Kisoissa Luvialla 4.9

Me käytiin kisoissa - kerrankin onnistumassa, vaikka alkuun ei siltä tuntunutkaan.

Sunnuntaina Luvialla oli tosiaan kisat, joihin olin ilmoittautunut luokkiin 60cm & Helppo C E.B. Special, ja vaikka maanantain mahalaskun jälkeen meinasin perua esteluokan, se vaan jotenkin jäi. Paniikki aamulla oli sitä luokkaa, että huippasi ja oksetti automatkalla ja tallissa, mutta siitä selvittiin ja hevosen selässä mä en enää ainakaan tiedostanut jännittäväni. Verkkailin lyhyesti, vähän laukkaa ja ravia ja pari hyppyä, joiden jälkeen olikin jo vuorossa meidän rata. Jännitin vähän (tai vähän enemmän) kentän pohjaa, koska se oli sateen takia suht vetelä, kun käveltiin rataa, mutta Nata ei liukastellut verkassakaan lainkaan, eikä verkkakenttä ollut yhtään sen parempi, joten ehkä se pahin kuumotus meni ohi, vaikka mitään supersankariratsastusta ei tehnyt mieli edes yrittää.

Rata meni hyvin, siististi ja tasaisesti melko hitaassa tempossa, mutta toisaalta en jäänyt kovin pahasti nyppimään ennen esteitä ja ainoa radan astetta mielenkiintoisempi tilanne tuli sarjalle, kun ekalle en päässyt hyppyyn mukaan, tokalle tuli kai aika iso hyppy ja multa lähti ohjat kädestä. Keräilin itseni ja tajusin, että aivan, kasikin piti hypätä, mutta siihen tuli itseasiassa ihan hyvä hyppy, vaikka tie ja asetus ennen estettä eivät varsinaisesti mitään priimaa olleetkaan.

Radan jälkeen vaihdettiin varusteet Natalle ja kävelytettiin äidin kanssa sitä vuorotellen ehkä tunnin verran ennen kuinn mä lähdin verkkaamaan uudestaan. Nata oli tosi jännittynyt ja kaikki siirtymiset tuli älyttömän jännittyneinä niin että parhaimmillaan tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin. Pätkittäin kaikki toimi tosi jees ja pätkittäin ei toiminut mikään, sama jatkui, kun pyörittiin kentän päässä valmistautumassa. Toisin sanoen mä olin melko varma, että olin mokannut jo verkassa meidän radan.

Alun keskihalkaisia tuntui huonolta. Sen jälkeinen ravi oli ihan jees, keskiravi ei lähtenyt samalla tavalla kuin treeneissä ja harjoitusraviin takaisin siirtymisessä jännityttiin turhan paljon. Elämä helpottui laukannostossa, laukka tuntui varsinkin ympyrällä tosi hyvältä. Raviin siirtyminen jännittyneesti, käyntiin siirtyminen jännittyneesti, käynti ei ollut lainkaan parasta mahdollista, pysähdys oli jännittynyt eikä mun muistaakseni edes tasan. Käynti ei parantunut pysähdyksen jälkeenkään, ravi oli kai ihan okei, laukka pyöri hyvin varsinkin ympyrällä. Lopun keskihalkaisija tuntui huonolta, käyntiin siirtymisen jälkeen kiemurreltiin ja mä olin aivan satavarma, että prosentit eivät ole yli kuuttakymmentä millään, koska verkassa vääntämisen jälkeen kiinnitin huomiota enemmän huonoihin kohtiin, kuin hyviin pätkiin.

Kun sain mun paperin, olin oikeasti aika hämmentynyt. Huonoin numero oli 5,5 juurikin lopun keskihalkaisijasta ja pysähdyksestä, mutta paras oli 8. Ehkä mä olisin jollain asteella jopa käsittänyt sen laukasta, koska ne tuntuivat rehellisesti sanottuna tosi hyviltä, mutta se oli harjoitusravista, joka meille on yleisesti ottaen vaikein asia kouluohjelmissa. Kaikista keskiympyröistä seiskat, myös siitä harjoitusravissa tehdystä. Loput numeroista olikin sitten 6 & 6.5, myös yleisvaikutelma, jossa ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus oli 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6,5. Kommenteissa luki vielä, että hevonen kaipaa ajoittain lisää rentoutta ja siirtymiset saisivat tulla paremmin selän läpi. Prosenteilla 64,048% sijoituttiin neljänsiksi ja saatiin punainen ruusuke - viimeistään siinä vaiheessa mä tajusin, että se meni oikeasti muuten aika hyvin. Se oli itseasiassa mun paras H:Cn rata. Jälkikäteen mulla on sellainen olo, että mä en olisi pystynyt parempaan, vaikkei siltä heti radan jälkeen tuntunutkaan.

