perjantai 8. tammikuuta 2016

Miten niin talvi tuli?

Välillä kyseenalaistaa sen, miten mukavaa on olla suomalainen.
Siitäkin huolimatta, että Suomi voitti jääkiekon U20- maailmanmestaruuden.

Kuvat on räpsitty puhelimella, laatu on sen mukainen.
Kuten joku viisas on lausunut, on meillä hyvät rajanaapurit; Ruotsista tulee myrsky ja Venäjältä tuuli. Lämpömittarin näyttäessä -27 astetta ja ovesta ulos astuessaan todetessaan, että täällä ei muuten henki kulje, oli mukavaa miettiä, että viitisen tuntia saa viettää aikaa tässä raittiissa ulkoilmasssa. Ratsastamisesta on turha edes haaveilla - Natalla ei ole hokkeja, joten maksimaalisinta liikutusta, johon tuolla ilmanlämpötilalla kukaan edes melkein täysijärkinen hevostaan ajatteleva kykenee, ovat taluttelulenkit.

Hevosella on muuten energiaa. Se kipittää melkoisessa tahdissa, ja välillä tuntuisi helpommalta iskeä sukset hevosen perään ja kokeilla hiihtoratsastusta, kuin rämpiä puskassa (hevonen kävelee luonnollisesti polulla ja itse saat väistellä puita ja pensaita). Lunta ei ole kuitenkaan tarpeeksi siihen touhuun (jos kerran pakkasta on näin paljon, voisiko sitä luntakin tulla?), joten taluttelulenkit kutsuvat lauantaihin saakka. Silloin Nata kengitetään, ja sille laitetaan hokit ja tilsakumit.


Likemmäs polveaan myöten erinäisten varpujen seassa rämpiminen ei ehkä ole se harrastuksen tähtihetki - sen voi ehkä uskoa. Hevosen omistamisessa on ne varjopuolensa, joten ehkä se on ihan hyvä, että mun hevosenomistajuus alkoi juuri talvella - talvi kun tuntuu olevan maneesittomalla talllilla se epäideaalisin vuodenaika harrastamiselle sen perusteella, että syksyllä ja keväällä on suhteellisen samanlaiset kelit (sataa), kesällä kenttä vain pölyää, mutta talvella se on liukas, kova ja muhkurainen.

Vetäessäään neljättä kerrosta vaatetta päälleen kotona voi vakuutella itselleen tarkenevansa, mutta kun viiden tunnin kuluttua rojahtaa lämpimään autoon ja kädet ja jalat ovat niin umpijäässä ettei niitä enää tunne, ja niiden sulattaminen muuten sattuu, voi olla jo vähän eri mieltä. Nurkkaan hylätyt toppahousut saivat aivan uutta arvostusta osakseen, kun pakkanen alkoi kiristyä sinne parinkymmenen miinusasteen tienoille, samoin se takki, joka on "liian pitkä ja hiostava ratsastukseen". Niiden kanssa tarkenee tallilla näillä keleillä.


Ongelmana ovat tosiaan sormet ja varpaat - aivan sama, monetko normaalit sukat ja villasukat kerrostaa lämpimimpien talvikenkien sisälle, jotka on kaupasta löytänyt, varpaat ovat jäässä, eivätkä tänä talvena ole enää sormetkaan pysyneet lämpiminä. Kaikki on koitettu - myös ne Agrimarketin keltaiset hanskat, joiden sisällä on lampaankarvaa. Niiden piti olla niiiiin lämpimät... Tuntuu olevan se ja sama, onko hanskoja lainkaan, kun kädet on hanskoilla kuin hanskoilla jäässä jo siinä vaiheessa, kun lähestyy tarhaa kotikärryjen kanssa.

Jos joku otti tämän postauksen täysin tosissaan, en voi sille mitään, mutta ehkä tähän loppuun on hyvä todeta, että täysin vakavissaan aivan jokaista lausetta ei ole kirjoitettu... :D

Natan tarhasta otettu kuva, kesken siivousoperaation
~ Omppu

2 kommenttia:

  1. Varpaat ja sormet on kyllä mahdoton pitää lämpimänä! Mulla oli joku päivä agrimarketin keltasten hanskojen alla toiset hanskat ja silti sormet ihan jäässä :D Hevosten liikuttelukin pysynyy käynnissä vaikka hevoset onkin eri mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että joku muukin kärsii samasta ongelmasta (vaikka mielummin tietysti poistettaisiin koko ongelma maailmasta) :D Varpaita sulateltu kuumassa vedessä sen verran kohmeesta, että hetken väri on ollut mustanliila eikä punainen, hupsista, ehkä parit sukat lisää olisi hyvä idea...? Hevonen on ollut sen verran eri mieltä, että me ollaan "jopa" ravattu, kun vaan ratsastaja on ensin kangennut itsensä hevosen selkään, näyttäen lähinnä Michelin-ukolta. Ai että, kerrospukeutuminen näyttäytyi tänä talvena ihan uudessa valossa, kun miettii, mikä pitää lämpimänä, mikä ei hiosta, mikä pitää vettä... :D
      ~ Omppu

      Poista