Edistystä on havaittavissa

Ratsastuskuulumisia ja -fiiliksiä reilulta kahdelta viikolta

Romeo

Hups, edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi.. Tässä tuleekin nyt sitten tämän hiljaisen ajan kuulumiset lyhyen postauksen muodossa, että päästään taas asioissa ajan tasalle. Kuluneen hiljaisuuden aikana olen ratsastanut muutamaan otteeseen niin tunneilla kuin melkein itsenäisesti. Nämä "melkein itsenäiset" ratsastelut olen tehnyt erään suokkitamma Annikin kanssa samalla kun Elli on liikuttanut heidän hevostaan. Kyseessä on tosiaan länkkäriheppa, joka ekalla kerralla sai kyllä omat taidot länkkärin puolella koville, koska en oikeasti muista paljoakaan tästä tyylistä. Tottakai ratsastuksen aikana näitä oleellisia asioita tuli palauteltua mieleen ja sain toki neuvojakin.

Viime sunnuntaina ratsastelin sitten tokaa kertaa Annikilla. Hevosen omistaja antoi mulle selkeät ohjeet, että mitä pitää tehdä ja tehtävän, jota voisi tehdä. Aloitettiin sillä, että opettelin ravaamaan. Siis kirjaimellisesti opettelin istumaan ja rentoutumaan. Länkkärissähän ravin täytyy olla hidasta, mutta hevosen täytyy silti käyttää takapäätään ja jalkojaan sen polkemiseen. Sanottaisko vaikka niin, että alku ei oikein sujunut. Musta on tullut tosi helposti jännittyvä ja jäykkä, mikä tietenkin paistoi selvästi hevosestakin. Kun taas itse osasin rentoutua, hevonenkin rentoutui. Ja ne hetket kun meni hyvin, olivat aivan ihania ja palkitsevia. Ravailun jälkeen siirryttiin suorittamaan sellaista neliötehtävää, jota en nyt tarkemmin selitä, mutta koska hevonen oli kuskia fiksumpi, ei sekään ensin ottanut onnistuakseen.

Kääntelytehtävää tehtiin hetki ja jossain kohdassa lopetinkin sen. Tämän jälkeen en muista miksi jouduin hevosta korjaamaan hieman enemmänkin, mutta yhtäkkiä Annikki alkoi peruuttaessaan kuuntelemaan ihan kunnolla. Se ei yrittänyt mitään omia metkujaan tai kävellyt apujen läpi, vaan oikeasti tutui hyvältä! Tämän wow- fiiliksen jälkeen mentiin vähän ympyrälle alkuperäisenä tarkoituksena laukkaaminen, mutta koska tilaa oli sen verran vähän, jäätiinkin hakemaan raviin rentoutta ja selkää ylös. Voi vitsin kun neiti alkoikin toimimaan ympyrällä hyvin! Mulla ei ole yhden ruunan lisäksi varmaan koskaan länkkäriratsun kanssa mennyt niin hyvin, kuin Annikin kanssa meni ympyrällä. Se oikeasti rentoutui (kuskikin oli rento), kuunteli ja kulki selälläänkin. 

Poitsu

Tällä ja seuraavan päivän ratsastustunnilla oli varmasti jokin maaginen yhteys, sillä meillä oli puomitunti, mulla Roomeo, ja koin lähes samallaisen wow- fiiliksen kuin edellisenä päivänä. Kyseessä oli mun toinen ratsastustunti tältä kaudelta (ensimmäisestä mainitsen ehkä muutamalla lauseella jossain lopussa päin), eikä mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia, muutakuin ratsastaa hyvin. Roomeo oli ihan ok koko alkutunnin. Yritin itse olla rento myös kädestä, jolloin hevonen ei painautunut niiin paljoa kuolaimeen. Tehtiin pääty-ympyröitä puomeilla, ja pidettiin huolta etenemisestä ja taivutuksesta. Pyörittiin ympyröillä jonkin aikaa, niin laukassa kuin ravissakin.

Vikana tehtävänä tultiin yksitellen keskiympyrälle, jossa oli tottakai puomeja, ja sitä laukattiin ympäri kunnes Outi sanoisi, milloin ja mistä vaihdetaan suuntaa. Tehtävään lähdin sillä ajatuksella, että Roomeo liikkuisi kunnolla laukassa ja taipuisi. Mulla oli tunnin aikana hieman ongelmia saada hevonen taipumaan, mutta jossain välissä ennen kuin tultiin tähän tehtävään, tein jotain ihmeellistä pääty-ympyrällä ja Roomeo lähti kunnolla myötäämään. Tätä fiilistä yritin vähän lähteä hakemaan ja ihan hyvin se onnistuikin. Roomeo laukkasi hyvin ja hyvällä energialla, taipui ja vain kerran puomit eivät jääneet vatsan alle. Suunnan vaihtaminenkin onnistui ihan hyvin ja toiseen suuntaan päästiin myös menemään hyvässä temmossa. Onnistuneen tehtävän jälkeen piti pyöräyttää päädyssä muutamat raviympyrät. Ympyrällä yritin saada hevosen taipumaan kunnolla ja kyllähän se sitten taipuikin! Ai vitsit, miten kivalta Roomeo tuntui näillä ympyröillä! Välillä tuntui, kuinka hevosen olisi lähtenyt takapäälläänkin kunnolla polkemaan ravia. Sama fiilis jatkui vielä välikäynneissä ja loppuraveissa, missä Roomeo tuntui ihanan rennolta ja kevyeltä. On se vaan hieno poni ♥

Mites sitten se ensimmäinen ratsastustunti tällä kaudella meni? Suoraan sanottuna olisin voinut odottaa paluulippua takaisin alkeistunneille. Meillä oli ihan perus koulutunti, tosin opettajana oli sijainen, ja mulla oli ratsuna Patu. Tällä tunnilla kirjaimellisesti mikään ei mennyt hyvin. Fiiliskin tunnin jälkeen oli sen mukainen... Tästä tunnista piti tulla oma postauksensa, mutta sisältö oli sen sorttista, että ihan sellaista materiaalia en halua tänne julkaista. Ehkä jos sitten ens kerralla menis Patunkin kanssa vähän paremmin.

~ Amppa