Helppojen asioiden suunnaton vaikeus

Fiilis maanantain tunnin jälkeen:

osaan asettaa hevosen

osaan hengittää

osaan ratsastaa hevosen rauhallisemmaksi tai reippaammaksi

Miksi en tee mitään näistä edellä mainituista, kun minun pitäisi?
Torstaina jatkettiin melkolailla samoissa merkeissä, joten sekin tunti survoutuu tähän samaan postaukseen.

Postauksen kuvat on otettu muilta ratsastuskerroilta, tällä viikolla en saanut ketään kuvaamaan.

Maanantaina edelleenkään fiilis ei tallille suunnatessa ollut katossa lauantaisten kisojen oman mokailun johdosta. Siispä maanantaina käytiin koko kisapäivä läpi, ennen kuin edes nousin hevosen selkään, jottei tunnille jäisi niin pahasti asioita hampaankoloon. Anne sai mut jopa vakuutettua, että viimeinen keskihalkaisija ja elämä ennen laukkaa meni oikeasti hyvin, mutta tällä(kin) kertaa kävi juuri se, mistä mun pitäisi oppia pois - kun Selmalta loppuu laukka, Oonalta loppuu happi.

Tässä vaiheessa muistin vielä hengittää :D

Maanantaina tehtävä koostui muutamasta puomista ja tötteröstä ja ensi silmäyksellä se näytti lähinnä melko kivalta ja helpolta, ainakin siihen asti, että Anne kertoi, mitä muutamalla puomilla ja tötteröllä tehdään. Vastakaartoja ja täyskaartoja. Asetetaan ja taivutetaan. Ja tämä tehdään muuten ravissa. Harjoitusravissa. Vatsalihakset huutaa seuraavana päivänä hoosiannaa.

Siitäkin huolimatta, että tehtävä oli kohtuullisen hankala, se sujui hyvin. Selma alkoi lopputunnista taipua melko pienelläkin vaivalla, ja loppuravit hölkättiin oikein päin. On se poni hieno! Kaiken kaikkiaan tunti oli positiivinen yllätys, ja loppuraveissa poni toimi superhienosti.

Torstaina jatkettiin samantyylisellä tehtävällä, tällä kertaa tehtiin vastakaartoja ja mentiin puomeja. Nyt puomeja mentiin ympyröillä, suorilla, keventäen, istuen, kevyessä istunnassa, laukassa, ravissa, käynnissä, yksittäin ja sarjoissa. Puomitehtävät tuntuu tällä hetkellä tosi kivoilta ja saan niistä yllättävän paljon irti, joten on tosi kiva, että ollaan menty puomejakin, eikä vain normaalisti koulua.

Torstaina mulla oli kuitenkin sellainen päivä, että - ensinnäkin olin nukkunut ihan liian vähän - koulusta tullessani olisi todellakin tehnyt mieli jäädä kotiin nukkumaan, eikä syventyä suurien lukujen kymmenpotensseihin ennen tallille lähtöä. Jollain tavalla kuitenkin löysin itseni tallilta neljän aikoihin, edelleenkin vähän väsähtäneenä.

Pyydystin Selman tarhasta normaalisti ja laitoin sen rauhassa kuntoon. Suunnattiin ajoissa kävelemään ja ravailemaan, ennen kuin aloitettiin tunti.

Tunti meni hyvin. Selma oli innoissaan ja liikkui hyvin eteen, mihin olin tosi tyytyväinen. Laukka nousi melko paljon ylöspäin, ja puomit tulin esteistunnassa, koska niille tuli välillä vähän mielenkiintoisia askelia. Kuitenkin nekin lähtivät sujumaan, ja olin Selmaan tosi tyytyväinen.

Tämä postaus on ehkä vähän sekava, mutta halusin silti julkaista tämän ennen Pietniemen tallikisojen kisapostausta. Siellä käytiinkin Selman kanssa mm. kokeilemassa meidän eka esterata! :)

~ Omppu