Kuka Nata?

Jonkun mielessä on ehkä herännyt kysymyksiä sen jälkeen, kun kerroin, että minulla on nykyään hevonen. Tässä postauksessa kerron Natasta enemmän.

Tämä on joltain ratsastuskerralta, kun liikuttelin Nataa / kävin sillä tunneilla muutaman kerran syksyllä, kun mulla ei ollut tietoakaan, että mulle tosiaan ollaan hevosta ihan oikeasti ostamassa

Mistä aloitetaan? Voitaisiin aloittaa vaikka ihan alusta, vuodesta 2010. Ratsastin silloin Porin Ratsastuskeskuksella (vaihdoin takaisin Zilpalle heti alkuvuodesta 2011), ja Nata asui siellä muistaakseni tuolloin. Se oli joko yksäri tai vain kokeneempien tunneilla, ei mitään muistikuvaa. Kyseessä on kuitenkin herkkä tamma, eikä se ehkä ollut paras mahdollinen ratsastuskouluhevonen, ja syksyllä 2014 Natan silloinen omistaja päätti sen myydä. Natalla oli myös ainakin kolme vuokraajaa sinä aikana, kun se asui Porin Ratsastuskeskuksella.

Valmentajani (= Anne) osti Natan tuolloin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä, ja kun minulle alettiin etsiä osittain tietämättäni hevosta syksyllä 2015, eikä sopivaa löytynyt (yhdellä ihan mukavan oloisella ei voinut hypätä selkävaivojen takia ja toisella oli "vähän tämmönen huumorintaju", jonka vuoksi sitä piti taluttaa ketjun kanssa esim. tarhasta talliin), Anne päätti tarjota Nataa meille (olin ratsastanut sillä tuolloin siis muutaman kerran). Vanhempani päättivät Natan ostaa, ja jouluaattona sain käteeni Natan omistajanvaihdospaperit.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen (nämä on otettu pari päivää muuton jälkeen) otin Natalta turpahihnan pois

Nata on tasoltaan Helppo A / 90cm, se hyppää mielelläään ja imee esteille, muttei sileälläkään ole potkittava malli. Kaiken kaikkiaan se reagoi melko pieniin apuihin, muttei ole kuitenkaan yliherkkä. Natasta puuttuu se vaihde, kun ratsastaja voi vain miettiä, mitenköhän päin kohta ollaan tuolla maassa - Nata ei siis esimerkiksi lähde ryöstämään maastossa tai pellolla, vaan innostuessaankin tulee kuitenkin takaisin. Sileällä tätä hevosta kuvaa puolestaan parhaiden adjektiivi "perustoimiva".

Luonteeltaan Nata puolestaan on lupsakka ja kiltti, ei lainkaan niin tammamainen, kuin esimerkiksi Selma - Natan hyvän ja huonon päivän eroa ei juuri huomaa. Vaikka sen tunnistaa usein jo pelkästä pääkuvasta tammaksi, luonne on kaiken kaikkiaan melko ruunamainen. Nata ei myöskään hötkyile turhista, maastoon voi lähteä ihan kolmipaloilla, uskaltaen mennä kaikissa askellajeissa ilman pelkoa, että on kohta pois polulta metsässä.

Rodultaan Nata on "tuntematon" - sen vanhempia ei tiedetä. Syntymävuosi on kuitenkin joko arvioitu tai tiedossa, se on 1999, eli nuoresta hevosesta ei ole kyse, vaikkei rouva vielä kovin vanhakaan ole. Yksi Natan hauskoista piirteistä on roikkuva alahuuli, jota se roikottaa lähes joka tilanteessa, niin satulaa laitettaessa kuin ratsastaessakin.

Nataa on turha luulla lähestyvänsä kylmän vesiletkun kanssa. Uudella tallilla, kun rouvalle käytiin kippaamassa kassillinen heinää, missä oli sekaisin kuiva- ja säilöheinää, kuivaheinät Hänen Korkeutensa oli jättänyt syömättä. Kyseessä ei ole mikään maailman pahin diivahevonen, mutta tietyistä asioista ei Natan mielestä tingitä. Esimerkiksi siitä, että porkkanaa tai kuivaa leipää pitää saada joka ratsastuksen jälkeen. Ja jos sen hakeminen kestää, mummo alkaa kerjäämään (venyttelee etujalkojaan hauskasti eteen, tästä on jollain äänitehostevideolla muuten pätkä). Luojan kiitos Nata ei kerjää kolistelemalla ja steppaamalla...

Natan ruokinta on jotain niin yksinkertaista; arvon Rouva Herkkävatsainen syö vain heinää ja kivennäistä, nyt tallinvaihdon jälkeen aloitimme myös kalkin ja pellavan syöttämisen (pellava lähinnä siksi, että kalkkijauheen saa sekoitettua johonkin). Suolakiven Nata syö kahdessa päivässä, viimeiset palat ottaa kokonaisina suuhunsa ja rouskuttelee tyytyväisenä. Pisimmillään Natalla on yksi suolakivi kestänyt kolme päivää, ehkä se kertoo tarpeeksi sen suolan syömisestä, jos se suolaa saa. Vitamiineja yms. Nata on ilmeisesti saanut tarpeen mukaan syksyisin ja keväisin, sen lisäksi Natan mukana tuli magnesiumia rankempia treeniviikkoja yms. varten ja kuivattua valkosipulirouhetta.

Nata on tosiaan todella herkkävatsainen. Vanhalla tallillaan rouva oli syönyt karsinan pellettikuiviketta niin paljon, että maha oli ihan kuralla koko ajan - turvepohjan toivotaan siis olevan parempi vaihtoehto. Vähän pehmeiden säteiden lisäksi Natalla ei tiettävästi ole muita "sairauksia", mutta säteetkin todennäköisesti ajan kanssa kovettuvat, sillä Nata on nyt tosiaan metsätarhassa (vanhalla tallilla tarha oli usein todella mutainen, mutta näiden tarhojen ei pitäisi mennä siihen kuntoon).

Natan säkäkorkeus on suunnilleen 150-155 senttiä, eli se on minulle juuri sopivan kokoinen, koska en tästä todennäköisesti enää kasva (olen ehkä 165-170cm pitkä). Natan kanssa tavoitteita on vielä vähän, sillä sen verran alussa tutustumisemme vasta on, mutta toivottavasti tulemme ensi vuonna pääsemää kisakentille pyörähtämään. Ennen sitä kuitenkin rauhassa tutustutaan kotona, totutellaan uuteen talliin ja toisiimme.

Vastasikohan tämä postaus yhtään kysymyksiinne? Toivottavasti. Jos vielä jotain jäi epäselväksi, vastailen mielelläni kommenteissa kysymyksiin. Parempia ratsastuskuvia myös ravista ja laukasta saadaan toivottavasti pian, sillä kenttä on nyt niin jäässä, ettei siellä pysty käyntiä reippaammin ratsastamaan.

Vastasiko tämä postaus yhtään kysymyksiinne?

~ Omppu