lauantai 29. elokuuta 2015

Viimeinen aamutunti (2.8)

Tämän postauksen julkaiseminen on venynyt, mutta päätin silti julkaista tämän, koska tämä on mulle itselle tärkeä postaus.

Sunnuntaina mä en olisi jaksanut aamulla lähteä tallille, mutta, vaikka mä en ennen tätä kesää sitä olisi uskonut, mua jollain tavalla lohdutti ajatus, että se oli viimeinen aamuherätys sunnuntaina ratsastustunnin takia. Viimeinen vakiotunti puomijumpassa. Olin aika varautunut, että mulla on joku Camu / Tahveli / joku muu vastaava hevonen, mutta tallilla mua odotti listassa maailman paras yllätys. Mun nimen perästä oli yliviivattu Tahveli ja tilalle kirjoitettu Dolli.

Tämä on otettu joskus tyyliin kuukausi sitten, nyt ei ollut ketään kuvaamassa...

Hain Dollin laitumelta ja laitoin sen kuntoon, koko ajan Dolli käyttäytyi ihmeen hyvin. Kentällä oltiin ajoissa kävelemässä, ja aika nopeasti siirryttiin ravailemaan ja laukkailemaan. Ravissa keskityin taivuttelemaan mun "ei semmosta keitetyn spagetin letkeää vaan enemmänkin keittämättömän spagetin taipuisaa" ratsuani, kun taas laukat menin kevyessä istunnassa reippaassa tempossa, jotta Dollin selkä mahdollisesti vähän vertyisi.

Hypyt aloitettiin pieneltä, ehkä 40-50cm esteeltä (mä en muista yhtään, oliko se edes pysty vai okseri), mihin tultiin koko ajan vähän liian hitaasti ja tultiin tosi lähelle. Ajatuksena oli, että ratsastajat keskittyisivät hakemaan hyvää asentoa esteen päällä ja sitä käytiin läpi välikäyntien aikana. Sen jälkeen siirryttiin kolmen esteen kaarevalle linjalle - vähän isompi ristikko, suht iso ristikko ja pysty muodostivat tehtävän, joka oli yllättävän hankala, sillä Dolli jumahti viimeisessä välissä, ja sitä piti siinä pyytää eteen. Pohkeesta poni kuitenkin reagoi hyvin, joten pari viimeistä kierrosta menikin ihan hyvin. Ensimmäiselle esteelle Dolli pyrki aina vähän oikaisemaan, mutta jotenkuten sain sisäpohkeen läpi ja tehtävän sujumaan.

Tää kuva on ties kuinka vanha, otettu iltatunnilta, mä näytän niin räjähtäneeltä, mutta poni on ihana ♥

Tunti meni superhyvin. Mulla oli kivaa. Ponilla ainakin tuntui olevan kivaa. Tehtävät meni hyvin ja tuli hyviä hyppyjä. Mä olin tyytyväinen. Siihen oli sitten hyvä lopettaa puomijumpassa, ja antaa Dollin selällekin vähän armoa. Estevalkkujahan mä en siis enää todennäköisesti tule menemään, koska estetunneillakaan en nyt käy, eikä Dollin selkä sitä kestäisi ja esim. Camulla meneminen ei vaan tunnu siltä, että sillä haluaisi valmennuksia mennä. Kisasuunnitelmatkin muuttui aika lailla, sillä keväällä oli puhe 70cm luokasta. Alkukesästä oli selvää, että sitä ei tulla menemään. 60cm mun piti mennä, ja ennen sitä olisin halunnut mennä 40cm "verkkaluokaksi" ja niin, että muistan radan varmemmin ja tiedän, mistä kannattaa kääntää yms. Suunnitelmat muuttui kuitenkin vielä sen verran, että koska mä voin mennä vaan yhden luokan (ponin selkä ei enempää kestä), meninkin sen 40cm. Olisin voinut mennä kuudenkympinkin, mutta meni miten meni, ja tyytyväinen olen. Meillä molemmilla oli kivaa, ja se oli tärkeintä. Tästä lukemaan kisapostausta.


Illalla mulla oli Pompei. Pienen sähläämisen jälkeen meillä piti olla siis kevyempi tunti, joten sai mennä riimulla tms. Tehtiin taas kolmikaarista, käynnissä ja ravissa, välillä ottaen laukkaa mukaan, ja Pappa-Pompei halusi tehdä laukanvaihdotkin. Tästä tunnista on jo niin kauan aikaa, että en oikeasti muista yhtään mitään (oli estekisoja ennen :D), mutta Emmi oli kuvaamassa, ja halusin ihan välttämättä julkaista nämä kuvat ja aamutunnin jälkeiset fiilikset.

Jännitänkö kenties reisiä vähän turhan paljon...
Elämä on taas hirveän hauskaa, ainakin kuskin ilmeestä päätellen
Pompei näyttää niin pieneltä :D

Pakollinen pelleilykuva
Loppukäynnit maastossa
~ Omppu

2 kommenttia: