lauantai 3. syyskuuta 2016

Ratatreeniä ja muita juttuja

Eli mitä kuuluu?


Aika harvoin mä olen täällä puhunut siitä, missä kunnossa Nata on, mutta nyt on pakko todeta, että mä olen oikeasti aika ylpeä siitä, millaisessa kunnossa se nykyään on. Treenattu tosin ollaankin, ja kevyemmän pätkän jälkeen hyvässä kunnossa oleva Lehmä on ollut nyt varmaan parhaimmillaan, kun ollaan käyty läpi koulurataa ja hypätty lähinnä yksittäistä. Tai no kyllähän mä sieltä tipahdin maanantaina ensimmäistä kertaa, mutta sekin oli kiinni siitä, että mä en varsinaisesti edes yrittänyt ratsastaa mihinkään suuntaan, ja aita tuli vastaan.

Maanantaina tosiaan oli estetunti. Tehtävä oli yksi este keskellä kenttää, joka hypättiin suoraan ja jonka jälkeen jatkettiin suoraan ja tehtiin ympyrä siihen suuntaan, kumpi laukka oli. Ja kyllä, tämä oli mulle älyttömän vaikeaa, koska mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miten mun pitäisi vaan tuntea, kumpi laukka on. Kun estettä hypättiin kentän portille päin, missä oli vähän isompi tila tehdä ympyrä, meni pari kertaa jopa ihan okei, ja poispäin portistakin hypätessä ensimmäinen kerta onnistui. Seuraavalla kerralla tuli vähän iso hyppy, johon en päässyt mukaan -> paketti levisi esteen jälkeen ja tyylikkään siksakkuvion jälkeen aita tuli vastaan, Nata kääntyi ja mä jatkoin suoraan. Teoriatunnin mä istuinkin pakastevihannespussi kainalossa, kun käsivarsi ei tuntunut varsinaisesti kovin toimivalta, mutta muutamalla mustelmalla selvisin loppujenlopuksi.


Tiistaina maanantain tippumisesta sisuuntuneena raahasin kentälle itse yhden esteen ja maapuomit askeleen päähän esteestä molemmin puolin. Hyppäsin sitä, hakien hyvää fiilistä ja itselle varmuutta tekemiseen. Jäin turhan paljon kiinni ohjaan aina ennen estettä, mutta kun hevonen lähtee kiihdyttämään, ei omat refleksit vaan ymmärrä, että kun ei itse säätäisi niin paljoa, selvittäisiin paljon paremmin.


Keskiviikkona mä olin isoskoulutuksessa ja Natalla oli vapaa, torstaina kävin kouluradan läpi yllättävän hyvällä menestyksellä. Siirtymisissä Nata jännittyy, kun mä jään vetämään, mutta ollaan me kuitenkin toukokuun lopusta parannettu sen verran, että uskoisin, että paremmin menee joka tapauksessa, kuin viimeksi. Perjantaina oli vielä viimeinen tsekkaustunti, että homma on hallinnassa. Koulurata meni ihan jees, mutta ei yhtä hyvin kuin torstaina, ja hyppyjä kuvaa parhaiten "ei mitään nähtävää", koska ne nyt menivätkin perushyvin, vaikken sitä olisikaan uskonut maanantain jälkeen.

Nyt siis vaan hyvillä mielin sunnutaina kisoihin, toivottavasti mä en oman jännityksen takia mokaa meidän ratoja. Toisaalta mä en ole vielä paniikissa, joten jos yhtä hyvällä fiiliksellä pääsee ratsastamaan sunnuntaina, mitä nyt on treeneissä ollut, saadaan todennäköisesti jopa aika kiva rata. Ja toisaalta jos jännitän itse taas ihan älyttömästi ja ajattelen liikaa, se rata on kaukana meidän omasta tasosta.

Nyt todennäköisesti maanantaina saadaan jotain tietoa, mikä tuolla nilkassa on, kun se magneettikuvataan. Tällä hetkellä on vaan yleisesti se fiilis, että on liian monta eri asiaa kesken ja tekemättä ja mistään ei tule mitään ja kaikki leviää, joten blogia ei ole tullut päiviteltyä juuri lainkaan. Eiköhän tää tästä seuraavan parin viikon aikana rauhoitu, ja vaikka ei, koitan saada ainakin jotain kuulumisentapaisia kirjoiteltua aina välillä. 


~ Oona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti