Katse peiliin

Kumpi meistä roikkuu sisäohjassa? Minä.

Kumpi meistä sählää? Minä.

Kumpi meistä turhautuu helposti? Minä.

Kumpi meistä vetää tämän postauksen jokaisessa kuvassa johonkin suuntaan? Minä.

Eli kyllä, tiedostan roikkuvani sisäohjassa

Lauantaina pääsin vihdoin tallille valoisaan aikaan, joten luonnollisesti toiveena oli saada muutama hyvä ratsastuskuva Natasta. Videoita, mistä liikkumista näkisi vielä paremmin, ei tajuttu ottaa, mutta eiköhän jo nämä muutama ravikuvakin valota vähän sitä, että Nata on pieni hevonen, jolla on isot liikkeet - ja jonka liikkeissä en todellakaan osaa istua.

Liikutus on ollut viimeisen viikon verran lähinnä käyntiä ja ravia kentällä, laukkaa ei olla otettu ollenkaan eikä pimeällä olla maastoon viitsitty lähteä, kun mulle tosiaan tuon alueen maastot on ihan täyttä kysymysmerkkiä. Käyntiä on työstetty toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän - esimerkiksi lauantaina kahden vapaapäivän jäljiltä (torstain pienen sähläämisen jälkeen hevoselle tuli vahingossa vapaapäivä, jolloin vain tehtiin maastakäsittelyjuttuja ja perjantaina oli Sannin kanssa katsomassa Cheekkiä Raumalla) keskityttiin lähinnä energian purkamiseen ja siihen, ettei Nata kipittäisi niin kohtuutonta tahtia.

Ratsastajan oman mielikuvituksettomuuden vuoksi ollaan työskennelty pitkälti ympyröillä, ympyröillä, ympyröillä ja ympyröillä. Sen lisäksi on tehty väistöjä uran sisäpuolelta uralle, lähinnä käynnissä, sillä harjoitusravissa on ihan riittävästi tekemistä vielä ilman väistöjä tms... Kevennellen ollaan lähinnä haettu rauhallisempaa tahtia ja haettu pidempää askelta päättömän juoksemisen sijaan. Lauantaina, kun äiti oli mukana kuvaamassa, Nata liikkui alusta asti melko rauhallisessa tahdissa ja venyttäen askeltaan aika kivasti.

Taivutusta ja asetusta on haettu ympyrällä - ja niiden hakemista saadaan jatkaa. Mä jään itse niin helposti roikkumaan sisäohjaan, tätä sillä hetkellä tiedostamatta, että kunnollisia taivutuspätkiä ollaan saatu todella vähän. Nata jää nojaamaan mun sisäkäteen, kun mä ensin jään roikkumaan sisäohjaan, ja koska mä en tätä tiedostanut, ennen kuin näin nämä kuvat, sen korjaaminen on ollut ellei nyt mahdotonta niin ainakin hankalaa. Ehkä siis tästä viisaampana yritän vaan pitää sisäkäden todella pehmeänä jatkossa ja kiinnittää huomiota siihen, etten jää yhtään sisäohjaan kiinni.

Vaikkei Nata siinä suhteessa ole hankala hevonen, että esimerkiksi se ei pelästyessään poistu paikalta (testattu) tai se ei pompi paikallaan innostuessaan, on meillä ollut ongelmia sekä tallissa että kentällä. Ratsastukselliset ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että Nata on niin osaava, joten se todella vaatii. Tämä tuli huomattua viimeistään tämän taivutuksen kanssa tapellessa.

Tallissa Nata on puolestaan levoton, varsinkin ennen liikutusta, joten kuntoon laittaminen on muutaman kerran, varsinkin vapaapäivien jäljiltä, suoritettu tarhassa. Silloin Nata on nimittäin ollut ihan rauhassa paikallaan, mutta tallissa näin ei olisi, varsinkaan, jos Nata olisi tallissa yksin. Varusteet ollaan otettu lähes poikkeuksetta pois tallissa, eikä tässä ole ollut mitään ongelmia. Ehkä energiaa on vähän turhan paljon ennen liikutusta...?

Tiivistettynä ne suurimmat ongelmat näkee ainakin meidän tapauksessa, kun katsoo peiliin ja miettii. Eiköhän tämä tästä pian lähde sujumaan, kun vaan itse pitää oman paketin kasassa, niin henkisesti kuin fyysisestikin, niin hevonen toimii kyllä. Estetunteja alkaa pikku hiljaa olla ikävä, eli varmaan aika pian säiden salliessa jonkunlaista puomijumppaakin otetaan. Maastoonkin olisi tarkoitus päästä irrottelemaan, mielellään jonkun kanssa valoisaan aikaan.

Kyllähän tässä luotto siihen, mitä ollaan tekemässä, kasvaa koko ajan. Tälle vuodelle on suunnitelmia, mutta ei niistä sen enempää vielä, mikään kun ei ole edelleenkään varmaa. Ensin tutustutaan ja yritetään saada asioita loksahtamaan paikoilleen, ennen kuin lähdetään ottamaan stressiä mistään muusta. Kisoissa olisi tarkoitus käydä alkuvuodesta jo pyörähtämässä, mutta missä ja koska on vielä mysteeri. Ei vielä ainakaan.

Nyt vaan ensimmäisenä nuo omat "hutjuvat" kädet kuriin ja sisäohjan tuntuma kevyemmäksi, niin voitaisiin saada rennompiakin pätkiä. Ehkä voidaan pistää sen piikkiin, että Nata ei ole mulla ollut vielä kuukauttakaan ja että olen ehkä viisi kertaa ratsastanut jouluaaton jälkeen, ennen sitä suunnilleen saman verran (niistä kerroistahan en ole tänne kertonut kuin ehkä yhdessä postauksessa). Suhteellisen vieras hevonen tosiaan on kyseessä, ja kun talli on hevoselle vieras (=jännittävä), samoin ratsastaja, ei lopputulos ole sitä parasta mahdollista. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä tunneille pitkästä aikaa, viime kerta oli Selmalla ennen joulua. Silloin tuskin saan ketään kuvaamaan (ja vaikka saisinkin, viiden aikoihin on jo pimeää), joten kuvia ei niiltä kerroilta todennäköisesti tule, mutta jonkunlaista tekstikoostetta ensi viikosta olisi tarkoitus kirjoitella.

~ Omppu