~ Oona

Porin ratsastajien estekisat 2.7

Jos mulla olisi aina hypätessä sellainen fiilis, kuin kisoissa oli, mä voisin jopa tykätä hyppäämisestä.

Tämän(kin) kisapostauksen kuvista kiitos Emma Vähä-Pesolalle (hallatuuli.kuvat.fi) :)

Mä olen omasta mielestäni kouluratsastaja, joten käytännössä aina esteillä olen melko kaukana omalta mukavuusalueeltani. Estekisoihin ei siis asetettu mitään tavoitteita, "kunhan nyt mennään kokeilemaan". Siispä oli positiivinen yllätys, miten kisat menivät, ihan vain jo siksikin, että Nata käyttäytyi kisapaikalla tosi hyvin (no, niinhän se toisaalta aina) ja käveli sekä kotona että kisapaikalla koppiin ekalla yrityksellä (niin ei muuten ollut kuukausi sitten).

Menin tosiaan luokkina 40-50cm ja 60cm, koska kuitenkin haluttiin ottaa mahdollisimman paljon varman päälle luokkien kanssa. 40-50 menin vaan oman jännittämisen takia alle, ja 60 oli sitten se luokka, minkä takia kisoihin lähdettiin. Aamulla mua jännitti ihan älyttömästi, mutta sen verran mitä mä nyt muistan, kaikki meni hyvin, Nata saatiin ainakin ekalla yrityksellä traileriin ja kisapaikalla oltiin melkein puolitoista tuntia ennen kisojen alkua. Aikaa oli siis hyvin käydä ilmoittautumassa ja kävelyttää Lehmää ennen ekaa verkkaa.

Verkkailin aika lyhyesti ja kevyesti, taisin ottaa yhden hypyn molempiin suuntiin, laukkailin ja ravailin vähän ja kävelin suurimman osan ajasta, ihan vain siksi, että Nataa ei erityisemmin tarvitse herätellä kisoissa. Ekalle radalle mentiin hyvällä fiiliksellä, rata oli helppo joten sen muistamistakaan en jännittänyt. Rata itsessään olikin tosi hyvä, yritin saada kaikille esteille mahdollisimman hyvät tiet ja antaa Natan liikkua eteenpäin ilman että jään nyppimään ohjasta. Pari vähän isompaa hyppyä tuli (kuten tuosta yllä olevasta kuvasta ehkä näkee), mutta aika nopeasti sain itseni kerättyä niidenkin jälkeen.

40-50cm kunniakierros (arvostelu oli siis A.1.0, eli puhtaat radat oli samanarvoisia)

Ekan radan jälkeen äiti lähti taluttelemaan Nataa, kun kävin kävelemässä kuudenkympin radan. Rata oli siis eri, kuin aikaisemmassa luokassa, joten luonnollisesti odotin, että sekoitan radat keskenään. Verkassa taas lähinnä kävelin ja taisin ottaa kolme hyppyä, koska eka verkkahyppy oli vähän huonompi. Nata tuntui tosi kivalta, mutta jostain syystä mä kuumottelin rataa todella paljon.

Muistin kuitenkin radan, eikä kuudessakympissä tullut oikeastaan edes niin isoja hyppyjä, kuin pienemmässä luokassa parille esteelle. Puhdas rata tästäkin luokasta, mutta tuloslistoissa ollaan aikalailla loppupäässä, koska aika ei päätä huimannut (tein siis suunnilleen pisimmät mahdolliset tiet), mutta se ei oikeastaan haittaa, koska saatiin kuitenkin kaksi puhdasta rataa kisoista. Nata oli molemmilla radoilla tosi kiva, ja mulla oli hyvä fiilis koko kisapäivän. Ehkä mäkin vielä joskus opin tykkäämään hyppäämisestä... :D

~ Omppu

Maanantain ratatreenit

Sunnuntain valmennus Luvialla peruttiin helteen takia, mutta maanantaina päästiin kuitenkin hyppäämään rataa kotikentällä pienten "tallikisojen" merkeissä.

Koska haluttiin pitää ratatreenit mahdollisimman samanlaisina, kuin estekisat, verkkailtiin normaalia lyhyemmin ja otettiin vähemmän verkkahyppyjä, ennen kuin alettiin tekemään rataa. Yritin verkkailla Natan ihan normaalisti, otin ravissa temponmuutoksia ja laukkailin vähän. Nata oli aika reippaana heti alusta asti, joten enemmän mulla oli hommaa sen rauhoittelemisessa, kuin pohkeelle herkistelyssä.

Ensimmäinen verkkarata ehkä 40cm korkeudessa meni suunnilleen niin, että "apua, hei mikä tuli seuraavaks, en mä muista". Toiselle radalle vähän skarpattiin ja muistin uusinnankin, mutta esteen jälkeinen elämä perusradan kahden viimeisen asteen välissä ei ollut kovin sujuvaa. Sama väli oli uusinnassa vähintään yhtä epäsujuva, mutta virhepisteittä taidettiin selvitä tämäkin kierros. Radat oli tosiaan vielä aikalailla maahankaivetun kokoisia, mutta silti selvästi huomasi jo, mihin kohtiin pitää kiinnittää eniten huomiota isommalla radalla.

Tämän jälkeen tultiin vielä rata "kisakorkeudessa", missä esteiden korkeus vaihteli ehkä 40-60 välillä. Mä olen ihan tajuttoman huono arvioimaan estekorkeuksia, mutta ehkä ne okserit tosiaan oli suunnilleen sen 60 ja muut sitten vähän pienempiä. Tämä rata menikin paljon paremmin, saatiin ihan kivoja hyppyjä, samoin tiet olivat vähän sujuvampia. Alkua lukuunottamatta Nata myös liikkui paremmin eteen, kuin verkkaradoilla. Tältä radalta otettiin myös aika, ja vaikkei meidän aika nopein ollut, saatiin ainoa puhdas rata, joten "voitettiin" nuo "tallikisat".

Pakko vähän hehkuttaa Nataa. Sehän teki kivoja hyppyjä ja toimi hyvin, vaikkei mulla ollut todellakaan paras päivä (terveisin yskä ja antibioottikuuri). Mä olin kaiken kaikkiaan vähän pihalla kaikesta ja ratsastin roikkuen turhan paljon ohjassa, mutta Nata pelasti nekin tilanteet hyvin ja hyppäsi, vaikka olisi ihan hyvin voinut olla myös hyppäämättä.

Kaiken kaikkiaan mä olen ihan tyytyväinen tuohon estetuntiin. Seuraavaksi hypätään keskiviikkona, lauantaina mennäänkin Porin ratsastuskeskukselle kisoihin 40-50cm, mikä mennään lähinnä ratsastajan hermojen takia verkkaluokaksi ja 60cm, mikä sekin on vielä jollain asteella mun mukavuusalueella. Toivottavasti tällä kertaa muistan sentään radan... 

~ Omppu

Estekisat Luvialla 16.4

Ratsastaja saattaa tarvita tukiopetusta matikassa, mutta muuten selvittiin molemmat radat ihan kunnialla :D

Lauantaina lähdettiin oikeastaan vähän extempore Luvialle estekisoihin hyppäämään 40cm ja 60cm luokat. Etukäteen mua jännitti tosi paljon, sillä viimeksi kun lähdettiin kisoihin, niitä teknisiä ongelmia riitti - ihan alkaen siitä, että auton rengas levisi pikatielle. Tällä kertaa kisapaikalle päästiin kuitenkin hyvin, ja päivä sujui muutenkin paljon paremmin.

Verkkailtiin ulkokentällä, jonka jälkeen mentiin verkkaryhmissä maneesiin. Nata oli aika reipas jo kentällä, ja maneesissa keskityin näyttämään sille paikan ja ottamaan verkkahyppyjä vain sen verran, että sain hyvät hypyt molempiin suuntiin. Pienemmän luokan verkassa tämä tarkoitti yhtä hyppyä molempiin suuntiin. Olinkin meidän verkkaryhmän ensimmäinen lähtijä, joten kauaa ei verkan jälkeen tarvinnut odotella ennen radan aloittamista. Rata menikin aika tasaisen hyvin siihen kutosesteelle saakka, jonka jälkeen tuli pieni jäätyminen (tästäkin selvittiin, matka jatkui eikä tämä vaikuttanut tulokseen, koska kyseessä ei ollut aikaluokka, leikkasin videolta tuon nyt kuitenkin pois). Seiska ja kasi taas hyvin, ja maalissa oltiin hengissä.

Kuudenkympin verkka ei mennyt kovinkaan hyvin, itse tein aika paljon tyhmiä mokia enkä ratsastanut läheskään niin hyvin, kuin olisin voinut. Loppuun sain yhden verkkahypyn, johon olin itse tyytyväinen, ja tämän jälkeen melko pian päästiinkin itse radalle. Perusrata (1-8) menikin tosi hyvin, mutta mä taisin olla sitä mieltä, että numeron 9 jälkeen tulee 11, joten melko mielenkiintoisen kiemuran seurauksena me hypättiin vielä yksi ylimääräinen este (yritin siis kääntää ympyrälle, mutta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä). No, ei siinä mitään, sain luvan ratsastaa uusinnan loppuun ja ihan kivastihan tuo loppu sitten meni taas (videolta leikkasin tuon ylimääräsen sähläämisen pois, ihan vaan jo siksikin, että se kesti suunnilleen puolet koko videosta).

40cm luokasta saatiin siis hyvä rata ilman virhepisteitä ja 60cm luokasta kiitos ratsastajan mahtavan muistin 0vp/hyl, mutta eipä tuo hirveästi kuitenkaan fiilistä laskenut, kun päästiin kuitenkin hyppäämään meidän ekat kisat. Nata meni superhyvin, ensi kerralla vaan opettelen radan huolellisemmin ja muistan, että ysin jälkeen tule kymppi... :D Tänään osasin kuitenkin heti jo nauraa tuolle, eipä tämä nyt niin vakavaa touhua ole. Matikan tukiopetukseen siis mars! :D

~ Omppu

Maanantain estehyppelyt

No kyllähän se on järkyttävää, kun hevonen esteen nähdessään lähtee eteenpäin ja hyppää kunnolla.

Pakko aloittaa sillä, että viime viikon suunnitelmat eivät ihan toteutuneet. Kenttä ei ollut yhtenäkään päivänä sellaisessa kunnossa, että oltaisiin kunnolla voitu ratsastaa, joten me tosiaan maastoiltiin koko viime viikko. Sunnuntaina Natskulla oli vapaapäivä (Äly hoi, älä jätä! Viikon maastoilun jälkeen vapaapäivä estetuntia edeltävänä päivänä?) ja tämä mahdollisesti näkyikin maanantain hyppelyissä. Jo alkuun Natalla oli vähän ylimääräistä virtaa, mikä näkyi mm. kulmien tuijotteluna. Ensimmäiset hypytkin olivat aika huonoja, ja esteen korkeuden kasvaessa hypyistä tuli entistä mielenkiintoisempia, ennen kuin sain Natan vähän paremmin kuulolle.

Alkuun tosiaan jumpattiin ihan perus ravipuomeja. Kaksi ihan normaalia ravipuomia meni kohtuullisen helposti, mutta kolme ravipuomia, joista keskimmäinen oli vinossa, aiheutti ratsastajalle pientä päänvaivaa, vaikka oikeastihan niissä ei ole mitään sen hankalampaa, kuin kahdessa "suorassa" puomissa. Loppujen lopuksi tämäkin saatiin onnistumaan paremmin, ja sain Natan keskittymäänkin ehkä vähän paremmin, eikä se juossut pidätteistä läpi ihan päättömästi. Yllättävän hyvin pelkät ravipuomit siis sujuivat loppujen lopuksi.

Ravipuomien jälkeen tultiin yksittäistä ristikkoa molempiin suuntiin. Me saatiin siihen ehkä yksi järkevä hyppy molempiin suuntiin ja kaikki loput kerrat, kun tuota ristikkoa tultiin, olivat enemmänkin yli kauhaisuja. Mä en saanut laukkaa mitenkään järkeväksi, joko Nata pinkaisi mun alta eteenpäin vähän turhankin kovaa tai sitten jäin pitämään liikaa, jolloin "hyppy" oli ainakin enemmänkin kauhaisu ristikon yli. Ristikko nostettiin vielä pystyksi, ja sitä tultiin yksittäisenä myös pari kertaa niin, että siihen saatiin fiksu hyppy molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen tultiin jonkunlaista ympyrähässäkkää, johon kuului puomeja ja ristikko. Ensimmäisten onnistuneiden kierrosten jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, joka jossain vaiheessa nousi sinne 65-70cm paikkeille saakka. Nata alkoi tässä vaiheessa keskittyä paremmin, ja kun itse sain laukan ratsastettua hyväksi, saatiin tuohon pystylle pari ihan kivaa hyppyä. Loppuun hyppäsin pystyn vielä pari kertaa yksittäisenä, jotta viimeiseksi jäi hyvä hyppy, ja viimeinen hyppy taisikin loppujen lopuksi tunnin paras.

Tiivistettynä tunti ei siis ollut paras mahdollinen, mutta loppua kohden hypyt paranivat kyllä huimasti. Itse mokailin jonkun verran, eikä Natalla ehkä ollut ihan paras päivä viime viikon metsäilyjen jäljiltä. Nyt vaan paljon treeniä sileälläkin, niin ehkä mulla on ensi viikon maanantaina estetunnilla alla vähän paremmin avuilla oleva hevonen. Kyllä sen vaan huomaa eron, jos on ratsastanut suhteellisen kunnolla edeltävällä viikolla tai jos on kävellyt maastossa, sillä se hevonen on oikeasti ihan erilainen ratsastaa.



Näin postauksen loppuun voisi kysyä myös, että kuinka moni huomasi näistä kuvista ja videosta, että mulla oli tosiaan ensimmäistä kertaa varmaan viime syksyn estekisojen jälkeen turvaliivi päällä? Löydettiin hevosmessuilta ihan superkiva turvaliivi, joka ei ahdista eikä purista, vaan joustaa tosi hyvin ja tuntuu mukavalta päällä, eikä nopeasti katsottuna erotu myöskään kuvista kun mulla on musta paita.

~ Omppu

Ekat loikat Lehmällä

"Mummo ottaa oikeen tosissaan"

Maanantain tunnista jäi niin hyvä fiilis, että siitä on vain pakko kirjoittaa. Homman nimi oli tosiaan "puomitunti", mutta jossain vaiheessa päädyin hyppäämään Natalla ensimmäistä kertaa. Viime puomituntiin verrattuna meni paljon hallitummin, olin itse paljon rennompi ja muistin hengittää, jolloin Natakin oli paljon rauhallisempi eikä ottanut niin paljoa virtaa maapuomeista. Mulla oli koko ajan tosi turvallinen olo, vaikka jossain vaiheessa Nata lähti vähän innostumaankin.

Ensin tultiin maapuomeja ravissa ja laukassa. Vähän jäi ehkä kaasu turhan paljon päälle laukan jälkeen, mutta homma tuntui olevan silti paremmin hallinnassa, kuin viikko sitten. Nata tuntui tosi hyvältä, saatiin muutamia ihan kivojakin toistoja, kun tultiin laukassa kahta maapuomia, joiden väli oli muistaakseni 12 metriä. Aika isoa laukkaa tultiin muutaman kerran ja mä sähläsin tapani mukaan aika paljon, mutta muutaman kerran tosiaan onnistuin olemaan sähläämättä.

Kun puomitehtävä sujui, Anne kasasi näistä kahdesta maapuomista ristikon. Siinä vaiheessa vähän jännitti, pakko myöntää, mutta yllättävän vähäisellä halvaantumisella selvittiin kuitenkin ja ristikosta (ehkä 20-30cm) päästiin kunnialla yli pari kertaa. Ja koska siinä ei ollut tarpeeksi järkytystä yhdeksi tunniksi, saatiin hypätä myös sama este nostettuna noin 50cm pystyksi. Nata halusi itse oikeasti mennä siitä esteestä yli, eikä sitä tarvinnut todellakaan yhtään puskea eteenpäin. Jopa tämän tajuamiseen meni muutama hyppy.

Tämän jälkeen pystyä nostettiin vielä kymmenisen senttiä, ja sekin tultiin kerran tai pari. Nata oli aika innoissaan, mutta kuitenkin sain sen esteen jälkeen ihan hyvin kiinni. Hypyt olivat hyviä, ei mitään kamikazeloikkia askel liian kaukaa tms, ja vaikka esteelle oltaisiinkin tultu hiukan reippaammassa tempossa, hyppy oli silti pehmeä ja sinne oli helppo mennä mukaan. Sitten jos esteet tuosta vielä joskus nousee, saa nähdä, miten paljon hankalampaa silloin on olla häiritsemättä hevosta yhtään hypyn aikana. Sillä ajatuksella nimittäin tultiin tuota pystyä ja ristikkoa, että suuhun ei saa jäädä kiinni, eikä muutenkaan häiritä hevosta, kun se hyppää. Yllättävän hyvin tämä tosiaan onnistui, sillä Nata ei ainakaan maanantaina harrastanut sellaisia tasajalkahyppyjä / kamikazeloikkia, joihin ei vaan ole mahdollista päästä mukaan.

Kaiken kaikkiaan mä olen tosi tyytyväinen, ja tunnilta lähtiessä oli lähinnä sellainen fiilis, että "koska hypätään seuraavan kerran?", sillä taas mulla oli estetunnilla oikeasti kivaa. Vähän tunnin jälkeen jo nauratti se totaalinen halvaantuminen sen ensimmäisen ristikon kohdalla. Silti mä en voisi olla tyytyväisempi tuohon tuntiin, sillä Nata meni aika kivasti ja varsinkin hypyt siihen pystylle ja ristikolle tuntuivat tosi hyviltä. Pakko todeta, että siihen verrattuna, miten ylitsepääsemättömältä se 60cm pysty tuntui, se näyttää videolla ihan järjettömän pieneltä... :D

~ Omppu

Vähän lisää hehkutusta

Tunnin jälkeen harvoin olen tyytyväinen.

Tällä kertaa kentältä lähti tyytyväinen ratsastaja, valmentaja ja poni.

Kuvat ovat viime estetunnilta, video tältä

Mä olen niin iloinen. Selma oli taas ihan huippu. Mä en olisi heinäkuun lopussa ikinä uskonut, että muutamassa kuukaudessa ja neljässä hyppykerrassa me edistytään näin paljon, että maanantaina me hypättiin 60cm. Eihän se paljoa ole, kun miettii vaikka Dollia, mutta se on paljon, kun miettii Selmaa ja varsinkin sitä, miten vähän aikaa olen sillä ratsastanut.

Maanantaina tosiaan hypättiin, sillä oli puhetta, että tällä viikolla hypättäisiin jommalla kummalla tunnilla, ja maanantaina mä olin jo valmiiksi pintelöinyt Selman ja muutenkin oltiin aikalailla vielä estefiiliksissä lauantailta. Siispä hyvillä fiiliksillä suunnattiin kentälle, sillä olin aikalailla satavarma, että Selma on tosi kiva tälläkin kertaa.

Perusverkkailun jälkeen lähdettiin hyppäämään yksittäistä pystyä ensin oikeasta kierroksesta. Kaikki hypyt tuli tosi hyvin, ja Selma oli tosi kiva, eikä yhtään miettinyt, mennäänkö yli vai eikö. Vasempaan kierrokseen paikat osui vähän huonommin, mutta kieltoja tai tiputuksia ei tullut, ja olin ihan tyytyväinen.

Näiden yksittäisten hyppyjen jälkeen lähdin tulemaan rataa. Keskityttiin perusasioihin - oikeisiin laukkoihin, hyviin lähestymisiin ja siihen, että ihan sama, millä tyylillä yli mennää, yritän olla häiritsemättä Selmaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja muutettiin rataa muutamaan kertaan. Jokaisella radalla Selma toimi tosi hyvin, tosin tuohon punaiselle pystylle vasemmassa kierroksessa paikka tuli aina vähän pohjaan ja ensimmäisillä kerroilla hypättiin melko paikaltaan. Vasta parilla viimeisellä kierroksella sain myös siihen esteelle sujuvan hypyn.



Näiden ratojen jälkeen Anne nosti vielä yhtä estettä ehkä 10 senttiä, ja tulin sen pari kertaa yksittäisenä. Selman selästä jo se 60cm korkea pysty näytti aika isolta, mutta poni hyppäsi sen silti hienosti ja ilmavasti. Ensimmäisellä kerralla kuski vähän mokasi, mutta toinen kerta tuli jo ihan sujuvasti, ihan kuin estettä ei olisi lainkaan nostettukaan. On se poni mahtava!

Niin, niistä estekisoista. Tällä kertaa, kun nyt asiat meni, miten meni, mä olen menossa kisaamaan Selmalla. Ristikkoluokkaan vain, mutta kuitenkin. Oikeastaan mua ei edes jännitä, koska Selma hyppäsi maanantaina ja lauantaina niin hyvin, muttaa hyvä se on nyt sanoja. Kisapäivänä oon varmaan taas ihan paniikissa... :D

~ Omppu

Viimeinen aamutunti (2.8)

Tämän postauksen julkaiseminen on venynyt, mutta päätin silti julkaista tämän, koska tämä on mulle itselle tärkeä postaus.

Sunnuntaina mä en olisi jaksanut aamulla lähteä tallille, mutta, vaikka mä en ennen tätä kesää sitä olisi uskonut, mua jollain tavalla lohdutti ajatus, että se oli viimeinen aamuherätys sunnuntaina ratsastustunnin takia. Viimeinen vakiotunti puomijumpassa. Olin aika varautunut, että mulla on joku Camu / Tahveli / joku muu vastaava hevonen, mutta tallilla mua odotti listassa maailman paras yllätys. Mun nimen perästä oli yliviivattu Tahveli ja tilalle kirjoitettu Dolli.

Tämä on otettu joskus tyyliin kuukausi sitten, nyt ei ollut ketään kuvaamassa...

Hain Dollin laitumelta ja laitoin sen kuntoon, koko ajan Dolli käyttäytyi ihmeen hyvin. Kentällä oltiin ajoissa kävelemässä, ja aika nopeasti siirryttiin ravailemaan ja laukkailemaan. Ravissa keskityin taivuttelemaan mun "ei semmosta keitetyn spagetin letkeää vaan enemmänkin keittämättömän spagetin taipuisaa" ratsuani, kun taas laukat menin kevyessä istunnassa reippaassa tempossa, jotta Dollin selkä mahdollisesti vähän vertyisi.

Hypyt aloitettiin pieneltä, ehkä 40-50cm esteeltä (mä en muista yhtään, oliko se edes pysty vai okseri), mihin tultiin koko ajan vähän liian hitaasti ja tultiin tosi lähelle. Ajatuksena oli, että ratsastajat keskittyisivät hakemaan hyvää asentoa esteen päällä ja sitä käytiin läpi välikäyntien aikana. Sen jälkeen siirryttiin kolmen esteen kaarevalle linjalle - vähän isompi ristikko, suht iso ristikko ja pysty muodostivat tehtävän, joka oli yllättävän hankala, sillä Dolli jumahti viimeisessä välissä, ja sitä piti siinä pyytää eteen. Pohkeesta poni kuitenkin reagoi hyvin, joten pari viimeistä kierrosta menikin ihan hyvin. Ensimmäiselle esteelle Dolli pyrki aina vähän oikaisemaan, mutta jotenkuten sain sisäpohkeen läpi ja tehtävän sujumaan.

Tää kuva on ties kuinka vanha, otettu iltatunnilta, mä näytän niin räjähtäneeltä, mutta poni on ihana ♥

Tunti meni superhyvin. Mulla oli kivaa. Ponilla ainakin tuntui olevan kivaa. Tehtävät meni hyvin ja tuli hyviä hyppyjä. Mä olin tyytyväinen. Siihen oli sitten hyvä lopettaa puomijumpassa, ja antaa Dollin selällekin vähän armoa. Estevalkkujahan mä en siis enää todennäköisesti tule menemään, koska estetunneillakaan en nyt käy, eikä Dollin selkä sitä kestäisi ja esim. Camulla meneminen ei vaan tunnu siltä, että sillä haluaisi valmennuksia mennä. Kisasuunnitelmatkin muuttui aika lailla, sillä keväällä oli puhe 70cm luokasta. Alkukesästä oli selvää, että sitä ei tulla menemään. 60cm mun piti mennä, ja ennen sitä olisin halunnut mennä 40cm "verkkaluokaksi" ja niin, että muistan radan varmemmin ja tiedän, mistä kannattaa kääntää yms. Suunnitelmat muuttui kuitenkin vielä sen verran, että koska mä voin mennä vaan yhden luokan (ponin selkä ei enempää kestä), meninkin sen 40cm. Olisin voinut mennä kuudenkympinkin, mutta meni miten meni, ja tyytyväinen olen. Meillä molemmilla oli kivaa, ja se oli tärkeintä. Tästä lukemaan kisapostausta.

Illalla mulla oli Pompei. Pienen sähläämisen jälkeen meillä piti olla siis kevyempi tunti, joten sai mennä riimulla tms. Tehtiin taas kolmikaarista, käynnissä ja ravissa, välillä ottaen laukkaa mukaan, ja Pappa-Pompei halusi tehdä laukanvaihdotkin. Tästä tunnista on jo niin kauan aikaa, että en oikeasti muista yhtään mitään (oli estekisoja ennen :D), mutta Emmi oli kuvaamassa, ja halusin ihan välttämättä julkaista nämä kuvat ja aamutunnin jälkeiset fiilikset.

Jännitänkö kenties reisiä vähän turhan paljon...

Elämä on taas hirveän hauskaa, ainakin kuskin ilmeestä päätellen

Pompei näyttää niin pieneltä :D

Pakollinen pelleilykuva

Loppukäynnit maastossa

♥

~ Omppu

Korvaustunneilla

Super-Camu

Maanantai
Kirjoitan nimeni "Entiset nuoret"- tunnille, mikä on oikeastaan ihan normaali H:C-tunti. Joskus se ehkä oli nimensä mukainen, mutta nykyään siellä ratsastaa nuoriakin, ja mun kaveri oikeastaan painosti mut tulemaan siihen. Kirjoitan itseni Hömpän kohdalle, opettaja vaihtakoon mulle sitten hevosen, jos haluaa. Ja totta tosiaan, seuraavana päivänä mun nimeni lukee Tahvelin kohdalla. Ei se haittaa, Tahvelihan on ihan mukava.

Kiipesin Tahvelin selkään luottavaisin mielin. Verkkailu käynnissä ja ravissa sujui kohtuullisen hyvin, ja Jenni (opettaja) viritteli Tahvelille kumpparit. Tahveli tuntui niidenkin kanssa hyvältä, kunhan muistin istua pystyssä ja ratsastaa eteenpäin kantaen samalla kädet ja tehden pidätteitä. Tultiin lävistäjiä, ja Tahveli pysyi ihmeen hyvin suorana. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Edelleen sujui hyvin. Raviväistön jälkeen lisättiin laukannosto - kunhan muistin istua pystyssä, ei ollut suurempia ongelmia ja Tahveli toimi ihan superhyvin. Harjoitusravissa oli helpompi istua, kuin muistin, ja laukka pyöri paremmin, kun sitä uskalsi ratsastaa (vaikka ei, ei se vieläkään pyörinyt, mutta jo vähän paremmin, kuin viimeksi).

Olin siis huipputyytyväinen tuntiin, vaikka en muista siitä muuta, kuin lävistäjät ja väistöt. Ne meni kuitenkin ihan superhyvin, eikä Tahveli tainnut väistöissäkään kompuroida kertaakaan. Vähään aikaan en taida olla ollut noin tyytyväinen, kuin mitä olin tämän tunnin jälkeen, vaikka olin myös ihan puhki.

Keskiviikko

Vilkaisen keskiviikon tuntilistoja. Helppo C- tunti, ja Camu olisi vapaana. Tuon suloisen vauvahevosen selkään olen halunnut varmaan puolisen vuotta, ja keväällä mun piti sillä mennäkin korvaustunnilla, mutta en sitten päässytkään koko tunnille. Ja nyt mä voisin päästä Camun selkään. Kirjoitan nimeni listaan Camun kohdalle, sillä sinä päivänä se ei näytä liikkuvan kovin montaa tuntia. Myöhemmin tosin huomattiin, että Camu joutuu rehkimään myös parin tunnin maaston, mutta silti pääsin sillä ratsastamaan.

Olin tosi innoissani Camusta, vaikka arvelinkin sen olevan normaalia väsyneempi leirien vuoksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä niin paljon Camu yritti tehdä, mitä pyysin ja miellyttää epätoivoisesti vatsalihaksiaan harjoitusravissa rääkkäävää ratsastajaansa. Muutaman kerran sain koskea raipalla pohkeen taakse, ja laukannostoissa sain raipalla varsinkin alkuun vähän nipata pikkuhevosta, mutta jo se, että Camu todella reagoi jo pelkkään kosketukseen raipalla, tuntui niin ihmeelliseltä ja hevonen niin toimivalta, kun on mm. Taalian kanssa tullut tapeltua jonkun verrankin. Laukannostot parani loppua kohden, kun uskalsin pyytää noston loppuun asti.

Vaikka mentiin lähinnä pääty-ympyröitä, tunnista jäi huippuhyvä fiilis. Camu oli ihan super, eikä siitä todellakaan arvaisi, että se on noin nuori. Vaikka taisi Camuakin vähän väsyttää, oli se silti vaan niin yritteliäs ja teki, mitä pyysin. Aivan superihana tapaus! ♥ Kaikki Camulla mennyn tunnin kuvat on ottanut Heidi, kiitos kuvista! :)

Perjantai
Perjantaiestetunnit. Totta kai mä menen perjantaiestetunnille korvaamaan, mutta millä hevosella? Dollilla kun ei voi hypätä. Leiripostauksen lukeneille on varmaan itsestäänselvyys, että nimeni kirjoitin nimenomaan Matin kohdalle, sillä hyvin sujuneiden leirihyppelöiden jälkeen halusin uudestaan Matin selkään.

Tunnilla hypättiin ehkä 60-70cm, ja Matti toimi taas hienosti. Ei yhdellekään esteelle edes miettinyt, vaan ihan sujuvasti meni kaikesta yli, ihan sama, vaikka kuski taas mokailikin tekemällä surkean tien tai unohtamalla laukan ratsastamisen. Varsinkin loppua kohden kuitenkin tsempattiin enemmän, joten Matin kanssa meni siis superhyvin. Muuta en oikestaan osaa kertoa, hypättiin suoraa linjaa ja rataa sekä radan osia. Heidi sai tältäkin tunnilta hyviä kuvia, kiitos siis hänelle! :)

Matti: "Ole sinä tyttö hiljaa selässä ja anna kun mä hoidan"

~ Omppu