Natalla on harvoin "tammapäiviä", ainakaan siinä mittakaavassa, että sitä huomaisi todella selvästi.
Sunnuntaina joku selvästi kuitenkin ärsytti hevosta sen verran paljon, että rentoa ravia etsittiin reilu tunti.
Ratsastajan kävely näytti lähinnä pingviinin vaappumiselta, joten ratsastuskaan ei ollut parasta mahdollista.
Aloitetaanko sillä postauksen oletettavasti vähiten kiinnostavalla osalla? Lauantaina meillä oli taekwondoleiri, jota pitämässä oli taas ulkopuolinen valmentaja poikiensa kanssa, ja pakko sanoa, että kun kolme ja puoli tuntia potki ja hyppi ihan täysillä (kaksi lajitreeniä ja punttisali), niin kyllähän sen jälkeen väsytti. Potkuja tehtiin paljon ja korkealle, ja pakko myöntää, että itsekin vähän yllätyin omasta venymisestä mm. muutamiin pään korkeuteen tehtyihin potkuihin. Väsynyt, mutta onnellinen ja motivoitunut kuvaa parhaiten mun lauantaita. Hevosen selkään en silloin kyennyt nousemaan, joten sunnuntaina lähinnä pakottauduin satulaan, siitäkin huolimatta, että Nata oli jo kuntoon laittaessa normaalia... Kiukkuisempi?
Sunnuntaina tosiaan hevosen selkään päästyäni olin aika varma, että mitään rankkaa ei tulla tekemään, sillä Nata ei missään nimessä ollut parhaimmillaan, enkä itse pystynyt tekemään juuri mitään niin hyvin, kuin olisin periaatteessa pystynyt ilman sitä jumalatonta lihaskipua. Alkuun raveissa Nata juoksi alta kuin höyryveturi ja jouduin muutaman kerran ottamaan sen ihan pysähdykseen asti kiinni, kun pidäte ei yksinkertaisesti mennyt läpi.
Kun ravissa päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta ja tahdista, ainakin suunnilleen, nostin laukan. Tätä riittää ehkä kuvaamaan, että ei mennyt ihan putkeen - vuorotellen hevonen laahusti ja siirtyi raviin ja vastaavasti taas lähti kiikuttamaan pitkin kenttää. Muutaman ei-niin-nätin pysähdyksen jälkeen sain Natan vähän paremmin kuuntelemaan pidätettä laukassakin, jolloin saatiin muutama kohtuullisen hallittu laukkapätkäkin. Oikeaan kierrokseen laukka oli jännittyneempää, mutta vasempaan tuli muutama ihan kivakin pätkä.
Laukkojen jälkeen vaan ravailtiin sekä harjoitusravissa että kevyessä ravissa ympäri kenttää tehden välillä ympyröitä. Nata ravasi vähän alkua paremmin, mutta oli tosi jännittynyt enkä saanut sitä asetettua tai taivutettua ensin kovinkaan hyvin. Vähitellen hevonen rentoutui enemmän, ja aikalailla heti, kun Nata pysyi pidempään rentona, jäin kävelemään. Aika kauan kuitenkin jumpattiin ravissakin, jotta saatiin yhään siedettäviä pätkiä.
Pitkällä ohjalla kävelyiden kanssa sain kulutettua reilun tunnin siihen, että yritin jumpata Nataa rennoksi kaikissa kolmessa askellajissa. Laukassa aika huonolla menestyksellä, ravissa vasta loppua kohden onnistuen ja käynnissä ihan kohtuullisesti. Loppuverkassa Nata lähti ravaamaan aika kivastikin, mutta noissa kuvissa vaan ärsyttää tuo sisäohjassa roikkuminen. Ei ollut oma paras päivä, ja varmaan osittain tiedostamatta jäin sitten roikkumaan ohjaan, kun oma kehonhallinta ei ihan toiminut normaalisti. Tavallaan ei mua edes harmita, huonoja päiviäkin saa olla ja lauantaina oli niin superhyvä taekwondoleiri, että kyllä saa vähän tuntuakin lihaksissa. Nyt vaan pitäisi sen verran palautua maanantaihin mennessä, että estetunti ja kevyt istunta ei olisi ihan täyttä tuskaa... :D
Taekwondoon liittyen mulla saattaa olla ensi viikolla enemmänkin kerrottavaa, nyt en mene varmaksi sanomaan mitään vielä. Nyt treenataan, mietitään, ihmetellään, treenataan lisää ja mietitään vielä vähän. Ratsastus on tietenkin mulle se tärkein laji, mutta motivaatiota taekwondoonkin olisi periaatteessa jopa vähän liikaa - miten mä olen onnistunut löytämään kaksi liian kivaa lajia...? :D
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti