perjantai 20. marraskuuta 2015

Oikeastaan aika hyvä

On se hankalaa. Niinkin yksinkertainen asia kuin pohkeenväistö (tosin ehkä edelleen tiistaina vaikuttanut aivotärähdys vaikutti asiaan). Tälläkin kertaa luvassa on koostepostaus molemmista viikon tunneista, joista jälkimmäinen ei mennyt lainkaan huonosti.


Tiistaina olin taas tunnilla Selmalla. Tällä kertaa teemana oli pohkeenväistö, mitä itse asiassa mä olin tehnyt sunnuntaina ja ilmeisesti Selmakin viikonloppuna ylläpitäjänsä kanssa. Tehtävän siis piti olla melko helppo ja sujuva, mutta miten kävi?

Oikealle Selma väisti ihan hyvin. Muutamia rehellisiä ristiaskelpätkiä saatiin, ja sainkin muutaman ihan kohtuullisen hyvän onnistumisen, joista huomasin eron niihin "väistöihin" missä ollaan lähinnä nojattu lapaan ja juostu pidätteestä läpi. Nämä pätkät oli kuitenkin tosi lyhyitä, kesti ehkä sen 2-3 askelta, mutta ne oli silti sen verran erilaisia, että eron kyllä tunsi.

Lopulta, kun väistöt sujuivat ravissa ja käynnissä, lähdettiin väistöpätkän jälkeen nostamaan laukka. Oikeaan ei tässä ollut kovinkaan suuria ongelmia, mutta kun vaihdettiin vasempaan, ei mikään onnistunut. Ei väistö, ei laukannosto, ei laukka, ei mikään. Vääriä laukkoja otettiin ehkä 15, ennen kuin sain pari kertaa vasemman, eikä senkään ratsastettavuus mitään parasta luokkaa ollut.

Tiistain tuntiin en osannut olla kovin tyytyväinen, joten uusi yritys torstaina tuli tarpeeseen. Tällä kertaa ei tehty mitään ihmeellistä, pientä väistömäistä ajattelua ulospäin ympyrällä ja askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.

Torstaina oma pääkin oli jo vähän selvempi, mutta tiistainen "vähän" hallitsematon portaidenlaskeutuminen tuntui edelleen lonkassa. Ehkä kuitenkin se, että pää oli paremmassa hapessa, vaikutti siihen, että pystyin keskittymään paljon paremmin ja Selmakin toimi paremmin. Alkuverkassa Selma oli melko vahva, eikä mitenkään erityisen hyvä, mutta ympyrällä se vähitellen pehmeni niskasta ja rupesi toimimaan paljon paremmin.

Vasen laukka nousi ehkä viidennellä yrityksellä, mutta se todella nousi, eikä Selma tapansa mukaan muljahtanut laukkaan. Ensimmäisellä kerralla tehtiin jonkunlainen laukanvaihdontapainen vahingossa, ja toisella kerralla sain ravista ihan hyvän vasemman laukan. Nyt mulle oli jostain syystä istuminen tosi helppoa ja pystyin myös vähän irrottelemaan Selmaa kuolaimesta laukassa, joten kun otin raviin, Selma ei tullut niin vahvaksi, kuin yleensä.

Oikeaakin laukkaa pystyi ratsastamaan ja nostot oli hyviä. Laukka-ravi- siirtymiset toimi, samoin ravi-käynti. Selma ei tullut oikeastaan lainkaan vahvaksi tai lähtenyt vastustamaan kuolainta, kun pyysin istunnalla enkä juuri lainkaan kädellä. Niinpä oli siis taas aihetta olla tyytyväinen poniin, sekä oikestaan omaankin ratsastukseen.

Torstaina juteltiin myös vähän ensi kaudesta, mutta se postaus tuleekin sitten joulukalenterissa... Ai että, mä en malttaisi odottaa, että saan kertoa ensi kauden kaikista uusista tuulista tänne, mutta ei tässä ole enää, kuin kymmenen päivää ennen joulukuuta... :D Pahoittelut postauksen kuvattomuudesta :/

~ Omppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti