 |
| Tässä postauksessa julkaisen teille julkaisemattomat kisakuvat 31.5 olleista koulukisoista :) |
Olin ihan varma, etten osaisi enää yhtään ratsastaa ja mun epäilykset kasvoivat ensisestään, koska mulla oli Manu. Tottakai oon nyt jonkin verran ratsastellut lämppäreillä, mutta Manu onkin vähän eri juttu. Se muistuttaa enemmänkin ehkä jotain pientä puoliveristä tavallaan liikkua, eikä ole yhtään niin mielenkiintoisen näköinen tai tuntuinen ratsastaa, kuin esim Upi. Manu on aika paljon helpompi, vaikka mulle onkin aika taitolaji yrittää pysyä sen kyydissä rentona. Tällä herralla on nimittäin aivan kauhea yrittää istua kunnolla harjoitusravissa ja varsinkin kun en osannut rentotua yhtään. Jos haluatte materiaalin puutteesta kärsivänä nähdä koosteen musta ja Manusta (ja meidän koulutunnilta) viime talvelta, niin sellainen löytyy TÄÄLTÄ.
Tunti meni kyllä tosiaan aika pahasti penkinalle, niinkuin jo osasin odottaa. Manu kulki varmaan koko tunnin enemmänkin kuolaimen alla tahmeasti paikallaan jynnäten, kuin reippaasti eteenpäin pää ylhäällä. Vaikka tehtiin ihan perusjuttuja, käännyttiin aina kentän keskeltä toiselle puolelle ja siitä erisuuntiin, tehtiin voltteja ja nostettiin volttien jälkeen laukkaa, ei oikein mikään tuntunut luonaavan. Manu oli epätasainen, eikä oikein reagoinut pohkeista, saatika kuunnellut sen enempää sisäpohjetta. Syynä oli ihan varmana sekin, että olin puolet tunnista jonkin näköisessä horroksessa, enkä yksin kertaisesti osannut edes keventää järkevännäköisesti Manun mielenkiintoisissa askelissa (tämä seikka korjattiin heti kättelyssä ja lopputunnin osasin jo keventää). Laukannostoissa oli omat ongelmansa, kuten pohkeiden ja raipan ajoittaminen, mutta kyllä niitäkin sieltä alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Manu oli tosi tahmea, enkä oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle tehtävissä. Aloin jo puolessa välissä ihmettelemään, mitä ihmettä mä olen tehnyt koko kesänä ratsastellessani. (Tai sitten tauko säännöllisestä ratsastamisesta on tehnyt tehtävänsä.)
Lopputuloksena oli väsynyt ratsastaja, joka tiesi tarvitsevansa lisää ratsastustunteja valvovan silmän alla, ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei osannut enää keikkua hevosen selässä kovinkaan hyvin. Tästä pohjan tuntumilta on siis taas hyvä lähteä nousemaan ylöspäin...
Kuten moni on varmaankin jo huomannut, meidän blogi on ollut koko elokuun vähän normaalia hiljaisempi, ainakin mun osalta. Tähän väliin oli kuitenkin omalta kannaltani järkevä heittää täysin suunnittelematon tauko, jolloin sain vapauden viettää viimeiset lämpimät viikot nauttien kaikessa rauhassa, ilman tarvetta istua koneella säätelemässä ja kirjoittelemassa kokoajan jotakin. Nyt yritän taas kuitenkin tulla hieman aktiivisemmaksi ja julkaista julkaisemattomat kesänhehkutus-postaukset pois luonnoksista :)
 |
| Näitä ja monia muita kesäkuvia on tulossa pian :) |
Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin?
~ Amppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti