perjantai 9. syyskuuta 2016

Kisoissa Luvialla 4.9

Me käytiin kisoissa - kerrankin onnistumassa, vaikka alkuun ei siltä tuntunutkaan.



Sunnuntaina Luvialla oli tosiaan kisat, joihin olin ilmoittautunut luokkiin 60cm & Helppo C E.B. Special, ja vaikka maanantain mahalaskun jälkeen meinasin perua esteluokan, se vaan jotenkin jäi. Paniikki aamulla oli sitä luokkaa, että huippasi ja oksetti automatkalla ja tallissa, mutta siitä selvittiin ja hevosen selässä mä en enää ainakaan tiedostanut jännittäväni. Verkkailin lyhyesti, vähän laukkaa ja ravia ja pari hyppyä, joiden jälkeen olikin jo vuorossa meidän rata. Jännitin vähän (tai vähän enemmän) kentän pohjaa, koska se oli sateen takia suht vetelä, kun käveltiin rataa, mutta Nata ei liukastellut verkassakaan lainkaan, eikä verkkakenttä ollut yhtään sen parempi, joten ehkä se pahin kuumotus meni ohi, vaikka mitään supersankariratsastusta ei tehnyt mieli edes yrittää.


Rata meni hyvin, siististi ja tasaisesti melko hitaassa tempossa, mutta toisaalta en jäänyt kovin pahasti nyppimään ennen esteitä ja ainoa radan astetta mielenkiintoisempi tilanne tuli sarjalle, kun ekalle en päässyt hyppyyn mukaan, tokalle tuli kai aika iso hyppy ja multa lähti ohjat kädestä. Keräilin itseni ja tajusin, että aivan, kasikin piti hypätä, mutta siihen tuli itseasiassa ihan hyvä hyppy, vaikka tie ja asetus ennen estettä eivät varsinaisesti mitään priimaa olleetkaan.


Radan jälkeen vaihdettiin varusteet Natalle ja kävelytettiin äidin kanssa sitä vuorotellen ehkä tunnin verran ennen kuinn mä lähdin verkkaamaan uudestaan. Nata oli tosi jännittynyt ja kaikki siirtymiset tuli älyttömän jännittyneinä niin että parhaimmillaan tuijotettiin toisiamme yläkautta silmiin. Pätkittäin kaikki toimi tosi jees ja pätkittäin ei toiminut mikään, sama jatkui, kun pyörittiin kentän päässä valmistautumassa. Toisin sanoen mä olin melko varma, että olin mokannut jo verkassa meidän radan.


Alun keskihalkaisia tuntui huonolta. Sen jälkeinen ravi oli ihan jees, keskiravi ei lähtenyt samalla tavalla kuin treeneissä ja harjoitusraviin takaisin siirtymisessä jännityttiin turhan paljon. Elämä helpottui laukannostossa, laukka tuntui varsinkin ympyrällä tosi hyvältä. Raviin siirtyminen jännittyneesti, käyntiin siirtyminen jännittyneesti, käynti ei ollut lainkaan parasta mahdollista, pysähdys oli jännittynyt eikä mun muistaakseni edes tasan. Käynti ei parantunut pysähdyksen jälkeenkään, ravi oli kai ihan okei, laukka pyöri hyvin varsinkin ympyrällä. Lopun keskihalkaisija tuntui huonolta, käyntiin siirtymisen jälkeen kiemurreltiin ja mä olin aivan satavarma, että prosentit eivät ole yli kuuttakymmentä millään, koska verkassa vääntämisen jälkeen kiinnitin huomiota enemmän huonoihin kohtiin, kuin hyviin pätkiin.





Kun sain mun paperin, olin oikeasti aika hämmentynyt. Huonoin numero oli 5,5 juurikin lopun keskihalkaisijasta ja pysähdyksestä, mutta paras oli 8. Ehkä mä olisin jollain asteella jopa käsittänyt sen laukasta, koska ne tuntuivat rehellisesti sanottuna tosi hyviltä, mutta se oli harjoitusravista, joka meille on yleisesti ottaen vaikein asia kouluohjelmissa. Kaikista keskiympyröistä seiskat, myös siitä harjoitusravissa tehdystä. Loput numeroista olikin sitten 6 & 6.5, myös yleisvaikutelma, jossa ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus oli 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 6,5. Kommenteissa luki vielä, että hevonen kaipaa ajoittain lisää rentoutta ja siirtymiset saisivat tulla paremmin selän läpi. Prosenteilla 64,048% sijoituttiin neljänsiksi ja saatiin punainen ruusuke - viimeistään siinä vaiheessa mä tajusin, että se meni oikeasti muuten aika hyvin. Se oli itseasiassa mun paras H:Cn rata. Jälkikäteen mulla on sellainen olo, että mä en olisi pystynyt parempaan, vaikkei siltä heti radan jälkeen tuntunutkaan.


~ Oona

4 kommenttia:

  1. Onnea sijoituksesta ja hyvästä radasta! :)

    VastaaPoista
  2. Tosi paljon onnea teille!! Tuostahan on hyvä jatkaa yhteistyötä!

    VastaaPoista