Maanantaina hypättiin rataa, ja vaikka alkuun olin taas ihan hukassa, olen toisaalta tosi tyytyväinen siihen, miten hyviä hyppyjä ja teitä saatiin.
Ehkä noi estetunnitkin alkaa tästä pikkuhiljaa sujua, ainakin tänään meni huomattavasti paremmin, kuin viimeksi.
Tähän alkuun pakko todeta, että viikonlopusta on tulossa kyllä juttua tänne, sillä silloin me käytiin ihmettelemässä kouluaitoja Zilpalla, PRRC:n järjestämissä koulukisoissa. Sen verran voin paljastaa, että kaiken maailman kommelluksilta ei vältytty, mutta radalle sain itseni kerättyä siinä määrin, että prosentit olivatkin ihan kivat, ja olen itse tosi tyytyväinen rataan. Postaus tulee siis vasta, kun saan loputkin kuvat.
Takaisin maanantaihin, koska tulossa nyt on yhdet ellei jopa kahdet estekisat nyt tämän kuun aikana, me hypättiin tosiaan rataa. Ajatus rataharjoituksesta kuulosti lievästi sanottuna pelottavalta, ja koko alkutunti meni hyvin pitkälti samoin, kuin viime maanantain estetunti - pidin liikaa ohjasta, en antanut Natan liikkua ja nypin ennen estettä ihan liikaa, jonka takia muutama verkkahyppy tuli aika mielenkiintoiseen paikkaan. Heti kun uskalsin antaa hevosen liikkua enemmän, hypyt paranivat tosi paljon ja mun oli helpompi päästä hyppyyn mukaan.
Tultiin verkassa kerran ristikko, pari kertaa pysty, pari kertaa suhteutettu linja ja pari kertaa koivueste molempiin suuntiin. Ristikolle ja pystylle jäin pitämään liikaa, suhteutetun ensimmäinen este puolestaan suoritettiin joka kerta melko isolla loikalla, mutta toiselle tuli siitäkin huolimatta ihan hyvä hyppy. Koivueste ei puolestaan tuottanut mitään vaikeuksia, Nata kun ei kyttää mitään turhia.
Tähän väliin mulla iskee ihan totaalinen muistikatkos, mutta mulla on sellainen mielikuva, että me saatettiin hypätä parin esteen tehtävää ennen kuin aloitettiin ratojen hyppääminen sieltä noin 40cm korkeudesta. Paha sanoa, kun en tosiaan yhtään muista... :D
Itse radat menivät vähän miten menivät. Eka rata tosiaan oli aika pieni, ehkä siinä neljänkympin paikkeilla, ja siihen mahtui niin hyviä kuin huonojakin pätkiä (ja kaksi radan unohdusta, hups). Toinen rata tuntui aivan järkyttävältä, nypin ohjasta ennen joka estettä ja ainoa este, mihin tuli ihan kohtuullinen hyppy, taisi olla suhteutetun jälkimmäinen osa (ja radassa oli muistaakseni ehkä sen 7 hyppyä). Tuntui siltä, että kaikki tiet mentiin enemmän tai vähemmän sujuvaa vasta-, tai ristilaukkaa (vaikka videolta katsottuna ei rata sitten näyttänytkään niin järkyttävältä, miltä tuntui). Tämän jälkeen vähän käytiin läpi, mitä radalla pitäisi korjata ja Anne nosti paria estettä, jonka jälkeen tultiin sama rata uudestaan.
Se on oikeasti aika jännä juttu, miten kahdella radalla oli niin iso ero. Jälkimmäisessä tultiin ainakin suurin osa teistä oikeala laukalla, en jäänyt pidättämään ennen estettä turhan paljoa vaan annoin Natan laukata ja pääsin itse paljon paremmin mukaan hyppyihin. Joissain väleissä laukassa tuntui olevan jopa jonkunlainen rytmi, enkä mä todellakaan tiedä, mitä tuossa kahden radan välisien käyntien aikana tapahtui, mutta niiden jälkeen aloin ratsastaa rohkeammin ja oikeastaan kaikki tekeminen radalla parani.
 |
| Tässä kuvassa tämä suhteutetun linjan jälkimmäinen este taisi olla muistaakseni sen 70cm |
Nyt vaan ensi kerralla pitäisi muistaa se, että taivas ei putoa niskaan, jos ratsastan vähän rohkeammin ja annan Natan laukata siihen esteelle isompaa laukkaa. Kaiken kaikkiaan olen siis tosi tyytyväinen, koska viimeinen rata oli tosi hyvä, ja kyllä siinä tuli sellainen fiilis, että seuraavissa estekisoissa me käydään hyppäämässä todennäköisesti se 40cm ja 60cm, eikä puomi-ristikkoa ja neljääkymppiä.
~ Omppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti