tiistai 16. kesäkuuta 2015

Bloggaamisesta

Blogi täytti tänään, 16.6 -15, 2 vuotta.
Parempi juhlapostaus tulee myöhemmin, kun saamme sen aikaiseksi.
Tänään ajattelin kuitenkin käydä läpi asioita, mitä minulle tulee mieleen bloggaamisesta, meidän blogin kahden vuoden ajalta.


Tänään kävin erään samalla tallilla ratsastavan henkilön kanssa jollain tavalla jopa huvittavan keskustelun, joka olisi voinut päättyä tekijänoikeusvalistukseen. Toisaalta se, mistä tämä keskustelu alkoi, avasi silmäni jollain tavalla.

Tallin whatsapp-ryhmässä tuli jollain tavalla puhe keväällä -14 lopetetuista poneista, Bettystä ja Lyylistä. Ryhmään tuli useita kuvia poneista, ja jossain vaiheessa Lyylin kuvia selatessani rupesin miettimään, että onpas tutun näköisiä kuvia. Lähes heti asian todettuani tajusin, että kuvat ovat kuin ovatkin ottamiani, sieltä talvelta 2013-2014. Kysyin kuvien lähettäjältä, mistä hän on kuvat saanut, ihan vain mielenkiinnosta sitä kohtaan, ovatko kuvat kenties levinneet blogistamme johonkin. Vastausta en saanut, vaikka rehellisesti kerroin olevani kuvien ottaja enkä tarkoita olla ilkeä vaan olen vain kiinnostunut kuvien mahdollisesta leviämisestä.


Kuitenkin, jo se, että en usko kyseisen ihmisen blogiamme lukevan, pysäytti. Mistä hän on saanut kuvat? Ovatko ne levinneet, vai lukeeko kyseinen ihminen blogiamme? Nimittäin, aina kun kuulen jonkun tutun tai puolitutun lukevan blogiamme, ensimmäinen reaktioni on lähinnä juosta karkuun. Blogi on minulle oman pääni sisällä maailman suurin salaisuus - toisaalta kerron kyllä että haluan kuvia / videoita blogiin, mutta blogin osoitetta tms. en sitten niin mielellään kerrokaan. Häpeän sitä, että kirjoitan. Häpeän sitä, miten kirjoitan.

Mulle ei ole mikään ongelma miettiä, että ihmiset, joita en tunne. lukevat tätä blogia. Mutta kun mietin, miten monet kaverini ja tuttuni tietävät blogini, alan miettiä, mitä voin kirjoittaa. Ja vielä pahempi on kaikki ne tutut ja puolitutut, jotka jollain ihmeellisellä tavalla ovat löytäneet tiensä tänne. En haluaisi jättää postausta julkaisematta siksi, että pelkään tuttujen lukevan sen, mutta nyt en ole kyllä ihan varma, onko niin joskus käynyt. Muutaman kerran olen pariin kertaan miettinyt, että entä jos se tai tämä ihminen näkee sen, mutta yleensä ainakin päätynyt painamaan sitä Julkaise- nappia.


Monelle tulee bloggaamisesta mieleen hienot ja suositut blogit, joilla on satoja tai jopa tuhansia lukijoita. Sitten perustetaan oma blogi ja todetaan, että niitä lukijoita ei saa ihan ilmaiseksi, ellei sitten vain yritä saada lukijoita ja sorru näihin "lukija lukijasta"- juttuihin. Silloin oma lukulista täyttyy blogeilla, jotka eivät edes kiinnosta. Sitä paitsi omat lukijasi tuskin koskaan oikeasti lukevat blogiasi, sillä se ei kiinnosta heitä todennäköisesti yhtään sen enempää, kuin heidän bloginsa sinua.

Mua ei todellakaan haittaa, että meidän blogilla on "vaan" 25 rekisteröitynyttä lukijaa ja muutama anonyymi päälle. Jo tämä määrä on paljon, sillä en olisi ikinä uskonut, että ketään kiinnostaa lukea ainakaan mun heppailuita ratsastuskoulussa. Toisaalta samalla, kun harrastus on muuttunut pelkistä ratsastustunneista paljon laajemmaksi, on blogiinkin tullut enemmän kerrottavaa - ja innostusta kertoa.


Hyvän blogin yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on laadukas teksti, jota ei todellakaan saa aikaiseksi, ellei viitsi vähän nähdä vaivaa ja ole aidosti kiinnostunut ja innostunut siitä, mitä kirjoittaa. Siksi tuntipostaus "sitten tehtiin sitä ja sitten tehtiin tätä ja sitten tehtiin tuota" ei välttämättä kerääkään niin paljoa kommentteja ja katselukertoja, kuin vaivalla kirjoitettu isotöinen mielipidepostaus. Kisa- ja valmennuspostausten suosiota olen meidän blogissa vähän hämmästellyt, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se fiilis näkyy kirjoituksessa - ja että ihmisiä kiinnostaa, miten kisoissa ja valkuissa menee.

En todellakaan väitä, että kirjoittamani teksti olisi aina laadukasta. Tuntuu, että se on sitä hyvin harvoin. Kuitenkin yritän kirjoittaa niin hyvin, kuin osaan, vaikka aina se ei siltä kyllä vaikuta. Kuitenkin, koska niin suuri osa blogista ja postauksista on kuitenkin tekstiä, olen sitä mieltä, että siihen pitäisi panostaa. Meidänkin blogissa pyörii ainakin mun postauksissa paljon samoja kuvia, videoita ei ole kovinkaan usein, mutta tekstiä on. Pystyn kirjoittamaan pitkiä tekstejä melko helposti, toisaalta myös luen innokkaasti, joten toisinaan tuntuu hankalalta arvioida postaukselle järkevä pituus. Tuntipostaus on luonnostaan sen pituinen, minkä verran tekstiä tulee, mutta mielipiteet yms. vaatii huomattavasti enemmän miettimistä.

Blogia lukiessaan voi toisaalta myös lukea niitä vanhoja postauksia, joita lukiessa tekisi mieli itkeä, tämäkin kuva on eräästä sellaisesta... ♥
Osa hyvää blogia on myös isot, hyvänlaatuiset kuvat, joita mielellään olisi joka postauksessa. Nykyään käytän vanhoja kuvia postausten kuvittamiseen, toisinaan ne ovat oikeasti todella hyviä kuvia, kuten esim. kisakuvat, mutta toisinaan kuvat on kaapattu puhelimella kuvatusta videosta, jolloin niiden laatukaan ei ole kovin hyvä. Itse luen mielummin postauksia, joiden kuvat olen nähnyt sataan kertaan, kuin kuvattomia postauksia, sillä kuvat ns. "keventää" postausta ja tekee siitä jollain tavalla mielekkäämpää luettavaa. Tämän jokainen blogeja lukeva varmasti on huomannut.

Myös videot ovat osa hyvää blogia. Alkuunhan me tosiaan yritettiin ladata blogiin videoita lataamatta niitä Youtubeen, ja voin kertoa, että videon laatu kärsi, video ei välttämättä näkynyt tai toiminut ja sitä paitsi saimme ladattua vain yksittäisiä pätkiä, emme kokonaista vähän "editoitua" videota. Editoitu on siksi lainausmerkeissä, että tuolloinhan "editointi" tarkoitti ainakin minulle, että klipit peräkkäin Movie Makerissa, tallennus ja valmis (jos oikein jaksoi panostaa, niin joku musiikki, mikä koneelta löytyi valmiiksi). Heh, en väitä, että vieläkään hyvin osaan editoida, mutta tuosta olen kehittynyt.


Videoidenkin pitäisi olla hyvälaatuisia, mutta toisaalta niiden tallentaminen koneelle parhaan mahdollisen laatuisena ja sitten lataaminen Youtubeen ovat välillä niin hitaita projekteja, että ainakin itse menen välillä siitä, mistä aita on matalampi ja olen valmis tinkimään videoiden laadusta - olennaisen näkee niistä ehkä ilman HD- laatuakin. Toisaalta, onhan se mukavaa, että videot ovat hyvälaatuisia, aina vaan ei välttämättä jaksa alkaa ladata sitä videota Youtubeen, mulla esimerkiksi oli kerran video ladannut koko yön (!!) ja lataus oli vielä aamullakin kesken. Tämän jälkeen olen ladannut videot lähes aina huonompilaatuisina... :D

Alkuun bloggaaminen oli vain hauska juttu, mitä tehtiin, että saataisiin mahdollisimman paljon lukijoita. Nykyään siitä on tullut tärkeä harrastus, josta aivan varmasti on hyötyä äidinkielen esseitä kirjoittaessa. Ala-asteella mun äidinkielennumero nimittäin kiikkui ysin ja kympin rajalla, ainakin vitosella. Bloggaamisen aloitin vitosen ja kutosen välisenä kesänä ja nykyään sanoisin, että onhan tuo seiskan kevättodistuksen kymppi aika vahva ja ansaittu - kirjoitelmista kun tuli seiskan aikana huonoimmillaan 10- ja pariin kertaan 10+ (kokeiden numerot vaihteli välillä 9+ ja 10+). Todellakin väittäisin, että ei ole sattumaa, että nimenomaan mun tekstien kirjoittaminen on vahvistunut näissä parissa vuodessa ihan reilusti, vaikka toisaalta mulle ei ole koskaan ollut ongelma alkaa vain kirjoittaa pitkää tekstiä. Se huomattavin muutos onkin ehkä tekstin laadussa.

Blogiin saa helposti "talteen" materiaalia vanhoista ratsastuksista ja sen itseluottamuskriisin iskiessä voi sitten selata niihin vuoden vanhoihin postauksiin ja muistella aikaa, kun 40cm tuntui mahanpohjassa ja 60 tuntui hipovan pilviä. Sitten voi vaan ihan oikeasti miettiä, että niin, ollaanhan tuolta tultu sellaiset parikymmentä senttiä ylöspäin.

Edelleen tää on yks mun lempikuvista musta ja Taaliasta, nää oli aikalailla viimisiä aikoja kun se poni oli noin mahtava ♥
Vanhoja postauksia on myös vähintään huvittavaa (ja hävettävää) lukea, kun kauhistelee omaa ratsastusta ja kirjoitustyyliä. Toisaalta uudemmat, mutta ei silti uudet postaukset (esim. mulla viime loppuvuosi / tämä alkuvuosi), ovat mukavaa luettavaa, kun voi elävästi palata siihen fiilikseen, miltä tuntui hypätä oma eka kuudenkympin kisarata tai laukata ekaa kertaa kunniakierroksella voittajana. Toisaalta se, että joskus aikaisemminkin on ollut hankalaa, ainakin auttaa mua uskomaan, että viimeksikin noustiin ylös sieltä kuopasta ja niin tehdään tälläkin kertaa.

Tän ponin kuoleman jälkeen noustiin sieltä pohjalta lähinnä Taalian ja Dollin ansiosta ♥
Bloggaamisesta on kahdessa vuodessa tullut mulle todella tärkeä harrastus, vaikka alkuun se oli vain tapa viettää aikaa ja halusin aloittaa bloggaamisen lähinnä, koska tosi moni muukin bloggasi. Hetkeäkään en taida olla katunut sitä, että kesäkuussa 2013 aloitettiin Ampan kanssa tämän blogin kirjoittaminen, sillä vaikka myös niitä ilkempiäkin (ei tosin lähellekään niin ilkeitä, kuin suosituille bloggaajille) kommentteja on tullut, on koko tänä aikana ollut niin paljon bloggaamiseen liittyviä iloisia hetkiä. Jokainen positiivinen kommentti saa hymyn naamalle, tai se, kun postaus, johon on panostettu ja jonka pelkäsi jäävän lukemattomaksi, on suosituimpien postausten joukossa.

Sitä paitsi, kun harmittaa, mun on paljon helpompi kirjoittaa, kuin puhua. Niin siis olen jakanut blogiin aika lailla kaiken negatiivisenkin, joka tänne millään tavalla kuuluu - Lyylin huonommat jaksot, pelko harrastuksen loppumisesta, Dollin ontumiset, oma itseluottamuksenpuute, Dollin jäykkyys ja pelko siitä, miten Dolli kestää edes tätä kesää. Jollain tavalla tuntuu oudolta kirjoittaa näitä asioita ihmisille, joita en tunne, mutta silti - kuitenkaan näissä asioissa ei ole mitään niin henkilökohtaista, etten näitä voisi kertoa.


Kun tunteistaan ja ajatuksistaan on helppo kirjoittaa, on bloggaaminen hyvä harrastus. Tällä hetkellä mulla on ihan loputon into kirjoittaa, joten kaikki mahdolliset postausideat voi heitellä kommenttiboksiin. Toivon, että tämä riitti ainakin näin ensin blogin tämän vuoden "synttäripostaukseksi", parempi ns. "juhlapostaus" tulee heti, kun saamme sen kasattua.

~ Omppu

5 kommenttia:

  1. Haha, pakko sanoo, että luen tedän blogia ja katson joka päivä ooteko julkassu jotain uutta, mutta en ole google tililläni liittynyt lukijaksi :D pidän tästä blogista ja sun kirjotustyylistä, joskus löysin tän kun olin zilpalla leirillä ja hain googlesta jollain hakusanalla mahdollisia blogeja, joita zilpan tuntiratsastajat kirjoittavat :) moona oli mun ehdoton lemppari, mitäs hänelle kuuluu?:3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ihanaa etten ole ainoa ns "haamuseuraaja" vaikka siis itsekkin katon joka päivä teiän blogin, että onko mitään uutta materiaalia tullut. älä siis huoli, kyllä sulla lukijoita on ja vaikka joka postaus ei kommentteja kauheasti keräiskään niin mä ainakin luen jokasen sun kirjottaman postauksen!:) tykkään niiiin paljon sun kirjotustyylistä ja tavasta millä ilmaset itseäs näissä teksteissä.

      Poista
    2. Ensimmäinen ano:
      Moonalle kuuluu oikein hyvää! Talvella ponilla oli tosin huonompi jakso, jonka aikana saattoi mm. piehtaroida kesken tunnin, lähinnä pukitteli paikallaan eikä hypännyt juuri ollenkaan, mutta nyt on jo paljon parempi, liikkuu innokkaasti jne. Nyt sille etsitään uutta satulaa, jotta sitten huonosta satulasta johtuvat selkäkivut ovat historiaa. Moona siis voi moonamaisesti, kärsii polttiaisista, mutta niitä ei ole onneksi kylmän alkukesän takia vielä kovin paljoa ollut :)

      Kiitos paljon kommentistasi! Kiva kuulla, että meillä on aktiivisia lukijoita, myös anonyymejä sellaisia :)

      Toinen ano:
      Kiitos paljon kommentistasi! Oon aina tykännyt kirjoittaa, ehkä siitä johtuukin, että blogiin kirjoittaminen tuntuu luontevalta. Oikeastaan en edes mieti lukijoiden määrää, kun kirjoitan, mulle on ihan ok, jos meidän blogilla on vaikka pari-kolme lukijaa, jotka oikeasti niitä postauksia lukee :) Kuitenkin nyt on ollut tosi kivaa saada postauksiin kommentteja, jotta tietää, että siellä on edes joku, jota kiinnostaa :)

      ~ Omppu

      Poista
  2. Itsekin aina järkytyn kun katson erään tuttuni blogia jota hän on kirjoittanut aivan puhekielellä, yhtään kuvaa ei ole yms. Saman ikäisenä siis kuin minä nyt.

    Omasta mielestäni kirjoitat todella hyvin (monet sua vanhemmatkin kirjoittaa huomattavasti huonommin)! Ja itse arvostan sitä, että bloggaaja oikeasti "asettelee" kuvat eikä vain niitä yhtenä länttinä laita perään (tarkoitan jos selität jotain esim. avotaivutuksesta laitat alle kuvan jossa teet avotaivutusta) ja kuvatekstit ja videot ovat plussaa! Etkä laita mitään tekstimötikkää vaan teet hyvät kappalejaot niin että tekstiä on kiva lukea.

    Tämäkin postaus oli erittäin hyvällä äidinkielellä toteutettu ja kuvia oli juuri sopivasti "aseteltuna"! :) Mukana oli myös aiemmin mainitut selkeät kappalejaot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi, kiva saada tällaista palautetta, jossa on oikeasti huomioitu postauksessa myös muukin kuin se, mistä se kertoo. Itselleni tosiaan on tärkeää, että teksti on selvää (tähän kuuluu myös ne kappalejaot) ja aina, kun on mitään materiaalia, mitä voi käyttää, tykkään tosiaan niitä kuvia laittaa.

      ~ Omppu

      Poista