keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kahden ponin sunnuntai

Viime sunnuntaina ratsastin pitkästä aikaa kaksi tuntia samana päivänä, ja oikeastaan lähes peräkkäin. Ratsastin Selmalla ensin itsenäisesti, ja sen jälkeen lähdin Zilpalle muistelemaan, miten Kössillä ratsastetaan. Tämä postaus on ehkä vähän tynkä, mutta jotain eloa munkin puolelta tänne nyt vihdoinkin... :D


Alkuun menin Selmalla vähän aikaa ilman satulaa. Jo ravissa totesin idean ei-niin-hyväksi, joten kun sain käynnin ja ravin jotenkin toimimaan, kävin hakemassa satulan. Alun säätämisen jälkeen molemmat laukat pyöri hyvin, ja koitin pariin kertaan tehdä myös laukanvaihtoja ravin kautta lävistäjällä. Nekin onnistuivat, joten jäin kävelemään välikäyntejä.


Välikäyntien jälkeen parempien ideoiden puutteessa pujottelin kartioita, yrittäen saada Selmaa asettumaan ja taipumaan. Aika hyvin Selma alkoikin asettua, toki aina olisin voinut pyytää rohkeammin. Jossain vaiheessa sain neronleimauksen yrittää etuosakäännöksiä, mitä en siis ole ikinä Selman kanssa tehnyt. Tehtiin niitä muutaman kerran tuon pujottelun yhteydessä niin, että käännyttiin 90 astetta kerrallaan. Muutaman kerran onnistuikin tosi hienosti.


Käynti-, ja ravipujottelun sekä etuosakäännösten jälkeen yritin työstää ponia vielä vähän pehmeämmäksi ympyrällä harjoitusravissa. Kun tämä sujui, lähdin jo loppuverkkailemaan. Aikaa oli mennyt tunnin verran, jonka jälkmmäinen puolikas älyttömän hitaasti. Vaikkei ratsastus ollut ihan huippu on huonompiakin ollut, ja olin tosi tyytyväinen muutamaan pikkuasiaan.


Zilpalla meninkin melkein heti hoitamaan Kössiä. Ratsastusta kuvaa kaikkein parhaiten sana virkkuukoukku. Varsinkin ravissa oli ihan sama, annoinko mä ohjaa löysäksi vai kiristinkö, oliko tuntuma löysä vai napakka, ratsastinko jalalla vai enkö tai missä tempossa mentiin, poni liikkui linkussa turpa ryntäissä.


Loppujen lopuksi sain Kössinkin kanssa ihan kohtuullisia pätkiä. Tunti meni tosi nopeasti ja olin Kössin ihan tyytyväinen, mitä nyt laukassa oli vain yksi vaihde eikä askel oikein
pidentynyt. Loppuravit hölkättiin tosi rennosti pää alhaalla mutta ei linkussa, ja se oli yksi tunnin parhaita pätkiä. Ihan kiva Kössillä on mennä, jos kerran aina ei voi sillä Dollilla mennä... ;)


~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti