Superhyvin ja raivostuttavan huonosti

Maanantain tunnin jälkeen mä olin älyttömän turhautunut, pettynyt ja kiukkuinen.

Keskiviikkona puolestaan oli älytön voittajafiilis, hevonen toimi mielettömän hyvin ja kaikki tuntui onnistuvan.

Muutaman viikon vanha kuva, koska uudempia mulla ei oikeastaan ole.

Aika harvassa on ne kerrat, kun Natan kanssa tunnin jälkeen on ärsyttänyt niin paljon, kuin maanantaina. Yksinkertaisesti mikään ei onnistunut. Yhdelle esteelle ei saatu yhtäkään sujuvaa hyppyä, ennen estettä en antanut Natan liikkua, tuijotin maahan, hevonen oli kaikkea muuta kuin avuilla, roikuin sisäohjassa... Lista siitä, minkä kaiken tein väärin on mahdollisesti loputon. Olin turhautunut siihen, että mikään ei onnistunut, pettynyt omaan ratsastukseeni ja kiukkuinen itselleni, kun tuntuu, että esteillä en vaan pysty korjaamaan virheitäni vaikka osittain tiedostaisinkin ne.

Tiistaina käytiin rämpimässä metsässä. Nata liikkui hyvin eteen, mitä se ei oikeastaan ole kentällä tehnyt, paitsi estetunneilla. Laukassa mentiin pitkästä aikaa oikeasti aika reippaasti, mutta jarrut toimi silti suoran päässä. Koko loppumatkan Lehmä oli tosin sitä mieltä, että voitaisiin mennä kovempaakin... :D

Keskiviikon koulutunnilla Nata tuntui jo verkassa superhyvältä - se liikkui eteenpäin rennosti, mikä on verkassa aika harvinaista (terveisin viimeiset pari viikkoa ovat menneet tuijotellen toisiamme yläkautta silmiin). Laukka pyöri tosi hyvin ja pystyin istumaan paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Laukassa saatiinkin ehkä parhaita pätkiä, mitä ollaan ikinä tähän mennessä saatu (ja tietenkään kukaan ei ollut kuvaamassa sitten tällä kerralla).

Tehtävä oli periaatteessa tosi yksinkertainen, mutta silti siinä riitti tekemistä (montakohan kertaa mä olen näinkin mahtanut todeta täälläkin?). Ensin tehtiin pelkästään volttia ravissa, sitten voltinpuolikas ravissa - ympyrä ravissa - voltin toinen puolikas ravissa (eli tehtiin periaatteessa kahdeksikko, jonka toinen puoli oli voltti ja toinen ympyrä). Kun tämäkin onnistui, ympyrä tehtiin laukassa. Tässä vaiheessa yksi asia, mistä olin oikeasti aika yllättynyt, oli se, että laukka-ravi-siirtymiset tulivat suunnilleen oikeassa kohdassa ja laukkaympyrän jälkeinen voltinpuolikas oli rento ja muutenkin kohtuullisen hyvä.

Kaiken kaikkiaan keskiviikon tunti meni tosi hyvin, Nata tuntui kivalta ja liikkui rentona. Isoimmat ongelmat oli siinä, että lähdin nyppimään sitä voltilla kaulasta liian lyhyeksi. Silti olen tyytyväinen, sillä vähään aikaan ei ole mennyt noin hyvin, kuin keskiviikkona.

Torstaina löysäiltiin ja käytiin rauhallisemmassa maastossa, kun taas perjantaina pidettiin puomijumppapäivä. Tehtiin pääasiassa 50-60cm esteillä tehtävää, missä oli esteet molemmilla pitkillä sivuilla ja niiden välissä suunnilleen keskihalkaisijalla kolmas este. Näistä fiksuin tehtävä, minkä sain kehiteltyä, oli puoliympyrä (pitkillä sivuilla olevat esteet) ja voltti (keskellä oleva este ja toisen pitkän sivun este uudestaan). 

Loppuun tulin pelkällä ympyrällä pitkillä sivuilla olevat esteet muutamaan kertaan ehkä 60-70cm korkeudessa ja loppuun otettiin pari yksittäistä hyppyä n. 80cm pystylle. Itse jäin taas nyppimään liikaa, mikä sitten näkyi huonompina hyppyinä ja puomeja tippuikin jonkun verran. Nata tuntui kuitenkin tosi kivalta enkä mä ollut ihan kauhusta kankeana, joten nostettiin esteitä vähän oman "mukavuusalueen" yläpuolelle, vaikka itsenäisesti hyppäsinkin.

Lauantaina Nata hierottiin ja illalla käytiin tekemässä pieni taluttelulenkki metsässä. Sunnuntaina menin itsenäisesti sileällä, ja eron siihen kireään ja jännittyneeseen Nataan, jonka kanssa tapeltiin toista viikkoa ihan perusasioistakin, huomasi selvästi. Hevonen oli alusta asti suhteellisen rento ja kiva, ei nyt mikään paras mahdollinen, mutta ihan jees. Verkkailin aika pitkään ja verkan jälkeen tein samaa tehtävää, kuin keskiviikon tunnilla. Nata toimi tosi hyvin (laukka ei ehkä ollut ihan niin rentoa, kuin keskiviikkona, mutta silti normaalia parempaa) ja tein tehtävän muutaman kerran molempiin suuntiin.

Nata toimi niin hyvin, että reilun puolen tunnin jälkeen jäin loppuverkkaamaan ja loppuravit olivat taas ehkä koko ratsastuksen paras osa, kuten viimeksikin hieronnan jälkeen. Lehmä liikkui kivan rennosti ja letkeästi olematta kuitenkaan vetelä, ja niinpä olin tosi tyytyväinen, kun jäätiin kävelemään loppukäyntejä. 

Roihuun on enää ihan pari päivää - blogi tulee siis mun osalta hiljenemään reiluksi viikoksi keskiviikosta eteenpäin. Mä todella uskon ja toivon, että siitä viikosta tulee mun kesäloman huikein viikko!

~ Omppu