Ratatreenit Luvialla 14.8

Tällä kertaa päästiin vieraaseen paikkaan hyppäämään rataa, ja vaikka ratsastaja teki tosi tyhmiä mokia, hevonen toimi hienosti.

Lauantaina ei käytykään kisoissa, vaan lähdettiin tiimin kanssa Luvialle ratatreeneihin. Koppiin menoa mä en enää jännittänyt, kun sitä oli treenattu ja Nata sinne tulee jo löysässä narussa mun perässä. Eniten siis kuumotti itse rata, koska voin valehtelematta sanoa, että Annen rataharkoissa ei ikinä ole kovin helppoja ratoja ollut - eikä muuten ollut tälläkään kertaa, kuten videoista näkeekin. Pakko todeta, että Luvialla esteet näytti jotenkin paljon isommilta, kuin kotikentällä, vaikka ne olivatkin aika saman kokoisia, mitä me ollaan tunneilla hypätty.

Matkat meni ihan hyvin, ja kun saatiin esteet kannettua, verkkailtiin melko lyhyesti ennen kuin alettiin hyppäämään. Otettiin verkkahyppyjä pystylle ja linjalle, ja Nata hyppäsi tosi kivasti, mutta mä en ratsastanut tarpeeksi laukkaa ennen estettä. Me tultiin linja yhden kerran ja pysty pariin kertaan, joiden jälkeen alettiin sitten hyppäämään rataa. Ensin tultiin pienempänä kahdeksan esteen perusrata, mikä meni ihan jees, tosin niin kovin pelottavan kutosen jälkeen unohdin ratsastaa, joten seiskalle tultiin vinossa ja muuta pientä säätämistä oli enemmän, kuin paljon, mutta ei se päivän huonoin rata varmasti ollut.

Se pelottava kutoseste

Tämän jälkeen tultiin rata edelleen pienemmässä korkeudessa, mutta perusradan jälkeen mentiin uusinta, jossa oli mun matikan mukaan 5 estettä. Tämä oli mun mielestä aika onnistunutkin rata, vaikka tietty olisin saanut ratsastaa enemmän enkä vaan matkustaa tai edes antaa Natan laukata reippaammin. Ellen mä väärin muista, tällä radalla ei tullut mitään kovin isoja mokia, ja varsinkin uusinta meni kai jopa aika kivasti teidenkin puolesta.

Sitten esteitä nostettiin jonkun verran, ja yhtäkkiä mä en enää osannut ratsastaa, en sitten yhtään. Onneksi ensin tultiin pelkkä perusrata... Asetus, taivutus, kaikki perusasiat tuntui ihan heprealta, en vaan jotenkaan saanut Nataa taipumaan kaarteissa, ja jos sain, se veti pään alas, jolloin seuraavalle esteelle tultiin vähintään mielenkiintoisesti. Hypyt oli poikkeuksetta huonompia, kuin pienemmillä radoilla, paitsi ehkä kutosesteelle. Tähän rataan en siis ole tyytyväinen. Mun kevyt istunta oli aikalailla järkyttävä koko radan, joten oikeastaan mikään ei mennyt varsinaisesti kovin hyvin.

Tultiin samassa korkeudessa rata vielä uusinnan kanssa, ja tämä meni ehkä vähän paremmin. Uusinta meni sen verran sähläämiseksi, että musta rehellisesti sanottuna tuntui, että mentiin koko uusinta ristilaukassa enkä missään vaiheessa ollut enää varma, mihin ollaan menossa, mutta selvittiin sekin rata ensimmäistä isompaa rataa paremmin. Tämä meni kuitenkin sen verran räpellykseksi, että otettiin pelkkä uusinta vielä kerran, ja siihen mahtui muutama ihan kiva hyppykin.

Ihan kohtuullisesti siis meni, mutta loppuverkkaan olen ehkä vielä varsinaisia ratoja tyytyväisempi. Sain ratsastettua Natan tosi kivasti eteen-alas, ja se oli hyvin rentona vieraassa paikassakin. Nyt kun vaan muistan ratsastaa laukkaa enemmän eteenpäin ja antaa edestä tilaa laukata myös kisoissa, voitaisiin saada vähän rennompia ratoja myös siellä. Näiden treenien jälkeen on kuitenkin ihan jees lähteä estekisoihin, kun saatiin taas kokemusta pari rataa enemmän vieraassa paikassa.

~ Oona

Lauantai-illan puomijumppa

Ekat puomijumpat Roihun jälkeen - tällä kertaa itsenäisesti ja muuten aivan superhyvin!

Lauantaina mä olin estekisatalkoissa, ja tietenkin munkin oli sitten pakko päästä hyppäämään, varsinkin, kun kenttä oli ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Rakentelin pitkälle sivulle jumppasarjan (koska tykkään hypätä sarjoja ja linjoja, kun tiedän, minkä verran askeleita väliin pitäisi tulla), jossa oli alkuun ristikko - askel - vinopuomi - vinopuomi - askel - ristikko. Linja oli siis samanlainen molempiin suuntiin (tosin vinopuomien ja ristikoiden välejä jouduttiin säätämään aika paljonkin).

Tein aika perus alkuverkan - kävelin, ravailin ja laukkailin uralla ja ympyröillä, ennen kuin otettiin minuutin laukkavedot molempiin suuntiin. Ravailin laukkojen jälkeen vielä kevyessä istunnassa, ja jo tässä vaiheessa tuli ratsastajallekin lämmin, joten käveltiin välikäynnit ennen kuin aloitettiin varsinainen puomijumppa.

Tulin jumppasarjan ensin muutaman kerran pikkuristikkoina, jotta saatiin välit säädettyä. Vasemmasta kierroksesta tuli lähes poikkeuksetta huonompia hyppyjä ekalle esteelle, josta sitten kärsi koko linja, kun taas oikeasta kierroksesta päästiin jo suunnilleen ensimmäisellä kerralla ihan järkevästi yli. Vasempaan Nata koitti vetää päätään alas turhan paljon ja jäi vähän pohkeen taakse, joten alkuun hypättiin lähinnä esteistä läpi. Kun hevonen alkoi ottaa vähän kierroksia, alkoi tekemiseen tulla joku järkikin.

Kyllä me oikeaankin kierrokseen otettiin alkuun astetta mielenkiintoisempia loikkia, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin vasempaan, kun tuntui, että hypittiin koko jumppasarja tasajalkaa :D

Nostettiin ensin vasemmasta kierroksesta katsottuna linjan jälkimmäinen ristikko vähän isommaksi, kun pienemmistä selvittiin järkevästi. Tämä tultiin ehkä pari kertaa, ennen kuin nostettiin ensimmäinen este pieneksi pystyksi, tulin jumppasarjan vielä kerran, ja kun tämä kerta meni niin hyvin, ei viitsitty enää enempää nostaa, kun alkuun kaikki hypyt vasemmasta oli melkoista hakemista.

Tätäkin kuvaa edeltää todennäköisesti melko mielenkiintoinen tilanne innarivinopuomeilla

Oikeasta kierroksesta hyppäsin jumppasarjan niin, että molemmat esteet oli ehkä 50-60cm pystyjä. Tämäkin onnistui, joten nostettiin jälkimmäistä pariin kertaan niin, että loppujen lopuksi korkeutta oli sen 75cm, mikä ei oikeastaan jostain syystä edes jännittänyt mua (ihan hyvä vaan, koska näillä näkymin hypätään ensi kuun alussa Kankaanpäässä 60-70cm luokka).

Loppuverkkailin Natan tyytyväisenä näihin iltahyppelyihin - on se vaan mahtava! Sen verran kivasti meni, että mietinkin, onko joku aivopessyt mut, koska mulla oli oikeasti jopa kivaa hypätessä. Eiköhän ne itsenäisetkin hyppykerrat pysy viikko-ohjelmassa mukana, vaikka alkuun jo ideakin kuulosti ylitsepääsemättömän pelottavalta.... :D

~ Omppu

"Sä olet nyt tunnin esteratsastaja"

"Nyt miettimättä; koetko sä olevas koulu-, vai esteratsastaja?"

"Kouluratsastaja"

Mä en jaksa alkaa analysoimaan tuntia sen enempää. Juteltiin ja pompittiin hyvällä fiiliksellä. Halusin kuitenkin julkaista nämä kuvat, koska tunti meni kaiken kaikkiaan hyvin.

~ Omppu

Onnistunut estetunti

Viime viikon maanantaina mikään ei onnistunut,

tällä viikolla puolestaan estetunti meni superhyvin.

Maanantaina oli taas tuttuun tapaan estetunti, ja pakko heti alkuun todeta, että epäilemättä nimenomaan paras estetunti, mitä mä olen Natalla mennyt (Ja arvatkaapa, oliko kukaan tällä kertaa kuvaamassa. Ei tietenkään). Tehtävä oli yksinkertainen; kolme maapuomia kaarevasti lyhyen sivun sisäpuolella ja yksi este jossain kentän keskipisteen lähellä. Keskellä kenttää oli tötteröt, joiden väliin tehtiin jälleen kerran pysähdyksiä.

Natalla oli ollut vapaata kaksi päivää, joten estetunnille oli kiva lähteä sillä fiiliksellä, että katsotaan nyt, saanko mä Lehmää edes loppuverkkoihin mennessä rauhoittumaan. Alusta asti Nata oli suhteellisen reipas ja kuunteli pohjetta hyvin, pidätteet eivät sitten menneetkään ihan niin hyvin läpi. Ravipuomit kahlattiin läpi miten milloinkin, mutta laukassa sain sentään Lehmän paremmin avuille. Pitkillä sivuilla vähän pyysin eteenpäin, ja hevonen kyllä lähti pohkeesta hyvinkin reippaasti. Ympyröillä sitten usein jarruteltiinkin, mutta ihan kohtuullisella fiiliksellä lähdettiin hyppäämään.

Ensin tehtiin tosiaan ympyrä, jossa tultiin laukkapuomit ja ristikko, joka oli keskeltä ehkä 40-50cm, uudestaan laukkapuomit ja pysähdys. Parin kierroksen jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, jolla oli korkeutta sen 70cm. Yllättävää kyllä, ratsastaja ei halvaantunut aivan täydellisesti tästä, vaan hypyt olivat pääasiassa aika hyviä, ja huonotkin lähinnä sellaisia, että en vaan antanut Natan laukata tarpeeksi ennen estettä, joten tuli vähän mielenkiintoisia ponnistuspaikkoja. Pääsin kuitenkin jokaiseen hyppyyn mukaan, kun taas parhaimmillaan yksittäiselle 40cm pystyllekin hyvän "hypyn" saaminen on ollut työn ja tuskan takana.

Viime viikolta, kun ei mennyt ihan putkeen.

Yksi yllättävän hyvin onnistunut asia oli rytmi, vasta- ja ristilaukoista huolimatta. Sain myös pidätteet aika hyvin läpi, ja pysähdykst tulivat melko hyvin oikeassa paikassa. Nata tuntui tosi kivalta, hypyt olivat pehmeitä ja kivoja eikä esteen jälkeenkään kaahattu holtittomasti päin aitaa, vaan pystyin jopa vähän ratsastamaan laukassa esteen ja puomien välissä. Tietty hyppääminen on meillä vielä sitä, että Nata hoitaa ja mä selviydyn mukana, mutta jopa se selviytyminen on saavutus esimerkiksi viime viikon estetuntiin verrattuna.

Nyt oli ihan superhienoa saada näin onnistunut estetunti alle, kun mä lähden muutamaksi päiväksi taas SPR:n nuortenleirille, eli vähän lomaa tallilta (tai siis kun tämä postaus ilmestyy blogiin, mä olen jo lähtenyt leireilemään). Jäi hyvä fiilis tunnista, mutta silti on hienoa nähdä niitä kavereita, jotka on nähnyt viimeksi vuosi sitten, eli hyvällä mielellä lähden leireilemään kuitenkin. Mä en ehtinyt / jaksanut kirjoittaa mitään muita postauksia ennen leiriä, kuin tämän, mutta pari mielipidejuttua ajattelin saada hetimiten leirin jälkeen aikaiseksi...

Viime viikolta, loppuraveja

~ Omppu

Lentävä Lehmä ja hurja rataharjoitus

Maanantaina hypättiin rataa, ja vaikka alkuun olin taas ihan hukassa, olen toisaalta tosi tyytyväinen siihen, miten hyviä hyppyjä ja teitä saatiin.

Ehkä noi estetunnitkin alkaa tästä pikkuhiljaa sujua, ainakin tänään meni huomattavasti paremmin, kuin viimeksi.

Tähän alkuun pakko todeta, että viikonlopusta on tulossa kyllä juttua tänne, sillä silloin me käytiin ihmettelemässä kouluaitoja Zilpalla, PRRC:n järjestämissä koulukisoissa. Sen verran voin paljastaa, että kaiken maailman kommelluksilta ei vältytty, mutta radalle sain itseni kerättyä siinä määrin, että prosentit olivatkin ihan kivat, ja olen itse tosi tyytyväinen rataan. Postaus tulee siis vasta, kun saan loputkin kuvat.

Takaisin maanantaihin, koska tulossa nyt on yhdet ellei jopa kahdet estekisat nyt tämän kuun aikana, me hypättiin tosiaan rataa. Ajatus rataharjoituksesta kuulosti lievästi sanottuna pelottavalta, ja koko alkutunti meni hyvin pitkälti samoin, kuin viime maanantain estetunti - pidin liikaa ohjasta, en antanut Natan liikkua ja nypin ennen estettä ihan liikaa, jonka takia muutama verkkahyppy tuli aika mielenkiintoiseen paikkaan. Heti kun uskalsin antaa hevosen liikkua enemmän, hypyt paranivat tosi paljon ja mun oli helpompi päästä hyppyyn mukaan.

Tultiin verkassa kerran ristikko, pari kertaa pysty, pari kertaa suhteutettu linja ja pari kertaa koivueste molempiin suuntiin. Ristikolle ja pystylle jäin pitämään liikaa, suhteutetun ensimmäinen este puolestaan suoritettiin joka kerta melko isolla loikalla, mutta toiselle tuli siitäkin huolimatta ihan hyvä hyppy. Koivueste ei puolestaan tuottanut mitään vaikeuksia, Nata kun ei kyttää mitään turhia.

Tähän väliin mulla iskee ihan totaalinen muistikatkos, mutta mulla on sellainen mielikuva, että me saatettiin hypätä parin esteen tehtävää ennen kuin aloitettiin ratojen hyppääminen sieltä noin 40cm korkeudesta. Paha sanoa, kun en tosiaan yhtään muista... :D

Itse radat menivät vähän miten menivät. Eka rata tosiaan oli aika pieni, ehkä siinä neljänkympin paikkeilla, ja siihen mahtui niin hyviä kuin huonojakin pätkiä (ja kaksi radan unohdusta, hups). Toinen rata tuntui aivan järkyttävältä, nypin ohjasta ennen joka estettä ja ainoa este, mihin tuli ihan kohtuullinen hyppy, taisi olla suhteutetun jälkimmäinen osa (ja radassa oli muistaakseni ehkä sen 7 hyppyä). Tuntui siltä, että kaikki tiet mentiin enemmän tai vähemmän sujuvaa vasta-, tai ristilaukkaa (vaikka videolta katsottuna ei rata sitten näyttänytkään niin järkyttävältä, miltä tuntui). Tämän jälkeen vähän käytiin läpi, mitä radalla pitäisi korjata ja Anne nosti paria estettä, jonka jälkeen tultiin sama rata uudestaan.

Se on oikeasti aika jännä juttu, miten kahdella radalla oli niin iso ero. Jälkimmäisessä tultiin ainakin suurin osa teistä oikeala laukalla, en jäänyt pidättämään ennen estettä turhan paljoa vaan annoin Natan laukata ja pääsin itse paljon paremmin mukaan hyppyihin. Joissain väleissä laukassa tuntui olevan jopa jonkunlainen rytmi, enkä mä todellakaan tiedä, mitä tuossa kahden radan välisien käyntien aikana tapahtui, mutta niiden jälkeen aloin ratsastaa rohkeammin ja oikeastaan kaikki tekeminen radalla parani.

Tässä kuvassa tämä suhteutetun linjan jälkimmäinen este taisi olla muistaakseni sen 70cm

Nyt vaan ensi kerralla pitäisi muistaa se, että taivas ei putoa niskaan, jos ratsastan vähän rohkeammin ja annan Natan laukata siihen esteelle isompaa laukkaa. Kaiken kaikkiaan olen siis tosi tyytyväinen, koska viimeinen rata oli tosi hyvä, ja kyllä siinä tuli sellainen fiilis, että seuraavissa estekisoissa me käydään hyppäämässä todennäköisesti se 40cm ja 60cm, eikä puomi-ristikkoa ja neljääkymppiä.

~ Omppu

Maanantain estehyppelyt

No kyllähän se on järkyttävää, kun hevonen esteen nähdessään lähtee eteenpäin ja hyppää kunnolla.

Pakko aloittaa sillä, että viime viikon suunnitelmat eivät ihan toteutuneet. Kenttä ei ollut yhtenäkään päivänä sellaisessa kunnossa, että oltaisiin kunnolla voitu ratsastaa, joten me tosiaan maastoiltiin koko viime viikko. Sunnuntaina Natskulla oli vapaapäivä (Äly hoi, älä jätä! Viikon maastoilun jälkeen vapaapäivä estetuntia edeltävänä päivänä?) ja tämä mahdollisesti näkyikin maanantain hyppelyissä. Jo alkuun Natalla oli vähän ylimääräistä virtaa, mikä näkyi mm. kulmien tuijotteluna. Ensimmäiset hypytkin olivat aika huonoja, ja esteen korkeuden kasvaessa hypyistä tuli entistä mielenkiintoisempia, ennen kuin sain Natan vähän paremmin kuulolle.

Alkuun tosiaan jumpattiin ihan perus ravipuomeja. Kaksi ihan normaalia ravipuomia meni kohtuullisen helposti, mutta kolme ravipuomia, joista keskimmäinen oli vinossa, aiheutti ratsastajalle pientä päänvaivaa, vaikka oikeastihan niissä ei ole mitään sen hankalampaa, kuin kahdessa "suorassa" puomissa. Loppujen lopuksi tämäkin saatiin onnistumaan paremmin, ja sain Natan keskittymäänkin ehkä vähän paremmin, eikä se juossut pidätteistä läpi ihan päättömästi. Yllättävän hyvin pelkät ravipuomit siis sujuivat loppujen lopuksi.

Ravipuomien jälkeen tultiin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Me saatiin siihen ehkä yksi järkevä hyppy molempiin suuntiin ja kaikki loput kerrat, kun tuota ristikkoa tultiin, olivat enemmänkin yli kauhaisuja. Mä en saanut laukkaa mitenkään järkeväksi, joko Nata pinkaisi mun alta eteenpäin vähän turhankin kovaa tai sitten jäin pitämään liikaa, jolloin "hyppy" oli ainakin enemmänkin kauhaisu ristikon yli. Ristikko nostettiin vielä pystyksi, ja sitä tultiin yksittäisenä myös pari kertaa niin, että siihen saatiin fiksu hyppy molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen tultiin jonkunlaista ympyrähässäkkää, johon kuului puomeja ja ristikko. Ensimmäisten onnistuneiden kierrosten jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, joka jossain vaiheessa nousi sinne 65-70cm paikkeille saakka. Nata alkoi tässä vaiheessa keskittyä paremmin, ja kun itse sain laukan ratsastettua hyväksi, saatiin tuohon pystylle pari ihan kivaa hyppyä. Loppuun hyppäsin pystyn vielä pari kertaa yksittäisenä, jotta viimeiseksi jäi hyvä hyppy, ja viimeinen hyppy taisikin loppujen lopuksi tunnin paras.

