Tyytyväinen

Mulla on maailman paras hevonen.

Kun mä sain Natan, kaikki tuntui ihan älyttömän vaikealta, myös ratsastaminen. En osannut istua Natan harjoitusravissa, ensimmäiset laukat joulun jälkeen olivat kaikkea muuta kuin hallittuja, keventäminen tuntui vaikealta ja käynti oli jännittynyttä tikitystä. Ilman satulaa menemisestä ei edes puhuttu, ilman jalustimiakaan en ensimmäiseen 2-3 kuukauteen suostunut menemään. Jossain vaiheessa maaliskuuta menin Natalla ensimmäisen kerran ilman satulaa, ja hevonenhan toimi ihan kivasti, vaikka mun oma tasapaino heitteli tosi paljon. Nyt sunnuntaina menin Natalla taas ilman satulaa - me pystyttiin ravaamaan, laukkaamaan ja tekemään jonkunlaisia helppoja tehtäviäkin käynnissä ja ravissa, ja kaikki tuntui onnistuvan ihan älyttömän hyvin. Se oli ihan sanoinkuvailematon fiilis, kun hevonen oli rento enkä itse pomppinut ihan niin hallitsemattomasti kuin aikaisemmin, sillä mä en muistaakseni meinannut pudota koko ratsastuksen aikana varmaan kertaakaan.

Käynnissäkin löytyy jo pikku hiljaa rennompia pätkiä, ei nyt mitään huippurentoa, mutta on sekin jo ihan huomattavasti parempaa, kuin tammikuussa, kun me tuijoteltiin toisiamme suunnilleen yläkautta silmiin. Nykyään saan Natan suunnilleen asettumaan molempiin suuntiin, myös oikeaan, kun taas tammikuussa... No, ehkä en vaan kommentoi. Ravissa puolestaan kehitystä on tapahtunut ihan kaikessa mahdollisessa alkaen tahdista ja temposta päättyen mun jalkojen ja käsien asentoon. Laukka puolestaan vaan tuntuu paljon paremmalta - ehkä joustan enemmän oikein nyt, kun työtä on tehty enemmänkin ravissa ja olen joutunut oikeasti ottamaan tukea sieltä omasta keskivartalosta samalla joustaen kuitenkin liikkeen mukana.

Vaikka sunnuntaina ei kisojen jälkeisen päivän kunniaksi jaksettu tehdä juuri mitään järkevää ja päädyttiin menemään ilman satulaa, halusin silti julkaista nämä kuvat, koska Nata liikkui ihan superkivasti. Jotenkin tuntui kovin ihmeelliseltä, kun se liikkui kuitenkin perjantaina ihan kohtuullisesti, lauantaina tosi kivasti ja sunnuntaina vielä niin hyvin, kun yleensä selvästi muita
parempia päiviä on ehdottomasti maksimissaan kaksi peräkkäin, yleensä ei niinkään montaa. Jotenkin nyt tuo ilman satulaa meneminen tuntuu tosi kivalta, ehkä sitä pitäisi nyt alkaa harrastaa useamminkin, kuin sen kerran kuukaudessa...

Tiivistettynä me tehtiin ympyröitä, kiemuroita ja väistöjä. Nata toimi tosi hyvin, saatiin ihan superkivoja pätkiä ja ylipäätään mulla oli koko ajan sellainen tunne, että hevonen kuuntelee, mitä yritän pyytää. Oikea kierros on jonkun verran huonompi, joten siihen suuntaan asetuksen ja taivutuksen kanssa saa tehdä huomattavasti enemmän töitä. Loppua kohden saatiin oikeallekin ihan kivoja pätkiä, vaikkei kuitenkaan yhtä hyviä, kuin vasemmalle.

Kaiken kaikkiaan mä olen tosi tyytyväinen. Oli varmasti kyllä yksi onnistuneimmista ratsastuksista Natalla, ja kaikkein parastahan tässä on se, että mä olin käytännössä omalla epämukavuusalueellani koko ajan, kun ei ollut sitä satulan ja jalustinten antamaa tukea ja turvaa, vaan se tuki piti oikeasti ottaa omista vatsalihaksista. Katsotaan, jos mä joskus kehtaisin laittaa niitä meidän ekoja harjoitusravivideopätkiäkin johonkin videokoosteeseen, niin siitä mahdollisesti näkisi sen eron meidän harjoitusravissa alkuvuodesta (viime syksyltäkin saattaa itseasiassa löytyä jotain videopätkiä) ja meidän harjoitusravissa nyt... :D Videot eivät suostuneet toimimaan tällä kertaa, joten tähän postaukseen se videokooste ei vielä tullutkaan.

~ Omppu