran hyvä porukkakin, että jo sen takia sinne treenaamaan on melkeinpä pakko päästä joka viikko). Kyytien kannalta kumpikaan vaihtoehto ei ole fiksu - kiire tulee joka tapauksessa.

"Hooooooojaaaaaa", jäin heti sisäohjaan kiinni, kun Nata lähti yhtään lämpenemään. Niin ei saa käydä. Silloin Nata tulee vahvaksi, jolloin alkaa vetokisa, jonka Nata voittaa, ja sitten baanataan kenttää ympäri tasan niin kauan, kuin Hänen Korkeutensa tahtoo.

Tunti meni siis jälleen hyvin. Pakko sitä on vaan hehkuttaa, kun koko ajan luotto siihen, mitä nyt ollaan tekemässä, kasvaa. En mä olisi millään pystynyt vielä vaikka kolme kuukautta sitten kuvittelemaan, että mulla olisi nyt oma hevonen, saati viime kesänä. Yhtäkkiä kaikki tapahtui niin nopeasti - lopetin aamuestetunnit, aloitin Selman vuokraamisen, lopetin estevalkut, iZkuryhmä loppui, lopetin Zilpalla ja sain Natan, että vieläkin on sulattelemista tässä kaikessa. Älyttömän onnellinenhan mä olen. Kesällä mä olin vielä ihan tyytyväinen kahden ratsastuskouluponin hoitaja. Nyt mä olen tosi tyytyväinen hevosenomistaja.

~ Omppu