Ei ehkä tyylillä eikä taidolla mutta jollain tavalla me silti onnistuttiin.
Koko viikko meni ihan horroksessa. Koulussa vaan väsytti, vaikka nukuin joka yö ihan hyvin. Maanantaina oltiin maastossa enkä torstaina jaksanut ratsastaa. Perjantaina en päässyt pesemään Selmaa, joten kaikki puunaus piti suorittaa lauantaiaamuna. Herätys kuudelta, ja - kuten myöhemmin julkaistavasta kisapäivävideopostauksesta voi päätellä - äärimmäisen väsyneissä fiiliksissä tallille. Laitettiin Selmalle suojat, pintelit ja loimi, ennen kuin lähdettiin kohti Zilpaa.
Muut meidän kaveriporukasta hoiti poneja tallissa, ja musta tuntui niin ulkopuoliselta mennä parkkipaikalta hakemaan Selmaa (ylläpitäjä siis laittoi sen kuntoon, kun kävin vessassa, maksoin, kävelin radan jne). Kaikki meidän kaveriporukasta meni joko 50-60 tai 70, tai vaikka molemmat. "Me mennään vaan toi ristikko", Totesin useammin kuin kerran ja sain useammankin hämmästyneen katseen osakseni. Dolli seisoi tarhassa Nellin kanssa syömässä. Se teki kaikkein kipeintä. Ajettiin trailerin perässä Zilpalle, ja isot ponit on taas tien viereisessä tarhassa. Siellä se Dolli seisoi. Entä jos se olisi kunnossa, ja mä laittaisin sitä pesupaikalla kuntoon? Poni kuopisi satuloidessa, eikä malttaisi seisoa paikallaan. Radalla se lähtisi taas käsistä äärimmäisen turhauttavan verkan jälkeen ja olisin taas huipputyytyväinen hienoon poniin, joka paikkasi kaikki mun mokat.
Tällä kertaa menin verkkaamaan ajoissa. Kävelin ja ravailin Selman kanssa, sekä yritin nostaa laukkaa molempiin suuntiin. Vasempaan otin yhden verkkahypyn ja oikeaan muutaman enemmän. Poni tuli kohtuullisesti avuille, taipuikin ihan hyvin, mutta vasempaan taas vähän vastusteli.
Rata ei mennyt, niin kuin oletin. Oletuksena oli joko kielto heti ekalle ja mahdollisesti hylkykin, tai vaihtoehtoisesti yllättävän sujuva ja hyvä rata, jos poni syystä tai toisesta olisi toiminut samalla tavalla kuin kotona. No, eka estehän oli kirkkaan pinkki, ja Selma sitä vähän katsoikin, mutta kun ratsastin esteelle pohkeet hyvin kiinni, yli mentiin. Suora linja ykköseltä kakkoselle ei meidän tapauksessa ollut kovin suora, ja kolmosta lähestyttiin ravissa, koska siihen oli muillakin tullut kieltoja. Selmakin vähän katsoi mustaa kolmosta, joten siitä käveltiin yli, samoin pinkistä nelosesta, koska ponilla oli liian vähän vauhtia ja se jäi tuijottamaan estettä. Vitoselta saatiin taas laukka takaisin ja kutoselle tultiinkin hyvin. Koko radan parhaalta kohdalta tuntui esteiden 6-7 väli. Seiskalle hyvä hyppy, mutta sitten taas jäätyminen, koska edessä oli sinikultainen kasi. Siitäkin mentiin yli.
Luokan arvostelu oli A.1.0, eli puhtaat radat palkittiin samanarvoisina. Saatiinhan me sieltä miniruusuke kotiintuomisiksi, ja kunniakierroksellekin päästiin. Poni ei vaan tajunnut, että kunniakierroksella saa oikeasti laukata, vaan sain ratsastaa ponia tosi reippaasti eteenpäin.
Kisapäivään olen tosi tyytyväinen. Olisihan se ollut kiva mennä Dollilla joku vähän isompi luokka tämän lisäksi, mutta kun ei niin ei. Tuskin me tullaan enää juuri estekisoissa hyppäämään, ja siksi mä olen tosi onnellinen, että jäi "edes" hyvät muistot näistä puolestatoista vuodesta, missä edettiin puomiluokista 60cm luokkiin. Jos Dolli ei olisi kipeä, olisi varmasti hypätty tänä kesänä jo 70cm ratoja. Asiat nyt vaan menivät näin, ja pakko mun on myöntää, että olihan se huippukivaa mennä vaan rennolla fiiliksellä Selmalla tuo pieni luokka ja talkoilla sitten loppupäivä. Otsikkohan tosiaan tuli siitä, että en osaa kommentoida meidän radasta kokonaisuutena juuri mitään... :D
 |
| Tää kuva on niin mun suosikki ♥ |
Päivästä on tulossa myös jonkunlainen videopostaus. Tämä postaus jäi tosi tyngäksi ja aiheen vierestä kirjoitetuksi, mutta haluan silti julkaista videopostauksen eri postauksena. Toivottavasti siis se, että tämä postaus on vähän lyhyempi, kuin yleensä, ei haittaa...
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti