maanantai 2. marraskuuta 2015

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Moikka moi, mitäs teille kuuluu? Millonkohan oon julkaissut viimeksi jotain järkevää? Joskus lokakuun 15. päivä? Hupsista...

Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa, enkä sitä monen muun kerran tavoin hirveästi ala pahoittelemaan ja selittelemään, koska ymmärtänette varmaan, että ei sitä aina inspiroi istua muutamaa tuntia ruudun ääressä vääntämässä kelvollista tekstiä. Mun tapauksessani näitä inspiraatio -hetkiä on aika vähän.

Ei mikään paraslaatuisin kuva, mutta tämän näköisiä juttuja oli pari viikkoa sitten ihan kivasti taivaalla

Mulle kuuluu oikeastaan ihan hyvää. Oon käynyt joka viikko syyslomaa lukuunottamatta säännöllisesti tunneilla, joista niitä tuntipostauksia ei vaan ole tullut. En ole jaksanut kirjoittaa, joka on oikeastaan kaatunut siihen, etten oo tiennyt mitä kirjoittaa. Jos olen kirjoittanut, tekstiä on tullut niin vähän, että en ole saanut järkevää postausta aijalliseksi. Kompromissina olen siis jättänyt yksinkertaisesti vain kirjoittamatta, mikä näkyy suunnattoman korkeassa aktiivisuudessani täällä blogin puolella. Ehkä sitten joskus mustakin tulee aktiivisempi ja aikaansaavampi.

Ennen syyslomaa edeltäneet tunnit ratsastin Hapsulla ja uudeksi suosikiksi nousseella Poppiksella. Molemmilla tunneilla ratsastettiin koulua, Hapsu -tunnilla tosin tehtiin sitä puomien kanssa. Molemmat tunnit menivät oikeastaan ihan hyvin, Hapsu lähti laukassa hieman lapasesta ja sain todellakin tehdä töitä vatsalihasteni kanssa. Poppiksen kanssa suoriuduttiin myös ihan kiitettävästi, vaikka hevonen sai vähän lisävirtaa laukoissa, joissa kaahailtiin kyllä sellaisella vauhdilla, että huhhuh. Hevonen oli kuitenkin todella miellyttävä ratsastaa suuresta koostaan huolimatta.


Tästä ja monesta muusta jutusta on siis tulossa täysin oma postaus, kunhan ehdin ja jaksan kirjoittaa
Syysloman jälkeen (lomasta on tulossa erikseen ihan oma postauksensa), meillä oli viime viikolla estetunti, jonka menin jälleen Manulla (tätä osasin hieman jo odottaakkin). Ensimmäisestä estetunnista Manun kanssa jäi vähän huono maku, mutta tämä tunti menikin sitten jo paljon paremmin. Alkutunnista piti muistaa saada Manu hyvin pohkeen eteen, mikä ei tietenkään heti onnitunut enkä saanut laukkaa nousemaan, ja muistaa ratsastaa vauhtia myös hyvin kaarteissa. Ongelmana oli juurikin se, etten saanut sittä laukkaa nousemaan. Meillä oli kolmen esteen sarja, jota tultiin vähän molemmista suunnista ja alkuverkan jälkeen lähdettiin tulemaan sitä niin, että ensimmäisen esteen jälkeen nousisi laukka. Ei oikein luonannut, koska laukkaa en saanut nostettua ensimmäisestä esteestä, enkä koko sarjalla. Suunnan vaihdon jälkeen koko linja piti tulla laukassa, mikä aiheutti myös vähän harmaita hiuksia ratsastajalle ja ehkä vähän opettajallekkin, koska möhlin aina sen verran, että ensimmäinen este tultiin ravissa ja ehkä seuraavalle saatettiin saada laukka kuntoon.
Muutama kuva edelliselttä Manu -estetunnilta


Rataa alettiin kasaamaan lisäämällä aina tehtävään yksi este. Harjoiteltiin ensin lopullisen radan alkuosa, johon kuului kolmen esteen sarja, pääty, jonka jälkeen kurvi keskimmäiselle esteelle, oikean puoleiselle pitkälle sivulle, pääty ja uran sisäpuolella ollut este. Manu heräsi todella hitaasti, laukka oli välillä vähän pohkeen takana, eikä oikein edetty koko hommassa. Radan loppuosa alkoi siitä mistä lopetettiin, jonka jälkeen tultiin toisesta suunnasta kolmen esteen sarja, jonka jälkeen tuli päädyn kierto ja tiukka kurvi okserille. Tultiin ensin loppuosa erikseen ja oli aika positiivista tuntea, kuinka Manu oikeasti itse lähtee laukkaamaan esteelle. Sarjalle tultaessa Manun laukka lähti oikein vetämään ja jäin välillä aika pahasti hypystäkin jälkeen. Pysyin kuitenkin ihan hyvin kyydissä yhtä läheltä-piti-tilannetta lukuunottamatta. Lopuksi tultiin rata kokonaisuudessaan ja sain jälleen positiivisen yllätyksen Manulta, joka laukkasi eteenpäin täysin itse, eikä mun tarvinnut olla muistuttamassa eteenpäin liikkumisessa kuin kaarteissa.


Lopputunti oli täysin positiivinen yllätys ja Manulla kyllä on mukava hypätä, kunhan sen saa liikkumaan itse reippaasti. Ehkei se nyt sitten niin paha olekkaan, loppujen lopuksi...

~ Amppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti