Kaikki raivostuttaa niin paljon, että jo alkuverkassa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja hautautua maan alle. Mielellään mahdollisimman syvälle sinne.
Sitten tapahtuu jotain, ja yhtäkkiä hevonen toimiikin älyttömän hyvin.
Perjantaina meillä oli tosiaan taas koulutunti, onneksi, sillä viime kerrasta oli ehtinyt venähtää jo pari viikkoa. Nyt kenttä oli huomattavasti paremmassa kunnossa, ja päästiinkin tekemään ihan järkevää tehtävääkin, eikä vain väistelemään vesilammikoita, joita ei itseasiassa ollut lainkaan. Alkuun tosiaan sellainen toteamus, että oma päivä ei ollut ihan paras mahdollinen muutenkaan, joten vähän keitti yli jo valmiiksi, kun nousin hevosen selkään. Verkka tuntui alkuun aivan jäätävältä, mutta jossain vaiheessa homma alkoi tuntui huomattavasti järkevämmältä.
Verkan jälkeen lähdettiin tekemään tehtävää, jossa siis tosiaan ratsastettiin n. puolikkaalla kentällä, ratsastaen "keskihalkaisijaa" pitkin ja kääntyen vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Vaikka tämä kuulostaa todella yksinkertaiselta, tehtävän toteuttaminen oli kohtuullisen hankalaa. Suorilla jäin jännittämään omia käsiäni liian ylös (Koskakohan mä olen näin alkanut ratsastamaan? Mullehan on aina huomauteltu liian alhaalla olevista käsistä), enkä saanut Nataa asettumaan ja taipumaan kunnolla. Pää ehkä kääntyi, muttei tämä asetusta ollut lähelläkään. Videot ovat tällä kertaa tosiaan erikseen lyhyissä pätkissä, enkä muuten tiedä, mitä niiden laadulle tapahtui, kun latasin ne YouTubeen.
Kun tämä onnistui, tehtävään lisättiin ympyrä. Aika nopeasti sain ympyrälläkin Natan asettumaan tosi kivasti varsinkin vasempaan kierroseen, ja saatiinkin pari aika kivaa ympyrää ravissa. Harjoitusravissa sain tietysti taas tehdä ihan kohtuullisesti töitä istumisen kanssa, mutta jollain tavalla ravikin tuntui tosi hyvältä. Tehtävässä raviin löytyi aika kiva tahtikin, kun Nata kuitenkin ravasi eteenpäin, muttei juossut mun alta.
Tämän jälkeen ensin piti tehdä saman tehtävän ympyrät laukassa, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin laukkaamaan isolle ympyrälle hakien laukkaan rentoutta. Ja pakko myöntää, että kyllähän se onnistuikin ihan kivasti. Nata laukkasi tosi kivaa laukkaa, rentona muttei vetelänä ja laski päätään alas ja rentoutui vielä enemmän, kun myötäsin sisäohjasta. Oikeaan kierrokseen laukka oli tosi paljon normaalia parempaa, vasempaan kierrokseen puolestaan meni vielä oikeaakin paremmin. Se nyt on meidän vahvempi suunta muutenkin, mutta silti, ei meillä todellakaan suju aina lähellekään noin hyvin.
Kun laukka saatiin sujumaan molempiin suuntiin rentona, jäinkin loppuverkkailemaan. Nata oli tosi tyytyväisen oloinen, liikkui rennosti ja pärski. Molempiin suuntiin tuli hyviä pätkiä, mistä olinkin tosi iloinen, sillä oikeassa kierroksessa on tullut huomattavasti vähemmän sellaisia oikeasti tosi kivoja pätkiä, kuin vasemmassa. Ravi oli kaiken kaikkiaan tosi kivaa, ja musta tuntui loppuraveissa, että pystyin pitämään tuntuman jotenkin paljon normaalia tasaisempana. Muutenkin Nata liikkui tosi hyvin ja pysyi niskastaan rentona.
Kaiken kaikkiaan mä olen älyttömän tyytyväinen perjantaihin. Juteltiin siitä, miten nyt on mennyt ja miten paljon rennompana Nata menee nykyään, kuin vaikka pari kuukautta sitten (Nata on ollut mulla nyt aika tarkkaan neljä kuukautta, meneepä aika nopeasti). Tässä vaiheessa mä olen itse tosi tyytyväinen siihen, että alkuun tehtiin asioita tosi rauhassa, ensimmäiset viikot vaan käveltiin maasta- ja selästä käsin, sitten kun päästiin ravaamaan, opeteltiin hakemaan raviin järkevä tahti. Ensimmäiset laukat nyt vaan laukattiin edes ilman mitään varsinaista tehtävää tms, ensimmäiset hypyt otettiin hevosen oltua minun kolmisen kuukautta. Mikään kiire ei ole ollut mihinkään, eikä ole tulevaisuudessakaan. Tuo loppuravivideopätkä kertoo aika paljon - hevosta ei ole pakotettu mihinkään, vaan se liikkuu oikeasti rentona.
Videoista kiitos Sannille! :)
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti