sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kun ei onnistu

Meidän blogissa on jo aika monta epäonnistumista yms. käsittelevää postausta, joiden joukkoon tämäkin varmaan kuuluu ainakin osittain. Yritän nyt kuitenkin kirjoittaa sillä tavalla, että jäisin mahdollisimman vähän jaarittelemaan samaa asiaa, niinkuin mulla on pahana tapana.


Perjantaina yritin ratsastaa Upilla. Okei, hevonen oli jo tuupannut yhden tunnin (?) kentällä (jonka jälkeen se oli päästetty tarhaan, jossa herra tyytyväisenä mäyssäsi heinää kun tulin sitä hakemaan uudestaan hommiin), joten ei ollut ihme, että sen motivaatio ja innostus ei ollut huipussa. En tosiaankaan ole syyttämässä siis hevosta, sillä itse olisin voinut ratsastaa paljon paremmin. Meillä ei sujunut Upin kanssa oikein mikään sen puolen tunnin aikana, jolloin yritin ratsastaa pikkuhevosta paremmin avuille. Tapeltiin yhdellä isolla keskiympyrällä ensin siitä, pitääkö jalkoja liikuttaa reippaasti vai madellaanko tyynen rauhallisesti eteenpäin. Hevonen kulki jännittyneenä ja suurin piirtein tuijotteli yläkautta silmiin, eikä halunnut taipua/asettua oikein mihinkään suuntaan. Mulla oli vähän turhautunut olo ja jankkasin keskiympyrällä ratsastamista aika kauan. Jossain vaiheessa Upi rentoutui ja taipui volteilla ihan kivasti, joten aloitin homman alusta toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa ratsuni alkoi näyttämään ja tuntumaan siltä, että se ei kulje täysin väärinpäin jännittyneenä, eikä ratsastajakaan ollut enää niin epätoivoinen.


Tämä tapahtui siis ravissa - laukkaaminen oli täysin eri juttu. Olen paljon huonompi ratsastamaan hevosta laukassa kuin ravissa. En siis osaa vaikuttaa hevoseen yhtä hyvin laukassa, jonka huomaa varsin selkeästi - etenkin Paavon kanssa! Upilla laukkaaminen onnistui ihan jees, vaikka pää välillä viipottikin pilvissä. Pikkuhevosen laukassa on todella mukava ja helppo istua, joka helpotti huomattavasti mun ratsastustani. Laukkaamisessa ainoana ongelmana oli sen nostaminen, jolloin hevonen kirjaimellisesti rynni pois alta. Yritin kuitenkin säilyttää tyyneyden ja hidastaa sen verran, että sain tehtyä laukannoston, jolloin Upi rynnimisen sijasta nostaisi oikeasti laukan.

Upi (ei ole kovin edustuskelpoinen kuva...)

Hani

Kentällä pyörimisen jälkeen - niin onnistuneen kuin vähän epäonnistuneemman- käytiin laukkailemassa yhdellä kivalla ja pitkällä hiekkatiellä. Tämä oli tosiaan kolmas kerta kun ollaan käyty kyseisellä tiellä päästelemässä hevosilta ylimääräisiä energioita. Se on ollut aina yhtä mahtavaa, niinkuin oli tälläkin kertaa. Kyseinen suora on aika pitkä ja ollaan yleensä laukattu vain puolesta välistä, mutta tälläkertaa laukattiin koko suora. Upilla oli aika paljon energiaa ja intoa, koska se lähti kuin tykin kuula. Laura ratsasti Paavolla meidän edellä, joten vaikka pikkuhevonen parin iloloikan saattelemana vähän lähti lapasesta, sain sen hyvin hallintaan. Laukattiin suora kokonaisuudessaan kolmeen kertaan, ja Upi oli joka kerralla aivan super! Viimeinen kerta oli kahta ensimmäistä selvästi rauhallisempi ja sen jälkeen ravailtiin hetki, ennenkuin kävellä löntysteltiin takaisin tallille. Tallilla vaihdettiin hevosten varustukset riimuihin ja naruihin, josta tuli tilapäisohjat ja lähtettiin köpöttelemään hevosten kanssa laitumille.

Vähän on epätarkka, mutta näin me siis käpöteltiin laitsalle :)

Ainoat onnistuneet asiat Upin kanssa olivat maastolaukat ja kävelylenkki laitumille. Hevonen oli selkeästi vähän pympääntynyt sileätyöskentelyyn ja oli ihanan innoissaan päästessään kuluttamaan energiaansa maastolaukkailuun. Toisaalta vaikka loppujen lopuksi ei perjantain ratsastelut täysin päin puuta menneet, olisin kaivannut itseltäni enemmän motivaatiota ja keskittymistä ratsastukseen kentällä. Mulla ei ole näiden lämppäreiden kanssa sujunut nyt hetkeen, koska en ole näillä hevosilla paljoa edes ratsastanut ja heitän täysillä yrittämisen sijasta liian helposti hanskat tiskiin. Laukkareissun sijasta olisin voinut jäädä kentälle laukkaamaan ja yrittämään saada jonkin näköistä kontrollia laukkaan. Mulla tuntuu olevan itseluottamus tekemisiini hevosten kanssa selässä päin aika nollissa. Jos teen virheen, yritän paikata sitä, mutta musta tuntuu, että teen asiat heti uudelleen täysin päin honkia. Mun täytyisi saada jonkin näköistä selkärankaa laukkaamisen lisäksi koko ratsastukseeni.  Ensi viikon sunnuntaina (19.7) lähden Sammiin opettelemaan taas ratsastamaan ja hyppäämään hyvän opetuksen alaisena. Toivon, että leiriviikon jälkeen osaisin taas tarttua itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa. 

Kingi, takana Hani ja vasemmalla Upi

Laura & Paavo

~ Amppa

2 kommenttia:

  1. Ota paljon Sammissa kuvia ja tee siitä postaus tänne, Omppukin teki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ottaa nyt kun on vähän parempi kamerakin käytössä ja tottakai teen siitä postauksen!

      ~ Amppa

      Poista