Uusi esteratsu

Edellisessä postauksessani saatoin mainitakkin, että seuraavana tuntina meillä pitäisi olla esteitä. Olin oikeassa, sillä viime torstaina päästiin vihdoinkin kunnolla hyppäämään. Tällä kertaa ratsu oli Manun sijasta kaikilla muilla puolilla tutuksi käynyt Hapsu, jonka kanssa en siis ollut koskaan kunnolla päässyt hyppäämään. Kerta se ensimmäinen, ja on kyllä pakko sanoa, että taisin löytää itselleni uuden "esteratsun".

Tunti aloitettiin omatoimisten volttien pyöräyttelyllä, jonka avulla heräteltiin hevosia taipumaan. Hapsu oli vähän tahmean tuntuinen, mutta liikkui silti ihan kivasti eteenpäin, kun pyysin enemmän aktiivisuutta. Toiseella pitkällä sivulla nostettiin aina laukkaa. Laukassa piti olla kevyessä istunnassa koko ajan, ja se oikeastaan onnistuikin ihan hyvin. Hapsu vähän painui päästä liian alas laukassa, mutta muuten meidän suorista oli todella onnistuneita. Nostot tulivat melkein pelkästä laukan ajattelemisesta ja jalan siirtämisestä.

Alkuverkaksi tultiin kaksi ristikkoa kahteen kertaan. Koska Hapsu laukkasi aika reippaasti, ajattelin sen lähtevän hyppyyn aika kaukaa, jolloin en ratsastanut kunnolla ennen estettä eteenpäin. Ensimmäiselle ristikolle tulo meni plörinäiksi, kun en tosiaankaan ratsastanut Hapsua eteenpäin, jolloin Hapsu tiputti raviin ennen estettä ja hypystä tuli aika iso, koska tulimme aika hitaalla vauhdilla. Toiselle ristikolle vähän skarppasin tässä asiassa ja tultiin paremmalla vauhdilla. Hypyt olivat ihan hyviä, mutta vauhtia meiltä tosiaankin puuttui. Toisella kierroksella laukka oli jo sitten energisempää ja hypyt olivat edelleen ihan hyviä. Hapsu ei todellakaan lähtenyt yhteen ainoaankaan hyppyyn liian kaukaa, joten jännitin sitä ihan suotta.

"Mennäänkö yli?"

"Okei, mennään sitten!"

Tämän alkuverkka kierroksen jälkeen meidän piti aina ristikon päällä kääntää ristikosta riippuen oikealle tai vasemmalle. Tätä kääntämistä oltiin jo harjoiteltu edellisellä tunnilla, joten se oli aika heti hallussa. Meidän vauhtimme ei vieläkään ollut päätä huimaavaa, mutta hypyt ja käännökset onnistuivat ihan hyvin. Hapsu kääntyi todella helposti, kunhan minä olin myös kääntymässä.

Sitten tehtävään lisättiin toisella pitkällä sivulla ollut jumppasarja. Ensiksi hypättiin nämä kaksi ristikko-okseria, joiden päällä tehtiin tiukat käännökseet ja sen jälkeen tultiin jumppasarja. Tähän tehtävään lähtiessä tunsin Hapsun vajonneen kaulastaan melkein kuolaimen alle (tai siis todella alas), enkä saanut korjattua sitä ennenkuin aloitimme hyppäämisen. Se ei kuitenkaan Hapsun hommia hirveästi haitannut, mutta seuraavalla kerralla yritin korjata hevosen niskaa ylemmäs. Jumppasarjassa oli ensin ristikko, kahden sokeripalan innari, sekä vielä yksi  ristikko ja pysty. Sarjalla oli tärkeää olla vähän kevyessä istunnassa koko ajan, sillä esteitä oli monta ja ne tulivat aika nopeasti eteen.

Kuvista kiitos Lauralle!

Toisella kertaa tultiin vain jumppasarja uudelleen, koska meillä oli aikaa enää niin vähän. Tälläkertaa viimisiä kahta estettä nostettiin vähän korkeammiksi (50-55 max.). Viimeinen linja oli ehdottomasti parhain linja, sillä pääsin jokaiseen hyppyyn mukaan, Hapsu ei ollut liian alhaalla, eikä mennyt liian lujaa tai liian hitaasti.

KuRalla olisi harjoitusestekisat ensi viikonloppuna, mutta koska ensi viikolla olen reissussa, josta varmaan kuulettekin piakkoin. Uskon olevani sen verran väsynyt tästä matkailusta, joten jätän kisat välistä. Ehkä sitten joskus. Ja tosiaan sitten kun joskus menisin kisoihin, ratsuehdokkaana olisi ehdottomasti Hapsu!

~ Amppa