maanantai 5. lokakuuta 2015

Syypää mun hymyyn

Mä olen sanaton.
Tää poni on kultaa ♥




Torstaina sain vähintään mielenkiintoisen idean; osallistutaanpa tallikisoihin, ihan näin niin kuin extempore. Lasten tehtäväradan mentyäni sain vielä mielenkiintoisemman idean; osallistua pääesteluokkaan luokan ulkopuolisena, niin että radan okserit lasketaan pystyiksi. Olen hypännyt Selmalla kaksi kertaa ennen tätä neronleimausta, joista toisella kertaa vain ristikoita ja toisella tunnilla tunnin isoin este oli max 40cm. En ole ikinä hypänny sillä rataa. Mennäänpäs talliolympialaisiin hyppäämään rata.


Jälkikäteen, ei kaduta. Ei todellakaan kaduta. Selma oli mennyt radan jo kerran, joten se oli hyvin vertynyt. Otin toiseen suuntaan ravia ja laukkaa pari kierrosta, sekä yhden verkkahypyn. Selma oli alusta asti aika kivasti avuilla, eikä hermostunut mun virheistä yhtä paljoa, kuin yleensä. Radalle lähtiessä mulla oli siis tosi varma olo hevosesta, mutta tosiaan, extempore kyseisen luokan aikana idean osallistumisesta saatuani, en ollut kävellyt rataa. Ykkösen ja kakkosen muistin, kolmosta piti hetki miettiä ennen rataa ja sitten pitikin jo nostaa laukka ja lähteä radalle. Kolmosen jälkeen muistin, missä nelonen on, mutta vitosta piti miettiä hetken aikaa. Kutosen ja seiskan muistin ilman suurempaa ihmetystä.


Ykköselle hyppäsin ennen Selmaa, ja sarjan jälkimmäiselle osalle hyppy oli vähän ihmeellinen tasajalkapomppu. Muut hypyt olivat tosi hyviä, ja Selma meni myös sarjan tosi hienosti (se oli siis radan selvästi hankalin kohta, ainakin meille), ja siksi kehunkin sitä videolla melko selvästi sarjan jälkeen. Yksi vastalaukka radalla tuli (kakkoselta kolmoselle), mutta se ei juuri haitannut, ja selvittiin rata siis kunnialla maaliin.



Olin Selmaan huipputyytyväinen radan jälkeen ja totesin, että oli hyvä idea mennä rata kummemmin miettimättä ilman oksereita. Selma oli niin kivalla tuulella, ja imi esteille oikein kunnolla, että jos neiti on tuollainen vieraissa paikoissakin, olisi ehkä joissain estekisoissakin kiva käydä. Ehkä. Joskus.

Mä en kestä tota huopaa ♥.♥
Tehtäväratakin meni ihan hyvin, kun nyt ottaa huomioon, että rata piti mennä käynnissä, mutta siitä otettiin aika. Pujoteltiin, tehtiin ympyrä, mentiin puomikuja, pujoteltiin ja pysähdyttiin. Siinä oli oikeastaan koko rata. Virhepisteitä tuli radan unohduksesta, keilojen kaatamisesta jne, ja kaikki luokassa selvisivät radan virhepisteettä. Aika siis ratkaisi, ja me tultiinkin toisiksi Selman kanssa. Oli neiti niin söpönä ruusukkeen kanssa! ♥



Kaiken kaikkiaan talliolympialaispäivä oli huippukiva. Rennon ilmapiirin takia uskalsin lähteä koittamaan tuota esterataa ja on kyllä pakko sanoa, että kannatti. Poni oli ihan liekeissä! Kiitos siis kaikille jollain tavalla talliolympilaisia järjestämässä mukana olleille ♥


~ Omppu

2 kommenttia:

  1. Vähän söpö toi tehtävärata :D ja Selma oli ihan liekeissä tossa esteillä! Mun on vielä pakko antaa krediittiä sun postaustahdista, tosi hieno juttu että jaksat noin usein pistää postausta, ettei tuu niitä "anteeksi hiljaiselosta"-postauksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tehtävärata oli kyllä ideana tosi kiva, että kuka vaan pääsee osallistumaan :D Ja poni tosiaan oli ihan älyttömän hyvä tuossa esteillä ♥ Kiitos paljon, mä olen tosiaan sitä mieltä, että jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla (enkä siis myöskään tykkää bloggaajista, jotka saattavat kirjoittaa kerran kuukaudessa tms). Toki kokeiden yms. takia tahti vähän hidastuu aina välillä, mutta koitan kirjoittaa postauksia valmiiksikin aina välillä, jotta niitä voin sitten julkaista, jos / kun en ehdi mitään kirjoittaa :)

      ~ Omppu

      Poista