Pirkko Herdin valmennus 14.11

Ihan supersupersuperhieno!

Maanantaina oltiin toista kertaa ikinä Piken valkussa, ja hevosesta löytyi taas ihan erilainen vaihde treenaamiseen. Näitä pätkiä kun saadaan lisää, ensi kaudella tullaan pääsemään kyllä tavoitteisiin. Nata ei nimittäin juossut apuja pakoon vaan sitä pystyi oikeastaan koko tunnin ratsastamaan, pyytämään ja vaatimaankin, ilman, että se heti jännittyi ja tuijotti yläkautta silmiin pyörien paikallaan. Viimeksi Piken valkussa ei Lehmästä puolestaan löytynyt jarruja lainkaan.

Verkkaraveja, kun vertaa tätä ja tuota ylempää kuva lopputunnista, näkee ainakin sen, että mä en könötä enää joka kuvassa :D

Tällä kertaa keskityin jo itsenäisesti ravaillessani siihen, että ne pidätteet oikeasti menevät läpi. Pike sanoikin, että ihan erilaiselta näytti jo siinä vaiheessa, kuin viimeksi. Verkkalaukat olivat taas aika mielenkiintoisia, mutta ravissa löytyi hyvä fiilis ja tuntuma laukan jälkeenkin. Pidätteet menivät hyvin läpi ja hevonen tuntui olevan avuilla.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli yksinkertaisesti tehdä pääty-ymypyrällä neljä pysähdystä käynnistä. Nämä onnistuivat ensin vähän huonommin, mutta koko ajan parani, ja vähän ennen kuin siirryttiin tekemään samaa ravista, saatiinkin tosi hyviä pysähdyksiä. Ravista pysähdykset toimivat myös hyvin molempiin suuntiin, ja olin jo tässä vaiheessa supertyytyväinen Nataan, sillä se ravasi oikeasti hyvin pätkiä ja muutamassa siirtymisessä saatiin jopa selkä liikkumaan paremmin.

Pysähdyksien jälkeen piti pysähdysten paikalla lyhentää ravia ja vastaavasti pidentää väleissä. Mä en uskaltanut hirveästi lähteä pidentämään, sillä viimeksi valkkua edeltävänä päivänä pysähdyttiin kirjaimellisesti melkein päin seinää (tosin laukasta vastalaukan jälkeen, mutta kuitenkin), mutta lyhentäminen onnistui hyvin. Muutama ihan superhyvä lyhennetty pätkä ja pari ihan kivaa pidennettyäkin saatiin, ennen kuin siirryttiin laukkaan, josta piti tehdä pari-kolme muutaman askeleen käyntisiirtymistä ympyrän aikana. Tämä onnistuikin tosi hyvin, sillä pidätteet menivät edelleen hyvin läpi, laukka oli rentoa ja tässä vaiheessa tuntia Lehmä oli jo niin herkistynyt pohkeelle, että tosi pienillä avuilla pystyi nostamaan laukankin.

Laukassa tehtiin molempiin suuntiin käyntisiirtymisten jälkeen vielä laukan lyhentämistä ja pidentämistä, mikä meni meillä tosi hyvin, mitä nyt askeleenpidennykset meinasivat pariinkin kertaan lähteä vähän lapasesta. Nata kuitenkin toimi edelleen tosi kivasti, ja vielä, kun laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa ympyrää ja yksitellen volttia ympyrän keskellä, hevonen kuunteli ja teki mitä pyydettiin, eikä lähtenyt säätämään omiaan. Ratsastajalta meinasi kunto loppua viimeistään tässä vaiheessa, mutta jotenkin mä pystyin silti istumaan ja ratsastamaan, ja saatiinkin voltilla yleisesti ottaen jees pätkiä, mutta muutama tosi hyvä hetki, kun Nata liikkui normaalia paremmin selkänsä läpi ja kantoi itsensä. Lopputunnista Lehmä alkoi painua vähän turhan alas ja turpa liikaa kohti ryntäitä, kun alkoi vissiin vähän väsyttää, mutta pari tosi hyvää pätkää saatiin silti ja hevonen yritti silti hienosti.

Tiivistettynä mä olen ihan älytttömän tyytyväinen tuntiin, hevonen toimi enkä mä ratsastanut omasta mielestäni edes huonosti. Hyvä fiilis jäi myös siitä, kun Pike kehui, että hyvin ollaan tehty kotiläksyt (paljon siirtymisiä) ja että hyvää työtä ollaan tehty muutenkin.

~ Oona

Lauantai-illan puomijumppa

Ekat puomijumpat Roihun jälkeen - tällä kertaa itsenäisesti ja muuten aivan superhyvin!

Lauantaina mä olin estekisatalkoissa, ja tietenkin munkin oli sitten pakko päästä hyppäämään, varsinkin, kun kenttä oli ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Rakentelin pitkälle sivulle jumppasarjan (koska tykkään hypätä sarjoja ja linjoja, kun tiedän, minkä verran askeleita väliin pitäisi tulla), jossa oli alkuun ristikko - askel - vinopuomi - vinopuomi - askel - ristikko. Linja oli siis samanlainen molempiin suuntiin (tosin vinopuomien ja ristikoiden välejä jouduttiin säätämään aika paljonkin).

Tein aika perus alkuverkan - kävelin, ravailin ja laukkailin uralla ja ympyröillä, ennen kuin otettiin minuutin laukkavedot molempiin suuntiin. Ravailin laukkojen jälkeen vielä kevyessä istunnassa, ja jo tässä vaiheessa tuli ratsastajallekin lämmin, joten käveltiin välikäynnit ennen kuin aloitettiin varsinainen puomijumppa.

Tulin jumppasarjan ensin muutaman kerran pikkuristikkoina, jotta saatiin välit säädettyä. Vasemmasta kierroksesta tuli lähes poikkeuksetta huonompia hyppyjä ekalle esteelle, josta sitten kärsi koko linja, kun taas oikeasta kierroksesta päästiin jo suunnilleen ensimmäisellä kerralla ihan järkevästi yli. Vasempaan Nata koitti vetää päätään alas turhan paljon ja jäi vähän pohkeen taakse, joten alkuun hypättiin lähinnä esteistä läpi. Kun hevonen alkoi ottaa vähän kierroksia, alkoi tekemiseen tulla joku järkikin.

Kyllä me oikeaankin kierrokseen otettiin alkuun astetta mielenkiintoisempia loikkia, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin vasempaan, kun tuntui, että hypittiin koko jumppasarja tasajalkaa :D

Nostettiin ensin vasemmasta kierroksesta katsottuna linjan jälkimmäinen ristikko vähän isommaksi, kun pienemmistä selvittiin järkevästi. Tämä tultiin ehkä pari kertaa, ennen kuin nostettiin ensimmäinen este pieneksi pystyksi, tulin jumppasarjan vielä kerran, ja kun tämä kerta meni niin hyvin, ei viitsitty enää enempää nostaa, kun alkuun kaikki hypyt vasemmasta oli melkoista hakemista.

Tätäkin kuvaa edeltää todennäköisesti melko mielenkiintoinen tilanne innarivinopuomeilla

Oikeasta kierroksesta hyppäsin jumppasarjan niin, että molemmat esteet oli ehkä 50-60cm pystyjä. Tämäkin onnistui, joten nostettiin jälkimmäistä pariin kertaan niin, että loppujen lopuksi korkeutta oli sen 75cm, mikä ei oikeastaan jostain syystä edes jännittänyt mua (ihan hyvä vaan, koska näillä näkymin hypätään ensi kuun alussa Kankaanpäässä 60-70cm luokka).

Loppuverkkailin Natan tyytyväisenä näihin iltahyppelyihin - on se vaan mahtava! Sen verran kivasti meni, että mietinkin, onko joku aivopessyt mut, koska mulla oli oikeasti jopa kivaa hypätessä. Eiköhän ne itsenäisetkin hyppykerrat pysy viikko-ohjelmassa mukana, vaikka alkuun jo ideakin kuulosti ylitsepääsemättömän pelottavalta.... :D

~ Omppu

Melkein esteratsastaja

On se Lehmä vaan mahtava! 

Kuvat ovat ehkä edellisviikolta, kun ei mennyt läheskään niin hyvin, kuin tällä tunnilla, josta postaus kertoo. Saatiin silloin aivan loistava idea rakentaa heinäpaaleista "muuri" esteen alle.

Maanantain estetunti oli viimeinen tunti ennen Roihua, joten mä todella toivoin, että se menisi hyvin enkä mä koko leiriä miettisi sitä, miten huonosti ratsastin tai kun mikään ei vaan onnistunut. En mä silti odottanut, että ihan niin hyvin menisi, mitä loppujen lopuksi meni. Vaikka verkkahypyt olivatkin kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia enkä mä edelleenkään väitä osaavani sulkutaivutusta, mitä tehtiin verkassa, Nata oli rento ja mitä enemmän esteitä nostettiin, sitä paremmin se hyppäsi.

Verkkailtiin ensin itsenäisesti ja otettiin verkkahyppyjä ehkä 30cm ristikolle, mihin piti tulla vinosti. Pari vähän erikoista muljahdusta tuli, mutta ei nyt ihan pahimmasta päästä (kirjoittaja muistelee sitä yhtä estetuntia, kun tahkottiin melkein koko tunti sen kokoisilla ristikoilla eikä missään ollut mitään järkeä). Itsenäisen verkkailun jälkeen jäätiin ympyrälle ja ratsastettiin takaosaa sisälle, taivuttaen samalla hevosta (eli siis periaatteessa yritettiin kai tehdä sulkutaivutusta), mikä ehkä onnistuikin ihan kohtuullisesti. Kun ravi tuntui hyvältä ja hevonen taipui, piti tulla yksittäinen ehkä 50cm pysty ravissa, ja tässä vaiheessa sitten ei oikeastaan mikään onnistunutkaan enää. Mä en saanut yhtään juonesta kiinni, joten meidän "hypyt" oli enemmänkin esteen läpi laahautumista. Kun sama este saatiin tulla laukassa, elämä helpottui ihan huomattavasti... :D

Verkan jälkeen siirryttiin tekemään itse tehtävää; kolmen esteen linjaa (pikkuristikko - 9m - pysty - 12m - pysty). Kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävä jopa onnistui ihan kohtuullisesti, vaikka keskimmäisen pystyn alla olikin hurjan pelottavat lihalaatikot (joita Nata ei tosin edes pelännyt). Ensin pystyt olivat ehkä sen 50cm ja tehtävää tultiin muutama kerta niin, ennen kuin keskimmäistä pystyä nostettiin vähän ja viimeisestä pystystä tehtiin isompi ristikko. Tämä onnistui edelleen tosi hyvin, kun uskalsin antaa Natan laukata eteenpäin enkä itse jännittänyt kovin paljoa.

Mitä tekee mun ranteet?

Lopuksi viimeinen ristikko nostettiin n. 80cm pystyksi ja tehtävä tultiin vielä näin. Ensimmäisellä kerralla mä itse jäädyin ennen viimeistä estettä ihan kunnolla, toisella kerralla puolestaan pikkuristikolle tuli jäätävä laakahyppy joten koko lopputehtävä menikin niin, että kunhan nyt hengissä selvittäisiin ja kolmannella kerralla meni puolestaan aika hyvin. Pääsin hyppyihin ihan kivasti mukaan ja Nata oli ihan super koko tunnin.

Tiivistettynä mä olin ehkä taas tunnin melkein esteratsastaja. Lehmä oli superkiva ja mullakin oli ihan kohtuullisen hauskaa, vaikka se 80cm jo vähän kauhistuttikin. Kuitenkaan näin hyvän tunnin jälkeen ei haluaisi lähteä yhtään mihinkään (ihan liikaa motivaatiota treenaamiseen), mutta ehkä se tekee ihan hyvää, että mä olen nyt sen reilun viikon ihan kokonaan pois tallilta ja mun valmentaja menee Natalla. Seuraavan kerran siis ratsastuskuulumisia on luvassa vasta joskus kuukauden viimeisinä päivinä, koska silloin mä todennäköisesti pääsen seuraavan kerran hevosen selkään.

~ Omppu

Porin ratsastajien estekisat 2.7

Jos mulla olisi aina hypätessä sellainen fiilis, kuin kisoissa oli, mä voisin jopa tykätä hyppäämisestä.

Tämän(kin) kisapostauksen kuvista kiitos Emma Vähä-Pesolalle (hallatuuli.kuvat.fi) :)

Mä olen omasta mielestäni kouluratsastaja, joten käytännössä aina esteillä olen melko kaukana omalta mukavuusalueeltani. Estekisoihin ei siis asetettu mitään tavoitteita, "kunhan nyt mennään kokeilemaan". Siispä oli positiivinen yllätys, miten kisat menivät, ihan vain jo siksikin, että Nata käyttäytyi kisapaikalla tosi hyvin (no, niinhän se toisaalta aina) ja käveli sekä kotona että kisapaikalla koppiin ekalla yrityksellä (niin ei muuten ollut kuukausi sitten).

Menin tosiaan luokkina 40-50cm ja 60cm, koska kuitenkin haluttiin ottaa mahdollisimman paljon varman päälle luokkien kanssa. 40-50 menin vaan oman jännittämisen takia alle, ja 60 oli sitten se luokka, minkä takia kisoihin lähdettiin. Aamulla mua jännitti ihan älyttömästi, mutta sen verran mitä mä nyt muistan, kaikki meni hyvin, Nata saatiin ainakin ekalla yrityksellä traileriin ja kisapaikalla oltiin melkein puolitoista tuntia ennen kisojen alkua. Aikaa oli siis hyvin käydä ilmoittautumassa ja kävelyttää Lehmää ennen ekaa verkkaa.

Verkkailin aika lyhyesti ja kevyesti, taisin ottaa yhden hypyn molempiin suuntiin, laukkailin ja ravailin vähän ja kävelin suurimman osan ajasta, ihan vain siksi, että Nataa ei erityisemmin tarvitse herätellä kisoissa. Ekalle radalle mentiin hyvällä fiiliksellä, rata oli helppo joten sen muistamistakaan en jännittänyt. Rata itsessään olikin tosi hyvä, yritin saada kaikille esteille mahdollisimman hyvät tiet ja antaa Natan liikkua eteenpäin ilman että jään nyppimään ohjasta. Pari vähän isompaa hyppyä tuli (kuten tuosta yllä olevasta kuvasta ehkä näkee), mutta aika nopeasti sain itseni kerättyä niidenkin jälkeen.

40-50cm kunniakierros (arvostelu oli siis A.1.0, eli puhtaat radat oli samanarvoisia)

Ekan radan jälkeen äiti lähti taluttelemaan Nataa, kun kävin kävelemässä kuudenkympin radan. Rata oli siis eri, kuin aikaisemmassa luokassa, joten luonnollisesti odotin, että sekoitan radat keskenään. Verkassa taas lähinnä kävelin ja taisin ottaa kolme hyppyä, koska eka verkkahyppy oli vähän huonompi. Nata tuntui tosi kivalta, mutta jostain syystä mä kuumottelin rataa todella paljon.

Muistin kuitenkin radan, eikä kuudessakympissä tullut oikeastaan edes niin isoja hyppyjä, kuin pienemmässä luokassa parille esteelle. Puhdas rata tästäkin luokasta, mutta tuloslistoissa ollaan aikalailla loppupäässä, koska aika ei päätä huimannut (tein siis suunnilleen pisimmät mahdolliset tiet), mutta se ei oikeastaan haittaa, koska saatiin kuitenkin kaksi puhdasta rataa kisoista. Nata oli molemmilla radoilla tosi kiva, ja mulla oli hyvä fiilis koko kisapäivän. Ehkä mäkin vielä joskus opin tykkäämään hyppäämisestä... :D

~ Omppu

Hämmentävän hyvä

Mä yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada kirjoitettua jotain järkevää, sillä materiaalia mulla todellakin olisi.

Natsku on ollut mun pienen "hengähdystauon", josta on ehkä tulossa kohta puoliin enemmänkin juttua tänne, jälkeen ihan mieletön. Ensin sunnuntaina menin sileällä itsenäisesti ihan perusjuttuja, tyyliin siirtymisiä ympyrällä, ja hevonen oli tosi rento ja kiva, isoimmat ongelmat oli lähinnä siinä, että Nata valui liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Maanantainakin mulla oli alla aivan mielettömän kiva hevonen estetunnilla, jonka selässä oli samanlainen turvallinen fiilis, kuin viikko aiemmin. Sitä ennen yhtä "vaivattomalta" hyppääminen oli tuntunut ehkä meidän ekalla estetunnilla ja jossain rataharjoituksissa pätkittäin, tai ainakaan kovin usein niin hyvää fiilistä mulle ei ole estetunneista jäänyt.

Sunnuntaina kenttä oli tosi märkä, ja oikeastaan vain keskiympyrällä pystyi ratsastamaan, joten sittenhän yritettiin tehdä hommia keskiympyrältä. Kahden vapaapäivän jäljiltä Nata oli alkuun vähän turhankin herkkis, mutta yllättävän nopeasti sain sen rauhoittumaan ja keskittymään, ja kieltämättä siinä vaiheessa olin aika onnellinen siitä, että ei-niin-kivasta säästä huolimatta sinne hevosen selkään oli yksinkertaisesti ollut pakko päästä. Nata liikkui tosi kivasti rentona, kuunteli pidätettä ja pohjetta hyvin, ja toimi muutenkin hyvin.

Yksi yksittäinen asia, mikä on pakko nostaa esiin, on harjoitusravi. Tietenkin tuli niitä pätkiä, kun tuntui, että lensin vähintään Kuuhun ja takaisin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin niitä pätkiä, kun oikeasti pystyin istumaan. Laukat nyt oli vähän mitä oli, himmailla piti ihan huomattavasti, että tilanne pysyi edes melkein hallinnassa, mutta ravi laukan jälkeen oli alkuverkkaa lukuunottamatta sen verran rauhallista, että siellä pystyi istumaan.

Sunnuntaista jäi siis hyvä fiilis, mutta maanantain estetuntia jännitin suhteellisen paljon, enkä oikeastaan tiedä edes, miksi. Alkuun taas ravailtiin ja laukkailtiin itsenäisesti, ja Nata tuntui ihan superhyvältä! Ei paljoa tarvinnut herkistellä, vähän kun itse päästi ohjasta ja puristi pohkeella, paineltiin menemään ihan suhteellisen haipakkaakin pitkillä sivuilla.

Ensimmäinen tehtävä oli ravivoltti, missä oli kolme puomia. Koska Nata toimi ravissa tosi kivasti, tämä onnistui melkein heti aika kivasti molempiin suuntiin, mitä nyt ratsastaja tuijotteli taas maata tai hevosen niskaa. Kuitenkin jarrut ja kaasu toimi ravissakin, mikä ei aina ole ollut estetunneilla mikään itsestäänselvyys.

Kun voltit oli tehty oikeaan kierrokseen, tultiin tehtävää, jossa pitkällä sivulla oli kaksi puomikasaa ja yksi yksittäinen maapuomi niin, että puomikasojen väli oli 9 metriä eli kaksi laukka-askelta ja toisen puomikasan ja yksittäisen puomin väli 3 metriä (eli innariväli). Alkuun tultiin pari kertaa ekalle puomikasalle vähän mielenkiintoisessa tahdissa, mutta kun tajusin, että pidätteiden käyttö ei ole kiellettyä, vaikka puomikasojen välissä mun pitikin antaa Natan vaan laukata, onnistui tämäkin.

Puomikasojen jälkeen tehtiin volttia vasempaan kierrokseen ravissa, ja se onnistui tosiaan ihan kivasti. Tämän jälkeen jälkimmäinen puomikasa nostettiin okseriksi, jonka takapuomi oli ehkä 60cm korkeudella. Kun vaan muistin antaa Natan laukata puomikasan ja okserin välissä, ei sekään tuottanut mitään ongelmia. Tultiin sama tehtävä vielä niin, että ensimmäinen puomikasa nostettiin ristikoksi ja okseri oli n. 70cm. Vaikka sinänsähän 70cm ei Natalle tunnu missään, ratsastaja kehitteli jonkunasteista paniikkia jo tässä vaiheessa.

Kuitenkin tämäkin sujui ihan hyvin, mitä nyt mä ehkä aavistuksen jännitin enkä välttämättä hengittänyt. Ilmeisesti sen verran hyvin meni kuitenkin, että Anne nosti estettä vielä sen verran, että isoimmillaan hypättiin jotain suunnilleen 80cm mun äärimmäisen epätarkan, hevosen selästä suoritetun mittausoperaation mukaan. Tietysti tämä aiheutti taas aivan täydellisen halvaantumisen (ja maailman epävireisimmän Tuiki Tuiki Tähtösen laulamisen, kun piti kuulemma laulaa :D), mutta yli päästiin kai ihan kunnialla, mitä nyt tyylikkäässä ristilaukassa tultiin esteeltä alas.

Kaiken kaikkiaan jäi älyttömän mahtava fiilis! Nata toimi hyvin ja päästiin hyppäämän vähän isompaakin, enkä mä ollut lainkaan niin hukassa, kuin esim. ennen Luvian estekisoja, kun taidettiin isoimmillaan hypätä sitä 80cm. Nyt vaan kun kuski lakkaisi jännittämästä heti, kun pitäisi jostain tikuista päästä yli, niin kyllä meidänkin hyppäämisestä voisi ihan siedettävän näköistäkin tulla. Nyt olisi ihan liikaa motivaatiota päästä kisaamaan... :D

~ Omppu

Onnistunut estetunti

Viime viikon maanantaina mikään ei onnistunut,

tällä viikolla puolestaan estetunti meni superhyvin.

Maanantaina oli taas tuttuun tapaan estetunti, ja pakko heti alkuun todeta, että epäilemättä nimenomaan paras estetunti, mitä mä olen Natalla mennyt (Ja arvatkaapa, oliko kukaan tällä kertaa kuvaamassa. Ei tietenkään). Tehtävä oli yksinkertainen; kolme maapuomia kaarevasti lyhyen sivun sisäpuolella ja yksi este jossain kentän keskipisteen lähellä. Keskellä kenttää oli tötteröt, joiden väliin tehtiin jälleen kerran pysähdyksiä.

Natalla oli ollut vapaata kaksi päivää, joten estetunnille oli kiva lähteä sillä fiiliksellä, että katsotaan nyt, saanko mä Lehmää edes loppuverkkoihin mennessä rauhoittumaan. Alusta asti Nata oli suhteellisen reipas ja kuunteli pohjetta hyvin, pidätteet eivät sitten menneetkään ihan niin hyvin läpi. Ravipuomit kahlattiin läpi miten milloinkin, mutta laukassa sain sentään Lehmän paremmin avuille. Pitkillä sivuilla vähän pyysin eteenpäin, ja hevonen kyllä lähti pohkeesta hyvinkin reippaasti. Ympyröillä sitten usein jarruteltiinkin, mutta ihan kohtuullisella fiiliksellä lähdettiin hyppäämään.

Ensin tehtiin tosiaan ympyrä, jossa tultiin laukkapuomit ja ristikko, joka oli keskeltä ehkä 40-50cm, uudestaan laukkapuomit ja pysähdys. Parin kierroksen jälkeen ristikko nostettiin pystyksi, jolla oli korkeutta sen 70cm. Yllättävää kyllä, ratsastaja ei halvaantunut aivan täydellisesti tästä, vaan hypyt olivat pääasiassa aika hyviä, ja huonotkin lähinnä sellaisia, että en vaan antanut Natan laukata tarpeeksi ennen estettä, joten tuli vähän mielenkiintoisia ponnistuspaikkoja. Pääsin kuitenkin jokaiseen hyppyyn mukaan, kun taas parhaimmillaan yksittäiselle 40cm pystyllekin hyvän "hypyn" saaminen on ollut työn ja tuskan takana.

Viime viikolta, kun ei mennyt ihan putkeen.

Yksi yllättävän hyvin onnistunut asia oli rytmi, vasta- ja ristilaukoista huolimatta. Sain myös pidätteet aika hyvin läpi, ja pysähdykst tulivat melko hyvin oikeassa paikassa. Nata tuntui tosi kivalta, hypyt olivat pehmeitä ja kivoja eikä esteen jälkeenkään kaahattu holtittomasti päin aitaa, vaan pystyin jopa vähän ratsastamaan laukassa esteen ja puomien välissä. Tietty hyppääminen on meillä vielä sitä, että Nata hoitaa ja mä selviydyn mukana, mutta jopa se selviytyminen on saavutus esimerkiksi viime viikon estetuntiin verrattuna.

Nyt oli ihan superhienoa saada näin onnistunut estetunti alle, kun mä lähden muutamaksi päiväksi taas SPR:n nuortenleirille, eli vähän lomaa tallilta (tai siis kun tämä postaus ilmestyy blogiin, mä olen jo lähtenyt leireilemään). Jäi hyvä fiilis tunnista, mutta silti on hienoa nähdä niitä kavereita, jotka on nähnyt viimeksi vuosi sitten, eli hyvällä mielellä lähden leireilemään kuitenkin. Mä en ehtinyt / jaksanut kirjoittaa mitään muita postauksia ennen leiriä, kuin tämän, mutta pari mielipidejuttua ajattelin saada hetimiten leirin jälkeen aikaiseksi...

Viime viikolta, loppuraveja

~ Omppu

"Ei menny niinku Strömsössä" -valkkupäivä

Mitä opin lauantaina?

1. Älä ikinä odota, että asiat menisivät, niin kuin suunnittelit.

Lauantaina tosiaan piti olla kahden valkun valkkupäivä, aamupäivällä este-, ja iltapäivällä koulutunti. Vähän kiireellä lähdettiin kotoa, mutta ajattelin silti ehtiväni estetunnille - olinhan mä pahemmassakin kiireessä ehtinyt. Se kiire loppui alle puoleen matkaan, kun auto levisi pikatielle, renkaasta lähti mutterit ja oli alle puolesta metristä kiinni, ettei koko rengas lähtenyt. Oli kyllä enkeleitä matkassa luojan kiitos tälläkin kertaa, koska tuossa olisi voinut käydä pahastikin. Nyt selvittiin ystävällisten ihmisten avulla - meille täysin tuntemattomat pysähtyivät auttamaan siinä pikatiellä. Kun rengas saatiin takaisin kiinni autoon, matka jatkui autokorjaamolle ja siellä saatiin todeta, että autokin on ihan hengissä, joten matka jatkui tallille - tosin kiire estetunnille oli tässä vaiheessa jo ohi, mutta ei sitä siinä tilanteessa harmitellut.

Koulutunnille kuitenkin selviydyin, onneksi. Nata oli jo alkuverkassa aika hyvä, ei nyt mikään ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta kuluneella viikolla ratsastin kunnolla sileällä itsenäisesti tasan nolla kertaa, tällä saattaa toki olla osuutta asiaan. Kun saatiin itsenäiset verkkailut hölkättyä, jäätiin pääty-ympyrälle työstämään asetusta ulospäin ensin käynnissä. Oikeaan kierrokseen tämä sujui aika hyvinkin, kun asetus tuli kuitenkin helpompaan suuntaan. Kun käynti ei näyttänyt enää ihan toivottomalta, lähdettiin tekemään ravisiirtymisiä harjoitusraviin, asetus piti pysyä ulospäin.

Ravissa istuminen oli taas lievästi sanottuna hankalaa, mutta muutama suhteellisen kivakin pätkä tuli oikeaan kierrokseen asetus ulospäin. Jossain vaiheessa piti asettaa sisälle ja nostaa laukka pari kertaa, ennen kuin laukatkin tehtiin asettuen ulospäin. Oikeassa kierroksessa nämä onnistuivat kaikki kohtuullisen hyvin, mutta vasen kierros olikin sitten aika mielenkiintoinen. Ensin pelkän käynnin työstäminen oli tuskallisempaa, kuin harjoitusravi oikeaan kierrokseen. Ravista asettuen ulospäin ei tullut alkuun yhtään mitään, vaikka vähitellen sekin parani. Normaalisti sisälle asettuen saatiin ihan kivoja pätkiä laukassa ja ravissa. Ulospäin asettuminen oli laukassa huomattavasti helpompaa, kuin ravissa, ja laukat menivätkin itseasiassa varmaan parhaiten koko tunnin asioista - ne siirtymiset laukasta alas eivät sitten niinkään... :D

Loppuverkat menikin taas aika kivaa ravia, Nata liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla. Tiivistettynä oli siis hyvä tunti, vaikkakin tehtävä tuotti taas yksinkertaisuudessaan päänvaivaa ratsastajalle. Superhyvä fiilis silti jäi varsinkin laukoista! 

~ Omppu

Tyytyväinen

Mulla on maailman paras hevonen.

Kun mä sain Natan, kaikki tuntui ihan älyttömän vaikealta, myös ratsastaminen. En osannut istua Natan harjoitusravissa, ensimmäiset laukat joulun jälkeen olivat kaikkea muuta kuin hallittuja, keventäminen tuntui vaikealta ja käynti oli jännittynyttä tikitystä. Ilman satulaa menemisestä ei edes puhuttu, ilman jalustimiakaan en ensimmäiseen 2-3 kuukauteen suostunut menemään. Jossain vaiheessa maaliskuuta menin Natalla ensimmäisen kerran ilman satulaa, ja hevonenhan toimi ihan kivasti, vaikka mun oma tasapaino heitteli tosi paljon. Nyt sunnuntaina menin Natalla taas ilman satulaa - me pystyttiin ravaamaan, laukkaamaan ja tekemään jonkunlaisia helppoja tehtäviäkin käynnissä ja ravissa, ja kaikki tuntui onnistuvan ihan älyttömän hyvin. Se oli ihan sanoinkuvailematon fiilis, kun hevonen oli rento enkä itse pomppinut ihan niin hallitsemattomasti kuin aikaisemmin, sillä mä en muistaakseni meinannut pudota koko ratsastuksen aikana varmaan kertaakaan.

Käynnissäkin löytyy jo pikku hiljaa rennompia pätkiä, ei nyt mitään huippurentoa, mutta on sekin jo ihan huomattavasti parempaa, kuin tammikuussa, kun me tuijoteltiin toisiamme suunnilleen yläkautta silmiin. Nykyään saan Natan suunnilleen asettumaan molempiin suuntiin, myös oikeaan, kun taas tammikuussa... No, ehkä en vaan kommentoi. Ravissa puolestaan kehitystä on tapahtunut ihan kaikessa mahdollisessa alkaen tahdista ja temposta päättyen mun jalkojen ja käsien asentoon. Laukka puolestaan vaan tuntuu paljon paremmalta - ehkä joustan enemmän oikein nyt, kun työtä on tehty enemmänkin ravissa ja olen joutunut oikeasti ottamaan tukea sieltä omasta keskivartalosta samalla joustaen kuitenkin liikkeen mukana.

Vaikka sunnuntaina ei kisojen jälkeisen päivän kunniaksi jaksettu tehdä juuri mitään järkevää ja päädyttiin menemään ilman satulaa, halusin silti julkaista nämä kuvat, koska Nata liikkui ihan superkivasti. Jotenkin tuntui kovin ihmeelliseltä, kun se liikkui kuitenkin perjantaina ihan kohtuullisesti, lauantaina tosi kivasti ja sunnuntaina vielä niin hyvin, kun yleensä selvästi muita
parempia päiviä on ehdottomasti maksimissaan kaksi peräkkäin, yleensä ei niinkään montaa. Jotenkin nyt tuo ilman satulaa meneminen tuntuu tosi kivalta, ehkä sitä pitäisi nyt alkaa harrastaa useamminkin, kuin sen kerran kuukaudessa...

Tiivistettynä me tehtiin ympyröitä, kiemuroita ja väistöjä. Nata toimi tosi hyvin, saatiin ihan superkivoja pätkiä ja ylipäätään mulla oli koko ajan sellainen tunne, että hevonen kuuntelee, mitä yritän pyytää. Oikea kierros on jonkun verran huonompi, joten siihen suuntaan asetuksen ja taivutuksen kanssa saa tehdä huomattavasti enemmän töitä. Loppua kohden saatiin oikeallekin ihan kivoja pätkiä, vaikkei kuitenkaan yhtä hyviä, kuin vasemmalle.

Kaiken kaikkiaan mä olen tosi tyytyväinen. Oli varmasti kyllä yksi onnistuneimmista ratsastuksista Natalla, ja kaikkein parastahan tässä on se, että mä olin käytännössä omalla epämukavuusalueellani koko ajan, kun ei ollut sitä satulan ja jalustinten antamaa tukea ja turvaa, vaan se tuki piti oikeasti ottaa omista vatsalihaksista. Katsotaan, jos mä joskus kehtaisin laittaa niitä meidän ekoja harjoitusravivideopätkiäkin johonkin videokoosteeseen, niin siitä mahdollisesti näkisi sen eron meidän harjoitusravissa alkuvuodesta (viime syksyltäkin saattaa itseasiassa löytyä jotain videopätkiä) ja meidän harjoitusravissa nyt... :D Videot eivät suostuneet toimimaan tällä kertaa, joten tähän postaukseen se videokooste ei vielä tullutkaan.

~ Omppu