Tiivistettynä tunti ei siis ollut paras mahdollinen, mutta loppua kohden hypyt paranivat kyllä huimasti. Itse mokailin jonkun verran, eikä Natalla ehkä ollut ihan paras päivä viime viikon metsäilyjen jäljiltä. Nyt vaan paljon treeniä sileälläkin, niin ehkä mulla on ensi viikon maanantaina estetunnilla alla vähän paremmin avuilla oleva hevonen. Kyllä sen vaan huomaa eron, jos on ratsastanut suhteellisen kunnolla edeltävällä viikolla tai jos on kävellyt maastossa, sillä se hevonen on oikeasti ihan erilainen ratsastaa.



Näin postauksen loppuun voisi kysyä myös, että kuinka moni huomasi näistä kuvista ja videosta, että mulla oli tosiaan ensimmäistä kertaa varmaan viime syksyn estekisojen jälkeen turvaliivi päällä? Löydettiin hevosmessuilta ihan superkiva turvaliivi, joka ei ahdista eikä purista, vaan joustaa tosi hyvin ja tuntuu mukavalta päällä, eikä nopeasti katsottuna erotu myöskään kuvista kun mulla on musta paita.

~ Omppu

Suomenratsujen kuninkaalliset 2015

Kiitos älyttömän mahtavasta päivästä!

Alunperin mun piti kuvata päivästä MyDay, mutta perjantaiaamuna olin puoli kuuden aikaan sen verran silmät ristissä, että videopostauksen kuvaaminen vähän jäi... Kuvia tuli kuitenkin Ypäjän reissun aikana räpsittyä enemmän kuin tarpeeksi, joten niille olisi siis pyhitetty tämä postaus. Jos tässä postauksessa on oma / hevosesi kuva, ja haluat, että poistan sen, kommentoi ihmeessä alle, niin poistan kuvan. Kaikista ratsukoista löytyy myös lisää kuvia, niitä voin lähettää sähköpostilla (laita tässäkin tapauksessa kommenttia alle, mistä ratsukosta ja mihin sähköpostiin lähetän kuvat). Koulukuvat ovat 4-6v. suokkien koululuokasta (Helppo C).

Aamulla oli ihan järjettömästi sumua :O

Estekuvat on otettu jostain 70cm luokasta perjantaina, sen tarkempaa tietoa mulla ei luokasta oikeastaan ole. Estekuvia ei oikeastaan olekaan kovin paljoa, sillä esteitä me ei katsottu kovin kauaa, ennen kuin lähdettiin Ypäjältä Poriin päin.

Tiivistettynä: Perjantai 4.9 oli paras päivä pitkään aikaan. Illalla, Ypäjältä kotiutumisen ja melkein nukahtamisen jälkeen suunnattiin vielä LuSarin järjestämään keilausiltaan, missä oli myös tosi kivaa. Ypäjän reissu oli kyllä unohtumaton kokemus, oli vaan älyttömän hienoa päästä hämmästelemään "ison maailman kisatouhua", ja ihan varmasti joskus mahdollisuuden tullen olen menossa katsomaan Suomenratsujen kuninkaallisia uudestaankin. Toivottavasti ensi kesänä pääsen mahdollisimman monta kertaa katsomaan ja kuvaamaan isompia kisoja esim. Ypäjälle! :)

Mielipide keilaamisesta, vaikka enhän mä keilata enää osannutkaan :D

~ Omppu