Postauksellinen höpöttelyä

Se tunne, kun haluaisit kirjoittaa, mutta pää lyö tyhjää.

Mitä meille kuuluu? Siitä olette varmaan aika hyvin selvillä; uusi talli vähän pelottaa, karsinassa Nata on tosi levoton, uusia kavereita on löytynyt jo viereisistä tarhoista ja melkein uskallan sanoa, että maha saattaa olla rauhoittumaan päin, kun Nata ei enää syö karsinan kuivikkeita (vanhassa paikassa oli pelletti, nyt uudella tallilla turve). Kenttä on jäässä, maastoreittejä en tunne lainkaan.

Natan kaappia olen järjestellyt osittain turhaan viimeiset pari päivää. Satulahuovat ja loimet eivät oikeastaan ole edes kaapissa, vaan sen päällä ja vieressä (tallituvan kulmassa on tyhjää tilaa, mihin survoin Natan loimet, koska viimeinen kaappi ennen kulmaa on meidän eikä siihen kulmaan ole ilmeisesti mitään tulossa ja satulahuovat saavat olla kaapin päällä, koska eivät kaappiin mahdu). Kaapista löytyy kaikkea mäntysuovasta ja juuriharjasta ratsastusloimeen ja saappaisiin. Nyt luulen, että kaapin järjestys on löytänyt lopullisen olomuotonsa ainakin hetkeksi... :D

Päässä lyö tyhjää kaikkien postausideoiden suhteen; kahdelta yöllä joku idea saattaa tuntua ihan hyvältä, mutta seuraavana päivänä tekstiä ei saa aikaiseksi lausettakaan. Hyvää ideaa on yllättävän vaikeaa keksiä, kun ei tiedä, mikä kiinnostaa ja ketä. En haluaisi nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa postauksiin, jotka eivät ketään kiinnosta, joten kaikki postausideat ovat aina tervetulleita.

Loimikaupassakin on jo käyty, koska pakkasen kiristyessä Nata tarvitsi toppaloimen, joka on muuten näissä tämän postauksen kuvissa (Nata tosiaan on klipattu, siksi kaikissa kuvissa ratsastusloimikin). Sen lisäksi hankintalistalla olisi tulevaisuudessa ehkä putsit, mahdollisesti suojatkin (tosin ei välttämättä, pintelit sopii Natan jalkoihin paremmin). Muuten Natan mukana tuli kaikki tarpeellinen, riippuen siitä, syötetäänkö Natalle jatkossa pellavaa vai Greenlineä (Nata saa nyt kalkkia ämpärin loppuun asti, ja se pitää saada sekoitettua johonkin mössöön), pitää sitten käydä ostamassa sitä, mikä nyt sitten loppujen lopuksi valikoituu syötettäväksi tuon kalkkikuurin kanssa...

Ratsastettu ollaan pari kertaa, mutta kummallakin kerralla on vain pystytty kävelemään ja työstämään niskaa rennommaksi (Natahan todellakin osaa liikkua oikein päin, jos ratsastaja osaa pyytää). Aikaa tallilla kuluu silti helposti 4-5 tuntia, sillä yleensä ensin ratsastan Natan tai käyn taluttelemassa sitä, tämän jälkeen siivoan tarhan (nyt ennen madotusta on siivottu päivittäin + alkuun näkee myös mahan rauhoittumista paremmin), tarhan jälkeen siivoan karsinan ja karsinan jälkeen yleensä teen Natan iltaruuat valmiiksi. Jossain välissä tulee jäätyä juttelemaan tallikaverien kanssa. Koulun alkamisen jälkeen taitaa tarhan siivoaminen jäädä harvemmalle (esim. pari kertaa viikkoon), koska mä en todellakaan tiedä, mistä päästä sitä aikaa pitäisi nipistää pois.

Tässä postauksessa ei tainnut olla päätä eikä häntää, toivottavasti se ei haittaa. Natskun varusteista saattaa tulla jossain vaiheessa jonkunlaista postausta, tai sitten ei. Mä nyt vaan niin odotan lunta, että päästäisiin edes ravaamaan - eniten työstettävää kun meidän tapauksessa on ehdottomasti ravissa, Natalla kun on suhteellisen iso ravi jossa mä en osaa istua lainkaan, ja kun pompin ravissa (eli myös mun kädet pomppii ja "hutjuu"), Nata jännittyy ja lähtee kipittämään / juoksemaan jolloin istuminen on vielä hankalampaa. Sitä siis harjoittelemaan jatkossa!

~ Omppu